Tämä blogi muuttuu nyt yhden postauksen ajaksi ruokablogiksi. Kutsuimme kuusi ystävää meille syömään. Näemme tällä  porukalla harmittavan ha...

Illallinen Reykjavíkissa

5.6.11 Satu Kommentteja: 5

Tämä blogi muuttuu nyt yhden postauksen ajaksi ruokablogiksi. Kutsuimme kuusi ystävää meille syömään. Näemme tällä  porukalla harmittavan harvoin. Psykologi-lääkäri-pariskunta on aina töissä ja heillä on kaksi lasta. IT-nörtti ja hänen vastikään Islantiin muuttanut venäläinen vaimonsa viettävät paljon aikaa kahdestaan. Sairaanhoitaja-tv-kuvaaja-pariskunta on myös aina töissä ja heillä on pieni lapsi. Minun mies on suurimman osan kesästä jossain päin Islannin jäätiköitä. Sovimme  nämä illallistreffit kolme kuukautta sitten.

Tämä porukka on kiertynyt minun miehen, psykologin, sairaanhoitajan ja IT-nörtin ympärille. He ovat aikanaan istuneet samalla luokalla koulussa. Me muut olemme aviollisten suhteiden kautta kiertyneet mukaan porukkaan.

Koska asumme tällaisella kylmällä saarella ja ilma on nyt maailman epäkesäisin (eilen, toissapäivänä ja tänään +7 ja vesisadetta), halusin tehdä lämpimien saarten ruokaa ja käyttää minttua, inkivääriä, limeä ja kookosmaitoa. Alkudrinkkeihin sekoitin kossua, kookosmaitoa ja ananasta tai kossua, minttua, sokeria ja ananasmehua.



Olen tosi hyvä kokkaamaan, jos minulla on tosi hyvät ohjeet. Säveltämistä en osaa. Jos yritän, lopputulos on mämmiäkin kamalampaa. Etsin reseptejä muutamista suomalaisista ruokabolgeista ja kokeilen niitä fiiliksen mukaan. Aloitetaan ruokaostoksista.

Kolmen ruokalajin illallinen, 8 henkeä. Kauppaan meni 130 euroa, josta suuri osa lampaanfileisiin (2 kg).

Marinoin lampaanlihan karibialaisessa marinadissa, jonka ohjeen luin Olivia-lehden entisen ruokabloggarin Hanna Jensenin blogista. Ohje löytyy täältä. Marinoitu liha raakana ja kypsänä:



Karibialais-islantilaisen lampaan kanssa tarjoilin rosmariinilla maustettuja perunoita (pestyt mutta ei kuoritut perunat viipaloidaan, pyöritellään öljyssä, suolassa ja rosmariinissa) ja minttukastiketta. Minttukastikkeen tein siten, että sekoitin purkin turkkilaista jukurttia ja purkin minttuhyytelöä.



Alkuruuaksi tein Fanni & Kanelin ihanaa curry-bataattikeittoa. Linkistä löytyy ohje (ja huomattavasti omaani parempi valokuva). Tämä soppa on killeri-keitto, joka onnistuu aina. Bataattien makeus ja curry-tahnan tulisuus sopivat yhteen kuin valetut.

Alkuruoka done, lihat marinadissa done. Tässä vaiheessa kello on jo melkein neljä. Vieraat tulevat kahdeksalta. Tekemättä on jälkiruoka ja pääruoan kanssa tarjoiltava lisukesalaatti. Korkkasin yhden rentouttavan oluen.



Googlasin minttu ja salaatti ja sain osuman Kotikokkiin. Tästä salaatista tuli oikein mainio. Salaatissa on kurkkua, fetaa ja mintunlehtiä. Kastike on tehty sitruunamehusta ja oliiviöljystä. Helppoa kuin heinän teko!



Sitten jälkiruoan kimppuun. Rakastan mojitoja ja juustokakkua. Niinpä tein jälkkäriksi mojitojuustokakkua. En tunne Pastanjauhajien pariskuntaa, mutta he ovat silti kuin vanhoja tuttuja, joihin voi aina luottaa. Tälläkin kertaa heidän reseptivinkkinsä mojitojuustokakusta osoittautui täydelliseksi valinnaksi.



Oli loistopäätös tehdä juustokakut valmiiksi annoslaseihin. Ei tarvinnut jännittää kakun hyytymistä tai ulkonäköä. Mojitojuustokakun tarjoileminen laseista sopi tunnelmaan!



Ja sitten siivotaan ja haetaan lapsi hoidosta.

5 kommenttia:

  1. Mitkä mahtavat festit! :)

    Selaan usein erilaisia reseptejä (heh, munki listalla on pastanjauhajat) ja leivon paljon. Kirjavinkki: Heléne Johansson, Leipä. Ihan mahtavia leipiä ja selkeät ohjeet. Leivistä tulee onnistuneita myös ilman vaakaa ja yleiskonetta.

    Meillä järjestetään tosi harvoin syöminkejä, viimeeksi toissa vappuna!
    Teoreettisesti oon pohtunut suuremman ruokapöydän hankkimista jotta juhlat olisi useammin taattu :D Näin ei kuitenkaan käytännössä tule tapahtumaan. Lähipiiri on vuorotöissä ja tykkää olla spontaani, mikä tarkottaa kahvitteluja muutaman ihmisen kesken.

    VastaaPoista
  2. Kuulostipa mukavilta ja maittavilta teidän illallisenne. Nykyisin tulee vain niin äärettömän harvoin kutsuttua ihmisiä kylään ja vielä syömään. Pitäis, pitäis tehdä sitä enemmän.

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja6/06/2011 3:03 ip.

    Heidi, kiitos kirjavinkistä; tuo Leipä taisi ilmestyä suomeksi ihan vastikään. Täytyykin katsoa, jos siitä saisi e-kirjaversion. Reseptien lukeminen iPadilta/kännykästä on ihan ässää. Ei vie paljoa tilaa keittiössä, ja rasvaisen näytön voi pyyhkiä myöhemmin rätillä.

    Meillä on sellainen keittiön pöytä, jonka voi jatkaa 6 hengen pöydästä 8 hengen pöydäksi. Mutta meillä on sen verran vähän tilaa, että pöytä on arkikäytössä työnnetty nurkkaan ja vain kaksi sivua ovat käytössä. Jos vieraita tulee enemmän, pidennys tulee tarpeeseen.

    Mekin järjestetään syöminkejä aivan liian harvoin... Kokkaaminen on kivaa ja etenkin jos kokkaa mukaville vieraille, se on entistä kivempaa. Mutta vastaan tulevat juuri nämä työ-perhe-eivapaaaikaa-rajoitukset. Kahvittelukin on jo ihanaa; ei aina tarvitse leipoa tai kokata viittä lajia. Ihana käsintehty pulla tai leipä on jo luksusta; varsinkin jos joku kiva ihminen tulee kylään.

    Sari, joo oli kyllä huippukivaa. Me päätettiin juuri, että tapaamme tällä porukalla 2 kk välein, ja jokainen järkkää ruuat vuorollaan. Että toivottavasti elokuussa sitten ainakin seuraavan kerran :)

    VastaaPoista
  4. Mahtava soppa! Kiitos vinkistä ja kiitos ohjeesta sen alkuperäiselle omistajalle.. Vielä kun pääsis jaksamisessa, aikatauluttamisessa ja ystävien aikatauluttamisessa (anteeksi mitä, mutta näillä mennään mukeloiden kanssa) dinnerivaiheeseen asti..

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja6/10/2011 9:33 ap.

    Iskunvaimennin, joo tämä ohje on minustakin ihan mahtava! Keitto saa aina kehuja. Fanni & Kanelin sivuilta löytyy aina nastoja ohjeita. Kuvatkin ovat niin kauniita aina.
    Ja joo, aikataulutustuska on tuttua - viikonloput menee hurjaa vauhtia ja perjantaina kun menee nukkumaan, herää sunnuntai-iltana. Ou-jee.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?