Lyhyt tuuletus tähän väliin perjantai-iltaa. Kuuntelin äsken paikallisesta radiosta islanninkielistä puheohjelmaa. Ja yhtäkkiä mä tajusin, e...

Se on ihanaa kun osaa!

11.3.11 Satu Kommentteja: 11

Lyhyt tuuletus tähän väliin perjantai-iltaa. Kuuntelin äsken paikallisesta radiosta islanninkielistä puheohjelmaa. Ja yhtäkkiä mä tajusin, että mä jumalauta tajusin ohjelman puheesta aivan kaiken! Kielioppikirjojen tankkaaminen, lehtitekstien lukeminen sanakirjan kanssa, väsyttävät aamutunnit kielikurssilla ja ahkera Google Translaten käyttö siis näemmä palkitaan sittenkin. Se ei ollutkaan aivan turhaa!*


*) Globaalisti tarkasteltuna kyse on erittäin tärkeästä edistysaskeleesta. Islanninkielentaitoisia on kuitenkin melkein yhtä paljon kuin Espoossa ja Vantaalla asukkaita.  (Paljosta muuten vetoa, että kaksikielinen nääpiömme vetää mua henkisesti turpiin kasvaessaan teini-ikäiseksi -  miksi et voinut äiti naida sitä ranskalaista reppumatkaajahippiä, olisi tästä kaksikielisyydestä oikeasti jotain hyötyäkin.)


11 kommenttia:

  1. Kieltämättä vetävä kieliyhdistelmä: suomi ja islanti... mutta onneksi lasten päässä on aina tilaa myös niille "hyödyllisille" kielille, ehkäpä jopa enemmän tilaa kuin olisi ilman näitä pienenä saatuja oppeja.

    VastaaPoista
  2. Ehkei maailman käytännöllisin kieliyhdistelmä, mutta eksotiikkapisteitä ropisee! ;)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, onneksi olkoon! Ei oo mikään helpoin kieli opetella.

    VastaaPoista
  4. mä kysyin äidiltä pienenä jos me oltais voitu muuttaa ruotsiin, koska oisin kauheesti halunnut olla kaksikielinen. hehe. toivotaan että tein nääpiökin osaa sitten joskus arvostaa kahta kieltään! :)

    VastaaPoista
  5. Voi olla että sun lapsesi nai itse jonkun ranskalaisen reppumatkaajan, kun on noin ihanan eksoottinen!

    VastaaPoista
  6. Hei mahtavaa! Se on hyvä tunne se "että nyt mä ymmärrän" :)

    ps. itse haluaisin edelleen olla tanskalainen :D

    VastaaPoista
  7. Kaksikielisyys auttaa kuitenkin oppimaan muita kieliä, lohduttaudu sillä :) Meidän tytöistä tulee tanskan-/suomenkielisiä. Tanskan osaaminen tukee oppimista, jos tytyt haluaa oppia ruotsia/saksaa tai no, norjaa tai islantia.

    Luen mielenkiintoista kirjaa kaksi-/monikielisyydestä; Francois Grosjean: Bilingual

    Olen itse siis valmistunut pääaineenani englantilainen filologia, joten aihe kiinnostaa jo sinänsä. Nyt, tulevien kaksikielisten lasten äitinä kiinnostus on tietysti vielä henkilökohtaisempi. Kirja on kirjoitettu niin, että ihan ilman filologian opintojakin teksti on ymmärrettävää.

    VastaaPoista
  8. Mä luin eka, että "se on ihanaa kun saa". :D Mut hieno homma toikin, peukku sille. Olin itse aina sitä mieltä, että omaa äidinkieltään ei voi unohtaa, ja ei sitä varmaan voikaan, mutta kyllä mulla ainakin menee välillä kielet sekasin, kun arki on sellasta sekamelskaa. Lapsi höpöttää nyt ehkä n. 40 % suomea, 20 % ruotsia ja loput siansaksaa - saa nähdä, miten suhteet asettuu, jahka toi puhe napsahtelee oikeesti paikalleen. Mun mielestä suomi-islanti-kombinaatio on ihan loistava, kyllähän maailmassa ranskanpuhujia riittää mut nää kaks kieltä onkin jotain ihan muuta!

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja3/13/2011 8:20 ip.

    Vähänkö ihania kommentteja teiltä, kiitos :) Lumikaaoksesta ja väärin parkkeeratuista autoista alkunsa saanut erittäin huono tuuleni parani paljon, kun kävin lukemassa näitä.

    Josefiina, no niinpä :) Kääntäjän ja tulkin hommia on varmaan paljon tarjolla, hehe.

    Henna, kiitos! Pistän talteen, plop plop.

    Laura, hei sun pitää ehdottomasti lukea Nousiaisen Vadelmavenepakolainen - näin ohimennen tuli mieleeni...

    Elina, joo toivotaan parasta. Toivon myös, että sen reppureissaajan vanhemmilla on iso viinitila ;)

    Heidi, tanskalaiset on aina hyväntuulisia. Ja ne pyöräilee paljon. Joten ei mitenkään huono toive minusta.

    mimmi, joo se on tosi hyvä juttu. Mä opin itse puhumaan kunnolla englantia vasta 23-vuotiaana kun lähdin vaihto-opiskelemaan. Kielten oppiminen on ollut jotenkin aina niin vaikeaa ja on ujostuttanut puhua. Mutta kun oppi puhuun enkkua, "uskalsi" alkaa opetella muitakin kieliä.
    Kiitos kirjavinkistä, tuo on varmasti hyödyllinen kirja, pistän muistiin tulevaisuuden varalle.

    Hups, joo sekin olisi ihanaa! (mun mies on ollut viime ajat jossain vuoristopelastuskoulutuksessa. ja ennen sitä se oli kipeä. ja sit mä olin kipeä. ja sitä ennen sen jalka oli poikki. jne. jne. ;)
    Muuten, puhutko sä lapselle suomea ja mies ruotsia, vai puhutteko te molemmat molempia sekaisin? Meillä nimittäin menee koko homma onnellisesti sekaisin koko ajan. Mies käyttää huonoa suomeaan, mä sönkkään välillä jotain islanniksi, sitten taas suomeksi jne. Pitäisi kai pitäytyä aina siinä samassa kielessä, mutta ei sitä aina ehdi ajatella ennen kuin avaa suunsa...

    VastaaPoista
  10. Todellakin olis ihanaa! Sillähän mä siitä niin riemastuinkin. :) Nimim. Ipana sairaaana, minä sairaana, vanhemmat kylässä jne.

    Teoriassa mä puhun suomea ja mies ruotsia, ja käytännössäkin useimmiten. Välillä menee kyllä iloisesti sekasin, mutta on yritetty kyllä panostaa siihen, että puhuttais johdonmukaisesti omia kieliämme, koska se on kuulemma hyväksi kaksikielisyyden kehitykselle. Jotenkin se on helpompaa nyt, kun ipana puhuu itsekin jo melkoisen määrän sanoja ja jopa kaksisanaisia lauseita - tulee helpommin puhuttua oikeasti suoraan sille eikä muka sille mutta tavallaan kuitenkin miehelle.

    On kyllä sellaisia sanoja ja sanontoja, jotka multa vaan lipsahtaa aina ruotsiksi, tai muka-suomeksi, esim. filuroida eli filura eli suomeks öh... veitikoida? veijaroida? - jotain sellasta. Ja luonnollisesti miehen suomenruotsissa on mukana suomen sanoja, joten saa nähdä mitä toi lapsiparka lopulta oikein puhuu...

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja3/15/2011 10:48 ip.

    Kiitos :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?