Kannoin telttamatkamme aikana laukussa mukana kirjaa nimeltä Puolikas keltaista aurinkoa. Lopputulos: istuin yli 500 sivun  kanssa kaiken l...

Puolikas keltaista aurinkoa, mahtava (ja ajankohtainen) kirja

6.8.11 Satu Kommentteja: 10

Kannoin telttamatkamme aikana laukussa mukana kirjaa nimeltä Puolikas keltaista aurinkoa. Lopputulos: istuin yli 500 sivun  kanssa kaiken liikenevän "luppoajan": iltaisin lapsen nukahdettua, automatkojen ajan ja lapsen päiväunien aikaan. Mies teki pari ylimääräistä kävelylenkkiä (vuoristo-opas ei osaa istua paikallaan varttia kauempaa) sillä välin kun minä seurustelin biafralaisten kanssa ja pureskelin jännityksestä, liikutuksesta ja raivosta kynsiäni.

Tunnustan, että ennen tätä kirjaa en tiennyt Biafrasta mitään - paitsi sen, että se sijaitsi "jossain Afrikassa" ja siellä oli 1960-luvulla nälänhätä. Kirja on fiktiivinen, mutta sen naurattavat ja itkettävät tarinat ja ihmiskohtalot ajoivat minut lukemaan lisää alueen historiasta, tapahtumista ja nälänhädästä. Tämä on hyvin monella tapaa SUURI romaani.

Inahdus luki kirjan jo pari vuotta sitten - tullen hyvin saman kaltaiseen lopputulokseen. Tämä on yksi parhaimmista kirjoista ikinä.

Ja nyt seuraa se ajankohtaisosuus:

Se, että ei ole ruokaa, on kamalaa. Se, että ruokaa mätänee eurooppalaisiin varastoihin, koska sitä ei saada kalliiden lentokuljetusten vuoksi lennätettyä määränpäähän hätää tarvitseville, on häpeällistä.

"Nälkä. Mikä ihana tekosyy." Kuinka voikin yksi slogan oksettaa näin paljon?

Puolikas keltaista aurinkoa on jälleen ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Itäisessä Afrikassa on nälänhätä. Tämä ei ole affiliate-mainos eikä muutakaan viisastelua: Auttakaa ihmiset! Rahaa voi lahjoittaa täällä.

[caption id="attachment_1865" align="aligncenter" width="300" caption="Nälkäisistä lapsista ei ole kauniita kuvia. (Kuva: WFP/David Orr)"][/caption]

10 kommenttia:

  1. Mulla on toi kirja hyllyssä, vielä ei ole tullut luettua, kun tähän luultavimmin ahdistavaan lukukokemukseen pitää vähän henkisesti valmistautua. Mutta nyt suositusten jälkeen varmasti luen! Ja lahjoitan sitten.

    VastaaPoista
  2. Sain myös tuon veljeltäni lukulainaan, ja luin joitakin viikkoja sitten. Erittäin hyvä ja ajatuksia herättänyt kirja, ja tunnustan myös tietämättömyyteni tuosta historiasta kirjan taustalla. Harmi ettei tämä ihmiskunta taida mistään oppia, samat sodat ja kurjuus toistavat vaan itseään :/ Rahalahjoituksen tein myös, toivottavasti järjestöt saavat apua perille!

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja8/08/2011 12:22 ip.

    Kirja tosiaan on aivan mielettömän hyvä.

    Afrikan sarven tilanne jäytää mieltä paljon. Se herättää inhoa ja vitutusta. Tuntuu epäreilulta jäystää juustoleipää ja katsoa samalla aamun lehdestä uutiskuvia nälkään kuolleista ihmisistä. Sitten ärsyynnyn omasta melankoliastani. Sitä juustoleipää on mahdoton toimittaa tästä paikasta siihen paikkaan. Sen jälkeen alan harmitella sitä, kuinka yleistä "en mä mitään voi kuitenkaan tehdä" -ajattelu on. Sitten vittuunnun vähän lisää, kun luen Hesarin nälänhätäuutisoinnin lukijakommentteja, joissa paasataan siitä, kuinka apua on ihan turha lähettää, oma vika kun lisääntyvät eikä ruoka riitä kaikille. "Luonto korjaa asian." Voi jumalauta.

    Onkohan näistä ihmisistä kukaan tullut ajatelleeksi, millaista niiden nälänhätäalueilla asuvien ihmisten elämä on? On varmaan vaikea asettua näiden ihmisten asemaan, koska on melko epätodennäköistä, että Suomea kohtaisi lähitulevaisuudessa joku ruuat ja pohjavedet pilaava ympäristökatastrofi tai muutama aseellinen ryhmittymä alkaisi riehua ja pakottaa ihmisiä pois kodeistaan.

    Empatian puuttesta ei kuitenkaan voi syyttää vain nimettömiä nettikeskustelijoita. Riittää kun katsoo päivän lehtiä ja uutislähetyksiä. Totta kai on iso juttu kun Yhdysvaltojen velkavaje paukkuu tai pörssikurssit laskevat. Samaan aikaan miljoonia ihmisiä kuolee, koska ruokaa ei saada siirrettyä maasta toiseen. Vastenmielestä tässä on se, että olisi täysin mahdollista hoitaa nälänhätäongelma pois päiväjärjestyksestä, jos siihen tartuttaisiin samalla innolla kuin vaikkapa EU:n mitä-ikinä-vakautuspaketteihin.

    Ugh. Tulipa avauduttua. Ehkä tämä riittää maailmantuska-kiintiöstäni tällä kertaa :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa löytää taas ihmisiä, joihin kirja teki yhtä suuren vaikutuksen - oon suositellut ja lainannut kirjaa vaikka kenelle ja huomannut hämmästyksekseni, että koko maailma ei nyt sitten tykkääkään siitä. Mitä kummaa!!? Kirja jakaa yllättävän paljon mielipiteitä, joillekin valistuneille Biafra on selkeästi tutumpi kuin mulle, jolloin teos ei ole niin hätkähdyttävä, jotkut taas eivät ole pitäneet kerrontatekniikasta (on koettu liian monipolvisena, pitkänä ja sekavana). Joudun kestämään sen, että maailmassa on monenlaisia kirjamakuja siis.

    Sen sijaan vaikeampaa on kestää sitä, että kirja on taas kerran ajankohtaisempi kuin koskaan. :-/ Eikö tätä maailmaa millään saada kuntoon edes nälänhätien osalta (ikään kuin ne olisivat se helpoin case hoidettavaksi..)

    Koska poden maailmantuskan lisäksi keskipahaa ekoahdistusta, uskon, että nälänhädät vain lisääntyvät sitä mukaa kuin ilmasto lämpenee. Ja köyhiin maihinhan se iskee pahiten - ensin. Mutta tulee se tännekin, eikä meillä kellään ole kohta enää kivaa, jolleivät edes länsimaat saa jotain todellista tehtyä päästösopimusten suhteen ja pian. Lopetan maailmanlopun manailuni tältä erää tähän.

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja8/08/2011 11:00 ip.

    Ina, kyllä - olin ihan myytyä kamaa :) Ja kirja tuntui lyhyeltä, olisin voinut lukaista vielä toiset 500 sivua jatkoa. Ainakin.
    Täytyypä muuten tutustua kirjoittajan muihin teoksiin ja katsoa milllaisia ne ovat.Tähän lämpenin ainakin ihan täysillä.

    Maailmantuskaa on ja riittää... Oikeassa olet, eivät ne tähän lopu; on uskomatonta, miten noiden päästösopimustenkin kanssa voidaan jahkata ja jahkata. Noh, tällaista vaihteeksi.

    VastaaPoista
  6. Ei mitään lisättävää kommentteihinne, my thoughts exactly... Ei kai kukaan länsimaalaisista pörssiromahdustakaan toivo, mutta jotenkin toi koko pörssimaailma ja keinotekoisen rahan pyörittely v*tuttaa. Mutta tottahan se on että Afrikan tilaa ei katastrofiavulla korjata, kun maanosan ongelmat ovat niin paljon syvemmällä, johtuen jo ihan luonnonoloista. Mutta on aika paksua väittää että ihmiset pitäisi vaan jättää kuolemaan nälkään, kun luonto korjaa, huh huh, pitää pysyä pois nettikeskusteluista.

    Tuosta kirjasta täytyy tunnustaa, että olin kanssa välillä vähän pihalla sen polveilun vuoksi, mutta syytän sitä että luin kirjaa aina väsyneenä sängyssä pätkä kerrallaan :)

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja8/09/2011 12:38 ip.

    Annukka, piti vielä lisätä tuohon, että omaa lukemista helpotti varmasti hyvinkin paljon se, että luin kirjan kolmessa päivässä. Jos olisin lukenut kirjaa pätkittäin, kokonaisuus olisi varmasti jäänyt hähmäiseksi. Ja joo, sanomalehtien keskustelupalstat, joissa sallitaan nimimerkin takaa huutelu, on takuuvarma keino pilata oma päivä. :)

    VastaaPoista
  8. Hei, uusi lukija ilmoittautuu! Blogissasi on niin paljon houkuttelevia kirjavinkkejä, etten tiedä yhtään, mistä aloittaisin luku-urakan. Täytyy ehkä lähteä liikkeelle loogisesti joko blogin alusta tai lopusta. Taidan siis nyt yrittää hankkia käsiini tämän kirjan. :) Voin kyllä kuvitella, että sen lukeminen ei ehkä suorastaan paranna ikuista maailmantuskaoloa...

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja8/09/2011 8:11 ip.

    Kurjenkello, tervetuloa seuraamaan blogiani! Kivaa kuulla, että pidät kirjavinkeistäni. Tämä "Puolikas..." on kyllä lukemisen arvoinen kirja; ja veikkaisin että se löytyy myös monista kirjastoista eli ei välttämättä tarvitse käydä ostamassa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?