Synnyttäminen on kamalaa (ks. kategoria synnytys - ei sisällä kuvamateriaalia). En haluaisi tehdä sitä uudelleen, enkä varsinkaan kotona. H...

Kotisynnytys - sairaalasynnytys. Kumpi kahdesta pahasta?

5.5.11 Satu Kommentteja: 19

Synnyttäminen on kamalaa (ks. kategoria synnytys - ei sisällä kuvamateriaalia). En haluaisi tehdä sitä uudelleen, enkä varsinkaan kotona.

Huhtikuun ensimmäisessä Economistissa oli kiinnostava juttu kotisynnyttämisestä ja sen riskeistä. Juttu löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Executive summary:

  • Yhdysvalloissa 0,5 % synnytyksistä tapahtuu kotona. Isossa-Britanniassa 2,7 % ja Hollannissa, tuossa kotisynnyttämisen luvatussa maassa, kolmannes vauvoista syntyy kotisohvalle.

  • Kotisynnytystä vastustavat useimmiten lääkärit. Kun joku menee pieleen, se menee todella nopeasti todella pieleen.

  • Kotisynnytystä puolustavat kätilöt, joiden mielestä lääkärit yrittävät tehdä luonnollisesta synnytyksestä leikkausoperaation. Sairaalasynnytyksissä keisarileikkaukset ja pimppiviillot ovat yleisiä. (Jutussa viitattiin Unkariin, jossa pimpero leikataan joka kerta ja jopa kolmannes vauvoista syntyy keisarinleikkauksella.)

  • Kotisynnytykset tekevät hallaa bisnekselle - siis lääkeyhtiöiden ja synnytyslääkäreiden bisnekselle.

  • Aiheesta tehty tutkimus on kiistanalaista. Synnytyslääkärien ja gynegologien (American Journal of Obstetrics and Gynaecology) tekemän tutkimuksen mukaan riski vauvan kuolemiseen 28 ensimmäisen päivän aikana on kolme kertaa suurempi, jos vauva on syntynyt kotona. Toisen tutkimuksen (King's College, London) mukaan koti- ja sairaalasynnytykset ovat yhtä turvallisia.


Puolensa ja toisensa niin. Vaikka joutuisin nyt synnyttämään, olisin täysin terve, mitään riskejä ei olisi ja meillä olisi kotona joka huoneessa lämminvesiallas ja joku täyttämässä jääkaappia ja vaihtamassa lakanoita (kuten paikallisessa sairaalassa on), en suostuisi synnyttämään kotona.  Synnytyksen jälkeen sänky, lakanat, vaatteet, lattia jne. ovat nimittäin niin täynnä  niin kamalaa sotkua, että mä en sitä verimössöä kotiini halua.

19 kommenttia:

  1. Verona (Haikaran Jalanjäljillä) on juuri pari päivää sitten käsitellyt aihetta blogissaan, sieltä löytyy mielenkiintoisia kommentteja aiheeseen liittyen (lähinnä tunnepohjalta). :)

    http://haikaranjalanjaljilla.blogspot.com/2011/05/synnyttaisitko-kotona.html

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja5/05/2011 1:45 ip.

    Äni, kiitokset vinkistä, käynkin katsomassa hetimiten.

    VastaaPoista
  3. Minä ymmärrän kotisynnytyksen siinä tapauksessa, jos takana on vähintään yksi "helppo" synnytys ja sairaala on hätätapauksessa lähellä. Itse en silti varmaan ainakaan vain yhden synnytyksen kokemuksella uskaltaisi kotisynnytystä valita. Vaikea sanoa, kun en vielä ole kyseistä toimitusta päässyt kokemaan.

    Itse olen kahlannut tutkimuksia kaksosraskauksista, synnytyksistä ja etenkin alatiesynnytys/sektio vaihtoehdoista kaksosraskauksissa. Olen päätymässä sektioon vaikka useat tutkimukset kyllä sanovat, että tapauksessani (ei-identtiset kaksoset, ykkösenä tuleva raivotarjonnassa ja kakkonen perätilassa) voisin hyvin valita alatiesynnytyksen. Mulla vaan on sellainen näppituntuma, että sektiolla pääsis ainakin vauvat vähemmällä. Ja kun kyseessä on ensimmäinen (ja viimeinen) synnytys, niin ei ole tuota kokemusta siitä, miten mun kroppa toimii.. Sairaala painostaa alatiesynnytykseen mutta niillä on kuitenkin sääntö, että kaksosraskauksissa äiti saa päättää synnytystavan - onneksi. Juu ja kotisynnytystä ei siis ole tullut mieleen :) Olen tavannut vain yhden kotisynnytyksen valinneen äidin täällä Tanskassa, joogaryhmässäni. Hänellä on takana yksi hyvin mennyt synnytys sairaalassa ja asuvat ihan sairaalan nurkilla.

    VastaaPoista
  4. Eikun saunaan vaan, perkele!

    Oli mullakin kaikki jumppapallot etukäteen mielessä, mut siinä vaiheessa kun ne parin vuorokauden jälkeen ylipäänsä suostuivat ottamaan mut sairaalaan, niin ei ollu kyllä muu kuin epiduraali mielessä. Ja tosiaan se sotku, huh huh! En ois mistään hinnasta synnyttänyt kotona, mutta olisin kyllä mielelläni mennyt takas kotiin yhden enkä kolmen yön jälkeen. En tajuu miten 80-luvulla oli ihan perussettiä pitää äitiä ja vauvaa 8 kymmenen päivää sairaalassa - ja vielä eri osastoilla?!

    VastaaPoista
  5. Kotisynnytys on yksi niistä aiheista, mistä mulla nousee todella äkkiä sekä verenpaine että äänenkorkeus.
    Joo, varmasti ihana synnyttää tutussa ympäristössä läpäläpä, mutta juurikin se, että onko äidin mukavuus/hörhöily jne (anteeksi, paineet on jo nyt aika katossa) todella pätevä syy sille, että vauva vammautuu/kuolee, kun vauvateho/leikkuri ei ole siinä alle 10 min saatavana, niin kuin sen on oltava jos joku todella menee pieleen? Varsinkin, kun KOSKAAN ei voi tietää mitä tapahtuu. Voidaan ennustaa ja pieleen se voi mennä sairaalassakin, mutta todennäköisemmin apua siellä sairaalassa saa. Minusta se ei vaan ole reilua sille lapselle. Ja minusta lapsi on jotenkin äitiä tärkeämpi, lapsi ei ole voinut valita osaansa. Ennenkin on saunassa synnytetty ja sinne kuoltu. Synnytyksessä on niin paljon mikä voi mennä pieleen ja pahimman kautta sekä äidille, että lapselle.

    Mutta ei haittaisi, jos synnärit olisivat vähän mukavampia ja varsinkin osastot pehmeämpiä. Meilläpäinhän synnäriin tutustuminenkin hoituu kätevästi powerpointilta auditoriossa...

    VastaaPoista
  6. Pakko myöskin kommentoida sotkusta, että kaveri oli suunnitellut, mitkä ihanat uudet pyjamat jne sitten sairaalaan ottaa. Itse arvostin sairaalan pesulapalvelua enemmän. Vuotohan ei todellakaan sinne saliin jäänyt :D

    VastaaPoista
  7. Musta on sinallaan mielenkiintoista, etta kun taalla kehitysmaissa tehdaan kaikki mahdollinen, jotta naiset EIVAT synnyttaisi kotona, kun komplikaatiooissa se merkitsee kaytannossa varmaa menehtymista, lansimaissa suuntaus on just painvastainen. Kai se on vahan niin kuin down-shifrtaus - ne toteuttaa sita, joilla siihen on varaa...

    Ite en ikina koskaan mistaan hinnasta haluaisi synnyttaa kotona. Nope. Sairaala, epiduraali ja pateva hoitohenkilokunta on mun valintani, jos synnyttamaan uudestaan viela paadyn.

    VastaaPoista
  8. Samoin se, että meillä täällä luksusmaissa ei sais käyttää puudutusta. Tosi kipeä ystäväni oli sinnikkäänä halunnut vetää luomusynnytyksen, mutta Afganistanissakin toiminut kätilö sanoi, että: "Antaisin tämän puudutuksen niille naisille heti jos voisin, niin että ota nyt sinä tämä." En oikein tajua just tuota Empan kirjoittamaa juttua, että tiettyyn pisteeseen asti yritetään saada naiset sairaalaan ja kipulääkityksen ulottuville, mut sitten kun kaikki on hienosti niin pyristellään siitä eroon.

    VastaaPoista
  9. Minä luulen, että kotisynnytyshörhöily on seurausta siitä, että meistä tuskin kukaan tuntee tai tietää ketään lapsivuoteeseen kuollutta äitiä.

    Minä olen synnyttänyt esikoisen sektiolla ja kuopuksen alakautta. Jos kolmas tulisi, niin ilman muuta alakautta. On se toipuminen vain niin paljon helpompaa ja lapsenkin sai heti siihen rinnalle (ja tämä kiittämätön päästi jo ennen ensi-imetystä sitten siinä mahan päällä kunnon kakat). Kun esikoisen jäljiltä muistaa, miten lasta ei pariin päivään edes syliin saanut hälyttämättä apua, niin oli ihana, miten mutkattomasti kaikki lähti käyntiin.

    VastaaPoista
  10. Hesarissa oli muuten vissiin juttu siitä kun sairaalassa pyritään saamaan äidit synnyttämään alakautta vaikka mikä olis, joten sulkijalihaksen repeytymät on lisääntyneet. Siitä voi sitten koitua gagan pidätysongelmia vaikka loppuiäksi. Mulle tuli tollanen repeytymä, kun ei suostuneet keisarinleikkausta tekemään, mutta onneksi ei jäänyt mitään pitkäaikaista ongelmaa! Nyt sitten jos tulis toinen lapsi (mitä ei varmaan tapahdu kylläkään) niin en varmaan vois synnyttää alakautta, ei paikat kestäis. Nice.

    VastaaPoista
  11. Minä piipahdin myöskin kommentoimaan aihetta :) Tuota sotkuisuuspuolta en ollut tullut vielä ajatelleeksikaan, minua pelotti lähinnä hullun lailla ajatus siitä, että sielläpähän kotona sitten kärvistelet vaikka sattuu mitä. Epiduraalia ei tipu. Ja kaikki komplikaatiot sitten, huhhuh.

    Toisaalta omaan blogiini sain tosi hyviä ja monipuolisia kommentteja ja ymmärrän nyt vähän paremmin, miksi joka oikeasti tahtoo synnyttää kotonaan. Luulenpa, etten kuitenkaan itselleni valitsisi samaa :) tai en ainakaan ennenkuin vähintään se eka synnytys on takana ja tajuan oikeasti mistä puhun!

    VastaaPoista
  12. Mä en valitsisi synnyttää kotona, vaikka mahdollisuutta tyrkytettäisiin. Sairaalassa on vaan niin paljon turvallisempi olo, ja siellä saa kaiken palvelun, mitä tajuaa pyytää. Sitäpaitsi, viimeksi kun homma alkoi mennä pieleen synnytyksen aikana, niin kiireelliseen sektioon pääsi parissa minuutissa. Mulla saattaisi hyvinkin olla tyhjä syli, jos kotona oltaisiin kupeksittu. Karmii ajatellakaan.

    VastaaPoista
  13. Minulla ei ole juurikaan tietoa synnytyksestä eikä varsinkaan kotisynnytyksestä ja siitä miten sellainen järjestetään. Mutta avaan silti sanaisen arkkuni, koska synnytys on itsellänikin edessä vielä tämä vuoden aikana, eli aihe koskettaa.

    Kotisynnytyksessä minua arveluttaa juurikin turvallisuusnäkökohdat, jotka moni on jo nostanutkin esiin. Synnytyksessä tärkeintä pitäisi olla lapsen ja äidin turvallisuus ja se, että lapsi saadaan maailmaan mahdollisimman hyväkuntoisena ja että äitikin olisi synnytyksen jälkeen mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ymmärrän sen, että synnytyksen liiallinen medikalisoiminen ottaa päähän, mutta luullakseni se on Suomessa vielä aika maltillista (vrt. USA) ja tähtää lapsen ja äidin turvallisuuden ja terveyden vaalimiseen.

    Itse synnytyksen sujumisen lisäksi tärkeitä ovat myös synnytystä seuraavat tunnit ja päivät. Kotisynnytyksessä minua arveluttaa synnytyksen sujumisen lisäksi hygienia. Joo, kyllähän sairaaloissakin leviää vaarallisia ja vähemmän vaarallisia bakteereja, eli ei sielläkään hygienia ole aina ihan sillä tasolla kuin pitäisi. Mutta parhaansa sairaalahenkilökunta tekee, enkä ole kuullut että kukaan nykyaikana sairaalassa synnyttänyt olisi sairastunut lapsivuodekuumeeseen. Mutta ovatko ihmisten kodit nykyään todellakin niin puhtaita, että siellä uskaltaa synnyttää ilman pelkoa jostakin infektiosta?

    Voi olla, että mietin tällaista ihan turhaan, kun en aiheeseen vielä ole juurikaan perehtynyt, mutta otin asian kumminkin esiin, kun kukaan muu ei ole sitä maininnut. Riitalla oli hyvä huomio: kotisynnytystä ei tosiaan varmaan pidetä riskialttiina siksi, että kukaan ei tunne ketään lapsivuoteeseen kuollutta äitiä. Varmasti aikoinaan saunassa synnyttäneet naiset olisivat valinneet nykyisen kaltaisen sairaalasynnytyksen, jos heillä olisi ollut siihen mahdollisuus.

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja5/07/2011 11:24 ip.

    Heipparallaa vaan! Onpas täällä taas kivoja ja fiksuja kommentteja.

    mimmi, kaksosten synnyttäminen on varmaan ainakin tuplasti yhtä kova homma kuin yhden synnyttäminen. onneksi siellä saa valita sektiotyylin ja perinteisen välillä.

    Elina, vau, tuo on jo pitkä aika. täällä piti kotiutua 24 tunnin sisällä synnytyksestä. jos on pidempään, ei saa ilmaisia kätilökäyntejä kotona. mutta jos häipyy vuorokauden sisään synnytyksestä, kätilö käy himassa viikon ajan tsekkaamassa, että kaikki toimi. minusta ihan hyvä systeemi. muitelisin olleeni itse niin superväsynyt, että olisin voinut jäädä ylimääräiseksi päiväksi nukkumaan sairaalan lakanoihin :D

    Eskimolapsi, tuo on niin totta mitä sanot, koskaan ei voi tietää... Ja kotiin lääkäriavun saaminen kestää kuitenkin aina pidempään kuin sairaalassa.

    Emppa, hyvä pointti! Muuten, saanko kysyä missä hommissa sä olet siellä Afrikan mantereella (kävin lukemassa sun blogia :) )

    Riitta, nimenomaan... Muistui mieleeni, mitä yksi lääkäriystäväni kerran sanoi. Hänen näkemyksensä mukaan syy sille miksi kätilöt ovat noin keskimäärin lääkärejä enemmän kotisynnytyksen puolella on se, että kun joku menee pieleen, lääkäri kutsutaan paikalle. Eli lääkärit ovat enemmän tekemisissä vakavien ongelmatilanteiden kanssa, siis sellaistan, joissa synnytyksessä on hengenlähtö lähellä tai jopa äiti tai lapsi kuollut.

    Kirppu, karmivaa. Mistäköhän tuo johtuu - yritetäänköhän siinä hakea säästöjä? Sektio on nimittäin iso leikkaus ja kallis toimenpide...

    Verona, sinun blogissa oli tosiaan kiinnostavia kommentteja asiasta. Oli tosi mielenkiintoista lukea eri maissa asuvien kokemuksia tästä. Kannattaa käydä lukemassa muidenkin, jos vielä ette ole ehtineet!

    Esikko, niinpä. Vaikka sairaala olisi miten lähellä kotoa, ei siirtyminen käy ihan hetkessä. Onneksi kaikki meni komplikaatioista huolimatta kohdallasi hyvin!

    S. tuo puhtausasiaa en ole itsekään tullut miettineeksi. Sairaalan lakanat ja huoneiden pinnat pidetään puhtaina, mutta kotona hygienia tuskin on samalla tasolla. Tuoko kätilö mukanaan jonkun "puhtaan sairaalasängyn", ei kai sentään. Ennen vanhaan keitettiin vettä ja pyyhkeitä... Ja kyllä, samaa mieltä olen minäkin, turvallisuus ennen kaikkea. (Valaanääniä ehtii kuunnella kynttilänvalossa kotisohvalla synnytyksen jälkeenkin.)

    VastaaPoista
  15. Kertaalleen synnyttäneenä, jos joskus vielä sama urakka on edessä, aion olla kotona niin pitkään kuin vain mahdollista, mutta synnyttää kyllä sairaalassa. Itse kannatan järkevyyden rajoissa mahdollisimman suurta valinnanvapautta ja määräämisoikeutta äideille synnytystapaa valittaessa - oli kyse sitten suunnitellusta sektiosta tai kotisynnytyksestä. Ja järkevyyden rajoilla tarkoitan sitä, että toivon päätösten olevan valistuneita: tiedetään sekä sektion että kotisynnytyksen (esimerkkeinä) eri puolet ja kuullaan asiantuntijoita oikeasti, eikä vain valikoiden omia valmiita näkemyksiä pönkittämään.

    Itse koin varsin medikalisoituneen alatiesynnytyksen osin olosuhteiden pakosta osin siksi, etten tiennyt kuinka voisin asiaan vaikuttaa. Tästä (synnytyksen vauhdittaminen tipalla + puudutus) johtuen synnytys oli luultavasti kivuliaampi ja ponnistaminen vaikeampaa, kuin jos asiat olisivat voineet edetä enemmän omalla painollaan. Siksi aion ensi kerralla, jos sellainen tulee, olla mahdollisimman pitkään kotona ja yrittää selvitä ilman puudutusta. En siis siksi, että luomuilu olisi jotenkin hienompaa ja arvostetumpaa tai siksi, että olisin erityisen hörhö - omalla kohdallani vain uskon, että tässä määrin luomuilu tekisi synnytyksestäni oikeasti miellyttävämmän. Samasta syystä olen omalta kohdaltani valmis tekemään kaikkeni välttyäkseni sektiolta.

    Ja tosiaan sekä lääkäreiden että kätilöiden näkemykset ovat varmasti molemmat polarisoituneita eri suuntiin erilaisista kokemuksistaan johtuen - kumpikaan tuskin toista objektiivisempia.

    VastaaPoista
  16. Heh, mun blogini paivittyy tata nykya todella harvoin. Ei ole enaa sanottavaa (ainakaan kun kukaan ei koskaan kommentoi). Olen taalla (ja olin siella edellisessa paikassa myos) opetusalan kehitysyhteistyotehtavissa. Eli siis pyorittamassa paperia toisin sanoen.

    VastaaPoista
  17. Minulle tuli kuopuksen kanssa sairaalaan ihan siksi, että 1) esikoinen heräsi ja alkoi olla kierroksilla ja 2) keskellä yötä hänestä huolehtimaan hälytetty äitini pelkäsi, että synnytän kotiin, jos en heti lähde.

    Ajattelin, että synnytysvastaanotossa saamme miehen kanssa olla paremmin omassa rauhassa. Niin kuin saimmekin...

    VastaaPoista
  18. Mä olen täällä Hollannissa kamppaillut aiheen kanssa myös ! Kirjoitin siitä tänne http://pikkujuttuja.blogspot.com/2011/04/kotisynnytykseen-valmistautuminen.html :)

    VastaaPoista
  19. salamatkustaja5/11/2011 10:10 ap.

    Miau, kävin lukemassa blogipostauksesi. Apua, mikä meininki, meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Islannissakin kyllä kannustetaan tuohon luomuiluun ja joogassa heilumiseen, mutta tuohon verrattuna meininki on täällä vielä aika iisiä. Tsemppiä sinne, sitä varmasti tarvitaan :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?