Tämä on ehkä jo vanha uutinen, mutta se osui silmiini ja ärystyshermooni vasta nyt. Lyhyesti jutussa on kyse siitä, että lapsen vanhemmat ei...

Onko se tyttö vai poika? Ja mitä väliä sen on.

2.6.11 Satu Kommentteja: 45

Tämä on ehkä jo vanha uutinen, mutta se osui silmiini ja ärystyshermooni vasta nyt. Lyhyesti jutussa on kyse siitä, että lapsen vanhemmat eivät halua kertoa lapsensa sukupuolta ydinperheensä ulkopuolisille jäsenille ja yrittävät näin kasvattaa lastaan sukupuolineutraalisti. Mielenkiintoinen lause löytyy uutisen lopusta: "Asiantuntijoiden mukaan vanhempien omatoiminen ihmiskoe saattaa kostautua myöhemmin lapsen kustannuksella."

No joopa joo. Tässähän nyt ei kuitenkaan ole kyse sellaisesta kokeesta, missä lapselle uskotellaan hänen olevan koira, norsu tai ameeba. Kyllä minä "asiantuntijana" olisin lapsen/nuoren näkökulmasta enemmään huolissaan esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.

(Itse asiassa muutama vuosi sitten eräs suomalaistoimittaja (pahus, en enää muista kuka, ehkä joku täällä muistaa?) kirjoitti Imageen jutun vastaavasta aiheesta. Hän oli juuri saanut lapsen, jonka sukupuolta hän ja hänen puolisonsa eivät halunneet kertoa  kyselijöille.)

45 kommenttia:

  1. Mä en vaan voi tajuta tätä sukupuolineutraaliutta, mitä sillä loppujen lopuksi haetaan? Tuskin kenellekään tulee traumoja, vaikka sitä sukupuolta ei alleviivattaisi, mutta kun ihmisten yleisin kysymys vauvastakin on tyttö vai poika ilman sen kummempaa ajatusta, musta on ihan järjestöntä yksinkertaisen vastauksen sijaan selittää "ei sillä ole väliä, me kasvatamme lapsestamme sukupuolineutraalia". Että aijjaa, miksiköhän vitussa te sitten haluatte lapsenne sukupuolesta entistä suuremman puheenaiheen?

    Mua jotenkin ärsyttää tää nykyasenne et raskaudesta, synnytyksestä ja sitten lapsestakin tehdään joku oma tieteellinen koe ja yritetään kaikintavoin muuttaa totuttuja malleja. Ei, me ei haluta kertoa lapsemme sukupuolta. Tahdon ayervedisen synnytyksen. Ei, emme kerro onko onko mummo mies vai nainen ja imetän esikouluun ihan vain että saan sillä varmasti itselleni huomiota ja olen puheenaiheena. No kukin tavallaan.

    Meille ultrassa sanottiin, että poika olisi tulossa. Ajattelin, että se saa lainata jo saatuja sinisiä vaatteita ja leikkiä autoillakin halutessaan. Itseasiassa tätähän ei sais myöntää, mutta olen tosi iloinen jos se on poika, pelkään vähän tyttöjä.

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=1W5-gynLfeo

    VastaaPoista
  3. Olen itse kyllä tässä asiassa eri mieltä. Sukupuolien tasa-arvo on hyvä asia, mutta sukupuolineutraalius voi hämmentää lasta, kuten todetaan esim. täällä:

    http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Kasvatus/Sukupuoli-kasvatuksessa/

    ”Täysin sukupuolettomasti kasvatettu lapsi huomaa kyllä sukupuolen läsnäolon, ja silloin hänen täytyy päättää, mitä hän on. Tämä voi tuottaa lapselle hämmennystä. On tärkeää, ettei lasta jätetä yksin sukupuolikysymysten keskelle.”

    Lisäksi olen hieman samaa mieltä oi mutsi mutsin kanssa siinä, että tällaiset tempaukset vain tuovat entistä suurempaa huomiota lapsen sukupuoleen ja mielestäni juuri väärällä tavalla. Ja kyllä mun vähän käy sääliksi tuon IL:n jutun Stormia: Kuinka hän voisi päättää kumpaa sukupuolta enemmän edustaa (kuten vanhemmat jutussa kertovat), jos hän ei ole saanut kokemusta olla jonkin tietyn sukupuolen edustaja?

    Meidän Nyytti saa kyllä tyttönä leikkiä autoilla ja kiipeillä puissa ja pukeutua hämähäkkivaatteisiin, tai poikana leikkiä nukeilla, harrastaa balettia ja käyttää äidin korkkareita - jos haluaa! Mutta jos hän haluaa tyttönä leikkiä kotiäitiä ja testailla äidin meikkejä, tai poikana haluaa leikkitraktorin ja tuhat pikkuautoa, on sekin aivan yhtä hyvä. Nyyttimme tullaan pukemaan kaikenvärisiin vaatteisiin jo vauvana, ja olemme kertoneet isovanhemmillekin ettemme halua mitään vaaleanpunaista tai -sinistä höttöä, tulipa lapsestamme kumpi vain. Ja näin tehdään aivan ilman mitään hössötystä sukupuolineutraaliudesta.

    VastaaPoista
  4. Tässäkin menee hienosti sekaisin sukupuolineutraalius ja sukupuolettomuus. Neutraaliushan jo sanana tarkoittaa sitä, että sukupuolta ei korosteta, ja sehän on ihan eri juttu kuin sukupuolen kieltäminen.

    Minä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että minua riepoo se sukupuolen kysyminen. Sukupuoleen liitetään jo suoraan tietynlaisia määritelmiä: tyttö nukkuu söpösti, pojalta tulee miehekäs pieru, ja tietysti kylään tulee tyttö- ja poikaystäviä ihkudaa! Kiesus, jos kyse on alle vuoden ikäisestä sinappitykistä, mitä perhanan väliä sillä on mitkä genitaalit jalkovälissä on?

    Sukupuolella on merkitystä vähän myöhemmin, kun ihan se kehitykseen liittyvä oman sukupuolen korostaminen alkaa. Sitä ennen sukupuolella on merkitystä lähinnä aikuisille, ei lapselle. Aikuisillehan ne väri- ja sukupuolikoodatut vaatteet, vaunut, verhot ja lelut ovat, ja aikuiset myös antavat niille merkitykset. Jotain on pakko olla jotenkin vinossa, jos poikalapsen päälle ei voi laittaa punaista, kun "ei se mikään homo ole."

    VastaaPoista
  5. Jee kun kirjoitit tästä aiheesta! Ihmisiltä menee yleensä herne todella syvälle onteloon ja puurot ja vellit sekaisin, kun sukupuolineutraalius lasten yhteydessä edes mainitaan. Joku siinä, ettei lapsesta tietäisi hetimiten sen sukupuolta, aiheuttaa suorastaan atavistisia raivonpurkauksia, joista aina jään miettimään, että mistä epävarmuudesta ne pohjimmiltaan kumpuavat? En ole itse ratkaissut kantaani tuohon sukupuolineutraaliuskasvatukseen, enkä varmaan tulekaan ratkaisemaan, onneksi ei tartte. Mut mua kiinnostaa sen aiheuttama joskus ylimitoitetun oloinen kuohunta.

    Toissapäivänä bussissa oli kiroileva ja kuskia rasistisesti solvaava nisti-isä jonka lapsia hävetti ja itketti. Ja ratikassa känninen äiti, joka sössötti puhelimessa lapselleen, että sen pitää olla reipas ja keittää itselleen puuroa, kun äiti on nyt vähän viihteellä, "äläkä enää shoittele, öyöyy". Niinä hetkinä tuli mieleen, että kyllä ne paskat vanhemmat on noita, eikä niitä jotka suhtautuu sukupuolijärjestelmään kriittisesti, imettää normisuosituksia vähemmän/enemmän tai kasvattaa lapsistaan vegaaneja.

    VastaaPoista
  6. Mä olen samaa mieltä kuin Lupiini, siitä että jos ei ihmiset heti tiedä lapsesta onko tämä tyttö vai poika, toi peräti jopa arvaa väärin, on reaktiot todella naurettavia. Me ollaan saatu kuulla monta kertaa ihan tuntemattomilta että mitä te oikein pojalle punaista puette tai miksi ei Onnin tukka ole ihan lyhyt, ihan kuin pojat ei saisi käyttää punaista tai pitäisi aina olla armeijatukka. Tuntuu että pojilla tuo "tyttömäisyys" aiheuttaa vielä enemmän reaktioita kuin tyttöjen poikamaisuus.

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja6/03/2011 9:17 ap.

    Heipparallaa täältä ruudun takaa! Pitäisi tehdä töitä, mutta en nyt malta olla laittamatta lusikkaa uudelleen soppaan...

    Oi mutsi mutsi, tuo klippi on niin legenda, kyllä se jaksaa vieläkin naurattaa :D
    Ja jos saan tuplaharmistua, niin tosiasiassa tuo "ei sillä väliä kunhan se on _terve_" -letkautus on aikuisten oikeasti hieman ajattelematonta. Olen kuullut muutamalta sairaana syntyneen lapsen vanhemmalta, että tuo sinäänsä harmiton "kunhanseonterve"-toivotus saattaa satuttaa tosi paljon. Mutta siis, jääkön tuo asia nyt sivurooliin.

    Mä olen nimenomaan sitä mieltä, että sukupuolineturalius on hyvä asia, ei se että sukupuoli kielletään tai sitä pidetään jotenkin isona asiana. Minä tajuan sukupuolineutraalisuuden siten, että siitä nimenomaan ei tehdä isoa numeroa. Minusta lapselle kuuluu kertoa tytön ja pojan biologisista eroista, kun hän alkaa näistä asioista kysellä. Vuoden ikäinen ipana tuskin vielä itse edes tajuaa, kumpaa sukupuolta se on. Se, että sukupuolta ei kerro ulkopuolisille tai hanki tietynlaisia vaatteita tai leluja, ei minusta tarkoita sitä, että lasta kielletään olemasta oma itsensä.

    Me kasvatetaan skidiä mahdollisimman sukupuolineutraalisti, mutta keinot ovat noita kevyen linjan keinoja. Kerroimme lapsen syntymän jälkeen että se on tyttö (tai itse asiassa kerroimme sen nimen, koska se oli jo tiedossa), ja nimi tässä tapauksessa paljasti sukupuolen.

    Minusta kaikki lapset ovat jotenkin pelottavia, omaan alkaa pikkuhiljaa tottua, eikä tässä vasta ole mennyt kuin 1,5 vuotta :)

    Äni, joo olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että ei yksin tietenkään kannata jättää minkään kysymyksen keskelle vaan vastata kysymyksiin niin hyvin kuin osaa. Ei sukupuolineutraali kasvatus kuitenkaan ole minusta sitä, että lapsi kysyy, äiti olenko tyttö? Äiti vastaa, aivan sama, saat itse valita. Tässäkin voidaan taas kerrata ne tytön ja pojan väliset biologiset erot, mutta ei tehdä siitä numeroa ja korostaa sitä, että tästä haaroväliasista johtuen tytöt ovat tietynlaisia ja pojat toisenlaisia. Itse asiassa tässä samassa jutussa sanotaan (vaikka noin lähtökohtaisesti suhtaudun vähän kriittisesti noihin vau.fi-sivuston baby-juttuihin), että "Käytännössä sukupuolen ei tarvitse näkyä erityisesti kasvatuksessa. Riittää kun vanhemmat kuulostelevat, koska lapsi on itse kiinnostunut sukupuolesta ja vastaavat sitten lapsen sukupuoliasioita koskeviin kysymyksiin."

    Fanny, aivan kuin omasta suustani, juuri näin minustkii :) Ja yksi ajatus tuli vielä tähän liittyen. Vanhemmillehan tuo pinkki-sininen-koodisto on tehty. Kun tavataan uusi lapsi, luonnollisimmat kysymykset yleensä ovat "onko se tyttö vai poika" ja "kuinvanhaseon". Koska muuta ei yleensä osata tai tajuta kysyä.

    Lupiini, samat sanat kuin yllä, olen samaa mieltä. Ja nuo oikeasti sikailevat ja vastuuntunnottomat vanhemmat pistävät niin vihaksi. Jonkun pitäisi viedä ne jonnekin aikuisten sijaiskotiin.

    Piia, I agree! Ja se on totta, että poikien tyttömäisyys aiheuttaa yleensä enemmän reaktioita kuin tyttöjen poikamaisuus. (Tyttöjä kehutaan hyviksi jätkiksi, poikia haukutaan akkamaisiksi.) Haastattelin taannoin erästä lastenkirjailijaa, ja hän sanoi, että kaupallisesti on fiksumpaa kirjoittaa sellaisia lastenkirjoja, joissa on pääosassa poika. Sellaisia kirjoja ostetaan yhtä tasaisesti sekä tyttö- että poikalapsille lahjaksi. Jos pääosassa on tyttö, kirjoja ostetaan yleensä vain tyttölapsille. Hän on kuulemma tarkastellut lastenkirjojen myyntitilastoja ja huomannut eron selvästi. Aika mielenkiintoista...

    VastaaPoista
  8. Tulipa muuten ihan tommonen käytännön juttu mieleen:
    Meidän lapsemmehan on siis poika. Päiväkodista tulleiden vaikutteiden myötä ollaan jo keskusteltu aiheista "mitä on rakkaus", "kasvaako pojista aina miehiä", "miehet ei voi käyttää mekkoa" ja se klassinen "punainen on tyttöjen väri". Viimeisin on helppo kuitata kysymällä vastakysymys "Onko Salama McQueen tyttö?", ja homma jää siihen.

    Tällä viikolla lapsi sai päiväkodista kutsun prinsessasynttäreille. Kun kysyin, haluaako lapsi pukeutua prinsessaksi, välitön vastaus oli "...eeeeei, ei pojat voi olla prinsessoja". Totesin, että toki hän voi pukeutua prinsessaksi jos haluaa. Lopputulos oli, että poika haluaa laittaa omat prinsessahelmet kaulaansa.

    (Aikuisten Oikeastihan minun olisi pitänyt rynniä kauppaan ostamaan jokin ritariprinssipuku ja korostaa lapselle, että hän on menossa tyttöjen prinsessasynttäreille ainoana poikana, joten hän on prinssi koska vain tytöt voi pukeutua koruihin ja leikkiä prinsessaa. Enpä nyt kuitenkaan jaksanut. Spank me.)

    VastaaPoista
  9. Viimeisessä kappaleessa en siis tarkoittanut sitä, että jokaisen lapsen pitäisi olla sekä aktiivinen, reipas, rohkea jne. että myöskin vetäytyvä, hoivaava jne., vaan tarkoitin että kaikki ominaisuudet ovat sellaisia, että ne hyväksytään niin tytöissä kuin pojissa. Eli että tyttösukupuoli ei edusta vain jälkimmäisenä mainittuja eikä poikasukupuoli vain ensimmäisenä mainittuja - tai oikeastaan niin, että kumpikaan sukupuoli ei _edustaisi_ tiettyä ominaisuusrypästä, vaan ymmärrettäisiin että lapset ovat erilaisia eikä sukupuoli määrää heidän luonnettaan.

    VastaaPoista
  10. Me emme kasvata lastamme sukupuolineutraalisti (musta se on ihan pölvästi sana), vaan - öh - sukupuolitietoisesti. Tjtnsp, kuka näitä jaksaa määritellä? Siis, että poikahan tuo on, mutta mitä se itse asiassa tarkoittaa verrattuna tyttöihin. Keskimäärin jotain, mutta yksilötasolla ei mitään. Vaaleanpunaiset villasukat menevät tarhassa kyllä sinnikkäästi naapurilokeroon, kun eihän pojalla sellaisia voi olla. Eli kyllä kapinalle on aihettakin. Mutta sitä en tajua, ettei sukupuolta voisi kertoa lapselle itselleen tai ulkopuolisille kysyttäessä. Kuka väittää ettei oma sukupuoli olisi itselleen melko merkittävä osa identiteettiä? Eri asia on sitten se, kuinka sitä ilmentää ja mitä se itselle merkitsee. Kyllä mun puolesta saa olla oikein stereotyyppinenkin sukupuolensa edustaja, jos se on oma juttu, mutta ei vaadi sitä muilta. T. nimim. epätyypillinen tyttö

    Oimutsimutsille vielä tuli mieleeni: Totutuista malleista sen verran, että joskus on ollut ja vieläkin on jossain ihan totuttu malli imettää pitkään. Nykyään voi onneksi valita monista erilaisista totutuista malleista omalle perheelle sopivan. Ja saahan se ärsyttää, ei siinä mitään. Mua lähinnä harmittaa se, että näitä jaksetaan vatvoa toisten ihmisten kohdalta. Tuo imetyshän on malliesimerkki siitä, että teet niin tai näin, aina jotakuta ärsyttää. Mikähän mahtaisi olla tällä hetkellä yhteiskunnassamme se tapa toteuttaa lapsen ruokinta, että siihen ei jotenkin "suhtauduttaisi"? Mutta tämä meni nyt kovasti ohi aiheen ja ohi Oimutsimutsin kommentinkin, sorry!

    VastaaPoista
  11. Minä tässä taas hei... :D Niin sitä vain vielä, että lapsen sukupuoleton kasvattaminen on käytännössä mahdotonta, koska lapsi kuitenkin havainnoi ympäristöään ja ottaa mallia muilta ihmisiltä. Jos lapsi halutaan kasvattaa sukupuolettomaksi, sitten kaikkien hänen ympärilläänkin olevien ihmisten pitäisi pidättäytyä sukupuolensa ilmentämisestä. Ei taida ihan onnistua, niin vakaumuksellisia kuin Stormin vanhemmat varmasti ovatkin. Ja mitenkäs ne Stormin veljet? Heidän sukupuolensa on kerrottu jopa mediassa, joten onko heidät sitten kasvatettu jotenkin asteen verran perinteisemmin? Ei yhtä lasta voi kasvattaa sukupuolettomaksi, jos perheen muut lapset eivät ole saaneet niin äärimmäisyyksiin menevää kasvatusta.

    (Joo, tuo sukupuoleton-sana on tosi huono, mutta kun sukupuolineutraali on eri asia kuin tuo Storm-lapsen tapaus, niin paremman puutteessa käytän nyt sitten sitä. Ei kai Stormiakaan kirjaimellisesti sukupuolettomaksi yritetä kasvattaa, vaan niin että hän saa noukkia itselleen justiinsa sellaisia piirteitä kummankin sukupuolen totutuista ilmentämismuodoista kuin haluaa? Ehkä tätä voisi kutsua sukupuolieklektismiksi?)

    VastaaPoista
  12. salamatkustaja6/03/2011 12:27 ip.

    Prinsessahelmet - hyvä :) Mahtavaa, että kysyit. Vaikka mitä todennäköisimmin pojat tuossa tilanteessa, prinsessakutsuille kutsuttuina, ei halua pukea prinsessamekkoa, on kivaa että sitä kuitenkin kysytään. Tämä on minusta just sitä arkipäiväistä sukupuolineutraalia/-sensitiivistä kasvatusta. 12 points!

    VastaaPoista
  13. salamatkustaja6/03/2011 12:38 ip.

    Just näin ajattelinkin että tarkoitit :)

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja6/03/2011 12:38 ip.

    Heippahei... Juu, olen ehdottomasti sitä mieltä, että terveys on tärkeä asia ja sitä tietysti toivoo niin lapsille kuin aikuisillekin. Tuo "kunhanseonterve"-huomautus on jotenkin jäänyt kaikumaan mun päähän sen jälkeen, kun olen itse parilta vammaisen lapsen vanhemmalta kuullut tuon sinänsä hyväntahtoisen ja mukavan toivotuksen aiheuttaneen pahaa mieltä tai sellaisen olon, että sairas lapsi ei ole niin toivottu kuin terve lapsi. Ehkä tähän liittyvä maininta tuossa kommentissani sai vähän väärät mittasuhteet.. Tottakai on ihanaa toivoa lapsille terveyttä, eikä nyt joka ikiseen sanaan tarvitse aina tarttua (mä en voi kestää kun joku alkaa halkoa hiuksia ja tarttua jokikiseen pilkkuun; ja just äsken tein niin itse, hehee)

    Eikä sukupuolta missään nimessä kuulukaan kieltää, (mutta en sellaista kyllä ole sanonutkaan, eikä tuossa iltapäivälehden jutussakaan minusta puhuttu sukupuolen kieltämisestä). Nyökkäilen tuolle, että ihmisen on paras silloin, kun voisi olla sellainen kuin on, sukupuolesta riippumatta. Juuri näin sen pitäisikin olla.

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja6/03/2011 12:44 ip.

    Noista käsitteistä, mä tajuan sukupuolineutraalin, -tietoisen ja -sensitiivin samalla tavalla. Joku gender-tutkija varmaan on mun kanssa nyt eri mieltä :) (Missä mun siskot nyt on - ne siteeraa aina jotain Focaultia, ja mä en aina edes osaa kirjoittaa hänen nimeä oikein...).

    Niin ja se vielä, että ihmiset ovat kyllä mestareita arvioimaan toistensa tekemiä valintoja, välillä ärsyttävyyteen asti. Mutta oon huomannut että mä teen sitä jatkuvasti - siksi kai tän bloginkin perustin, hehehee..

    Mä en koe olevani oikeestaan kumpaakaan, siis epätyypillinen tai tyypillinen tyttö. Mä pelkään hiiriä ja hämähäkkejä, enkä ole kovin hyvä ajamaan autoa. Mutta mä en kauheasti pidä koruista, mulla on vain 1 käsilaukku (ostin pari kuukautta sitten, ja ostoksen maksamisen jälkeen huomasin että Zaran kuitisa luki "toilet bag" :D ) ja kiroilen enemmän kuin mun mies.

    VastaaPoista
  16. salamatkustaja6/03/2011 12:50 ip.

    Heippa taas :) No nyt mä tipuin nyt kärryiltä jo käsitteiden kanssa. Sukupuoliekletismi? Hmm... Ehkäpä? Tuon iltiksen uutisen luettuani mulle tuli sellainen kuva, että lasta kasvatetaan sukupuolineutraalilla tavalla, siis siten että häneen ei kohdistu sukupuoleen sidottuja perinteisiä odotuksia. Mutta mistäs sitä tietää, pitäisi kai soittaa Stormin vanhemmille ja kysyä, että mitä siellä meinataan ja miten pitkään ne aikovat olla kertomatta lapsensa sukupuolta (kyllähän se kohta puhumaan oppii ja kertoilee sitten ihmisille että tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli ja niin edelleen).

    VastaaPoista
  17. Onpas hyvää keskustelua aiheesta! Itsellä jotenkin nousi karvat vastakarvaan tuosta IL:n jutusta, mutta taidetaan silti Salamatkustajan kanssa ajatella samantyylisesti vastauskommenttisi perusteella - mitään käsitteitä sen enempää tähän sotkematta. Ja joo, voi Vau:n "artikkelit" on kyllä usein aikamoista peeässää eli sitä ihtiään, mutta tää yksittäinen tapaus oli musta ihan fiksusti kirjoitettu ja pystyn omalta kohdaltani allekirjoittamaan monet sen ajatukset. Kuten sinäkin näköjään, Salamatkustaja. :) Huomaa, että tuli tuo ensimmäinen kommentti kirjoitettua heti heräämisen jälkeen, joten ei ehkä maailman parhaiten tullut ilmaistua itseään. ;)

    VastaaPoista
  18. salamatkustaja6/03/2011 1:41 ip.

    Joo moon samaa mieltä! Kaikki työasiat vaan meni ihan persiilleen kun aloin miettiä näitä asioita. No, voishan sitä työpäivän huonomminkin viettää... (Olen toimistolla yksin, täällä ei ole ketään, kaikki ovat lomalla, ahdistus :D )

    VastaaPoista
  19. Salamatkustaja, niin se varmaan on, että Stormia koetetaan kasvattaa mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Mutta sikäli kuin sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa myös sitä, että lapsen tai kenenkään muunkaan sukupuolesta ei tehdä isoa numeroa, niin tässä on kyllä taidettu lähteä kiipeämään perse edellä puuhun... Ja mitäs jos Storm on tyttö ja sattuukin olemaan ihmisenä oikein peristereotyyppinen tyttö/nainen? Toivottavasti vanhemmat pystyvät hyväksymään senkin vaihtoehdon. Minun asiani ei ole puuttua toisten lastenkasvatukseen, varsinkaan kun en tunne tapausta kunnolla, mutta en silti voi muuta sanoa kuin että onnea matkaan ja mielentyyneyttä Stormille... Mutta se siitä aiheesta :D

    Vielä yleisesti sukupuolesta. Minusta voitaisiin unohtaa kaikki hienot termit ja kasvatusideologiat ja keskittyä siihen, että sukupuolilla on oma kulttuurihistoriansa ja sukupuolen ilmentäminen on ajan saatossa kehittynyt ja moninaistunut, ja se on hyvä kehityskulku joka vauhtiin päästyään edennee ilman että asiasta tehdään enää numeroa. Eikö se riittäisi, että ihan tyynesti todetaan, että tietyt tavat ilmentää nais- tai miessukupuolta ja toimia oman sukupuolensa edustajana ovat sellaisia kuin ne nyt ihmisten enemmistöllä ovat, mutta ne eivät ole normatiivisia? Minusta sukupuolten erilaisuuden pyyhkiminen maailmasta ei ole mitenkään tavoiteltavaa; se riittäisi että ihmisillä olisi vapaus olla sellaisia kuin ovat, oli se sitten lähempänä totuttua tai jotakin muuta. Pääasia että sukupuoli ja tapa ilmentää omaa sukupuoltaan/oma sukupuoli-identiteetti eivät sulje ovia minnekään. Tällaisen asenteen vallitessa varmaan esim. trans-ihmisetkään eivät joutuisi silmätikuiksi.

    VastaaPoista
  20. Vielä sen verran, että esim. jenkeissä sukupuolen himmaaminen lapselta onnistunee paremmin kuin Suomessa, siellä kun tämä alastomuusjuttu on niin tabu. Suomessa kaiketi valtaosa ipanoista menee vanhempiensa kanssa saunaan, jolloin tulee jo ihan luonnostaan nähtyä erimuotoisia vartaloita lisäkkeineen. Jenkeissä ei liene ihan epätavanomaista se, ettei ole koskaan nähnyt vanhempiaan tai sisaruksiaan ilman vaatteita.

    VastaaPoista
  21. Olipa kiva keskustelunnosto sinulta ja hyvää keskustelua! En lukenut kovin tarkkaan kaikkia kommentteja, mutta jos kukaan muu ei ole maininnut niin jossain perhelehdessä Suomessa on ollut myös artikkeli vanhemmista joiden Ruu lapsen sukupuolen tietää vain vanhemmat ja isovanhemmat. Meillä oli sukupuolisensitiivisyys-luennolla artikkelin pohjalta kovaa vääntöä sukupuolineutraalista kasvatuksesta...
    Itse kannatan kasvatuksessa näkökantaa jossa sukupuoli saa olla esillä lapsen/nuoren haluamallaan tavalla. Toivon voivani painotella jotenkin sukupuolineutraalin ja -sensitiivisen vaiheen välillä, sillä ajatuksella että jos lapsi, oli sit mitä sukupuolta tahansa haluaa keskustella naiseudesta ja fiilistellä sitä niin mikä ettei. Toisaalta jos sukupuoli ei ole lapselle/nuorelle mikään juttu niin ei sit tarvitse olla. En sit tiedä jos nuorisotalolla joku poika haluaisi liittyä tyttöryhmään niin onko se käytännössä kuinka helppoa, kun siinä on kuitenkin monen muunkin mielipiteet huomioitavana kuin omani.

    Mua itseäni häiritsee sukupuoliasioissa niin moni juttu että argh. Esim. että monissa kyselyissä kysytään sukupuolta eikä vaihtoehtona ole "joku muu" tai "jotain siltä väliltä", se että lapset jotka syntyy kumpienkin värkkien kanssa pakotetaan johonkin sukupuoleen, se että edelleen on ihan normaalia ostaa pojalle syntymälahjaksi osakkeita ja tytölle nallekarhu jne. Samoin kyllä ärsyttää myös seksuaalisuus asiat ja siihen liittyvät ongelmat. Oon huomannut esim. että vieläkään ei juurikaan seksuaalisuusasioista keskustellessa huomioida aseksuaaleja. Hyvä toisaalta että aiheista keskustellaan kuitenkin näinkin paljon, kun mitä nyt jo keskustellaan!

    VastaaPoista
  22. Mahtavaa keskustelua, ei juurikaan lisättävää Ü
    Tämä nostaa jotenkin karvoja minulla pystyyn, lähinnä sen lapsen puolesta. Miten pieni lapsi pystyy kehittämään itselleen identiteetin, ellei hän tiedä mikä hän on? Kaikki muut (niinkuin Sandra aiemmin jo mainitsi) ovat kuitenkin jotain hänen ympärillään. He ovat joko naisia tai miehiä enemmän tai vähemmän ja lapselle sitten sanotaan, että päätä itse, et ole mitään.
    Luin joskus samasta aiheesta jostain kotimaisesta lehdestä ja siinä tuli mieleen, että vanhemmat vain siirtävät omia sukupuolitraumojaan lapseen, josta kasvaa ihan basket case (toivottavasti ei).

    Monesti näissä asioissa tulee myös sellainen fiilis, että mitä vikaa on olla tyttö? Nykyisin tyttöjen pitäisi olla reippaita ja monia poikiin yhdistettyjä asioita, ei saisi olla prinsessa eikä tykätä vaaleanpunaisesta. Eikö tämäkin vain alenna naiseuden arvoa, jos ei saa tykätä stereotyyppisistä "tyttöjen jutuista"? Ja joo, ei pojillekaan ole helppoa olla pehmeä, mutta helvetti, eikö enää kukaan saa olla?

    VastaaPoista
  23. salamatkustaja6/03/2011 9:48 ip.

    Heippa vielä, tuo jälkimmäinen kappale on suoraan kuin mun miehen suusta (se on koulutukseltaan biologi). Arvaa vaan, väännetäänkö meillä aina aiheesta kättä kun päästään tähän aiheeseen joskus laskuhumalan viimeisinä tunteina baarista kotiin palatessamme :D Mä koen enemmän niin, että ympäristö ja ulkoa tulevat vaikutteet tekee ihmisen, ja pojista ja tytöistä "tehdään" erilaisia. Mun mies taas on sitä mieltä, että naisilla ja miehillä on enemmän synnynnäisiä eroavaisuuksia esim. luonteessa tai tavoissa. Väittelemme siitä, missä suhteessa biologia määrää / yhteiskunta tekee. Mutta sitten me aina päädytään siihen samaan lopputulokseen: ihmisillä on vapaus olla sellaisia kuin ovat eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa olla mies tai nainen tai trans. Eli juuri kuten itsekin sanoit... :)

    Tuo iltiksen juttuhan on aika suppea, eihän siinä kerrota juuri mitään - paitsi kauhistellaan ja luodaan kuvaa kaaoksesta. Siis tyypillistä ip-journalismia.

    VastaaPoista
  24. salamatkustaja6/03/2011 9:51 ip.

    Fanny, erittäin hyvä huomio, jota en tullut ajatelleeksi ollenkaan! Se, että lapset ja vanhemmat eivät näe koskaan toisiaan alasti, jos mikä, tuntuu ainakin näin pohjoismaalaisen näkövinkkelistä siltä, kuin sukupuolessa tai alastomuudessa olisi jotain pahaa tai noloa. Siis näin kotipsykologin oppimärällä pääteltynä..

    VastaaPoista
  25. salamatkustaja6/03/2011 9:55 ip.

    Kiitos, Kaisla! Joo mukava huomata, että tämä herättää tunteita puolesta ja vastaan. Täällä on ollut tänään monta kommentoijaa, jotka eivät ole aikaisemmin kommetoineet. Tosi kiva juttu!

    Kiinnostavia pointteja sulle, täällä nyökkäilen. Se on niin totta, että tytöille on helpompi mennä mukaan poikien ryhmiin ja poikien kansoittamiin lajeihin, kuin toisinpäin. Poika balettitunnella aiheuttaa tirskuntaa jopa (ääliö)vanhemmissa. Tyttö joka haluaa päästä mukaan lätkäjengiin, ei aiheuta samanlaista "mitä hemmettiä" -kohtausta. Ainakaan sen perusteella, miten nämä asiat omassa lapsuudessa/teini-iässä meni. Thanks god se aika on ohitse, aikuisena on paljon helpompaa :D

    VastaaPoista
  26. salamatkustaja6/03/2011 10:19 ip.

    Joo olen samaa mieltä! Me ollaan aika eri mieltä tästä asiasta, mutta ei se mitään. Hyvä vaan että syntyy keskustelua :) Tässä pari ajatusta vielä:

    Mun täytyy omasta puolestani sanoa, että mulle jäi tuosta iltiksen melko suppeasta jutusta se käsitys, että ei lapselta pimitetä tietoa hänen sukupuolestaan. Kyllä hänelle varmasti kerrotaan, mikä hän on, ja hänen lähin perheensä (vanhemmat ja sisarukset) tietävät - ne kenelle sukupuolesta ei kerrota, ovat ydinperheen ulkopuolisia jäseniä. Mä olisin enemmänkin huolissaan näiden ei-tietävien sukulaisten ja ystävien reaktioista. Jos he päivästä toiseen kyselevät että mikä sää oot, muna vai kana, voi sukupuoliasia todella hämmentää lasta. Mutta jos kaikki ympärillä olevat osaavat suhtautua asiaan tekemättä siitä numeroa, en näe tässä mitään ongelmaa. Kun minusta tässä Stormin kasvatustavassa ei ole kyse lapsen hylkäyksestä metsään susien elätettäväksi ja lopputuloksena karvainen nelinkontin kulkeva villi-ihminen, joka syö raakaa lihaa ja ulvoo kuuta. Eikä tuossa jutussa myöskään sanota, että päätä itse sukupuolesi tai että et ole mitään. Siinä sanotaan, että lapselle halutaan antaa mahdollisuus itse päättää, kumpaa sukupuolta hän edustaa. Mutta kuten taas ja aina lehtijutuissa, tässäkin on esitetty vain tietty osa tästä Stormin vanhempien kasvatustavasta. Mikä on koko todellisuus, sitä meistä ei tiedä kukaan. Sen perusteella miten asia tässä jutussa esitellään, siinä ei minusta ole kyse mitenkään järin pelottavasta tai kammottavasta kasvatustavasta. Se että haluaa kasvattaa lapsensa vapaana sukupuoleen liittyvistä odotuksista, on minusta vain hieno juttu.

    Ei minusta ole mitään vikaa olla tyttö, enkä ole huomannut että täällä kommentoijista kukaan muukaan niin ajattelisi. Kyllä tytöt saavat leikkiä prinsessaa - siinä missä ajaa rallia tai kaivella kastematoja maasta ja yrittää tunkea niitä isoveljen korvaan. Pojatkin leikkii usein prinsessaa, tai äitiä. Minusta se on hienoa; yhtä hienoa kuin vaikka ritarin leikkiminen. Pehmeissä asioissa tai arvoissa ei tosiaankaan ole mitään vikaa, ja jos nyt ihan kunnolla avaan tän humanistin viittani, niin maailma olisi kyllä aika paljon parempi paikka, jos ihmiset olisivat enemmän pehmeitä ja prinsessaa kuin sotilasta ja ahneutta.

    Se miksi kaikki sanoo näissä asioissa ensimmäisenä "prinsessaleikit" johtuu ehkä siitä, että se on jotenkin perustyyppi näille sukupuolittuneille leikeille (kansansaduista tuttu heikko, kaunis prinsessa joka odottaa tukkaansa kammaten linnassaan aktiivista ja villiä prinssiään joka toisi muutoksen tylsään elämään). Ja se, että tytöille aina tungetaan se prinsessan malli ja pojille supersankarien/dinosaurusten/lännenmiesten mallia, jurppii minua, eivät ne leikit itsessään.

    VastaaPoista
  27. Näitä meidän muksuja ei ole tarvinnut mitenkään erityisemmin kasvattaa tytöksi tai pojaksi. Toinen nyt vain kehitti rakkauden työkoneisiin ennen kuin osasi kunnolla kontata tai meille oli ainuttakaan työkonelelua hankittuma ja toinen taas kaivoi kaikkien taloon hankittujen työkoneiden alta sen ainoan isoveljelle hankitun nuken ja alkoi sitä hoivata.

    Toisaalta meillä tyttö osoittaa melkoista huimapäisyyttä ja kiipeilynhalua, kun taas poika seisoskelee tukevasti maankamaralla, kun kaverit kapuavat puuhun. Pojalla oli myös kausi, jolloin hän halusi pukeutua vaaleanpunaiseen, mutta se meni ohi, kun hän siirtyi päiväkodissa isojen puolelle. Temperamentiltaan poika on rauhallinen, tyttö taas vilkas.

    Minusta sukupuolineutraali kasvatus on erinomaisen hieno asia. Silloin lapsi saa itse valita, millaisita asioista tykkää, millaisista ei. Useimmat toimivat luonnostaan sukupuolelleen tyypillisesti, mutta eivät kaikki eivätkä kaikissa asioissa.

    Monissa kommenteissa huolehditaan, kuinka lapsi hämmentyisi, jos häntä ei kasvata o,an sukupuolensa edustajaksi. Tämä käsitys on virheellinen. Transsukupuolisia ihmisiä syntyi silloinkin, kun vitsan avulla huolehdittiin, että poika ei saa olla liian tyttömäinen eikä tyttö liian poikamainen. Lasta vahingoittaa se, että hänet pakotetaan johonkin muottiin, johon hän ei sovi, ei se, että annetaan olla oma itsensä.

    Voi tietenkin olla, että sukupuolineutraalius on käsitetty jonkinlaisena sukupuolettomana muottina. Ei siitä noissa jutuissa ole kysymys. Juttujen lapset ovat vauvoja tai taaperoita. Ainakin Ruun vanhemmat ovat sanoneet sukupuolen paljastuvan lapselle itsestään leikki-iässä eikä sitä sitten sen kummemmin lapselta salata, jos ei asiasta myöskään tehdä numeroa.

    VastaaPoista
  28. tietääköhän kukaan missä imagessa se sukupuolineutraalikasvatus-juttu oli? olis kiva lukea se.

    http://jezebel.com/5806733/mom-says-baby-storm-is-not-genderless-after-all
    tässä jutussa stormin äiti selittää ettei tarkoitus ole 'kieltää' stormin sukupuolta tai saada siitä aikaan iso numero...
    (salamatkustaja, luulen että saattaisit tykätä tuosta blogista muutenkin, mä ainakin tykkään ja olen yleensä sun kanssa samaa mieltä :) )

    VastaaPoista
  29. Iskenpä minäkin lusikkani soppaan. :D

    Raskausaikana lueskelin paljonkin sukupuolineutraalista kasvatuksesta (termit sikseen, sukupuoleton, sukupuolisensitiivinen...) ja pohdin sen soveltamista omaan lapseeni. Käytännön vauvaelämä onkin sitten tuonut asiaan uusia näkövinkkeleitä.

    Ensimmäiseksi: tyttäreni (kyllä, minun tyttäreni, ei meidän, koska isä ei ole missään mukana) syntymästä ilmoitettiin lapsen nimellä ja mitoilla, ei sukupuolella. Synnytyssairaalassa saatiin jo ensimmäiset pinkit vaatteet päälle heti synnytyssalissa. Ensimmäiset omat toivat ensimmäiset vieraat, vaikka olin kirjaimellisesti pyytänyt välttämään pinkkiä. Siinä meni se periaate, ja pahenee vaan.

    Tosiasiahan on se, että vaikka ipanalla on vaaleanpunaista päällä, se ei tee siitä sen tyttömäisempää kuin tummansininenkään. Lapsi on lapsi, eikä vielä tajua vaatteiden päälle mitään. Enemmän ärsyttäisi utelu lapsen sukupuolesta. Sillä on mekko päällä, se on tyttö, asiasta ei tarvitse keskustella. Melkoisen sukupuolineutraalia asia ei ole, mutta toimii meillä.

    Mitä leluihin tulee, toistaiseksi kiinnostaa mikä vain se, mikä on värikästä ja kilisevää. Varastossa on Pusku, Kaivuri ja Tatu-traktori, Brion puuleluja, legoja ja vauvanukke. Leikkiköön sillä mikä kiinnostaa. En aio tehdä asiasta numeroa.

    Lahjaksi (rotinoita kun kyselivät) pyydettiin vaatelahjakortteja ja harsoja ja kestovaippoja. Silti ei vältytty pinkeiltä nalleilta, ja sekin on ok. Toisella nallella on vain Britanian lippu kuviolliset boxerit. Eikä sekään haittaa.

    Vastaantulevat sukupuolisuus-ongelmat ratkaistaan maalaisjärjellä kun ne vastaan tulevat. Jos mukelo haluaa ajaa carting-autoa, tai mennä posliininmaalauskurssille kansalaisopistoon, aivan vapaasti.

    Kai mitä yritän sanoa on se, että joskus sukupuolineutraalius ei tarkoita sitä, että salattaisiin sukupuoli ulkopuolisilta ja tietoisesti ostettaisiin vaan sukupuolineutraalia tavaraa ja vaatetta. Lapsen sukupuoli-identiteetti saa meidän taloudessa kasvaa juuri siihen suuntaan mihin haluaa, sukupuolta tai -puolettomuutta korostamatta.

    Ja mitä seksuaalisuuteen tulee (osa kommenteista sivuaa sitäkin) niin haluaisin uskoa, ettei enää nykyään vanhemmille ole kauhistus, jos oman lapsen seksuaalisuus poikkeaa normista. Vaikka T toisi isona minkälaisia tyyppejä, naisia tai miehiä, kotiin näytille, on ne ensisijaisesti minun rakkaan lapseni tärkeitä ihmisiä, ei miehiä tai naisia.

    (Tulikohan sanottua mitään uutta tähän keskusteluun..? :D )

    VastaaPoista
  30. salamatkustaja6/04/2011 4:50 ip.

    Heipparallaa, Riitta, nimenomaan! Minusta tuo oli hienosti sanottu: "Lasta vahingoittaa se, että hänet pakotetaan johonkin muottiin, johon hän ei sovi, ei se, että annetaan olla oma itsensä."

    Miten osasitkin tiivistää niin hyvin just sen, mitä ajattelin :)

    VastaaPoista
  31. salamatkustaja6/04/2011 4:52 ip.

    Laura, mä yritin muistaa ja googlettaa, mutta en löytänyt juttua. Sitä ei ole heidän webbisivujen arkistoissa. Muistelisin, että jutun julkaisusta on joku parisen vuotta aikaa. (Voi olla myös 6 vuotta, paitsi että tässä univelassa menee lähimuisti, aikajanat heittävät itsensä spiraalille.) Kysyin Imagen fb-sivustolla, ehkä sieltä tulee pian vastaus, laitan sen sitten tänne.

    Kiitos tuosta linkistä, käyn ilman muuta katsomassa. Kiinnostavaa lukea, mitä vekkulan äiti kertoo tarkemmin, mahtavaa kun kaivoit linkin tänne esiin. Kiitoskiitos!

    VastaaPoista
  32. salamatkustaja6/04/2011 7:07 ip.

    spatz, kiitos pohdinnasta, hyviä ajatuksia minusta!

    VastaaPoista
  33. Minusta juuri oletukset siitä, millaisista leluista lapset pitävät sukupuolensa perusteella pitäisi heittää romukoppaan. Meidän 2 v. tyttömme leikkii nukeilla, autoilla, dubloilla, kävyillä (no ei kävyillä, mutta kivillä kuitenkin :D) miettimättä varmaankaan sen kummemmin mitkä niistä ovat "tyttöjen" ja mitkä "poikien" leluja. Olimme viime viikolla tutustumassa päiväkotiin ja kävimme juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa. Johtajan huoneessa oli leluja ja tyttö iski silmänsä ensin punaiseen traktoriin. Kun tyttö oli ottamassa traktoria käteensä, päiväkodin johtaja sanoi, että "niin, täällä on näitä poikienkin leluja kun edellinen tutustuja oli poika". Ei hän varmaan kommentillaan tarkoittanut, ettei tyttö saisi traktorilla leikkiä, mutta toipa vain ilmi, mitä ajatteli.

    Jäin pohtimaan, kuinka paljon siihen, että pojat leikkivät "poikien leluilla" ja tytöt "tyttöjen leluilla" vaikuttaa se, että elämänpiiriin kuuluvat ihmiset käytöksellään ja puheillaan kertovat lapselle mitkä lelut ja leikit ovat hyväksyttävämpiä millekin sukupuolelle. Vaikka kuinka itse yrittäisi mennä sen mukaan, mistä leikeistä lapsi kulloinkin on kiinnostunut (niin kuin uskoisin että suurin osa vanhemmista kuitenkin tekee) on aika hankala välttää ihmisiä jotka ajattelevat toisin (tarhatätejä, opettajia, isovanhempia, tätejä, setiä, naapuria).

    VastaaPoista
  34. salamatkustaja6/05/2011 11:41 ap.

    Upeus, varmasti vaikuttaa paljonkin; ainakin sen jälkeen kun lapsi siirtyy päiväkotiin, kouluun ja kerhoon. Aika mieletön toi traktori-heitto päiväkodinjohtajalta... Olen joiltakin opettajakavereiltani kuullut, että heidän kokemustensa mukaan vanhemman ikäpolven opettajat ja nuoremmat opettajat eroavat aika paljon just esim. näissä gender-asioissa mielipiteiltään ja periaatteiltaan. Opettajanhuoneeseen laskeutuu kuulemma välillä kiusallinen hiljaisuus kun feministiopettaja avaa suunsa kun puhutaan tyttöjen ja poikien rooleista :)

    VastaaPoista
  35. salamatkustaja6/05/2011 10:13 ip.

    Terve taas, liittyen siihen Imagessa julkaistuun juttuun. Sain lehdestä tiedon, että juttu julkaistiin lehdessä 4/2009: "Sitä lukijat toivoo verkkoarkistoon silloin tällöin, moni on pitänyt kiinnostavana, mutta kirjoittaja päätti säästää lapsen tältä verkkohistorialta."

    VastaaPoista
  36. Luulen, että vanhemmat ihmiset pitävät yksinkertaisesti kohteliaana käytöksenä sitä, että pojalle tarjotaan autoa tai tytölle nukkea. He ovat kasvaneet niin toisenlaisessa maailmassa.

    Uskoisin, että näissä asioissa toisten lasten malli on se tärkein asia eivät niinkään aikuisten puheet. Meillä pojan leikkeihin tuli tyttömäisiä piirteitä, kun pikkusiskon kanssa alkoi yhteisleikki sujua. Tyttöjen leluja oli kyllä ollut tarjolla, mutta ne eivät juurikaan kiinnostaneet. Tyttö taas on aina matkinut isoveljeään, ollut kiinnostunut myös poikien leluista, vaikka heti sen talon ainoan nuken löysikin lelulaatikon pohjalta.

    Aika moni tytön äiti on kirjoittanut tytön leikkivän sekä autoilla että nukeilla. Olisikin mielenkiintoista tietää, leikkiikö meidänkin tyttö luonnostaan veljeään monipuolisemmin vai onko kyse isoveljen vaikutuksesta.

    VastaaPoista
  37. Piti noista kirjoista vielä, että uskon tuon olevan kovastikin totta: minulle ei olisi mikään ongelma lukea tytölle Eemeliä, mutta mietin hetken ennen kuin tajusin, että voin vallan mainiosti lukea Marikin pojalle.

    Vielä enemmän minua rassaa kirjoissa se, että tytöt voivat olla reippaita ja poikamaisia sankareita, mutta rauhallinen kirjoista tykkäävä poika on aina jotenkin naurettava.

    VastaaPoista
  38. salamatkustaja6/06/2011 9:57 ap.

    Tässäpä muuten olisi kelpo tutkimusaihe jollekin graduaan tekevälle kirjallisuudenopiskelijalle: lastenkirjojen henkilöhahmot ja gender. Saa pölliä! :)

    VastaaPoista
  39. Seuraa tilitystä. Pohjautuu pääasiassa netistä ja lehdistä luettuihin kommentteihin aiheesta ja osin omaan kokemukseen. Osasta asioista olen samaa mieltä, osan kanssa mulla lähtee järki. Väite: nykyään lapsiin liittyen ei voi sanoa mitään, ilman että loukkaa jotakuta verisesti.

    Lastentekosuunnitelmia ei tietysti voi kysyä; ylipäänsä lasten tekemisestä ei saa puhua, pitää puhua lasten saamisesta tai jollain vielä poliittisesti korrektimmalla kiertoilmauksella. Myöskään omasta toiveesta perustaa perhe ei voi puhua, koska eihän sitä tiedä saako lapsia. Tai jos on jo saanut, saako seuraavaa. Omasta raskaudesta ei saisi kertoa julkisesti, ainakaan iloiten näkyvästi (tahattomasti lapsettomat loukkaantuvat). Facebookissa ei saa kertoa mitään lapsiin liittyvää, koska perheettömillä ei vois vähempää kiinnostaa. Lapsettomille ei saa lähettää lapsen kuvalla varustettua joulukorttia, tai sitten vaihtoehtoisesti loukkaannutaan siitä, että ei lähetetä.

    Ja nyt ei sitten saa kysyä edes oliko syntynyt vauva tyttö vai poika. "Siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava." Ollaan entivanhaisessa tilanteessa, jossa raskaus ja lasten saanti ovat tabuaiheita.

    PS. Enemmän keskusteluun liittyen: toivon, että osaan kasvattaa lapsestani tyttöydestään ylpeän, itsenäisesti ajattelevan ihmisen. Sellaisen, joka uskaltaa tehdä sitä, mikä kiinnostaa, eikä vain seuraa lammasmaisesti laumaa, saati vähättele itseään ja taitojaan.

    Sydäntäni vihlaisi, kun tuttavaperheen parivuotias poika kanniskeli innoissaan äitinsä käsilaukkua ja pojan isä tuhahteli että mikähän tuostakin tulee. Homo varmaan. Oli pakko vaihtaa pikaisesti keskustelunaihetta, ettei kiehunut yli.

    VastaaPoista
  40. [...] kirjoitti jokin aika sitten sukupuolineutraaliudesta, mistä seurasi varsin aktiivinen ja mielenkiintoinen keskustelu. Koska [...]

    VastaaPoista
  41. Ottamatta kantaa sukupuolineutraaliin kasvatukseen sen enempää (en ole asiaan ehkä riittävästi perehtynyt), niin luin tuohon kertoomaasi liittyen muistelemaan Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirjoittamaa kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Siinä oli yhdessä luvussa seurattu kameroin päiväkodin elämää. Ja vaikka päiväkoti julisti arvokseen tasa-arvoisen kasvatustavan, oli sielläkin huomattavissa se kiltit tytöt, vilkkaat pojat asetelma. Pojat saivat siis paljon enemmän huomiota hoitajilta kuin tytöt. Täytyypä lukea uudestaan tuo kirja nyt, kun on omia lapsia.. Toiseen äärilaitaan taas mennään mielestäni siinä, että Pirkkalan kaupunki rakensi uuden päiväkodin ja siellä on (tytöille)prinsessahuone..

    Meillä esikoisen lempiväri on punainen. Oletteko muuten koskaan etsineet pojalle punaisia vaatteita? Ei oo ihan helppo juttu. 86 kokoon saakka vaatteet ovat aika unisex-kuvioisia, mutta siitä eteenpäin punaisissa on heppoja, barbeja, keijuja, kukkia jne. Meillä esikoisella on niin ikään "tyttöjen" sukkia, ovat serkkunsa vanhoja. Poika ei ole millänsäkään, mut isä meinaa nikotella. Meillä esikoinen tykkäsi jossain kohtaa nukeista ja minä ostin pojalle oman nuken. Sitä sitten yhteen vaiheeseen laitettiin nukensänkyyn nukkumaan ja vaihdettiin vaippoja. Suunnitelmissa olis neuloa nukelle pipo, sukat ja tumput, että poika sais myös pukea nukkea. Mut kyllä ne suosikkilelut on ehdottomasti molemmilla pikku-ukoilla autoja..

    VastaaPoista
  42. Minua huvittaa tämä sukupuolineutraaliuuteen liittyvä hässäkkä. Tai oikeastaan sen jälkeen on huvittanut, kun sain omat lapseni. Ensin syntyi tyttö, vuoden päästä poika. Olosuhteet molemmilla samat, lelut sun muut roinat samat. Mutta kun on kerta kaikkiaan niin stereotyyppiset tyttö ja poika, että äitinä naurattaa. Tyttö ei oo missään vaiheessa kuullut, kun traktori, mopo tai muu pärisevä ajaa ohi ja ihmettelin, kun poika syntyi ja vähän kasvoi, että miks tuo pää pyörii, kunnes tajusin sen yhdistää näihin päriseviin peleihin. Tämä oli ensimmäinen tällainen juttu, joka ei mitenkään voi olla opetettua tai opittua... Joku sisäsyntyinen kiinnostus se osalla poikalapsista vaan on. Samoin tyttärellä on omat juttunsa, jotka on sisäänkoodattuna, ei opittuna.

    Mutta mielenkiintoista seurata omia lapsia ja sukupuolien erilaisia vinkeitä, samoin kuin sitä, kun he alkavat oppia toisiltaan ja eilen ensimmäisen kerran seurasin pientä poikaani, joka hellästi huolehti siskonsa "vauvasta" kun sisko itse oli päikkäreillä. (Siskolla oli siis leikit jääneet kesken, kun mentiin päikkäreille. Nukke oli kärryissä sängyn vieressä nukkumassa ja veli otti herättyään kärryt mukaansa ja tuli nukkea hoitamaan olohuoneeseen.) Tää nyt oli varmaan sen takia niin merkityksellinen juttu, etten tähän mennessä ole kertaakaan nähnyt poikani (2,5v) hoivaavan minkäänlaista nukentynkää. Taskut pullottaa kaikennäköisistä autoista ja tuntuu, että aistit on viritetty tietylle poikataajuudelle. ;) Ei sekään ole huono asia! Se on sellainen poika, meidän autopoika, isänsä ollut samanlainen pienenä.

    Sitä vain olen omien lasteni kanssa miettinyt, että jos kovin kiihkoilisin aiheen kanssa, niin menisi meillä hyvät kiihkoilut hukkaan!

    VastaaPoista
  43. Ja tuosta "kunhan on terve" -hokemasta en tykkää minäkään. Ymmärrän mitä ihmiset (toivottavasti) pääasiassa sillä tarkoittavat, mutta olen miettinyt sitä juuri sairaiden tai poikkeavien lasten vanhempien kautta. Tulisi itsellä fiilis, ettei sairas lapsi ole yhtä arvokas. Mutta tää nyt on taas loputon suo ja voitais miettiä, miten muuten tämän asian voisi toisin ilmaista...

    VastaaPoista
  44. Mitä äiti tekee, sitä tytär perässä. Mitä isä tekee, sitä poika perässä. Sen takia pojat ovat kiinnostuneempia autoista ja tytöt meikeistä, matkitaan sitä vanhempaa, kenen kanssa on samaa sukupuolta. Ja se lähtee jo ihan pienestä pitäen. Sitä kun vielä vähän kannustetaan ja hymyillään että "on se niin poika, niin poika" tai "niin tyttö, niin tyttö" ja roolitus on valmis. Etenkin, kun sukupuolelle poikkeavaa käytöstä heti katsotaan kieroon tai vähintään yllättyneesti. Siksi on tärkeää, että vanhemmat tiedostavat tämän(kin) asian. Moni sanoo "mitä väliä" aika moneen asiaan, jolla oikeasti ON väliä, eivätkä sitten ikinä tajua kuinka paljon ovatkaan vaikuttaneet lastensa elämään, hyvässä ja pahassa.

    Kaikella on väliä, kun lapsista on kysymys.

    VastaaPoista
  45. salamatkustaja5/15/2012 9:39 ip.

    Hirvittävän nopeasti tyttö- ja poikaroolien tyrktys alkaa. Eikä tarvi tosiaan käydä kun siellä lastenvaatekaupassa, niin on aika selvää, miltä ihannepoikalapsen ja vastaavasti tyttölapsen kuuluu näyttää.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?