What a piece of information! Tähän suomalaisen juhannuksen jälkeisen tilan raportointiin on syynsä. En muista viime vuoden juhannuksesta, en...

Oli juhannus ja minulla on edelleen...krapula

27.6.11 Satu Kommentteja: 9

What a piece of information!

Tähän suomalaisen juhannuksen jälkeisen tilan raportointiin on syynsä. En muista viime vuoden juhannuksesta, enkä oikein mistään muistakaan vuoden 2010 tapahtumista, mitään. Selvitin omasta blogistani, missä mentiin viime vuonna ja millä kokoonpanolla.

Olenkin täysin vakuuttunut siitä, että äiti ei muista lapsen ensimmäisestä vuodesta mitään. Tapahtumat ja tapaamiset vajoavat jonnekin mustaan aukkoon. Sinne mustaan aukkoon katoavat myös satunnaisesti päälle kaatuvat seinät.

Viime vuoden veroilmoituksesta voin luntata, että töitä tuli tehtyä. Taskussa on kotiavaimet, eli asunto on tallella ja lainaakin on siis ilmeisesti lyhennetty. Kännykässäni on edelleen mieheni puhelinnumero, eli minulla on edelleen puoliso.

Ensimmäisen 12 kuukauden jälkeen oma aivotoimintani alkaa vähitellen palailla raiteilleen. Olen varma, että ensi vuonna minun ei tarvitse luntata omasta blogistani tämän kesän tapahtumia.

Niinpä päätin uhrautua ja omistaa tämän juhannuksen  muistitestini ensimmäiselle osalle. Viestin juhannuksen samaan tapaan kuin silloin,  kun minulla ei vielä ollut lasta eikä miestä: kaveriporukka, kesämökki, hillitön määrä olutta, monta parin litran viinilaatikkoa ja useita muovikassillisia ruokaa. Grilli, karaokea, jekkupulloja, pullonpyöritystä ja hävytöntä alapäähuumoria.

Maisema kirkastuu, ja olen palaamassa normaaliksi ihmiseksi!

Kirjatärppi

Maalaismaisemien ja mökkitunnelmien siivittämänä suosittelen tarttumaan tänä kesänä Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan. Jos et vielä ole lukenut, lue nyt. Jos olet lukenut, lue uudestaan. Saat samoissa kansissa romantiikkaa, jännitystä, historiaa ja suuria tunteita. Jos minun pitäisi suositella ulkomaalaiselle yhtä suomalaista teosta ylitse muiden, se olisi TPA. Vaikka kirja on hyvin miehinen eikä Linnaa voi kehua suureksi feministiksi, rivien välistä voi lukea myös suomalaisen naisen historiaa.

9 kommenttia:

  1. olen katsellut esikoistani 3 viikkoa ja tiedän jo nyt etten muista tästä ajasta mitään vuoden päästä. Kun aamulla kysytään sainko nukuttua, en muista edes sitä.

    VastaaPoista
  2. Me mietittiin miehen kanssa aika monta tuntia, missä oltiin viime juhannuksena. Ei tiedetä vieläkään, varmaan sitten kotona. Toistaiseksi muistan, missä viime vkl vietettiin :) Se oli PITKÄ ;)))

    VastaaPoista
  3. Heh, viime vuodesta muistan kaksi yksittäista tapahtumaa, toisessa itkin yöllä sohvalla ja tuskailin miehelle että onko musta sittenkään äidiksi ja toiset oli siskon lakkiaiset.

    Mitä vaatteita pidin viime kesänä? Grillattiinko me? Syksy meni nopeesti. Olin ihan varma beben synnyttyä ettei näin voi käydä!

    Kiva kuulla että juhannus oli jeez! :)

    VastaaPoista
  4. Esikoisen ekasta vuodesta en muista yhtään mitään. Kuopuksen ekasta vuodesta on jonkun verran muistikuvia. Paskamutsina on pakko tunnustaa, että en voi palata lasten vauva-aikaa muistelemaan edes vauvakirjojen sivuilta, kun esikoisen kirjaa on täytetty satunnaisesti ja kuopuksen kirjaa muutamia sivuja...

    Ja tuohon kirjatärppiin, itse luin kirjan vasta aikuisiällä. Ja silloinkin siitä syystä, että mieheni "ilmoitti" ettei mene kanssani naimisiin ennen kuin kirja on luettu. Ja omaksi yllätyksekseni tykkäsin kirjasta. Ja pääsin naimisiinkin ;o)

    VastaaPoista
  5. Jooh, samaa olen pohtinut minäkin monasti, että minne hittoon se viime kesä meni kun siitä ei muista muuta kun sen että oli kuuma. Ja sama jatkuu tänäkin vuonna, ärsyttää jo valmiiksi ettei tule muistamaan tästäkään kesästä mitään (vaikka kakkonen on vielä pesässään), saatika syksystä.
    Ja ne hiton vauvakirjat pitäis polttaa roviolla heti kirjapainosta tultuaan, kenellä superäidillä riittää tunnit vuorokaudessa niiden täyttämiseen??

    VastaaPoista
  6. Vastuun vauvakirjan täyttämistä vois lykätä lapsen mummille! Äidin kanssa kuitenki ollaan tekemisissä paljon ja tulee kerrottua millon tuli hampaita, mitä neuvolassa sanotiin ja millon mitäkin.

    VastaaPoista
  7. Paitsi tässä tapauksessa kun oma äiti makaa kirkkomaalla ja anopin kanssa olen niin vähän tekemissä kuin suinkin pystyn :-p

    VastaaPoista
  8. Pohjantähti-trilogia kannattaa tosiaan aina silloin tällöin lukea. Se kertoo, mitä tarkoittaa sisällissota, miten se syntyy ja millaisia ovat jälkiselvittelyt, ja miksi monessa perheessä juuri nuoret miehet (kuten Akseli ja Kivivuoren Osku) lähtevät sekasorron keskeltä pakoon, kun taas naiset, lapset ja vanhukset jäävät kotiseudulle.

    VastaaPoista
  9. Heipparallaa! Netti lakkasi toimimasta ja kommentointini hidastui - syytän kuumuutta. Krapula meni jo ohitse, sitä ei voi enää syyttää.

    Oi mutsi mutsi - tsemppiä... Mua harmittaa näin jälkikäteen, etten ottanut lapsesta ja itsestäni joka aamu valokuvaa ensimmäisen vuoden ajalta. Muistaisi senkin ajan paremmin. Onnea hei perheenlisäyksestä :)

    Tiiuli, hehee, tuttu juttu! Mulle selvisi vanhoja blogitekstejä lukiessani, että olimme juhannuspäivänä matkalla Suomesta Islantiin. Lentokoneessa puolivuotiaan kanssa. Ehkä ihan hyvä, että siitä ei muista mitään.

    Heidi, ja varsinkin jos on sähkögrilli ei voi tarkastaa rillaushistoriaa tyhjistä grillihiilipusseista. Juhannus oli ihan sairaan jees, onneksi se on taas ensi vuonna :)

    Myrkytär, joo en mäkään ole täyttänyt. Neuvolakortista näkee painon ja pituuden ja sieltä voi luntata myös sotun. Valokuvia on jossain muistikorteilla...jnejne...

    st, ja mä vielä ostin oman "täytettävän vauvakirjan". Vasta kotona huomasin, että siitä oli kolme sivua omistettu ristiäisille. Mitvit. Kirjassa on siis nyt PALJON tyhjiä sivuja.

    Riitta, todellakin! Mä opin tuosta kirjasta enemmän Suomen historiaa kuin lukion historiantunneilla. Eihän se mitään eksaktia historiankirjoitusta ole (kuten eivät kyllä ole ne lukion hissankirjatkaan), mutta usein yksittäisen ihmisen tai perheen fiktiomuotoon tehty tarina on paljon vaikuttavampi katsaus jostain historian tapahtumasta kuin laatikollinen arkistopaperia. Yksityinen on poliittista - vai miten se meni :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?