Ihaa-haa! Olen aloittanut ratsastusharrastuksen uudelleen. Tehdään se heti selväksi: ujostelen kaikkia hevosia, osaa pelkään. Mitä pienempi ...

Ratsastusharrastuksen aloittaminen ja asiaa islanninhevosista

20.3.11 Satu Kommentteja: 10

Ihaa-haa! Olen aloittanut ratsastusharrastuksen uudelleen.

Tehdään se heti selväksi: ujostelen kaikkia hevosia, osaa pelkään. Mitä pienempi hevonen, sitä vähemmän pelkään. Siksi pienikokoiset issikat ovat minulle mitä mainiointa seuraa. Olen käynyt välillä ratsastamassa Reykjavikin lähellä olevilla ns. turistitalleilla (eli täällä, täällä ja täällä). Ne ovat mainioita paikkoja mennä kokeilemaan issikoita Islannissa lomaillessa. Kun täällä on pidempään, haluaisi nähdä muutakin, kuin ne aina samat kierrokset, joiden aikana kaikki pollet köpöttelevät tasaisesti jonossa, vaikka vieressä räjähtäisi pommi.

Ystäväni kautta pääsin mukaan ratsastusrinkiin. Meitä on muutaman ihmisen kokoinen kaveriryhmä, joka käy kerran viikossa ratsastamassa lähimaastossa tuttujen hevosilla. Maksamme ryhmän vetäjälle pienen korvauksen. Hevoset ovat tottelevaisia, mutta myös kovia menijöitä. On tullut huomattua, että parin tunnin ratsastuslenkki kovapäisellä hevosella vastaa kahta body pump -tuntia. Peräkkäin ja ilman taukoja.

Tänään olin mukana ryhmän sunnuntairetkellä kolmatta kertaa. Jännittää niin perkeleesti joka kerta. Mutta periksi ei anneta. Koska opin ajamaan autoa ja uskallan jo parkkeerata sen, pystyn kyllä vähän ratsastamaankin... Sitäpaitsi töltti Islannin maaseudulla sopii sunnuntaiaamuun, ei sellaista mahdollisuutta voi jättää väliin!

Minulla oli vakaa aikomus ottaa tänään kuvia matkan varrelta, mutta kova tuuli pöllytti lunta niin kovasti ympäriinsä, että kuvassa olisi näkynyt pelkkää valkoista. Niinpä otin pari valokuvaa tallin puolella. Kai huomaatte, että kovasti minua naurattaa tuolla karsinassa. Noh, selityshän on se, että paniikissakin ensireaktioni on yleensä hymy.



PS. Lisäsin blogiini kategorian "Islanti", jonka alle alan kasata näitä satunnaisia Islantiin liittyviä kirjoituksia.

*Kirjatärppi*

Hevosiin ja Islantiin liittyen on mainittava ratsastusmatkakirja* Ratsastusretket, joka sisältää matkakertomuksia hevos- ja ratsastusmatkailusta. Olen kirjoittanut kirjaan Islantia ja islanninhevosia koskevan luvun. Kirjassa on hevosmatkoja ympäri maailmaa Yhdysvalloista Mongoliaan. Eri kirjoittajien kirjoittamat tekstit on naulannut kasaan eli toimittanut Gummeruksen kustannustoimittaja Maria Saari. Lukaisin kirjan läpi tammikuussa sen ilmestyttyä, ja minusta se sopii hyvin fiilistelykirjaksi matkailusta ja ratsastuksesta kiinnostuneelle. Konkreettisia matkavinkkejä on puolikas sivu kunkin matkakertomuksen jälkeen, joten matkaopaskirjaksi tätä ei voi kutsua, mutta nojatuolimatkalle tai ratsastusmatkaa suunnittelevalle se on mielenkiintoista luettavaa.



[caption id="attachment_1349" align="aligncenter" width="126" caption="Älä sinä selästäsi heitä..."][/caption]


*) Täällä taas promotaan omaa tuotetta - koittakaa kestää, tämä oli tässä, lisää ei seuraa ainakaan ihan hetkeen :)

10 kommenttia:

  1. Tästä tuli mieleeni vinkki: youtube ja ihhahhaa sekä kuulokkeet! Nämä siis lapselle ja itse voi käydä sähköposteja (tms.) läpi tovin verran kaikessa rauhassa, kun lapsi hytkyy ihhahhaan kanssa sylissä. Toimii ainakin meillä :-)

    Kiitos tästä postauksesta! Ratsastusretki Islannissa on asia, jonka haluan jonain päivänä toteuttaa.

    VastaaPoista
  2. AAA, ihanaa, heppoja!! Lopetin ratsastuksen puolivälissä raskautta ja vauvan synnyttyä vaihdettiin maata, enkä oo jotenkin risoissa kamoissani ilennyt mennä tuonne kuninkaallisia hevosia katsomaan. Issikat sopis paremmin!

    Jännä juttu tuo jännittäminen. Aloitin ratsastamisen 9-vuotiaana, ja muakin jännittää ihan sairaasti joka kerta, vaikka muka oon (olin) aika hyvä. Paitsi että kun minua jännittää, niin rupean haukottelemaan jatkuvasti. :)

    VastaaPoista
  3. Kahdessa kulttuurissa3/21/2011 9:53 ap.

    Oih, issikat on niin mahtavia. Olen pari kertaa ollut issikkavaelluksella (siis ihan Suomessa) ja tykkäsin kyllä kovasti. Mieli halajaisi uudelleenkin, mutta jotenkin en vaan ole saanut selvitettyä missä täällä lähellä olisi siihen mahdollisuus. Mä aloin ratsastamaan 7-vuotiaana ja lopetin lukioikäisenä. Sitten jokunen vuosi sitten aloitin uudelleen. Harmittaa vietävästi, että muuton takia homma lopahti taas. Helsingissä on kyllä talleja, mutta ne hinnat, oh my.. Lisäksi täältä puuttuu kaveri, joka olisi vähän tuuppaamassa ja vetämässä mukaansa. Musta nimittäin tuli tuon 10 vuoden tauon aikana aika arka hevosia kohtaan ja jännitän myös ihan pirusti. Joskus jännitti niin paljon, että jätin tunnin väliin. Silti mieli halajaa hevosen selkään!

    VastaaPoista
  4. Eikös ole ihanaa, kun lapsi kasvaa ja äiti saa aikaa itselleen!

    VastaaPoista
  5. Kateus! Kävin täällä Tanskassa kerran ratsastamassa ja tulin maastossa ihan loppumetreillä kaaressa alas, kun mun hevonen pukitti ihan yks kaks yllättäen - kun odoteltiin toista satulasta pudonnutta porukassa. Ääliövetäjä kun päätti, että laukataan pitkää suoraa takaisin kohti tallia ja siitäkös kaikki kopukat innostui. Joku tuli kovassa vauhdissa alas mutta onneksi pitkään heinään. Pysyin kyllä kovassa vauhdissa kyydissä mutta tuollainen mahtipukki seisoskellessa kaikessa rauhassa yllätti. Taisi mennä ihan tajukin hetkeksi ja sattui monta päivää joka paikkaan. Sen jälkeen ei sitten tullut mentyä takaisin samalle tallille ja autottomana se oli ainoa järkevä vaihtoehto. Kirjoituksesi kimmoittamana etsin uuden tallin heti, kun tämä raskaus on ohi ja pystyn kuvittelemaan nousevani satulaan (kaksosten pykääminen ulos voi olla sen verran kova juttu, ettei ihan heti pysty satulaan..) Täältä löytynee issikkatalli - ne on mullekin sellasia sopivan kokoisia tyyppejä :)

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja3/21/2011 9:49 ip.

    Heippa taas! Kivaa että heppailuni innostaa myös teitä :)
    tata, kiitos vinkistä. ja jos olet kiinnostunut tulemaan tänne hevosmatkalle, niin kysäise toki minulta, jos kaipailet vinkkejä reiteistä tai talleista.

    Elina, jännittäminen on jännä juttu. Jotenkin se iskee aina hevosten kanssa; jotenkin sen kanssa vaan on elettävä... Onneksi issikat ovat pieniä, pelottaa vähemmän. Mä en varmaan muuten enää edes pääsisi sellaisen ison hevosen selkään, jäisin varmaankin jalustimeen roikkumaan. Issikan selkään pääsee tällainen jäykkä kääpiökin (n. 160 cm).

    Kahdessa kulttuurissa, joo, pk-seudulla hinnat ovat ihan järkkyjä. Ja maastoon on hankalampi päästä. Helsingissä asuessani kävin muutaman kerran Brobackan tallilla (Espoossa?) issikkatunneilla, se oli kivaa.

    Riitta, on, se on mahtavaa :) Ja toivottavasti nääpiökin innostuu joskus kokeilemaan, voidaa mennä yhdessä hengaan tallille, hihii.

    mimmi, voi ei! tuollaiset tilanteet on just kamalia. eikä kotiin päin kuuluisi minusta koskaan laukata, siis vaikka olisi miten taitavia ratsastajia ryhmässä, koska hepat hullaantuu ryhmän paineessa, eikä se ole niillekään kai hyvä lopettaa retki sydän hakaten. tallin pihalla on usein vielä kaikkea tavaraa ja roinaa, joka saattaa lisätä onnettomuusriskiä, jos pihaan karauttaa lauma villiintyneitä hevosia... Onneksi teille ei käynyt pahasti! Ja joo, Tanskassa on varmasti valtavan paljon issikkatalleja. Itse asiassa se hevosnainen, jonka tallilla käyn nyt, on tanskalainen. hän tuntee valtavasti issikkaväkeä tanskassa. Missä päin tanskaa asut? Jos haluat, voin kysellä häneltä vinkkejä ensi viikonlopun reissulla :)

    VastaaPoista
  7. Yllättävän nopsaan ne kasvavat niin isoiksi, että ne voi mukaan ottaa...

    VastaaPoista
  8. Kysy ihmeessä seuraavan kerran kun näet tanskalaisen! Löysin googlettamalla kaksi mielenkiintoista paikkaa täältä Kööpenhaminan seuduilta: pegasus rideskole ja luksushest. Näistä ensimmäinen keskittyy pienryhmiin (2-3 ratsastajaa per ryhmä) ja jälkimmäinen ottaa vain aikuisia, max. 6/ryhmä. Ehkä tuo Pegasus on parempi - jos kaksosetkin aikoinaan innostuvat hevosista. Tai no, sitten siitä tulee varsinainen luksusharrastus, jos 3 perheestä ratsastaa. Tallit sijaitsee kuitenkin suht kaukana ja ratsastaminenhan ei täällä ole halpaa... Mutta kun isä/mies on golf-fanaatikko, niin tarviihan perheen naiset vähintään yhtä kalliin harrastuksen :)

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja3/26/2011 9:25 ap.

    Mimmi, joo totta kai pitää olla, ilman muuta :) Mä kysyn tuota talliasiaa kun seuraavaksi pääsen ratsastamaan. Palailen tähän vielä.

    VastaaPoista
  10. I’m impressed, I ought to say. Genuinely rarely do you encounter a weblog that’s both educative and entertaining, and let me let you know, you could have hit the nail about the head. Your concept is outstanding; ab muscles something that too couple of men and women are speaking intelligently about. I’m delighted i identified this in my hunt for something about it. 496786

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?