Viikko takana, neljä vuotta edessä. Lapsi itkee karjuu perään eikä suostu syömään mitään. Kun tulen hakemaan, se alkaa uudestaan itkeä. Hän...

Lapsi aloitti tarhassa, osa I

26.8.11 Satu Kommentteja: 17

Viikko takana, neljä vuotta edessä. Lapsi itkee karjuu perään eikä suostu syömään mitään. Kun tulen hakemaan, se alkaa uudestaan itkeä. Hän haluaa tarhassa ollessaan makoilla lattialla ja peittää itsensä kirjoilla (pakenee epämiellyttävää tilannetta kirjojen pariin - meissä ON jotain yhteistä.) Hän hyväksyy yhden hoitajan (sen, joka ensimmäisenä päivänä älysi puhallella saippuakuplia), ja muut näkiessään hän alkaa karjua.

Kaikki tämä kai kuuluu asiaan. Kamalaa.

Ja ihanaa. Minun on pakko myöntää, että tuntuu helpottavalta  jättää lapsi arkisin päivähoitoon. Minä menen töihin, sinä menet tarhaan. Ja illat ja viikonloput relataan. Reilu peli.

Kiitos päivähoitojärjestelmä, teet arjestani niin paljon helpompaa!

17 kommenttia:

  1. Uuh, meillä tuo on ens viikolla edessä. Eka päivä torstaina.
    Mua jännittää.
    a) se töihin meneminen,
    -miten siellä ollaan
    -mitä siellä tehdään?
    -pärjäänkö siinä mitä alan tekemään?
    b) protestoiko tyttö hoitoa?
    - synkkääkö tytöllä ja hoitotätillä?
    - kuinka paljon rakkautta lapsi kaipaa iltaisin?
    - mitä hoitoon tarvitaan mukaan/ onko jotain musta juttuja?
    c) miten mies sisäistää asian.
    -ei ole enään pötyä pöydässä kun tulee töistä :D

    VastaaPoista
  2. Toi aloitus on kyllä niin karmeeta! Mutta oikeesti se helpottaa aika nopeesti - lapset ON sopeutuvaista sakkia. Meillä on ollut nyt pitkä kesälomatauko, joten uudelleen opettelu on edessä ensi viikolla...

    Mua kyllä kanssa helpottaa, että lapsella on päivät pitkät leikkiä ja touhua puistossa muiden lasten kanssa. En tosiaan oo mikään puistomutsi. Sitten on illalla kiva olla vaan kotona ja karata muksun ja koiran kanssa metsään, ilman että pitäis miettiä, että lapselle pitäis hommata jotain ihmiskontakteja ;-D

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja8/27/2011 11:41 ap.

    Heidi, tässä mun kokemuksia:
    a) töissä on iisiä. siellä kukaan ei karju ilman näkyvää syytä tai vaadi sataa asiaa yhtäaikaa. töissä voi keskittyä vain muutamaan asiaan kerrallaan. ja totta kai pärjäät!

    b) protestoi. saattaa karjua, huutaa ja potkia ja olla suunnattoman vihainen kun palaat sitä hakemaan. kyllä niillä mitä luultavimmin alkaa synkata - eikä kakkosvaihtoehtoa kannata alkaa miettiä kuin vasta useiden viikkojen päästä, jos homma on vielä silloinkin todella hankalaa. melkein kaikki skidit kuulemmat tottuu noin 1-2 viikossa, meille kerrottiin... iltaisin samaa olemista kuin muullinkin - erona ehkä se, että ne ekat viikot lapsi itkee vähän enemmän, koska tuo päiväkodin aloittaminen sotkee pasmoja. hoitopaikasta yleensä antavat listat, mitä tarvitaan. omat vaipat tarvii yleensä tuoda (+ monissa paikoissa ei oteta kestovaippoja vaan pelkästään kertiksiä) ja varavaatteet.
    c) anna sun miehelle kotipitsan puhelinnumero :)

    tata, niin on... mä toivon, että tämä sopeutusvaihe menisi jo ohi! skidi itkee kotona aika paljon - se kai pelkää, että oon lähdössä jonnekin. mutta se on totta, että lapset sopeutuvat. jos sopeutuu elämään kohdun ulkopuolella, sopeutuu kyllä päiväkotiinkin. Sitä paitsi se on niin ihanaa, että p-hoidossa niillä on seuraa toisistaan ja ne saavat leikkiä. Musta ei todellakaan ole istumaan joka päivä 6 tuntia leikkipuistossa, tekemään palapelejä ja tanssimaan tanhua. hyvä, että pääsee tekemään noita juttuja innostuneessa seurassa. I love it!

    VastaaPoista
  4. Ehdota tarhassa, josko tämä lapsen hyväksymä hoitaja voisi näin alussa ottaa päävastuun lapsen hoidonaloituksesta ja olla muutenkin lapsen oma aikuinen? Googleta "omahoitaja päiväkodissa" :)

    VastaaPoista
  5. Me käytiin tutustumassa muutamiin päiväkoteihin tässä kotikulmilla, kun piti laittaa tytöt jonoon neljän kuukauden sisällä syntymästä. Siellä mä kuljin miehen ja päiväkodinjohtajan perässä ja yritin näyttää tärkeältä. Ja äitimäiseltä. Kysyin joka paikassa samat, etukäteen opetellut kysymykset ruokailuista, aukioloajoista ja loma-aikojen erityisjärjestelyistä. Niin ja onko niillä muita kaksosia ja kaksikielisiä ipanoita. Ja millä perusteella me sitten valittiin ykkösvaihtoehto? Location, location, location...

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja8/27/2011 9:15 ip.

    Siellä on juuri tuollainen systeemi; hän on tällä hetkellä vain yhden hoitajan kanssa. Sitten ajan kuluessa muutkin osallistuvat.

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja8/27/2011 9:17 ip.

    Kyllä, sijainti on tärkeä! Pimeinä talviaamuina kiittää itseään, kun tuli valittua se lähellä oleva.

    Meidän naapuritalossa on päiväkoti (voisimme siirtää lapsen sinne melkein ikkunan kautta), mutta pitkän jonon takia sinne pääsee vasta ensi syksynä. Nyt lapsi aloitti kilsan päässä, ja se tuntuu (tässä kaupungissa) vähän pitkältä.

    VastaaPoista
  8. Meillä poika 1v3kk on harjoitellut päiväkodissa olemista 1-3 päivää viikossa elokuun. Joka aamu, kun sen sinne vie ja istuttaa aamiaispöytään, pieni mies on kuin öö aapisen laidassa, tuijottaa suu auki ja silmät ymmyrkäisinä muita pöydässä olevia lapsia. Ai että meillä on vähän vähänlaisesti lapsikontakteja? Ihanko totta? :DD

    Kertaakaan ei olla siellä itkua kuultu, ei viedessä eikä hakiessa. Hoitopäivien iltoina se on väsynyt ja ihan alkuun yöllä oli painajaisia. Mutta omahoitaja on ihana täti, aivan oikeasti! Uskalsin sanoa, että en oikeasti pidä lapsista ollenkaan, ja se ei kauhistunut tai muutenkaan alkanut päivittelemään. Mahtava asenne! Työterveyshoitajalla kun sanoin saman totuuden 6 kk raskaana ollessani, pääsin johonkin mielenterveysseurantaan :D Tämä täti vain kysyi mieheltäni, kuinka hän kokee tämän asian, ja mieheni kertoi, että hänen äitinsäkään ei pidä lapsista ja heitä on sentään neljä sisarusta, eli oman vaimon asenne on hänestä ihan ookoo.

    Tähän päiväkotiin sai viedä kestovaipat, hyllylle raivattiin tilaa tiiviille pyykkilaatikolle ja se on siinä. Tähän mennessä on aina muistettu ottaa se täytetty laatikko kotiin mukaan iltapäivällä ;)

    Siis päivähoito on aivan mahtava asia. Aikuiset voi mennä aikuisten seuraan töihin, lapsi saa tarkkailla muita ja oppia uusia juttuja (poikamme on ryhmän pienin, on tullut ihan hurjasti uusia taitoja näinä viikkona), se saa syödä siellä erilaisia ruokia kuin kotona, ja illat ja viikonloput voidaan ainakin yrittää keskittyä olennaiseen, ilman että jompikumpi vanhempi on ihan lapsiarjen näännyttämä. Kuinka kaikki kotityöt tulee tehdyksi, jää nähtäväksi. Loma alkaa keskiviikkona, täytyy varmaan täyttää pakastin makaronilaatikolla ja lihapullilla. Pääsisköhän niillä jouluun saakka?

    VastaaPoista
  9. Kai tiedät, että päiväkotikestoilusta mainitseminen edes sivulauseessa on yhtä vaarallista, kuin rintarepun mainitseminen? ;)

    Mutta siis, lukuunottamatta Turun surullisenkuuluisaa kestovaippakieltoa, joka sekin on kumottu, suomalaisissa päiväkodeissa käytetään niitä vaippoja, mitä vanhemmat tuovat. Esikoiseni oli omassa päiväkodissaan ensimmäinen kestoilija ja hänen kanssaan oli pientä säätöä ennen kuin oppivat pukemaan vaipat kunnolla (ja tuntui oudolta, puolin ja toisin, neuvoa viisikymppistä kokenutta lastenhoitajaa siitä, miten lapselle vaippa puetaan). Kuopuksen aikaan päiväkodissa oli ollut jo monta kestoilijaa ja kestoilu meni ihan rutiinilla.

    Eli siis, jos haluaa syystä tai toisesta käyttää lapsellaan myös päiväkodissa kestovaippoja, se kyllä onnistuu, mutta jos on ensimmäinen kestoilija, niin siinä on päiväkodin työntekijöilläkin vähän opettelemista.

    VastaaPoista
  10. salamatkustaja8/28/2011 9:40 ip.

    etl, kuulostaa todella hienolta tuo teidän nassikan p-koti. nastaa, että siellä suostutaan/ehditään myös kestoilla. täällä reykjavikissa aika monissa päiväkodeissa on se meininki, että lapsille vaihdetaan vain kertiksiä - eli jos on kestoillut ennen päiväkotia, ei kestoilla enää. kokemukseni perustuu kolmeen havaintoon - en ole vielä ehtinyt kiertää niitä kaikkia vertailemassa ;) hehe.
    mä kyllä ymmärrän tuon hyvin: hoitajilla on kädet täynnä työtä varsinkin pienempien lasten kanssa ja säilytystilaa on vähän...

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja8/28/2011 9:41 ip.

    Riitta, hehee, kyllä, aineistona erittäin tulenarkaa... ;)

    VastaaPoista
  12. Meidän päiväkoti "vaatii" teippivaipat, että se siitä vaippavalinnasta. Tai kai ne käyttäis mitä vaan jos muuta vietäis, mutta me ollaan sitten kilttejä tarhan tätejä kohtaan.

    Onnittelut rauhallisista päivistä. Muutaman kuukauden hoitokokemusten perusteella järjestelmä äiti töissä, lapsi hoidossa pienestä pitäen, on tietylle ihmisryhmälle se paras tapa olla äiti. Kuulun itse siihen ryhmään. Natiaisen kanssa on mahtavaa touhuta, arkikin on leppoisaa, mutta kun puolitoista vuotta kotioloa alkoi lähestyä, tuntui että oikeasti loppui virta varsinkin kun uusi on tulossa ja sama ralli alkamassa alusta. SAmoin myös lapsen temperamentilla on hurjasti merkitystä (siis minun mielestäni) hoitoon sopeutumisessa ja oikeassa ajoituksessa. Jos on aktiivinen natiainen, hoitopaikka tarjoaa enemmän niitä kontakteja ja virikkeitä kuin ainakaan tämä äiti, joka on jumahtanut tekemisissä aika samoille laduille päivästä toiseen..

    Meillä hupaisin osoitus alkukankeudesta oli uuteen tarhaan (juuri niin lähellä olevaan, että lapsen voisi vetää vaijerilla partsilta perille)siirtyminen. Neiti tuli kanssani iloisena sisälle, mutta kun tajusi, että lähden pois alkoi armoton huuto. Äidillä oli sydän kurkussa tästä kidutusmuodosta, kunne tajusin, että huuto jatkui tasan sen verran, että suljin oven. Kun katsoin viereisestä ikkunasta, neiti viipotti viipotti askareissaan jo täysillä äitiä muistamatta. Nykyisin natiaisen pois saaminen tarhasta käy jo työstä, jos on joku kiva homma kesken.

    VastaaPoista
  13. Juu, meilläkin vaaditaan teippivaipat, jos käyttää kertsejä. Päiväkodissa vaipat vaihdetaan parivuotiailtakin niin, että lapsi selätetään hoitopöydälle, housut vedetään kinttuihin ja vaihdetaan sitten vaippa. Siinä housuvaippa olisi vähän huono. Minä olen vienyt päiväkotiin lähinnä tarrakiinnitteisiä taskuvaippoja, jotta niiden käyttö olisi mahdollisimman helppoa ja tuttua tädeille.

    Sitä minä en kyllä ymmärrä, miten ne saavat vilkkaat parivuotiaatkin kiltisti hoitopöydälle makaamaan selinmakuulla vaipanvaihdon ajan. Päiväkodin tädeillä tuntuu olevan jotain ihan yliluonnollisia kykyjä!

    VastaaPoista
  14. Olen samaa mieltä, heillä on yliluonnollisia kykyjä. Ja kaiken lisäksi heillä on ällistyttävän rautaiset hermot. Lastentarhanopettajilla luulisi olevan kysyntää lastenhoidon ulkopuolisillakin markkinoilla - hermot pitää vaikka tilanne olisi mikä.

    VastaaPoista
  15. Puolustan tätien tarravaippamieltymystä sillä, että pisinkin pinna on koetuksella siinä kohtaa, kun kuivaa housuvaippaa noin tusinalle lapselle vaihtaessa joutuu ensin riisumaan jokaiselta vähintään kahdet housut. Ja pukemaan ne kaikki takaisin...

    Ehkä "lohduttaa" jos kerron, että se pitkä pinna jää yleensä työpaikalle ja kotona mies saa kuulla kunniansa joka pikkuasiasta. Töissä vaan on helpompi olla hermostumatta kuin kotona.

    VastaaPoista
  16. Äh, piti kirjoittaa halvempia eikä helpompia....

    VastaaPoista
  17. Eivätkös ne tarravaipat ole vielä helpompia? Eli win-win?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?