Minulla on ongelma. Nimittäin, nääpiö aloitti maanantaina päiväkodissa. (Siitä sirkuksesta lisää vähän myöhemmin.) Nyt pitäisi saada nimilap...

Nyt tarkkana: voikohan kreppirautaa käyttää silitysrautana?

24.8.11 Satu Kommentteja: 22

Minulla on ongelma. Nimittäin, nääpiö aloitti maanantaina päiväkodissa. (Siitä sirkuksesta lisää vähän myöhemmin.) Nyt pitäisi saada nimilaput kiinni kuteisiin, jotta sillä on iltapäivällä tutut vaatteet päällä. En halua vahingossa poimia mukaan kenenkään muun lasta.

Nämä pitäisi silittää paikalleen! Mutta kun ei mulla ole silitysrautaa. (Luulin tilanneeni tarroja.) Mä en tiedä, onko mun miehellä. En ole ainakaan nähnyt sellaista kapistusta kotimme kaapeissa tai varastotiloissa. Mä en nimittäin ole koskaan silittänyt mitään. Se johtuu varmaan siitä, että yksi exäni silitti kalsareidensa lisäksi myös vuodevaatteet. Ja molemmilta puolilta, tietysti. Jäi trauma.

Kylpyhuoneesta löytyi jostain syystä vanha kreppirauta. Toimisikohan se tähän?

22 kommenttia:

  1. Olet siis vielä pahempi tapaus kuin siskoni joka silittää "vain rypyt" - siis tutkii vaatteen ja päättää mitkä kohdat ovat silityksen tarpeessa, ja yleensä niitä kohtia joko ei ole tai niitä on vain yksi tai kaksi. Toinen sisko häpeää ja paheksuu tämän ensimmäisen siskon silityskulttuuria syvästi - ja silittää siis itse myös pikkuhousut ynnä muuta uskomatonta. Mutta taitaisiko sulla nyt olla silitysraudan osto edessä? Voi sille joskus tulla muutakin käyttöä kuin nimilappujen liimaaminen. (Tulee mieleen vanha juustohöylämainos jossa esiteltiin sen kaikkia mainioita käyttötarkoituksia, ja lopuksi lisähuomautuksena mainittiin että sopii myös juuston höyläämiseen.)

    VastaaPoista
  2. voihan sitä silitysrautaa käyttää vaikka suksien voiteluun :)
    ettei ole turha ostos.

    VastaaPoista
  3. :-) Voithan vaikka ommella ne kiinni... Minä lähtisin silitysrautakaupoille mielummin, mutta ompelu on ihan hyvä vaihtoehto.

    VastaaPoista
  4. Kahdessa kulttuurissa8/25/2011 6:25 ap.

    Onko sulla suoristusrautoja, ne saattais toimia kreppirautaa paremmin. Niitä saattaa löytyä lainaan myös joltain kaverilta. Lämpötilakin yleensä jotain yli 200 astetta, että luulis tarttuvan.

    Mä sain allergian silitykseen asuessani Irlannissa. Mä en tiedä, että mitä hittoa siinä vedessä oli, mutta vaatteet tuli pesukoneesta todella ryppyisinä. Silloin mä silitin jopa t-paidat (en toki alusvaatteita). Nyt silitän vain pakon edestä. Onneks meillä mies hoitaa yleensä silityspuolen.

    VastaaPoista
  5. I'm impressed! Voisin toki tarjota monta silitysvinkkiä, mutta muhun vaikutuksen teki jo noi laput! Että laput valmiiksi tilattuina vaatteisin. Niinkin voi siis tehdä vai onko se joku paikallinen normikäytäntö?

    Meillä on vaan tussi, jolla sohitaan jotain epämääräistä paidan kauluksiin.. Tästäkin taitaa tulla lapselle traumoja, kun sillä ei oo omia siistejä lappuja tai aplikointeja. Kääk!

    VastaaPoista
  6. Itse tilasin tuollaisia nimilappuja pojalle ja ompelin ne kiinni. Siis ihan vaan molemmista päistä käsin. Voi käyttää myös korvaamaan takista puuttuvaa ripustuslenksua. Meilläkään ei ole silitysrautaa, enkä halunnut uhrata suoristusrautaani...

    VastaaPoista
  7. Tarkastaja Rämänen8/25/2011 8:23 ap.

    Nitojalla vaan.

    VastaaPoista
  8. Mä oon kierosti rakastunut mun Dymoon, ja mulla on hämärä mielikuva, että siihen sais sellasta tarraa, joka tarttuu myös vaatteisiin. Joten märissä unissani dymotan kaikkiin poikien vaatteisiin siistit nimilaput.

    Silitysraudassa on se hyvä puoli, että sillä voi myös silittää kiinni sellasta liimanauhaa, jolla voi mm. lyhentää housut, päärmätä verhot jne. Jos siis esim. sattuu vihaamaan ompelemista (eikä mulla kyllä mitään konettakaan toki ole). Muuten siinä ei ookaan mitään hyvää.

    Tää nyt ei liity aiheeseen mitenkään, mutta tuli mieleen, että joskus aikanaan tosin lyhensin lahkeet ihan reippaasti vaan jeesusteipillä. Toimi sekin. Aina jaksaa naurattaa miehen (silloisen pomon, öhöm) ilme, kun vuosia sitten esittelimme kollegan kanssa jeesusteipillä ja niittaajalla lyhennettyjä lahkeitamme. Siis mitä, eivätkö kaikki naiset osaakaan ommella?

    Eivät osaa, tai vaikka osaisivatkin, niin eivät ompele. Eivätkä silitä, silittäminen on syvältä ja sijaitsee vihaamisasteikollani jossain ihan imuroimisen tuntumassa.

    Mutta yhdyn kyllä Maman ihasteluun, nimilaput ovat tosi professionaalin näköisiä! Ja mä kyllä kokeilisin sitä kreppirautaa, tai suoristusrautaa jos sellainen sattuu löytymään. Raportoi sitten, toimiiko, jos päädyt testaamaan!

    VastaaPoista
  9. Haha :-D Laita ne mikroon!!!!

    Mä oon kirjaillut nimet hienosti (NOT) tussilla vaatteiden kokolappuihin ym. (en ole koskaan kuullutkaan strömsöstä).

    Mutta silityksestä puheenollen, olen ajatellut että se olis mun tän syksyn uusi harrastus. Olis sopivan eksoottista mulle. Ja se kotoilu on muotia. Ai miten niin työssäkäyvän perheenäidin elämään ei mahdu muuta kuin kotitöitä (, vaikka on se osallistuva mieskin)?

    VastaaPoista
  10. Olisin tullut ehdottamaan nitojaa, mutta joku olikin jo ehtinyt. Se kapine sopii muuten myös lahkeiden lyhennykseen. Love it.

    VastaaPoista
  11. Ennen silitysrautakauppoja harktse tota ompelua parilla pistolla kummastakin reunasta. Tilasin nimittäin joskus noin kiljoona nimilappua ja hinkkasin niitä raudalla yhen kokonaisen illan ennen muinaista tarhan alotusta. Ja ne v..tun laput tipahteli pesuissa irti suurimmasta osasta niitä releitä. Ottihan vaan päähän, varsinkin kun ohjeen mukaan kiinnitin ja rautaa oon joskus käytellyt työksenikin, että jotenkin homman pitäs olla hanskassa. Nykyään merkkailen tussilla jotain epämääästä. Liimalaaduissa firmojen välillä on varmaan kyllä eroja, toivottavasti sulla on parempi tsägä.

    VastaaPoista
  12. Kyllä minäkin kallistuisin tuon ompelun kannalle. Ja sekin siinä on hyvä puoli, että jos on aikomuksena jossain vaiheessa kierrättää pieneksi jääneet vaatteet, ommellut laput on helppo irrottaa pois - toisin kuin liimatut...

    VastaaPoista
  13. Meillä nimikoitiin vaatteet ihan vaan tylsällä ruskealla ihoteipin pätkällä (apteekista), johon kirjoitin lapsen nimen kuulakärkikynällä. Kynä haalistui pesuissa, mutta teipit pysyi ja eikun nimen kirjoitus uudelleen kun sen aika oli. Joku tekstiilitussi olisi saattanut pysyä paremmin, mutta eihän meillä nyt sellaisia ole. En tiedä kuinka traumaattista, mutta helppoa ja edullista. :)

    VastaaPoista
  14. Jos kreppirauta ei toimi, niin vinkkinä, että tavallinen kuulakärkikynä tarttuu ihan hyvin vaatteiden pesulappuihin ja nimilappuihin (monissa lastenvaatteissahan on sellainen nimikointilappu valmiina). Kestää myös pesua!

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja8/25/2011 8:18 ip.

    No kuinkas kävi. Kreppirauta ei toiminut - siis se ei lämmennyt lainkaan. Aloin ommella. Jaksoin ommella kaksi lappua. Nitojaa en sitten kuitenkaan kehdannut käyttää, etten vahingossa riko meidän pesukonetta. Onneksi löytyi laukusta whiteboard marker, nyt on puoli senttiä leveällä ipanan nimi vaatteiden helmoissa tai pesuohjelapuissa. Että näin.

    Mä en tod. tajua, miksi ostin noita nimilappuja. Mainos tuli mukaan päiväkodin ekana päivänä ja noita kehuttiin hyviksi - niissä kun on helppo liimapinta. No just joo. Menin lankaan!

    Niin ja se miksi mulla ei ole silitysrautaa: ostan vain sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse silittää. Jos on joskus vedettävä päälle joku iltapukuverme, vien sen pesulaan pestäväksi ja silitettäväksi :)

    VastaaPoista
  16. Jos anopillakaan ei oo silitysrautaa niin käytä kattilaa. En enään muista toimiko se miten hyvin, mutta kuumenna kattila jossa on vähän vettä ja sit kasaat pöydälle seuraavasti: pyyhe kaksinkerroin, vaate, nimilappu ja kattilalla silität. Mulla taisi olla kyseessä housujen lyhentäminen kun teippi ei pysyny.. :D

    Aikuisiällä oon kunnostautunut ja silitän kans liinavaatteet -niinkuin sekopää exäsi, hahha. Lakanat haisi aina tosi inhottavasti pölylle ja vastenmieliselle kun ne otti kaapista sänkyyn (vaikka ne ois ollu siellä vaan viikon!) Selvitin asiaa ja mankelointi ja silittäminen oli ainoat vaihtoehdot. Silittäminen tiivistää kankaan kuidut ja pöly ja kaapin haju ei pääse tarttumaan. JEE nyt meillä on raikkaat lakanat ja muutkin vaatteet saa käsittelyn jos tietää että ne tulee olemaan pitkään kaapissa.

    ps. mulla ja mn sisaruksilla oli nuita lappuja jo 80-luvulla tarhavaatteissa. Äiti tais olla edelläkävijä.

    VastaaPoista
  17. Meillä on myös päiväkodin seinällä nimilappufirman mainos. Siinä kehutaan, kuinka työntekijöiden elämä helpottuu, kun vanhemmat käyttävät juuri sen firman nimilappuja.

    Luulen kyllä, että vaikutus on juurikin päinvastainen. Nimikointi saadaan kuulostamaan niin monimutkaiselta, että se jää tekemättä.

    Minä käytän permanenttitussia. Villasukkiin ja lapasiin olen ommellut pienet ripustimet ihan tavallisesta kanttinauhasta ja kirjoittanut nimen siihen. Ihan kaikkein halvimpia käsineitä ja sukkia en ole nimikoinut, vaan olen laskenut aikani sen verran arvokkaaksi, että tarvittaessa ostan uudet..

    VastaaPoista
  18. Me saatiin noita lappuja lahjaksi. Ihan käteviä silloin kun pesulappuun tms ei pysty kirjoittamaan. Permanenttitussilla olen kirjoittanut etunimen, se riittää kun ei ole kaimoja päiväkodissa. Ja tarvittaessa ommellut muutamalla pistolla noita nimilappuja.

    Housut olen lyhentänyt hakaneuloilla, nitojalla tai viemällä äidille. Kätevää :)

    VastaaPoista
  19. Kun luin kirjoitustasi, mieleeni nousi eräs ilta monen vuoden takaa, kun urakoin nimilappuja poitsun vaatteisiin, välineinä neula ja lanka. Olin onneksi tilannut nimilaput pelkällä sukunimellä ja etunimen ekalla kirjaimella, sillä poika kakkosen nimi alkoi sitten aikoinaan samalla kirjaimella ja laiska äiti pääsi nimikoimasta vaatteita uudestaan:-)

    VastaaPoista
  20. salamatkustaja8/26/2011 11:03 ip.

    Kattilaa! Mikä mainio ratkaisu, siis iso kiitos :)

    VastaaPoista
  21. Öö... Lainaa naapurilta rautaa? :)

    Toisaalta kaikki tuntemani islantilaiset taisivat olla sen verran rempseä sakkia, että kellään kaverillani ei välttämättä rautaa olisi ollut. Voi siis olla, että vinkkini jää tosiaan näsäviisailun tasolle, vaikka se ei ollut tarkoitukseni - mua alkoi vaan naurattaa kun anoppikortin jälkeen kokeiltu on kreppiraudat ja kattilatkin :D

    VastaaPoista
  22. salamatkustaja8/30/2011 12:45 ip.

    Hehe...No tää on aika koomista kyllä. Anoppi on Espanjassa. Miehellä on avaimet, mutta hän avaimineen on Vatnajökullilla. Kokeilin kattilaa, ei toiminut (vaikka idea oli mitä loistavin!), ja kreppirauta oli rikki. Noh, onneksi löytyi yksi paksu musta tussi :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?