Olettekohan muut huomanneet, että lapsen kasvamisen ja kadonneiden tavaroiden välillä vallitsee selvä korrelaatio. Mitä isompi muksu, sitä e...

Tavaroita on alkanut kadota

7.3.11 Satu Kommentteja: 8

Olettekohan muut huomanneet, että lapsen kasvamisen ja kadonneiden tavaroiden välillä vallitsee selvä korrelaatio. Mitä isompi muksu, sitä enemmän häviää taloudesta tavaraa. Viime päivinä olen kotityöpuhteina nuohonnut pitkin lattioita etsimässä hiuspinnejä, dödö-purkkia, kasvovesipulloa ja pesukoneesta kadonneita muovisia pikkulusikoita.

Ostin paikallisesta rihkamakaupasta tänään muovikassillisen erikokoisia kannellisia purnukoita, joihin voi piilottaa kaikki tietokonetta pienemmät asiat. Vuoden kuluttua pitää hankkia salasanallinen kassakaappi. Viiden vuoden kuluttua hankin itselleni terraarion ja muutan sinne.

[caption id="attachment_1301" align="aligncenter" width="421" caption="Jos kotonasi ei ole lapsia eli jos esineiden katoamista ei voi vierittää hukkapätkän syyksi, kannattaa vetäistä hihasta islantilainen tekosyy. Menninkäinen vei sen. "][/caption]

*Kirjatärppi*

Hei nyt se alkoi, se Pieni esikoiskirjakerho eli PEKK! Sain viime viikolla ensimmäisen esikoiskirjan postissa. Se on kirjakerhon ensimmäinen kirja, mutta olen kerhoon jo ihan lääpällään. PEKK on ihana asia sekä kirjoittajalle että lukijalle. En ehdi/jaksa/osaa seurata kaikkia kirjauutuuksia. Siksi on ihanaa, että joku kertoo minulle, mikä on nyt uutta, mihin kannattaa tutustua. Eikä mukana seuraa muovihelmiä, vittumaista "grafiikkaa" tai viittä sivua turhanpäiväisiä juttuja kirjoista kuten Herkkiä mietelauseita elämän käännekothiin tai Viherpeukalon kauneimmat kevättulppaanit.

PEKKin ensimmäinen kerhokirja, Antti Leikaksen Melominen odottaa yöpöydällä avaamista. Takakansiteksti (jonka muuten luen jokaisesta kirjasta, jota pidän kädessäni) lupaa mieletöntä menoa stressaantuneen perheenisän seurassa. Hesarissa kirjaa kehuttiin niin hauskaksi että hirvittää. Yhteiskunnalliseksikin. Seuraava PEKKin kirja on Helen Mosterin kuulemma ihana Hylky. En malta odottaa.

8 kommenttia:

  1. melominen on täällä jo hyvässä vauhdissa :-)

    VastaaPoista
  2. Haha menninkäinen on hyvä. Onkohan sellainen eksynyt tännekin ? Vaikka pikkunen on vielä mahassa.. vai voisiko syy olla MINUSSA ?! No ei kai sentään ! Menninkäinen se on.. tai joku hollantilainen kanaalimörkö.

    VastaaPoista
  3. Minulla alkoi tavaroita kummasti hävitä ja siirtyillä heti, kun sinkkukämppään muutti mies. Sinkkuajat olivat siitä kyllä ihania, että kun jotain johonkin jätti, niin sen sieltä ihan varmasti myöhemmin löysi.

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja3/09/2011 2:55 ip.

    tata, mitä tykkäät kirjasta, iskeekö se?
    miau, joo todella kätevä; menninkäistä voi aina syyttää. se on täällä tavanomainen sanonta.
    riitta, hehe, tuokin on minusta mainio syntipukki :)

    VastaaPoista
  5. Hah, vaikka lapsi kuskaa kaikki tavarat sinne tänne, ei se toistaiseksi ole onnistunut hävittämään kuin omia lapasiaan. Minä hukkaan edelleen itse omat tavarani, ja teenkin sen hyvin.

    Melominen oottaa täälläkin! Mut en viitsi alkaa lukemaan ennen kuin voin lukea kunnolla. (Lue: Kun ei oo aamuvelvollisuuksia, jotta voin lukea yöt. :) ) Jännää!

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja3/09/2011 9:30 ip.

    Elina, sama odotus täälläkin. Miehen lomaviikko alkaa huomenna. Eli huomenillalla meillä ---- luetaan. :)

    VastaaPoista
  7. Sanoisin kasi puol. Paikoin riemastuttava, paikoin hieman junnaa, joka tosin sopii teemaan. Kirja on vähän yli puolessa välissä (lukeminen on hidasta, kun lukee n. 20min illassa nukuttaessaan ipanaa) ja vielä jännään miten juoni kokoaa itsensä loppua kohden. Loppuratkaisut on mulle aina paha paikka, ne voi pelastaa ja pilata paljon.

    Mutta mielestäni pekk aloitti hyvin :-)

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja3/13/2011 7:01 ip.

    tata, kiitos tästä! mä en ole vielä aloittanut, ihan pian.... toivottavasti :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?