Kävin taannoin kiinnostavan keskustelun vastikään äidiksi tulleiden ja vähän vanhemman naisväen kanssa. Puhuimme raskausaikana nousseesta pa...

Rakas raskausläski

18.5.11 Satu Kommentteja: 18

Kävin taannoin kiinnostavan keskustelun vastikään äidiksi tulleiden ja vähän vanhemman naisväen kanssa. Puhuimme raskausaikana nousseesta painosta eli raskausläskistä.

Muutama keskustelijoista oli ehdottomasti sitä mieltä, että äidit stressaavat kiloistaan aivan turhaan. Kyllä ne rakkaat lapsokaiset äitiään rakastavat, vaikka se olisikin ylipainoinen. Että nauttikaa nyt siitä vauva-ajasta ihan rauhassa älkääkä olko niin itsekeskeisiä.


Doh. Tottakai. Eihän raskausläskissä rakastamisesta olekaan kyse. Eikä kyse ole myöskään lasten mielipiteistä, vaan äidin mielipiteestä.

Ylipaino on kamala asia. Järkyttävä laihuus on lihavuuttakin kamalampaa. Molemmista on kokemusta lähipiiristä.

Jos synnytyksen ja rintaruokinnankin jälkeen lanteilla keikkuu 20 kiloa ylimääräistä ja se vituttaa, kannattaa laihduttaa. Se että haluaa päästä raskausläskistä eroon nopeasti, ei ole merkki itsekkyydestä. Se on omasta hyvinvoinnista huolehtimista*.

Halusin perse- ja mahahyytelöstä eroon mahdollisimman pian. Pian on suhteellinen käsite. Projektiin meni yli vuosi. Siihen vuoteen kuuluu aika monta juoksulenkkiä, punttisalitreeniä, joogassa piereskelyä ja iltakävelylenkkiä. Olen vuoden aikana juossut yhdet juoksukengät puhki ja hikoillut ainakin 10 000 litraa. Ruhosta on kadonnut noin 7 kiloa.

Osalla läski lähtee "itsestään" osalla ei. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kun katson oman sukuni vanhempaa naisväkeä, tilanne käy selväksi. Olemme lyhyttä, lyhytjalkaista, leveälanteista ja helposti lihovaa sakkia. Siis ehtaa karjalanpaistia Karjalasta.



*) Kiistän sortavani ylipainoisia. Pysyttelen mielipiteineni ihan vain omassa läskissäni. Mä syön muuten juuri jäätelöä. Kolmas kuppi menossa. (Kuva: Ingman)

18 kommenttia:

  1. Itse en tajua miten kukaan haluaa hengailla esim. näin ison mahan kanssa vapaaehtoisesti. Toki kaljavatsa on helpommin siirrettävissä pois tieltä muttei se kenkien sitominen kuitenkaan mitään herkkua ole. Mulle on tullut tähän mennessä (rv 41+1) kutakuinkin 12 kiloa, joista nesteitä on (varpaiden yksikköpainon ollessa 200g) reilu parisen kiloa. Toivon että laitokselle jää suurin osa, mutta olen kyllä huomannut reisieni keränneen ihraa. Mä olen vuosia jojoillut sen 10 kilon kanssa ja ennen raskautta saavutin painon jossa pysyin hyvin pitkään. Tähän aion pyrkiä myös takaisin.
    En tunne oloani hyväksi eikä se silloin välity muillekaan. Vittuako mun laihduttaminen muille kuuluu, mä haluan takaisin edes jonkinlaiseen kuntoon.

    Kivinen

    VastaaPoista
  2. Jep, minä kuulun näihin läskin kerääjiin. Toisesssa raskaudessa tuli 27kg ja "itsestään" on tähän mennessä lähtenyt reilu 10kg (mukaan lukien 4kg vauva ja järkyttävä turvotus). Synnytyksestä aikaa 5kk.
    Ei paljoa ilahduta hyväntahtoiset kommentit että "kyllä se imettämällä ajan kanssa lähtee". Tekisi mieli deletoida ristiäiskuvat kaikkien muistikorteilta, oma olemus näyttää niissä samalta kuin laihdutuslehtien tarinoitten "ennen"-kuvissa. Uh.

    VastaaPoista
  3. Itse kuulun siihen porukkaan, jonka kilot jäivät jo laitokselle. Mutta nyt kun toisestakin raskaudesta on kulunut jo 16 vuotta, alkaa sitä vatsaa kertyä. Välillä harmittaa, välillä ei. Filosofi Saarinen on sanonut, että raskausläski on kunnialäskiä ja sen kuuluukin roikkua, joten tähän aina vetoan, jos vatsamakkari jotakuta häiritsee. Itse enemmän nykyisin nautin siitä, että saan kaupasta sopivia vaatteita.

    VastaaPoista
  4. Rv 35 ja +20kg. Nestettä löytyy ja myös kaksi pientä vauvaa vatsassa. Edessä on sektio ja ainoa asia, joka siinä harmittaa on se, että liikunnan aloittaminen myöhästyy. Laitokselle ei varmasti jää koko tuo 20 kg, joten laihdutus on edessä. Olin ennen raskautta aktiivinen liikkuja ja toivottavasti pääsen nopeasti samaan rytmiin vauvoista ja sektioista huolimatta. Mutta tarkoitus ei ole olla itselleni mitenkään armollinen ylipainon suhteen. Tämä raskausaika saa riittää..

    VastaaPoista
  5. Terveisiä toiselta itäsuomalaiselta persjalkaiselta! Eipä lähteny raskausläskit imettämällä mulla. Hikoilin salilla koko talven ja pääsin eroon muutamasta kilosta (herkuttelusta en luovu!!). Taannoin olin kuukauden pannassa salilta, ja ta-daa, tämän seurauksena paino humpsahti kaksi kiloa ylöspäin, vaikka päivittäinen lenkkeily jatkui edelleen. Karseeta.

    Onneks tässä on kyse lähinnä hienosäädöstä ja siitä, etten halua vähitellen muuttua ihrapalloksi. Totta kai haluisin entisenlaisen mahan ja entisenlaiset tissit, mutta kyllä mie vaatteet päällä näytän ihan hyvältä, vaikka painankin seitsemän kiloa enemmän kuin pari vuotta sitten. En oo koskaan ollut mitenkään laiha, ja vaikken virallisesti oo ylipainoinen nytkään, niin miten voi olla SEITSEMÄN kiloa lihavampi. Se on aika paljon. Ja oon muuten jo saanut sukulaisnaisilta palautetta että oon LIIAN laiha enkä näytä yhtään äidiltä. No en varmasti halua näyttä äidiltä, jos se tarkoittaa kahdenkymmenen kilon ylipainoa! Haluan näyttää itseltäni ja tykätä omasta ulkonäöstäni. Ja huom, mulle on ihan sama onko toiset pyöreitä tai peräti lihavia, haluan vaan että itselläni on hyvä olo fyysisesti.

    VastaaPoista
  6. Raskauden aikana ja ennen synnytystä kieltämättä jännitti, millaiset merkit tämä kaikki jättää kehoon. Hämmentävää kyllä, oikeastaan mikään ei ole muuttunut.

    Näytän kuuluvan siihen onnekkaaseen ryhmään, jolle ei raskauskiloja jäänyt (tai juuri kertynytkään). Siitä toki on sallittua puolituttujenkin huomautella. "Miten olet saanut kilot tiputettua?" (1 kk synnytyksen jälkeen) keski-ikäiseltä tuttavamieheltä, "Oletko laihduttanut?" (3 kk synnytyksen jälkeen) hieman paheksuvaan sävyyn työkaverilta jne. Miten noihin nyt vastataan? "Ööö, synnyttämällä" ja "En, ei olis tullu mieleenkään kun imetys tuntuu vievän kaikki voimat muutenkin". Tarkoitus varmasti oli pääasiassa positiivinen kommentointi, mutta hieman hämmensi kuitenkin.

    PS. Saako hankkia korvatulpat, kun kiljumisen keksinyt tirriäinen kuulostaa lähinnä nazgulilta?

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja5/19/2011 1:46 ip.

    Kivinen, joo mullekin tuli jalkoihin. Oikein nättiä appelsiinia. Eikä siis yhtä appelsiinia vaan koko lava.... Mullekin tuli itselle parempi olo, kun pääsin takaisin siihen entiseen, raskautta edeltävään mittaan.

    Heli, ymmärrän hyvin... Eikä se tosiaan kaikilla lähde rintaruokinnan yhteydessä. Olenpa kuullut tapauksista, jolloin painoa tulee rintaruokinnan aikaan _lisää_. Keho alkaa jotenkin varastoida sitä ravintoa, että sitä sitten varmasti riittää vauvalle. Joiden varastotyöntekijät ovat toisia innokkaampia hamstraamaan. Sitten kun rintaruokinta on loppunut, painokin on pudonnut helpommin.

    Sari, joo olen juuri samaa mieltä: tärkeintä on olla itse tyytyväinen.
    Sivuhuomautus: tätä kirjoittaessani katseeni osuu tuossa tämän sivun alalaidassa punnertavaan blondiin (Motivuksen mainos). Mä en näytä koskaan noin tyytyväiseltä punttisalilta. Toivon vaan että pääsis jo kotiin ja olisi ohi tämä heiluminen :D

    Mimmi, mutta onneksi kaksoskärryjä lykätessä tulee hiki. Välilä yhdenkin lykkiminen, varsinkin ylämäessä, pistää hengästyttämään. Sitä paitsi sä saat kaksosten vanhempana hyvät haukkarit, kun on yksi vauva per käsivarsi. Mulla on nyt vähän toispuoleinen lihaksisto, kun lapsi roikkuu aina saman käsivarren varassa.

    Elina, mä olen juuri samanlainen! Jos jää vaikka yksikin kuukausi vähemmälle liikunnalle, mulla on heti kaksi jauhelihapakettia vyötäröllä. Aivan käsittämättömiä takertuja nuo rasvasolun perkeleet.

    Onna, you lucky! Mahtava juttu, enjoy :)
    Ja saa todellakin! Mä oon ottanut käyttöön metsurin kuulokkeet. Lupaan laittaa kuvain lähipäivinä.

    VastaaPoista
  8. Minä en koskaan kerännyt läskiä raskausaikana. Ekan raskauden aikana laihduin 10 kiloa ja toisessakin taisi lähteä muutamia. Ne läskit on tulleet synnytyksen jälkeen, kun lähes läpi raskauden kestänyt pahoinvointi helpotti ja saattoi syödä kaikkea. Ja jumaleisson että sitä tuli syötyä.. Paino nousi vuodessa toisen synnytyksen jälkeen varmaan 10 kiloa. Vähintään. Nyt sitä sit koitetaan sulatella pois. Vaihtelevalla menestyksellä (lue: hitaasti ja epävarmasti).

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja5/20/2011 12:46 ip.

    Myrkytär, hyvä pointti. Tai siis huono asia tietysti se, että sulla oli pahoinvointia raskauden aikana. Mutta mä en tullut ajatelleeksi tuota itse ollenkaan (onneksi säästyin kaikelta yökötykseltä ja heikotukselta). Kyllä se siitä lähtee, tsemppiä! Itse lohduttaudun tällaisella ajatuksella: mitä hitaammin se lähtee, sitä hitaammin se tulee takaisin. :)

    VastaaPoista
  10. Enpä voisi olla enemmän samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  11. Jos en juoksisi ja jumppaisi niin olisin melkonen matami. Luulen kyllä että imettämisen yhteydessä aloitettu herkuttelu on jäänyt päälle, haha. Talvella ei niin haitannut, mutta kesä toi kriisin.

    En kuitenkaan koe olevani lihava, mutta keho on muuttunut tosi paljon! Vaatteet on uusittava. Kunhan hankkii hyvin istuvia ja niitä hyviä puolia korostavia vaatteita niin tuntuu paremmalta ja normaalimmalta :D

    Onneksi mies kehuu edelleen!

    VastaaPoista
  12. Mulla rv 32 ja kiloja tullut 16. Olen aina ollut melko pieni ja hoikka, joten sopeutuminen tähän raskauden myötä tulleeseen uuteen kroppaan on ollut todella hankalaa. Toivon TODELLA, että kiloja jää sairaalaan tai katoaa imetyksen myötä, mutta pelkään pahoin että niin ei käy.

    En ole ostanut (muutamia toppeja ja alusvaatteita lukuunottamatta) itselleni juurikaan isompia vaatteita, koska tavotteena on vielä joskus mahtua vanhoihin. Koko karderoobin uusiminen ei siis tule kysymykseen. Olenko itsekäs kun haluan takaisin raskautta edeltäviin mittoihini? Mielestäni en, koska viihdyn kuitenkin paremmin kun ei tarvitse olla näin ”iso”. Vaikka syönkin ihan normaalisti ja liikun edelleenkin säännöllisesti, joskin hitaammin, on reisiin ja pakaroihin tullu ällöttäviä muhkuroita, joista tahdon eroon mahdollisimman pian. Odotan kyllä jo kovasti että bebe putkahtaa maailmaan, ei pelkästään sen takia että nään sen, vaan jo siitäkin syystä, että pääsen taas kunnolla kirmaamaan lenkille tai jumpalle tai edes solmimaan kengännauhat ilman suurempia ponnistuksia :D.

    Kova tavoite on jatkaa liikkumista kääpiön syntymän jälkeenkin, samoin kun kampaajalla käymistä ja muita ”omia” juttuja. Oon sitä mieltä että välillä tarvii omaa aikaakin. Tekeekö se musta huonon äidin jos haluan pukeutua muihinkin kun verkkareihin ja kulahtaneeseen t-paitaan, ilman meikkiä ja tukka likasena? Komppaan Elinan kommenttia, eli haluan näyttää itseltäni ja tykätä omasta ulkonäöstäni.

    En ole oikeen koskaan ymmärtänyt niitä naisia, jotka sanoo että ”en mä voi mihinkään lähtee, kun tota meidän Yrjö-Einaria tarvii imettää kahden tunnin välein”. Voihan sitä maitoa lypsää pakkaseen ja isukki varmasti pärjää sen mukulan kanssa sen aikaa, että äiti käy vaikka jumpalla...tai siellä kampaajalla. Tai jos ei isukki, niin toivottavasti joku muu hoitaja. Kun ei sairaalassakaan jaeta mitään Hyvä Äiti-palkintoja luomuna synnyttäville, niin en usko että niitä jaetaan siitäkään että täysimettää lasta kolme vuotiaaks ja luopuu kaikesta muusta elämästä ja ulkonäöstään. Eikös se lähtökohtasesti ole niin, että jos äiti on tyytyväinen, niin sitten on se vauvakin?

    Kiitos vielä muuten aivan mahtavasta blogista!!

    VastaaPoista
  13. salamatkustaja5/22/2011 9:06 ip.

    Jee, kiva kuulla :)

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja5/22/2011 9:09 ip.

    Heidi, oi kyllä! Istuvien vaatteiden merkitystä ei voi väheksyä. Kun päälle vetää yhden koon liian pienen puseron, lopputulos on kamala ja olo nihkeä. Hyvin istuvat ja hyvin leikatut vaatteet tekevät olon mukavaksi ja pelastusrengaskin pysyy kurissa! (Aion muuten juuri tästä syystä vaihtaa bikinit tänä kesänä uima-asuun.)

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja5/22/2011 9:18 ip.

    Heippa Laura, kiitos kommentista. Nyökkäilen täällä ruudun takana, olen aivan samaa mieltä kanssasi. Jotkut tykkää tehdä eri tavalla, ja se totta kai heille suotakoon. Mutta oma aika ja omat arkiaskareet ovat itselleni tärkeitä. Ja kiitokset kiitoksista, tuli hyvä mieli!

    VastaaPoista
  16. Maitoa voi lypsää pakkaseen, jos äiti vain heruu pumpulle. Sitä lypsettyä maitoa (tai sitten korviketta) voi myös antaa tuttipullosta, jos vauva tuttipullon hyväksyy.

    Kaikki varoittivat, että lapsi voi tykästyä niin tuttipulloon, että imetys ei onnistu. Kukaan ei varoittanut siitä, että vauva voi myös tykästyä niin tissiin, ettei huolikaan tuttipulloa, vaikka isä sitä kuinka tarjoaisi. Onneksi täysimetysaika kesti vain sen vajaan puoli vuotta, sen jälkeen pystyi paremmin ottamaan omaa aikaa.

    Esikoisen kanssa teki tiukkaa sopeutua siihen, että sitä ei ihan oikeasti voinut vauvaa jättää ja suihkussakin tuli käytyä huudon säestämänä, vaikka olin raskausaikana vahvasti sitä mieltä, että kyllä joku muukin vauvaa hoitaa voi. En minä mieltäni muuttanut, mutten tuolloin vielä tiennyt, että tämä asia ei ole sellainen, joka olisi äidistä kiinni.

    VastaaPoista
  17. Nyökyttelen Riitan kirjoitukselle (ja syön samalla Fanipaloja...). Esikoisen kohdalla maito herui vauvalle niin että sitä suihkusi välillä sinnetänne. Pumpulle kanisterit eivät sitten lämminneetkään vaikka kuinka yritti lypsää vauva näköpiirissä (jonka pitäisi helpottaa herumista). Tuttipulloon vauva ei siis oppinut eikä kyllä myöhemmin kelvanneet nokkamukitkaan (joiden käytön opettelu aloitettiin kun närpäke oli 7kk:n ikäinen). Imetyksen lopetin kun esikoinen oli 10kk:n ikäinen, kun uusi raskaus sekä esikoisen imetys tuntuivat verottavan energiavarantoja ihan liiaksi. Imetyksen lopettamisesta on nyt yli neljä kuukautta ja viime viikolla napero suostui juomaan ensimmäisen kerran sitten imetyksen lopettamisen jälkeen. Juomisen opettelu vei siis vaivaiset 7 kuukautta aikaa.

    Esikoista odottaessa tuli 12-13kg painoa, joista oli jäljellä puolen vuoden kuluttua 2-3kg. Tuona aikana ainoa liikunta oli hyötyliikunta, mutta imetys tuntui toimivan omalla kohdalla melko hyvänä kalorinkuluttajana. Ja koska kesä oli täällä kuuma, niin ei ollut oikein nälkäkään. Eikä oikein jaksanut tehdä ruokaakaan. Kakkososan raskaus on nyt edennyt jonnekin viikoille 30.-33. ja painoa on tullut 10kg, kokonaisuudessaan tulen varmasti keräämään kiloja enemmän kuin esikoisen kohdalla (kesä->lämmin->turvotus). Olen optimisti kertyneiden kilojen suhteen; ne tippuvat varmasti itsestään, sillä syksyllä olen taaperon ja vauvan arkiyksinhuoltaja miehen ollessa viikot muualla töissä. Pidän ihmeenä mikäli ehdin viikolla edes syömään. Eläköön suklaakahvi.

    VastaaPoista
  18. Muistui mieleeni eräs tapaus:

    Serkkuni oli parikuinen, kun hänen äitinsä piti päästä Savonlinnan oopperajuhlille, koska oopperajuhlia nyt ei vain jätetä väliin. Niinpä lapsen isoäiti ja isotäti olivat seitsemän tunnin ajan lusikoineet vauvan suuhun pumpattua äidinmaitoa. Kuulemma lapsi saatiin avaamaan suunsa lusikalle ja nielaisemaan, kun samalla vedettiin kyykkyyn-ylös-kyykkyyn-ylös....

    Kyllä se tuttipullosta pontevasti kieltäytyvä lapsikin saadaan ruokittua, jos äidillä on Hyvin Tärkeä Meno.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?