Ratsastusharrastuksen aloittaminen ja asiaa islanninhevosista

Ihaa-haa! Olen aloittanut ratsastusharrastuksen uudelleen.

Tehdään se heti selväksi: ujostelen kaikkia hevosia, osaa pelkään. Mitä pienempi hevonen, sitä vähemmän pelkään. Siksi pienikokoiset issikat ovat minulle mitä mainiointa seuraa. Olen käynyt välillä ratsastamassa Reykjavikin lähellä olevilla ns. turistitalleilla (eli täällä, täällä ja täällä). Ne ovat mainioita paikkoja mennä kokeilemaan issikoita Islannissa lomaillessa. Kun täällä on pidempään, haluaisi nähdä muutakin, kuin ne aina samat kierrokset, joiden aikana kaikki pollet köpöttelevät tasaisesti jonossa, vaikka vieressä räjähtäisi pommi.

Ystäväni kautta pääsin mukaan ratsastusrinkiin. Meitä on muutaman ihmisen kokoinen kaveriryhmä, joka käy kerran viikossa ratsastamassa lähimaastossa tuttujen hevosilla. Maksamme ryhmän vetäjälle pienen korvauksen. Hevoset ovat tottelevaisia, mutta myös kovia menijöitä. On tullut huomattua, että parin tunnin ratsastuslenkki kovapäisellä hevosella vastaa kahta body pump -tuntia. Peräkkäin ja ilman taukoja.

Tänään olin mukana ryhmän sunnuntairetkellä kolmatta kertaa. Jännittää niin perkeleesti joka kerta. Mutta periksi ei anneta. Koska opin ajamaan autoa ja uskallan jo parkkeerata sen, pystyn kyllä vähän ratsastamaankin... Sitäpaitsi töltti Islannin maaseudulla sopii sunnuntaiaamuun, ei sellaista mahdollisuutta voi jättää väliin!

Minulla oli vakaa aikomus ottaa tänään kuvia matkan varrelta, mutta kova tuuli pöllytti lunta niin kovasti ympäriinsä, että kuvassa olisi näkynyt pelkkää valkoista. Niinpä otin pari valokuvaa tallin puolella. Kai huomaatte, että kovasti minua naurattaa tuolla karsinassa. Noh, selityshän on se, että paniikissakin ensireaktioni on yleensä hymy.



PS. Lisäsin blogiini kategorian "Islanti", jonka alle alan kasata näitä satunnaisia Islantiin liittyviä kirjoituksia.

*Kirjatärppi*

Hevosiin ja Islantiin liittyen on mainittava ratsastusmatkakirja* Ratsastusretket, joka sisältää matkakertomuksia hevos- ja ratsastusmatkailusta. Olen kirjoittanut kirjaan Islantia ja islanninhevosia koskevan luvun. Kirjassa on hevosmatkoja ympäri maailmaa Yhdysvalloista Mongoliaan. Eri kirjoittajien kirjoittamat tekstit on naulannut kasaan eli toimittanut Gummeruksen kustannustoimittaja Maria Saari. Lukaisin kirjan läpi tammikuussa sen ilmestyttyä, ja minusta se sopii hyvin fiilistelykirjaksi matkailusta ja ratsastuksesta kiinnostuneelle. Konkreettisia matkavinkkejä on puolikas sivu kunkin matkakertomuksen jälkeen, joten matkaopaskirjaksi tätä ei voi kutsua, mutta nojatuolimatkalle tai ratsastusmatkaa suunnittelevalle se on mielenkiintoista luettavaa.



[caption id="attachment_1349" align="aligncenter" width="126" caption="Älä sinä selästäsi heitä..."][/caption]


*) Täällä taas promotaan omaa tuotetta - koittakaa kestää, tämä oli tässä, lisää ei seuraa ainakaan ihan hetkeen :)

Tunnisteet: