Sen jälkeen kun lapsi syntyi, minusta on lähes joka päivä tuntunut siltä, että joko minä tai joku muu on väärässä paikassa väärään aikaan. ...

Väärässä paikassa väärään aikaan

23.8.11 Satu Kommentteja: 12

Sen jälkeen kun lapsi syntyi, minusta on lähes joka päivä tuntunut siltä, että joko minä tai joku muu on väärässä paikassa väärään aikaan.

  1. Yritän lähteä aamulla töihin. Lapsi haluaa vettä. En jaksa etsiä muovista nokkamukia, vaan tarjoan vettä lasista. Töihin lähtöäni kiukutteleva lapsi törkkää lasin kädestäni lattialle ja se hajoaa miljooniin osiin. Imuroin, kuivaan lattiaa, imuroin, kuivaan lattiaa ja imuroin. Ja kiroilen. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  2. Kun pääsen töihin, huomaan että yksi työhuoneen kanssani jakavista kollegoista on ottanut 6-vuotiaan lapsensa mukaan työpaikalle. Noin kolme tuntia putkeen kuuntelen lapsen valitusta "kun on tylsää", tuskastuneen isän "ei tässä mee kuin hetki, leiki nyt sillä iPadilla" -rukoiluja. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  3. Illalla lähden juoksulenkille. Mutta jos menen lenkille, en ehdi kirjoittaa sovittua juttua valmiiksi huomisaamuksi. Jos en mene lenkille, olen huonolla tuulella. Lähden lenkille ja mietin sen koko 40 minuuttia, että olen taas väärässä paikassa väärään aikaan.

  4. Vien lapsen hoitoon anopille, että ehdin työtapaamiseen. Pysähdyn kaupassa ostamassa maitoa. Kaupassa on jonoa. Lapsi pitkästyy. Lapsi huutaa. Olen jo myöhässä sovitusta. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  5. Päätän skipata tapaamisen ja jäädä lapsen kanssa kotiin. Mies tulee kuitenkin tuntia ennen sovittua kotiin - olisin ihan hyvin ehtinyt, mutta kyyti meni jo. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  6. Lempivaatekaupassani on järjetön alennusmyynti. Olen lapsen kanssa kaksin kaupungilla. Ahtaaseen vaatekauppaan sulloutuminen 1,5-vuotiaan lapsen kanssa on huono idea. Menen silti ja ostan hyllyltä housut, jotka ovat kotona numeroa liian pienet. Aletuotteita ei voi vaihtaa. Tuli oltua taas väärässä paikassa väärään aikaan.

  7. Uimahallissa on hiljaista aamuisin, lähden lapsen kanssa aamu-uinnille. Uimahallin oveen on parkkeerattu kolme turistibussia. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  8. Kello on nyt 20 vaille kolme iltapäivällä. Minun pitäisi olla kello kolme kotona, jotta mies ehtii rautakauppaan. Kirjoitan tätä blogia, vaikka minun pitäisi miettiä haastattelukysymyksiä huomiselle ja suunnitella seuraavan viikon aikataulut. Itse asiassa minun pitäisi juosta jo, jos haluan ehtiä ruokakauppaan ennen kotiin menoa. Ettei tarvitse mennä ruokakauppaan lapsen kanssa, ettei ala vituttaa. Olen taas väärässa paikassa väärään aikaan.


Kaaos on pysyvä olotila :)

12 kommenttia:

  1. Nimenomaan! Odotan vielä, että alat unohdella ainakin puolet siitä, missä olisi pitänyt olla ja koska ja kenen kanssa. Ja sekin on aika huikea tunne, kun vihdoin ajaa yksin jossain (lapsi on siis viety sovittuun hoitoon) ja meinaa ajaa kolarin pelkästä pelästyksestä sillä sekunnilla, kun tulee se olo, että LAPSI ON UNOHTUNUT JONNEKIN.

    VastaaPoista
  2. Tuttu tunne. Olen alkanut pitää kuuden aamuvuoroista mm. siksi, että saan lähteä yksin töihin ennen kuin muut heräävät, ei tarvitse huomioida ketään muita :)

    VastaaPoista
  3. Lapsi ja ruokakauppa on ihan mahdoton yhdistelmä. Vaikka tiedostan, että oma hermostuminen lapsen kitinään, huutoon ja valitukseen vain pahentaa tilannetta, niin mä en _pysty_ olemaan vaan. Rupeaa verenpaine nousemaan ja samaan tahtiin nouseen lapsen kitinän volyymi. Kuvaavaa on, että kun päästään autoon, niin kaikki on taas hyvin. Äiti relaa ja lapsikin on hiljaa. Missä sitä zeniläisyyttä oikein opetetaan?

    VastaaPoista
  4. Niin, siis täsmennettäköön, että en mä sille lapselle ala karjua. Mun olemuksesta vaan varmasti henkii ärsyyntyneisyys ja hermostuneisuus, mikä sitten heijastuu lapsen käytökseen.

    VastaaPoista
  5. Minun pahin väärään aikaan väärässä paikassa kokemus on kymmenen vuoden takaa. Työhuonekaverilla oli nelivuotias sen verran kipeä, että häntä ei voinut päiväkotiin viedä. Työkaverin oli kuitenkin pakko tulla töihin, koska jätettiin hakemusta Suomen Akatemiaan ja näiden hakemusten deadlinet ovat ehdottomia.

    Minullakin oli hakemus tekeillä ja sen lisäksi piti seuraavaksi aamuksi saada väitöskirja siihen kuntoon, että sen voi jättää esitarkastukseen. Kun tulin töihin, työhuoneessa odotti flunssainen nelivuotias, joka oli pelannut aikansa tietokoneella ja pyysi nyt lukemaan kirjaa. Äitinsä oli professorin kanssa käymässä hakemustaan läpi. Onneksi olin tuolloin vielä lapseton ja saatoin olla illalla myöhään töissä.

    VastaaPoista
  6. Todella, paniikki iskee välillä. Lastenistuin on tyhjä - voi scheisseeee, jäikö se ostoskärryihin huutamaan...

    VastaaPoista
  7. Hahaa, mä oon alkanut harrastaa samaa. Meen kuudeksi töihin ja lähden aikaisemmin himaan. Toiimstolla ei ole ketään (eikä varsinkaan ketään lapsineen) eikä tarvii aamulla osallistua siihen puurosotaan :)

    VastaaPoista
  8. Ohdear joo, ruokakaupassa käynti... Se oli skidin kanssa ok siihen asti kun se vielä pysyi vaunuissa paikallaan. Nykyään se pitää köyttää vaunuihin kiinni ja antaa käsin jotain näperrettävää, että se pysyy hiljaa. Ja kauapasta pitää päästä ihan helvetin nopeasti ulos - ruuhka-ajat ovat ehdoton no-no.

    VastaaPoista
  9. Kai kaveri tarjosi myöhemmin skumppapullon - olit nimittäin aika pelastavassa asemassa. Niin, ja toivottavasti saitte rahoituksen :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kysymästä, saatiin, kumpikin. Itse asiassa tuo tuolloin saatu rahoitus poiki nykyisen työpaikkani.

    VastaaPoista
  11. Haa, mainiota! Eli yksi pitkä ja hikinen iltapäivä kannatti ;)

    VastaaPoista
  12. Meillä kaupassakäynnit ovat nykyään yhden lapsen kanssa sopuisia: lapselle voi antaa pienet kärryt eteen ja hän hyvin tyytyväisenä niitä lykkää, antaa äidin kerätä ostoksia, ja nostelee vielä ostokset hihnalle.

    Mutta auta armias, kun niitä on kaksi...Varsinkin eräs kerta matkalla mökille oli ikimuistoinen, kun lapset olivat ennen kaupassakäyntiä istuneet pari tuntia autossa paikallaan ja syöneet karkkia.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?