...kun niin paljon kehutaan. Olen saanut kaikkia ihania palkintoja kanssabloggaajilta, mahtavan ihanaa! Memmu antoi Stylish Blogger Awardin...

Kyllä nyt hymyilyttää...

30.3.11 Satu Kommentteja: 7

...kun niin paljon kehutaan. Olen saanut kaikkia ihania palkintoja kanssabloggaajilta, mahtavan ihanaa! Memmu antoi Stylish Blogger Awardin jo helmikuussa. (Anteeksi, että tässä on kestänyt ihan helvetin pitkään vastata.) Samoin Parisuhdeterapiaa-blogin Janna. (Samat sanat, kaameasti pahoitteluja, että noteeraan tämän vasta nyt.) Tyttö antoi Gorgeous Blogger Awardin maaliskuussa. (Kolmatta kertaa ei tarvitse pyytää anteeksi myöhästymistä, edistystä.)



Stylish Blogger Awardin -tunnustuksen myötä pitää  paljastaa seitsemän asiaa itsestään ja pistää palkinto eteenpäin viidelletoista blogille.

Gorgeous Blogger -tunnustuksessa kuuluu vastata  viiteen blogiin liittyvään kysymykseen ja jaa palkinto viidelle, jotka sen ansaitsevat.

Näinä viikkoina mä en työ- ja sairastamiskiireiden vuoksi ehdi lukea yhtäkään blogia. Joten panttaan palkinnon eteenpäin laittamista tulevaisuuteen. Melkoisen itsekästä. Koittakaa kestää, murut!

Ensin ne seitsemän paljastusta itestäni:

1. Menin kauppakorkeakouluun opiskelemaan, koska ajattelin että haluan aikuisena pukeutua jakkupukuun ja tienata paljon rahaa. Hahaa, toisin kävi. Sain kyllä tutkinnon, mutta en sitä jakkupukua. Rahaakin tulee vaihtelevasti.

2. Täytin juuri veroilmoituksen Islanniksi. Ei tästä sen enempää, muuten koko netti nukahtaa.

3. En uskalla matkustaa Pariisiin, koska en osaa ranskaa.

4. Oksensin kerran vaippaa vaihtaessani. Haju yllätti. Onneksi oli kestovaippapyykkikori siinä vieressä.

5. Viimeiset raskausläskit eivät lähteneet lenkkipolulla vaan flunssan kourissa sängyn pohjalla viime viikolla.

6. Join ekat kännit kuudennella luokalla. Kaksi ja puoli lonkeropulloa. Älkää vaan kertoko mun äidille, se saisi sydärin.

7. Jos jääkaapissa ei ole aamulla mehua, menee hermot.

Sitten 5 vastausta blogistani:

Milloin aloitit blogisi?

Syksyllä 2009. Silloin tämä lapsiasia oli vielä pieni, tulevaisuuteen sijoittuva paniikinpoikanen. Tähän asti olen selvinnyt mutsina hengissä ja nääpiö osaa jo melkein kävellä. Vaikka vauva-arjen säätö on hieman pienentynyt, olen silti jatkanut tämän blogin pitämistä.  Aina sitä kuitenkin on ilmassa jotain pikkupaniikkia, josta on pidettävä lokikirjaa.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Aluksi siitä, miten kamalaa on olla raskaana ja miten kamalaa on tulla äidiksi. Voi kyynel. Nyt kirjoitan kaikista muistakin hepuleista, välillä perhe-elämään liittyen, välillä johonkin muuhun. Olen myös ajatellut kirjoittaa joissakin postauksissa vähän enemmän Islannista. Mutta mitään matkablogia tästä ei ole tulossa. Kirjoitan työkseni matkustamisesta ihan tarpeeksi, en halua tuoda matkajuttuja tänne vapaa-ajan osastolle.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Olen kaunis, lahjakas, rikas ja törkeän timmissä kunnossa. Not.

En haluaisi verrata tätä kaikkiin mahdollisiin blogeihin. Mutta muista vauvablogeista erotun ehkä siitä, että täällä ei askarrella, eletä vauvantuoksuista arkea  tai kirjata ylös kaikkia nassikan aivotuksia ja ihastella sen ulkonäköä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se, että olin raskaaksi tullessani täydellisessä paniikissa. Ja koska kirjoitan ja ajattelen paljon kirjoittamalla, aloin kirjoittaa blogia. Kun huomasin, että tätä blogia todella lukee joku ja ihmiset alkoivat kirjoittaa kommentteja, halusin jatkaa blogin kirjoittamista.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin ottaa törkeän hienoja valokuvia juttujen yhteyteen. Mutta ei ole aikaa opetella...

7 kommenttia:

  1. Onnea palkinnoista, olet ansainnut ne kaikki! Ja kiitos hauskasta blogista.
    On ihanaa lukea tästä hyvin tutusta aihepiiristä tästä näkökulmasta ja näin hyvin kirjoitettuna!

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja3/31/2011 8:51 ap.

    Kiitos, olipas ihanasti sanottu, tuli oikein hyvä mieli :)

    VastaaPoista
  3. Hih, minulla oli pitkään sama Pariisin kanssa! Tuntui jotenkin, etten halua mennä sinne ummikkona arroganttien pariisilaisten nokittavaksi ;) Menin sitten kuitenkin, kun kaveri muutti sinne muutamaksi vuodeksi, ilmainen majoitus Montparnassella kummasti lievensi tuskaa. Ja sittemmin opiskelin sitä ranskaakin. Sinne vaan, ainoa mitä jäin harmittelemaan oli se miksi en uskaltanut aiemmin!

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja4/03/2011 7:41 ip.

    ferrugo, tästä rohkaistuneena lupaan joskus kokeilla :)

    VastaaPoista
  5. Minä en kielitaidottomuuttani ole rohjennut matkustaa Venäjälle. Kumpikohan on pahempaa, olla ummikko Ranskassa vai Venäjällä?

    VastaaPoista
  6. Heiiii! Palkinnot eivät todellakaan tulleet turhaan. Löysin blogisi sattumalta ja oon viihtynyt sen parissa tuntikausia. Mun mielestä hyvän blogin merkki on, että se iskee, vaikka itse olisi aivan päinvastaisessa elämäntilanteessa. Vaikka tykkäänhän mä muutenkin lukea vähän erilaisista ihmisistä kuin mitä ite oon. Selvennyksenä, että mähän oon niitä naisia, jotka unohti hankkia kersat - tai muistin mä sen kerran, mutta sitten tarjoilija toi just uuden drinksun, niin se meni sitten vähän hukkaan se muistaminen :). Tosin nyt mä mietin, että jos mulle ois käynyt niin kuin sulle, niin ehkä mä oisinkin aika lailla niin kuin sä. Ei voi tietää. Nyt on ikää ja sellainen hormonijutska uteruksessa, niin ei voi oikein testatakaan. My bad! Mutta kaikkee hyvää & kivaa sulle ja perheellesi. Mie palailen lueskelemaan juttujasi jatkossakin!

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja4/09/2011 10:34 ap.

    Peikko, hyvä kysymys. Mä olen käynyt Pietarissa muutaman kerran. Siellä on jotenkin ookoo olla puhumatta venäjää ja tajuamatta mistään mitään; ruokalistat on monissa rafloissa englanniksi. Tosin baareissa oli hankala tilata jopa bisseä, kun en tiennyt nimeltä edes yhtä paikallista olutmerkkiä. "Vodka" menee läpi, mutta tiukkaa kun veteli koko illan niin eihän se hyvin päättynyt se reissu :D Pietarissa oli tosi vaikea seurata karttoja ja katuja, koska kirjaimista ei tajua mitään. Ranskassa mua kauhistuttaa enemmän se, että teen itsestäni täyden idiootin koska en tajua mitään, siis edes niistä käytöskoodeista. Noh, joku päivä uskallan, kerron sitten kuinka kävi.

    Zaida, kiitos ja ihanaa! On nää lapsiasiat aika outoja, siis vieläkin. Mä olen ihan satavarma, että elämä ilman lapsia on täysin yhtä ihanaa kuin lapsien kanssakin. Ei lapset tee elämästä parempaa; omasta päästä se lähtee. Mua ketuttaa sen tähden valtavasti henkilöt, jotka paasaavat siitä, kuinka "niin se vaan on, että elämä alkaa vasta silloin kun on niitä lapsia". Pyh, sanon mä ja mietin, että "hänellä mahtoi olla tosi tylsä elämä."
    Olisi ihanaa nähdä sua täällä myöhemminkin. Kivaa jatkoa sinullekin!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?