Mä olen törkeän rajoittunut hetero. Tajusin nimittäin, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään homo- tai lesboparia, joilla on lapsia. Tai...

Hei homojen lapset

22.9.11 Satu Kommentteja: 27

Mä olen törkeän rajoittunut hetero. Tajusin nimittäin, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään homo- tai lesboparia, joilla on lapsia. Tai lapsia, joilla on kaksi äitiä tai kaksi isää. En myöskään tunne ketään aikuista, joka olisi kasvanut lapsuutensa sateenkaariperheessä.

Ennen kuin joku homoaktivisti tulee pieksemään mut, haluan sanoa, että en väitä, että perhe-elämä sateenkariperheessä olisi jotenkin erilaista kuin tällaisessa väsyneiden heteroiden perheessä. Samat yövalvomiset, paskavaipat ja puuhelmet nenässä.

Mä vaan en tiedä, kun en tunne ketään.

Otetaan esimerkki. Mä en osaa olla vieraiden lasten kanssa. Pelkään jo nyt sitä, kun meillä alkaa muutaman vuoden kuluttua lappaa kaikkia lapsen kavereita. En osaa sanoa  mitään järkevää. Ehkä kysyisin, missä te asutte tai mikä sun isän tai äidin nimi on. Jos lapsi kasvaa kahden äidin kanssa, niin ahistaako tuo mun kysymys lapsen isän nimestä skidiä? Kokeeko homojen lapset jotenkin hankalina tuollaiset omaan perheeseen liittyvät kysymykset? Enhän mä edes tiedä, kuka on yksinhuoltaja-, hetero- tai homoperheestä lähtöisin. Välillä tuntuu, etten tajua mistään yhtään mitään.

t. yks tylsä hetero

PS. Tarkennuksena vielä, että mä en halua tästä mitään adoptiokeskustelua tai YLEn homoiltaa. Mua kiinnostaa nimenomaan nuo arkiset kokemukset.

27 kommenttia:

  1. Minä en voi osallistua keskusteluun varsinaisesta aiheesta, mutta minulla on kysymys kuitenkin kirjoitukseesi liittyen: Nenässä olevista puuhelmistä tuli mieleen, että miten ne saa pois? Voiko puuhelmen poistamiseen sieraimesta käyttää nänninkohottajaa? Terveisin nimim. Hyvissä ajoin varautuva :D

    VastaaPoista
  2. Sandra, repesin! =D

    Varsinaiseen kysymykseen en osaa vastata kun en itsekään ole tässä asiassa yhtään sen sivistyneempi. Mutta voisin kuvitella että homoperheen lapsen voisi kuvitella olevan aika hyvin valmentautunut vastaaviin kysymyksiin.

    Innolla odotan niitä arkisia kokemuksia!

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja9/22/2011 4:41 ip.

    Haha, mulla ei muuten ole hajuakaan. Lapsen nenä on vielä sen verran pieni että sinne ei saa tungettua pölykoiria isompaa. (Mun ehkä ei olisi pitänyt sanoa tätä, koska illalla sieltä löytyy kuitenkin joku kivenpuolikas.) Heti kun ongelma tulee vastaan ja joudun ratkaisemaan sen, lupaan kertoa kuin kävi :)

    VastaaPoista
  4. Kun olin ehkä neljän tai viiden, pikkusisko tunki nenäänsä purkan. Se meni niin syvälle, että äiti ei saanut sitä omin voimin pois. Meitä oli kolme silloin, vielä vauvaikäinen pikkuvelikin, ja oli talvi. Äiti puki meitä lapsia lääkäriin ja kun minä ja sisko oltiin valmiita, hän lähetti meidät pihalle ja alkoi pukea veljeä. Kun hän seuraavaksi vilkaisi meitä, purkka oli jo pois, se oli jähmettynyt kylmässä ja minä (huolehtivainen ja vastuullinen viisivuotias, krhm!) olin neuvonut siskoa niistämään. Samainen sisko tunki kerran myös pikkukiven korvaansa, mutta sen kanssa lääkäri käski vain odottamaan. Korva kuulemma hoitaa senkaltaiset virasesineet ulos omin toimin puskemalla lisää vaikkua.
    Kiitti vaan kauheasti muuten blogista :D Minä 22-v opiskelija olen onnistunut hankkimaan tämän myötä todella vakavan kummivauvakuumeen :P

    VastaaPoista
  5. Jos ne lapset tulee leikkimään teidän lapsen kaa, niin ei kai niille tarviikaan sanoa muuta, kuin että mikä sun nimi on ja mitkä on vanhempien nimet. (Ja sit ne joko kertoo kaiken ja ylikin, tai tuijottaa tuppisuuna eikä sano mitään.) Ja monelta kotiintuloaika. Joten huoli pois. :) Ja jos puhut pöljiä niin saavatpahan syyn ihmetellä. Sekin on parempi kuin se, että mun kaverit ei ees uskaltaneet käydä meillä kylässä, koska meidän äiti oli niin pelottava....!

    Ainoa homoperhe jonka minä tiedän on sen ruotsinsuomenruotsalaisen miehen perhe, sanokaas mikä sen nimi on! Kuuluista televisiosta ja kirjoistaan. Niillä on vuorosysteemi: viikon lapset asuu isän ja isän miehen kanssa, sit viikon äidin ja äidin vaimon kanssa.

    VastaaPoista
  6. Aika hyvä muuten kutsua itseään törkeän rajoittuneeksi heteroksi sen perusteella, ettei tunne sateenkaariperheitä. Mistäs sen tietää, vaikka tulis yrjö niiden päälle ja sit näyttäis keskaria, kun ei oo koskaan nähnyt! :D

    VastaaPoista
  7. Elina- olisko se ollu Mark Levengood?

    Mäkin pelkään vieraita lapsia meillä! Siis sitä, että viihtyykö ne, onko niillä kaikki hyvin, olenko turhan jäykkä yms. Vuodet eivät ole saaneet mua rentoutumaan.

    VastaaPoista
  8. Ilmeisesti mä en sit ole törkeän rajoittunut hetero, sillä läheiset perhetuttavamme on naispariskunta. He kasvattavat lapsiaan ihan samaan tapaan kuin mikä tahansa muukin pariskunta. Emme ole asiasta varsinaisesti puhuneet, mutta uskon, että ihan yhtäläistä kohtelua he toivovat ulkopuolisilta kuin me heterotkin. Spermapankista haettu isä ei luonnollisesti ole kuvioissa. Toki he ovat kohdanneet hassuja tilanteita, kun vaikka vieraammilta lahjaksi tulee "isin oma prinsessa" -aiheisia juttuja. Kyllä sateenkaariperheissä ollaan yleensä totuttu siihen, että joskus tulee lapsuksia, sillä onhan valtaosa perheistä kuitenkin sitä perinteistä mallia.

    VastaaPoista
  9. mä olen lapsellisen naisen kanssa parisuhteessa (lapset tehty ennen meidän suhdetta) ja en silti osaa oikein vastata. miksi niiden vanhempien nimiä tarvii kysyä? jos kovin pieni lapsi tulee kylään, niiin kai se tulee saatettuna eli tapaat sen aikuisen. muuten jos tarve on, niin voisi kai kysyä kenenkäs lapsi olet tai kuka on vanhempasi ottamatta kantaa vanhempien sukupuoleen tai määrään. näillä lapsilla on kaksi äitiä ja isä äitien ollessa primäärit vanhemmat ja laissa noteeratut. suomen laki kun on sen verran pöljä, että lapsella voi olla vain kaksi vanhempaa.

    VastaaPoista
  10. salamatkustaja9/22/2011 7:29 ip.

    Madde, joo eihän niitä nimiä tietenkään tarvitse kysyä. Mä vaan olen niin lahjakas möläyttelijä, että saatan vahingossa sanoa jotain täysin epäoleellista. Ajattelin lähinnä sitä, että millaisia käytännön tilanteita tai pulmia nais- tai miesparien perheissä tulee eteen, joihin esim. heteroperheissä ei törmää. Mutta ehkä sellaisia asioita ei ole - mä en vaan tiedä...

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja9/22/2011 7:30 ip.

    Joo, eiköhän möläytykset tule anteeksi annetuiksi. Ehkä niistä saadaan sateenkaariperheissä itse asiassa aikaan ihan omia sisäpiiriläppiä :D

    VastaaPoista
  12. kai ne lapset korjaa/tarkentaa. tai sit huomaat mokanneesi, kun lapsi purskahtaa itkuun :) sanoisin ettei kande ottaa turhia paineita, mutta hyvä tietysti tiedostaa kuinka usein ja monessa kohtaa tekee oletuksia esim. juurikin eri sukupuolta olevista vanhemmista.

    VastaaPoista
  13. Täällä myös yksi äiti jolle ei ole koskaan ollut kovin luontevaa kutsua lasten kavereita kylään. Niitä on jonkun verran käynyt, mutta lähinnä siksi kun jompi kumpi pojista on tarpeeksi kauan kysellyt että saanko kutsua sen ja sen kylään. Minulla on sellainen hullu alemmuuskompleksi kodistamme, aina kuvittelen että toisten kodit ovat siistimpiä ja hienompia, ja että lapset sitten kotonaan kertovat että niillä oli sotkuista. Pojat itse sanovat että meillä on ihan normaalia verrattuna muihin koteihin (mutta enhän minä täysin voi luottaa poikien observointikykyyn), eivätkä ne poikien kaveritkaan mistään ihme hienostoperheistä ole, ihan siis omaa päähänpinttymäni kai. Ja yhden kerran olen saanut trauman kun yhden kaverin äiti tuli hakemaan poikaansa meiltä kotiin, ja siinä small talkia kehitellessäni sanoin että kyllä on poika hirveästi isänsä näköinen. Äiti ei oikein kommentoinut mitään, ja sitten kuulin pojiltamme myöhemmin että se poika on adoptiolapsi...

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja9/22/2011 9:38 ip.

    Kummivauvakuumeen - auts. Olen otettu :)

    VastaaPoista
  15. Mun kavereilla on kavereita, jotka elää sateenkaariperheissä. Olen siis ekspertti vastaamaan :) Eli en taida sanoa mitään varsinaiseen kysymykseesi...

    Mutta olen yhtä huono puhumaan toisten lasten kanssa (ehkä omienkin, mutta ne ei sitä onneksi vielä tiedä). Voiko asian ratkaista niin, että meidän rääpäleet menee aina muiden nurkkiin leikkimään eikä tuo niitä kavereita tänne meille? Kyllähän kaikille pari temperamenttista kaksosta kylään kelpaa, heh.

    VastaaPoista
  16. http://www.huuto.net/kohteet/raskausvaatepaketti-l-mamalicious-noppies-esprit-jne/191752658?fb_ref=fb&fb_source=home_oneline onko tämä sinun tekosia?! :D

    VastaaPoista
  17. Hmmm. Kun oli lapsi mun äiti aina kyseli, minkä nimisiä mun kavereiden vanhemmat oli ja mitä ne teki, mikä oli musta aivan äärettömän epärelevanttia ja typerää. Ehkä siis kannattaa jättää se kysymyspatteristo kokonaan väliin.

    Minä huomaan kyseleväni kouluikäisiltä lapsilta aina mikä on lempiaine koulussa, mikä oli myös mielestäni lapsena äärettömän nuiva aihe.

    Ehkä sä voit kysyä niiltä kyläileviltä lapsilta vaan, että tykkääkö ne pullasta ja haluaako ne pelata pleikkaria. Ei tarvi jutella sit sen enempää.

    VastaaPoista
  18. salamatkustaja9/23/2011 8:38 ap.

    Hihi, ei tällä kertaa. (En asu Tapiolassa ja sain tuupattua raskausvaatteeni esikoistaan odottavan ystävän vaatekaappiin, hohhoh.) Jäljet johtavat mainioon projectmama.infoon. :)

    VastaaPoista
  19. Itse asiaan en osaa mitään sanoa, kun a) ei ole lapsia, b) en tunne ketään sateenkaariperheitä (yhden naisparin tunnen, mutta niillä ei ole tenavia) ja c) olen aivan toivoton tenavien kanssa, en vaan yksinkertaisesti osaa _yhtään_.

    Sitä piti kumminkin sanomani (lähinnä kommentiksi siihen kysymyksee, että miksi niitä nimiä pitää kysyä), että ne vanhempien nimet ja puhelinnumerot olis vissiin kiva olla plakkarissa siltä varalta, että penska teillä ollessaan esimerkiksi työntää puuhelmet nenään? Olen ymmärtänyt, että sellaisissa tilanteissa on tapana ilmoittaa myös lapsen huoltajalle?

    VastaaPoista
  20. salamatkustaja9/23/2011 10:35 ap.

    Henna, oleellinen huomio. Mä en ole tajunnut vielä ajatella noin pitkälle - että vois joku onnettomuuskin käydä. Jotenkin mua alkaa aina ensimmäisenä ahdistaa ne vähemmän triviaalit käytännön asiat. Kuten se, miten mä pystyn olemaan sanomatta mitään ei-kovin-dorkaa. :)

    VastaaPoista
  21. mä en tajua että miksi tuollaisesta kommentista pitäis tulla jotenkin vaivaantuneeksi. jos lapsi on adoptoitu, kannattaisi varmaan olla sen verran sinut sen faktan kanssa ettei lapsi jaa omia geenejä että voi ottaa tuon kaltaiset tilanteet huumorilla. musta tuollaiset kommentit on yleensäkin melko hupaisia kun itse en ole ikinä nähnyt minkäänlaista yhdennäköisyyttä pienen lapsen ja aikuisen välillä - joten olen varma että kaikki tällaiset kommentit on ihan keksittyjä.

    homoperheidenkään osalta en osaa vastata kun ei mulla ole lapsia, mutta sateenkaari-vanhemmuusoppaissa yleensä aina painotetaan sitä että lapsille heidän perhemuotonsa on yleensä juuri se luonnollisin ja kehotetaan keskustelemaan lasten kanssa erilaisista perheistä. ei lapsia yleensä haittaa muiden oletukset perheistä, vaan ne ovat tottuneet korjailemaan vääriä käsityksiä.

    ja joo, erinäisillä sateenkaariperheiden foorumeilla kerätään erilaisia lapsuksia talteen. yleensä pahimmat on kaikissa lomakkeissa joissa on vaan ruudut "lapsen isä" ja "lapsen äiti" varten... :D

    VastaaPoista
  22. Pakko kysyä, kumpi tuo söpöläinen on tuossa pikkukuvassa, sinä vai tenavasi?

    VastaaPoista
  23. salamatkustaja9/24/2011 12:55 ip.

    Tenava - hän kiittää saamastaan huomiosta :)

    VastaaPoista
  24. Minulle kerran sanottiin, että olenpa tosi paljon äitini näköinen. Vastasin vain, että "kiitos, niin olen" vaikka tiesin minua siinä hetkessä verrattavan vieressä seisovaan äitipuoleeni, kokonaisen äitini ollessa reissussa maailman toisella puolella :-)

    Salamatkustajalle kiitos blogista! Olen uusi lukija, joka eksyi tänne ProjectMaman blogista. Sitä olen lukenut jo useamman vuoden, mutta vasta tämän infamous raskausvaatepakettisetin jälkeen ajauduin sinunkin blogiasi lukemaan! Nautinnollista luettavaa perinteisessä parisuhteessa elävälle kolmekymppiselle naiselle, jolla ei ole minkäänlaista kiinnostusta hankkia omia lapsia. Lähipiirissä lapsia on jo tusinan verran, joten pääsen kyllä leikkimään perhettä aina tarvittaessa :-)

    VastaaPoista
  25. salamatkustaja9/27/2011 1:05 ip.

    Kiitos sinulle! PM on mainio blogi, luin sitä ja Sekavuustilaa tullessani raskaaksi - kaipasi vähän jotain vaihtoehtoista käsittelytapaa tähän lasten tuloon. Varsinkin, kun tuli vähän noin niinkun pyytämättä ja yllärinä... Mä olisin saleen lapseton parisuhteilija, jos ei olisi käynyt kuten kävi. No, jotenkin tästä on selvitty, hehe :)

    VastaaPoista
  26. vastaan tähän postaukseen mattimyöhäisenä, kun olen vasta blogisi löytänyt ja ahminut sitä tässä viime päivinä! Ihan mahtava blogi, kiitos! Itse olen siis parisuhteessa naisen kanssa ja meillä on 5kk ikäinen bebe. Sitä miten bebe tulee nuo kyselyt isästä ottamaan en osaa vielä sanoa, mutta toivottavasti hän ei niistä hätkähdä. Itseäni ei myöskään kyselyt lapsen isästä häiritse, eihän kysyjä voi tietää että hänellä ei isää ole, korjaan asian kyllä. En koe myöskään kyselyjä lapsen alkuperästä häiritsevinä tai tungettelevina, puhun niistä avoimesti ei siinä mitään salattavaa ole, vaikka välillä tuntuu että ihmiset eivät kehtaa kysyä, paitsi parin viinilasin jälkeen :). Mutta perhe elämä on sitä ihan samaa vaippa, väsymys ym rallia kuin heteroperheissä :)

    VastaaPoista
  27. salamatkustaja11/08/2011 10:28 ap.

    Moi myy, tervetuloa lukijaksi! Kiitos tästä viestistä, tää on kiinnostavaa. Siis just tällaisen "heterojuntin" näkökulmasta. Tsemppiä vauvaralliin :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?