Olen jo toipunut siitä, että Vickan on raskaana. Joke. Joten vaihteeksi jotain ihan muuta: kesken jääneet kirjat. Olen tänä kesänä jättä...

Muutama kesken jäänyt kirja

19.8.11 Satu Kommentteja: 18

Olen jo toipunut siitä, että Vickan on raskaana. Joke.

Joten vaihteeksi jotain ihan muuta: kesken jääneet kirjat. Olen tänä kesänä jättänyt kesken muutaman kirjan. Vika ei välttämättä lainkaan ole kirjoissa itsessään, vaan lukijassa.

Ensimmäisenä Anna Janssonin Haudankaivaja. Kirjavinkit.fi:n arvio löytyy täältä. Haudankaivaja on Janssonin Maria Wern -sarjan dekkari ja sijoittuu Gotlantiin. Kirjan alussa vanha nainen alkaa kaivaa hautaa ja löytää lapsen luita. Sitten naisen talo palaa, rikoskomisario Maria Wern käy akvarellikurssilla. Ja käy akvarellikurssilla. Ja käy vielä hieman akvarellikurssilla. Luin kirjaa muutaman luvun, mutta en päässyt tarinaan mukaan ollenkaan. Kun luen dekkaria, haluan jäädä siihen jumiin heti - haluan tulla viihdytetyksi, yllätetyksi ja pelotelluksi. Nyt pitkästyin ja kyllästyin. Otin pöydältä seuraavan jännityspläjäyksen, Remeksen Shokkiaallon, ja se nappasi minut koukkuun jo ensimmäisellä sivulla.

Toinen vastikään sivuun laittamani kirja oli Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan. (Ja siis valtavat propsit siitä, että Bratislavasta kotoisin oleva Alexandra on _opiskellut_ suomen kielen ja kirjoitti romaanin suomeksi. Mä en osaa kirjoittaa islanniksi vielä edes virheetöntä sähköpostia.)

Mutta kun se kirja oli mulle jotenkin liian postmoderni. Luin ensin muutaman luvun alusta, sitten selailin keskivaiheilta ja katsoin vielä viimeisenkin sivun. Erikokoisia fontteja, vuoropuhelua, minä-kerrontaa, tilitystä, listoja... Mä vaan en osannut lukea tätä kirjaa.

Jos teistä joku on lukenut jomman kumman mainituista, olisi mukavaa kuulla, mitä piditte :)

Muutoin kirjasyksy on alkanut mainiosti. Luen tällä hetkellä Hotakaisen uusinta, Jumalan sanaa. Se on MAHTAVA. Ostolistalla on pino muitakin kirjoja. (Olen niin samaa mieltä Inahduksen kanssa syksyn kirjalistasta, että en jaksa kopioida sitä tähän - Inan lista löytyy täältä.)

Ja tiedättekö - Islanti on kirjaihmisen paratiisi! Täällä julkaistaan maailman eniten kirjallisuutta asukaslukuun verrattuna. Suomessa luetaan paljon: vuodessa julkaistaan 2 nimikettä tuhatta asukasta kohti. Islannissa vastaava luku on yli neljä. Siis tuplat!

Ja loppuun pieni vinkki. Kirjoitin Reykjavíkista kirjallisuuttakin sivuavan matkajutun kesän (heinä-elokuun kesänumero) Imageen. Jos omistat iPadin tai iPhonen, saat maksutta kaksi edellistä Imagea (including tuon Islanti-jutun) ladattua lukulaitteelle. Minulle iPadista on alkanut oikeasti olla hyötyä nyt, kun sen kautta voi ostaa yhä useampia suomalaisia lehtiä. Luen Imagen lisäksi vempeleellä Suomen Kuvalehteä, Hesaria ja Annaa. Ja tietty e-kirjoja. Kyllä iPad vielä joku päivä maksaa itsensä takaisin...

18 kommenttia:

  1. En ole juuri tuota Janssonin kirjaa lukenut mutta muita Wern-dekkareita kyllä. Tykkäsin. En muista, oliko ihan ensimmäiseen vaikea päästä sisään.. Olin ehkä vaan onnellinen, että aloitin pitkästä aikaa suomenkielisen kirjan :)

    Nyt olisin onnellinen, jos olis aikaa/kykyä lukea kirja. Millä kielellä tahansa. Ehkä vuoden päästä? Toinen kaksosista koettelee todella hermoja. Rasittava ipana. Meillä ei nukuta liikoja. Eikä lueta.

    VastaaPoista
  2. Alexandra Salmelan olen lukenut ja alkuun oli vaikea päästä, mutta kun sitkeästi jatkoi eteenpäin niin kyllä se imaisi mukaansa ja loppujen lopuksi tykkäsin! Tuttavapiirissä on ollut aika ristiriitaisia tunteita tuosta, muutama on ylistänyt maasta taivaaseen kun taas yksi luovutti muutaman luvun jälkeen. Minä sanoisin, että kannattaa antaa kirjalle toinen mahdollisuus!:)

    VastaaPoista
  3. Mimmi; voi ei...tsemppiä. Jos toinen kaksosista on hereillä yöllä, herääkö yleensä toinenkin? Vai tekevätkö ne penteleet sen aina eri aikaan? :)

    Pirkkis, kuulostaa lupaavalta. Mulla on vielä tuo kirja (kirjastosta lainasin) yöpöydällä, täytyy katsoa, jos jaksaisin tarttua siihen kunhan olen saanut tuon Remeksen hotkaistua. (Remes on kuin suuri, mehevä krapulaillan hampurilainen. Tekee mieli syödä se heti, ja jälkeen päin harmittaa, kun olisi voinut käyttää senkin ajan vaikka jonkun uuden jutun kokeilemiseen... :) )

    VastaaPoista
  4. Otetaanpas esille tämäkin, kun taannoin siitä vaalituloksesta täälläkin keskustelua käytiin. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Perussuomalaiset+otti+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6n+englanninkielisen+nimen/1135268708128

    Että "The Finns". Nice...

    VastaaPoista
  5. Kahdessa kulttuurissa8/22/2011 6:17 ap.

    Mä olen yrittänyt lukea pariakin Anna Janssonin Maria Wern kirjaa ja toinen niistä on juuri tuo Haudankaivaja. Toisen nimeä en muista, vaikka se lepää yöpäydälläni. Molemmissa se sama ongelma, homma ei meinaa lähteä käyntiin millään ja mua rupeaa heti tylsistyttämään.

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja8/22/2011 7:24 ap.

    Voi ei... Mitäs me suomalaiset.

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja8/22/2011 7:26 ap.

    Ihan sama fiilis jäi tuosta haudankaivajasta. On tietysti hyvä, että dekkarissa rakennetaan miljöötä ja henkilöhahmoja, jotta tarina ei jää paperikseksi. Mutta liika on liikaa. Sen pihvin pitäisi tulla pöytään tarpeeksi pian :)

    VastaaPoista
  8. Minäkään en tykännyt tuosta Salmelan kirjasta. Luin sen kyllä loppuun asti mutta ärsyynnyin jatkuvasti eri kertojista (ei, minua ei todellakaan kiinnosta auton tai pehmolelujen puheenvuorot). Pitäisi opetella jättämään kirja kesken jos se ei vie mukanaan.

    Haudankaivaja odottaa hyllyssä, mutta en vain saa tartuttua siihen... Dekkarit ei oikein nyt(kään) iske.

    Loistava blogi sinulla!

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja8/22/2011 7:55 ap.

    Villasukka kirjahyllyssä, kiitos kommentista :) Ja olet oikeassa, kirjat jotka eivät sytytä, kannattaa jättää kesken. Jää enemmän aikaa kokeilla uusia kirjoja, joiden joukosta voi löytää vaikka seuraavan suosikin.

    VastaaPoista
  10. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta tuohon kirjakauppaan haluaisin päästä. Näytti aivan ihanalta paikalta.

    VastaaPoista
  11. Kahdessa kulttuurissa8/22/2011 9:02 ap.

    Just tässä toisessa kirjassa keskityttiin alussa kuvaamaan jotain mökkiä ja sen puutarhaa ruusupensaineen, mikä ei niin kuin kiehdo mua lainkaan. Se tyyli sopii Agatha Christien kirjoihin. Sitä paitsi Agathan kirjoissa yleensä sillä ruusupuskalla on suuri merkitys rikoksen ratkeamisen kannalta :)

    Mulla on aikoinaan jäänyt kesken, parin sivun jälkeen, Taru sorumusten herrasta. Tämä kesänä aloitin uudelleen. Nyt oon jo päässyt jonnekin 100 sivun hujakoille. Vaikka aikomus lukea ne seuraavat about tuhat ja risat sivua.

    VastaaPoista
  12. Mulla jäi tämä Puolikas keltaista...kesken.
    En päässyt kovin pitkälle.

    VastaaPoista
  13. Kaksosilla on jokin evil pact - ne nukkuu vuorotellen. Mies palaa duuniin torstaina, 3kk:n isyysvapaan jälkeen. Mä kaadun varmasti joka päivä suorin vartaloin sänkyyn kl 19 ja kahden viikon päästä mut voi peitellä mullalla... Sitä se teettää kun teettää ipanat näin käpynä.

    Muistelen kaiholla Reykjavikin Nordic Housea (vai mikä sen nimi nyt oli...) Siellä tuli vietettyä useita krapulasunnuntai-iltapäiviä. Kahviossa parantaen maailmaa ja kirjaston puolella etsien suomenkielistä luettavaa. Tuli siellä ollessa luettua Viidan Moreeni ja Kaari Utrion Bella Donna. Tuo Bella Donna pitäisi ihan lukea uudelleen, miksei tietty Moreenikin..

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja8/22/2011 9:55 ip.

    Joo se on ihan mahtava putiikki! Ja sen omistaja vasta onkin omalaatuinen. Häneltä voi kysyä mitä tahansa kirjaa, että onko saatavilla, ja jos on, kirjakauppias muistaa tarkalleen, missä se kirja noiden tuhansien kirjojen seassa sijaitsee. Eikä siellä kaupassa - kuten kuvasta voi nähdä - ole mitään aakkosjärjestystä tai muutakaan systeemiä. Rakastan tuota paikkaa :)

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja8/22/2011 10:00 ip.

    Joo, tästä oli puhetta kirja-arvionikin keskustelussa - kirja on sen verran täynnä henkilöitä, tapahtumia ja niiden sekamelskaa, että olisin varmasti itsekin jättänyt sen kesken, jos en olisi keskittynyt lukemaan sitä montaa tuntia päivässä. Onneksi oli tuolla telttareissulla mukana vain tämä yksi kirja, sillä se osoittautui aivan mahtavaksi ja elin kolme päivää rinnakkaiselämää Biafrassa. Ja kaikilla on erilainen maku kirjojenkin suhteen, vaikka jotain kirjaa hehkutettaisiin miten mahtavaksi ja upeaksi, aina löytyy lukijoita, jotka eivät ole lämmenneet kirjalle lainkaan. Juuri se tekeekin kirjallisuudesta, ja taiteista ylipäätään, niin kiinnostavia. Lukija tekee teoksesta vatavan osan (ja sanottuani tämän joku tekijä-orientoitunut kirjallisuudentuntija tulee lyömään mua laudalla päähän - sorriii :) )

    VastaaPoista
  16. salamatkustaja8/22/2011 10:03 ip.

    Voi saatans. Tsemppiä! Ja hanki tai lainaa joltain Mullan alla season 1 dvd-paketti. Se auttoi mustalla huumorillaan silloin, kun en saanut skidin takia nukuttua. Ja sulla on siellä niitä kaksin kappalein. Onneksi ne kasvavat koko ajan :)

    Joo se Pohjolan talo on ihana - käyn siellä kirjastossa noin kerran viikossa. Sitä tunnelmallista kahvilaa ei enää ole; sen tilalla on nykyään lyxys-henkinen, valkoisten pöytäliinojen ja Royal Copenhagenin astioilla katettu ravintola Dill. Mutta se onkin sitten ihan mahtava ravintola - pirun kallis mutta yksi parhaista missä olen koskaan syönyt (ja hei, mä sentään asuin Barcelonassa ja söin ulkona joku sata kertaa viikossa koska en halunnut torakoiden ja muurahaisten takia laittaa himassa ruokaa :D ) Mutta sitä Pohjolan talon kahvilaa on joskus ikävä. Siellä oli niin mukavaa lukea suomalaisia lehtiä ja maksaa kahvikupista euron verran.

    VastaaPoista
  17. Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi ja pakko kommentoida: tuskailin itse tuon Salmelan kanssa monta viikkoa. Tarina oli jotenkin puuduttava ja minuakin häiritsi fonttien ja kertojan jatkuva vaihtelu. Sain sen kuitenkin loppuun, sattumalta juuri samana päivänä kuin Amy Winehouse kuoli - 27-vuotiaana.

    Janssonista en ole varma, olenko lukenut juuri tuota. Jaan kuitenkin kokemuksesi yleisesti Janssonin dekkareiden osalta. Liian hitaasti etenevää, jotta niitä voisi ahmia. Ja dekkareita kuuluu ahmia.

    VastaaPoista
  18. salamatkustaja8/31/2011 12:25 ip.

    Aika creepy lukukokemus tuo Salmela kohdallasi, jaiks...
    Ja juuri näin, hyvä dekkari on kuin laatuhampurilainen: sen kuuluu olla rasvainen, suuri ja hyvistä raaka-aineista tehty. Eikä pihvi saa olla piilossa :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?