Lapsi mukana vessassa

Nyt seuraa tunnustus. Joudun (taas) syömään sanani.

Mä olin aina aikaisemmin sitä mieltä, että lapsien mukaan ottaminen vessaan on täysin järjetöntä toimintaa. Kyllä nyt jossain paikassa pitää voida olla rauhassa ja lukea lehteä vaikka koko iltapäivän! Mä en ota  vessaan mukaan edes puhelinta. Lentoasemien ja ravintoloiden vessoissa minua kauhistutti nähdä stressaantuneita äitejä, jotka ahtautuvat neliön kokoiseen koppiin kolmen pienen lapsen kanssa, tekevät tarpeitaan samalla vinkuen, että Petteri ei saa avata sitä ovea. (Ja jossain vaiheessa esikoinen saa  räplättyä lukon auki, lapset ryntäävät vessasta ihmisvilinään äidin istuessa housut kintussa pöntöllä.) Minähän en tuohon lähde.

No, kuinkas sitten kävikään. Nääpiö oppi liikkumaan ja sitä alkoi kiinnostaa kodimme huoneista eniten juuri vessa: vessanpönttö (sinne on kiva työntää käsiä), vessaharja (sitä on kiva järsiä) ja uber-myrkylliset vessanpesuaineet (niiden korkkeja on kivaa räplätä auki). Piti tehdä uuudelleenjärjestelyjä. Vessanpöntön kansi pysyy nykyään aina kiinni. Vessaharja on siirretty nääpiön ulottumattomiin ja veeseeankat ovat suljetuissa kaapeissa. Mutta ei se mitään auttanut. Vessa on edelleen kotimme kiinnostavin paikka - etenkin silloin kun siellä on joku.

Jos olen yksin kotona, lapsi on pakko ottaa vessaan mukaan. Jos laitan oven lukkoon, sitä huutoa ei kestä kukaan. Eikä sitä, että viiden minuutin aikana levysoitin on säpäleinä, sanomalehti revitty ja keittiön roskis kaadettu lattialle.

Edellisen lisäksi tähän vessapoliittiseen takinkääntöön liittyy myös pedagoginen näkökulma. Haluan opettaa lapsen potalle niin aikaisin kuin mahdollista. Aloin miettiä, että voiko lapsi oppia käymään potalla/vessassa, jos se ei näe, miten se tehdään.  Koska en jaksa enää pestä  kestovaippoja tai kantaa kaupasta kertiksiä (ja totta puhuen kakkapyllyn peseminenkin on jo alkanut jokseenkin kyllästyttää), ajattelin valita pienemmän pahan. Lapsi tulee mukaan vessaan ja oppii toivottavasti kohta käymään siellä myös itse.

Kylläpä nämä syödyt sanat maistuvat hyvälle. Röyh.

Tunnisteet: ,