Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

30.3.2011

Kyllä nyt hymyilyttää...

...kun niin paljon kehutaan. Olen saanut kaikkia ihania palkintoja kanssabloggaajilta, mahtavan ihanaa! Memmu antoi Stylish Blogger Awardin jo helmikuussa. (Anteeksi, että tässä on kestänyt ihan helvetin pitkään vastata.) Samoin Parisuhdeterapiaa-blogin Janna. (Samat sanat, kaameasti pahoitteluja, että noteeraan tämän vasta nyt.) Tyttö antoi Gorgeous Blogger Awardin maaliskuussa. (Kolmatta kertaa ei tarvitse pyytää anteeksi myöhästymistä, edistystä.)



Stylish Blogger Awardin -tunnustuksen myötä pitää  paljastaa seitsemän asiaa itsestään ja pistää palkinto eteenpäin viidelletoista blogille.

Gorgeous Blogger -tunnustuksessa kuuluu vastata  viiteen blogiin liittyvään kysymykseen ja jaa palkinto viidelle, jotka sen ansaitsevat.

Näinä viikkoina mä en työ- ja sairastamiskiireiden vuoksi ehdi lukea yhtäkään blogia. Joten panttaan palkinnon eteenpäin laittamista tulevaisuuteen. Melkoisen itsekästä. Koittakaa kestää, murut!

Ensin ne seitsemän paljastusta itestäni:

1. Menin kauppakorkeakouluun opiskelemaan, koska ajattelin että haluan aikuisena pukeutua jakkupukuun ja tienata paljon rahaa. Hahaa, toisin kävi. Sain kyllä tutkinnon, mutta en sitä jakkupukua. Rahaakin tulee vaihtelevasti.

2. Täytin juuri veroilmoituksen Islanniksi. Ei tästä sen enempää, muuten koko netti nukahtaa.

3. En uskalla matkustaa Pariisiin, koska en osaa ranskaa.

4. Oksensin kerran vaippaa vaihtaessani. Haju yllätti. Onneksi oli kestovaippapyykkikori siinä vieressä.

5. Viimeiset raskausläskit eivät lähteneet lenkkipolulla vaan flunssan kourissa sängyn pohjalla viime viikolla.

6. Join ekat kännit kuudennella luokalla. Kaksi ja puoli lonkeropulloa. Älkää vaan kertoko mun äidille, se saisi sydärin.

7. Jos jääkaapissa ei ole aamulla mehua, menee hermot.

Sitten 5 vastausta blogistani:

Milloin aloitit blogisi?

Syksyllä 2009. Silloin tämä lapsiasia oli vielä pieni, tulevaisuuteen sijoittuva paniikinpoikanen. Tähän asti olen selvinnyt mutsina hengissä ja nääpiö osaa jo melkein kävellä. Vaikka vauva-arjen säätö on hieman pienentynyt, olen silti jatkanut tämän blogin pitämistä.  Aina sitä kuitenkin on ilmassa jotain pikkupaniikkia, josta on pidettävä lokikirjaa.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Aluksi siitä, miten kamalaa on olla raskaana ja miten kamalaa on tulla äidiksi. Voi kyynel. Nyt kirjoitan kaikista muistakin hepuleista, välillä perhe-elämään liittyen, välillä johonkin muuhun. Olen myös ajatellut kirjoittaa joissakin postauksissa vähän enemmän Islannista. Mutta mitään matkablogia tästä ei ole tulossa. Kirjoitan työkseni matkustamisesta ihan tarpeeksi, en halua tuoda matkajuttuja tänne vapaa-ajan osastolle.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Olen kaunis, lahjakas, rikas ja törkeän timmissä kunnossa. Not.

En haluaisi verrata tätä kaikkiin mahdollisiin blogeihin. Mutta muista vauvablogeista erotun ehkä siitä, että täällä ei askarrella, eletä vauvantuoksuista arkea  tai kirjata ylös kaikkia nassikan aivotuksia ja ihastella sen ulkonäköä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se, että olin raskaaksi tullessani täydellisessä paniikissa. Ja koska kirjoitan ja ajattelen paljon kirjoittamalla, aloin kirjoittaa blogia. Kun huomasin, että tätä blogia todella lukee joku ja ihmiset alkoivat kirjoittaa kommentteja, halusin jatkaa blogin kirjoittamista.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin ottaa törkeän hienoja valokuvia juttujen yhteyteen. Mutta ei ole aikaa opetella...

26.3.2011

Äidillä huuliherpes (EDIT: ja silmätulehdus)

Tämä aihe on todella epäseksikäs ja ällöttävä.

Ruuminlämpöni ajaa vuoristorataa  36 ja 39 välillä. Koska olonihan ei ollut vielä tarpeeksi kurja, päätti lapsuudenystäväni huuliherpes tulla kylään. Eipä sitä ole vuosiin näkynyt, mutta nyt on kuulkaa puoli naamaa herkullisen ruven peitossa. Se on  järkyttävän kokoinen. Nääpiö mahtuisi nukkumaan sen alla. Että jos joku tulee nyt koputtamaan ovelle, niin kyllä en avaa!

Seuraavaksi pitäisi kai hankkia joku kaasunaamari, ettei tämä virus tartu ipanaan.

Mitä seuraavaksi. Virtsatientulehdus? Täiepidemia? Satiaisia? Keltakuume?

Lisäys 27.3. Aamulla heräsin toinen silmä kiinni muurautuneena. Tämä blogi näyttää muuttuneen sairauskertomukseksi. Kiitos ja anteeksi. Huomenna pitäisi lähteä työmatkalle Suomeen ja sieltä Dubaihin. Siellä aavikolla voisin tilata  kilon hiekkaa silmään ja ripulin!

23.3.2011

Lapsi kipeänä, äiti kipeänä, anoppi kipeänä

Onko koko maailma flunssassa? Siltä tuntuu. Viimeiset kaksi päivää on mennyt kamalassa kuumehoureessa. Ravinnoksi olen nauttinut vettä, mehua ja särkylääkettä. Kaikki muu mikä menee vatsaan, tulee heti ylös.

Lapsi on kuudetta päivää kuumeessa. Olemme käyttäneet sen lääkärillä jo kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla lääkäritäti totesi, että tämä on vain ihan tavallista kuumetta. Ei siellä korvissa eikä nielussa edelleenkään näy mitään, eli ottakaa nyt vaan ihan rauhassa ja pysykää kotona (ja poissa täältä vastaanotolta).

En tiedä, kokevatko lapset kuumeen eri tavalla. Kun minulla on 38,9 tuntuu, että kuolen. Jos lapsella on samanlainen olo kuusi päivää putkeen, niin en ihmettele, että vituttaa.

Ainoa terve ihminen lähipiirissä on tällä hetkellä mies, joka yrittää ehtiä hoitaa lasta, käydä töissä, ostaa ruokaa, tehdä ruokaa ja viihdyttää meitä kotona sairastavia. Ei mitenkään kadehdittava rooli hänelläkään. Anoppikin on kipeä, joten mies hoitaa myös hänen ruokahuollon ja apteekissa käynnit.

Asuntoomme ei mahdu enää yhtäkään niistettyä räkäpaperia. Olen hikoillut kaikki lakanat pyykkäyskuntoon. Särkylääkepakkauksia lojuu pöydillä epäilyttävä määrä. Työt kasaantuu.

Niin, että tämä perkeleen flunssa voisi jo helpottaa. Alamme liikkua sietokyvyn äärirajoilla.

Täydet sympatiani kaikille samasta taudista kärsiville. Tsemppiä!

20.3.2011

Ratsastusharrastuksen aloittaminen ja asiaa islanninhevosista

Ihaa-haa! Olen aloittanut ratsastusharrastuksen uudelleen.

Tehdään se heti selväksi: ujostelen kaikkia hevosia, osaa pelkään. Mitä pienempi hevonen, sitä vähemmän pelkään. Siksi pienikokoiset issikat ovat minulle mitä mainiointa seuraa. Olen käynyt välillä ratsastamassa Reykjavikin lähellä olevilla ns. turistitalleilla (eli täällä, täällä ja täällä). Ne ovat mainioita paikkoja mennä kokeilemaan issikoita Islannissa lomaillessa. Kun täällä on pidempään, haluaisi nähdä muutakin, kuin ne aina samat kierrokset, joiden aikana kaikki pollet köpöttelevät tasaisesti jonossa, vaikka vieressä räjähtäisi pommi.

Ystäväni kautta pääsin mukaan ratsastusrinkiin. Meitä on muutaman ihmisen kokoinen kaveriryhmä, joka käy kerran viikossa ratsastamassa lähimaastossa tuttujen hevosilla. Maksamme ryhmän vetäjälle pienen korvauksen. Hevoset ovat tottelevaisia, mutta myös kovia menijöitä. On tullut huomattua, että parin tunnin ratsastuslenkki kovapäisellä hevosella vastaa kahta body pump -tuntia. Peräkkäin ja ilman taukoja.

Tänään olin mukana ryhmän sunnuntairetkellä kolmatta kertaa. Jännittää niin perkeleesti joka kerta. Mutta periksi ei anneta. Koska opin ajamaan autoa ja uskallan jo parkkeerata sen, pystyn kyllä vähän ratsastamaankin... Sitäpaitsi töltti Islannin maaseudulla sopii sunnuntaiaamuun, ei sellaista mahdollisuutta voi jättää väliin!

Minulla oli vakaa aikomus ottaa tänään kuvia matkan varrelta, mutta kova tuuli pöllytti lunta niin kovasti ympäriinsä, että kuvassa olisi näkynyt pelkkää valkoista. Niinpä otin pari valokuvaa tallin puolella. Kai huomaatte, että kovasti minua naurattaa tuolla karsinassa. Noh, selityshän on se, että paniikissakin ensireaktioni on yleensä hymy.



PS. Lisäsin blogiini kategorian "Islanti", jonka alle alan kasata näitä satunnaisia Islantiin liittyviä kirjoituksia.

*Kirjatärppi*

Hevosiin ja Islantiin liittyen on mainittava ratsastusmatkakirja* Ratsastusretket, joka sisältää matkakertomuksia hevos- ja ratsastusmatkailusta. Olen kirjoittanut kirjaan Islantia ja islanninhevosia koskevan luvun. Kirjassa on hevosmatkoja ympäri maailmaa Yhdysvalloista Mongoliaan. Eri kirjoittajien kirjoittamat tekstit on naulannut kasaan eli toimittanut Gummeruksen kustannustoimittaja Maria Saari. Lukaisin kirjan läpi tammikuussa sen ilmestyttyä, ja minusta se sopii hyvin fiilistelykirjaksi matkailusta ja ratsastuksesta kiinnostuneelle. Konkreettisia matkavinkkejä on puolikas sivu kunkin matkakertomuksen jälkeen, joten matkaopaskirjaksi tätä ei voi kutsua, mutta nojatuolimatkalle tai ratsastusmatkaa suunnittelevalle se on mielenkiintoista luettavaa.



[caption id="attachment_1349" align="aligncenter" width="126" caption="Älä sinä selästäsi heitä..."][/caption]


*) Täällä taas promotaan omaa tuotetta - koittakaa kestää, tämä oli tässä, lisää ei seuraa ainakaan ihan hetkeen :)

15.3.2011

Kaikki ovat raskaana

Tuskin oli jälkeiset (istukka ja muu mössö) tulleet ulos, kun miehen sukulaiset alkoivat udella "versio kakkosen" arvioitua saapumisaikaa. Pitäähän nääpiölle saada kaveri.

Mietin suunnilleen kerran päivässä, että kuka tätä sirkusta pystyy pyörittämään, jos lapsia on kaksi. Sillä välin kun toinen on sormet pistorasiassa toinen kaivaa kakkaa vaipastaan. Mulla jää jo nyt yöunet liian lyhyiksi.

Blogisfäärissä ja kaveripiirissä joka toinen on raskaana. Aika monella navan alla paisuu taikina 2.0. Kun tajusin olevani raskaana, menin tietysti - minnekäs muualle - kuin nettiin. Löysin Hupsin ja Project Maman blogit, joita luin paskat housussa, mutta lievää helpotusta tuntien. Tästä voi näköjään epäileväkin selvitä hengissä. Mutta nyt ne ovat molemmat jo toista kertaa raskaana, siis ovat olleet jo jonkun aikaa. Katsokaa vaikka.

Myös pari vanhaa kauppiskaveria kypsyttelee kuvun alla toista lastaan. Miehen siskoilla on molemmilla kaksi lasta. Yksi vanha lukiokaveri adoptoi juuri kolmannen lapsen Kiinasta. Niin, ja minullakin on kaksi siskoa. Että kiitti kaverit :)

Mä niin kyllä en pysty.

Onko lukijoissa ainoita lapsia? Haluaisitteko kertoa, miltä se teistä tuntuu, onko teistä ikävää, kun ei ole siskoja tai veljiä? Mä yritän tässä vaan pohtia, että selviääkö Ms. Nääpiö, jos se ei saa sisaruksia. Toivottavasti se saa sitten edes kavereita joskus (mielellään ei kovaäänisiä ja/tai sotkuisia).

*Kirjavinkki*

Tätä hauskempaa kirjaa niin ei kyllä ole. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, sanoi karkkikaupan täti sekoittaessaan ruokasuolaa suklaarusinoihin.  Mielensäpahoittaja toimii, siis naurattaa, parhaiten, kun siitä lukee pari lukua illassa. Jos kirjan ahmisi yhdeltä istumalta, se saattaisi alkaa puuduttaa.

Varoituksen sana: kirjan kieli tarttuu. Huomaan, että olen alkanut apinoida Kyrön kieltä Facebook-statuksissani, sähköposteissa ja puhuessani itsekseni ääneen. Anteeksi, Tuomas. Mutta kun ei tälle voi mitään! Älä sinä kuitenkaan mieltäsi pahoita. Kirjoitit nimittäin ihan saamarin hauskan kirjan!

[caption id="attachment_1336" align="aligncenter" width="212" caption="Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitan, kun tämä kirja joku ilta loppuu kesken."][/caption]

13.3.2011

Muutun kohta viiltäjä-jaanaksi

Nyt hajoaa pää ja loppuu ymmärrys.  Reykjavikissa on hitosti lunta kaduilla. Ei ole herkkua työntää hiki valuen lastenvaunuja ylös mäkeä. Renkaat uppoavat kylmään, pehmeään ja valkoiseen mössöön. Välillä sutii tyhjää. Lapsi kitisee.  Ja vastaan tulee  tämä:


Mikä ihme siinä on, että näiden molopäiden pitää parkkeerata autojaan keskelle jalkakäytävää? Jumaleissön, ensi kerralla taidan vahingossa VÄHÄN naarmuttaa. Ei, vaan tyhjennän renkaat ja potkaisen lasin sisään. I will collect your fucking head.

11.3.2011

Se on ihanaa kun osaa!

Lyhyt tuuletus tähän väliin perjantai-iltaa. Kuuntelin äsken paikallisesta radiosta islanninkielistä puheohjelmaa. Ja yhtäkkiä mä tajusin, että mä jumalauta tajusin ohjelman puheesta aivan kaiken! Kielioppikirjojen tankkaaminen, lehtitekstien lukeminen sanakirjan kanssa, väsyttävät aamutunnit kielikurssilla ja ahkera Google Translaten käyttö siis näemmä palkitaan sittenkin. Se ei ollutkaan aivan turhaa!*


*) Globaalisti tarkasteltuna kyse on erittäin tärkeästä edistysaskeleesta. Islanninkielentaitoisia on kuitenkin melkein yhtä paljon kuin Espoossa ja Vantaalla asukkaita.  (Paljosta muuten vetoa, että kaksikielinen nääpiömme vetää mua henkisesti turpiin kasvaessaan teini-ikäiseksi -  miksi et voinut äiti naida sitä ranskalaista reppumatkaajahippiä, olisi tästä kaksikielisyydestä oikeasti jotain hyötyäkin.)


9.3.2011

Lapsen nenää on vaikea niistää

Räkätauti tuli ja jäi. Tajusin vasta nyt, että lapsen nenää on  uskomattoman vaikea niistää. Pää heiluu edestakaisin heti, kun silmä spottaa lähestyvän nenäliinan. Lopputuoksena tahmeaa räkä leviää pitkin poskia, vaatteita ja käsiä. Lopuksi mussukka kruunaa koktailin pyyhkimällä käsillään omaa naamaansa. Sitten tulee silmätulehdus. Ja sitten täitartunta.

Sellaista räänimemisletkua en pysty hankkimaan. Rään imeminen letkulla toisen nenästä - ei kyllä. Siihen en kyllä lähde.

Mutta tällainen sen sijaan voisi olla kiva vekotin suihkuun:



[caption id="attachment_1315" align="aligncenter" width="300" caption="(www.potpourrigift.com)"][/caption]

7.3.2011

Tavaroita on alkanut kadota

Olettekohan muut huomanneet, että lapsen kasvamisen ja kadonneiden tavaroiden välillä vallitsee selvä korrelaatio. Mitä isompi muksu, sitä enemmän häviää taloudesta tavaraa. Viime päivinä olen kotityöpuhteina nuohonnut pitkin lattioita etsimässä hiuspinnejä, dödö-purkkia, kasvovesipulloa ja pesukoneesta kadonneita muovisia pikkulusikoita.

Ostin paikallisesta rihkamakaupasta tänään muovikassillisen erikokoisia kannellisia purnukoita, joihin voi piilottaa kaikki tietokonetta pienemmät asiat. Vuoden kuluttua pitää hankkia salasanallinen kassakaappi. Viiden vuoden kuluttua hankin itselleni terraarion ja muutan sinne.

[caption id="attachment_1301" align="aligncenter" width="421" caption="Jos kotonasi ei ole lapsia eli jos esineiden katoamista ei voi vierittää hukkapätkän syyksi, kannattaa vetäistä hihasta islantilainen tekosyy. Menninkäinen vei sen. "][/caption]

*Kirjatärppi*

Hei nyt se alkoi, se Pieni esikoiskirjakerho eli PEKK! Sain viime viikolla ensimmäisen esikoiskirjan postissa. Se on kirjakerhon ensimmäinen kirja, mutta olen kerhoon jo ihan lääpällään. PEKK on ihana asia sekä kirjoittajalle että lukijalle. En ehdi/jaksa/osaa seurata kaikkia kirjauutuuksia. Siksi on ihanaa, että joku kertoo minulle, mikä on nyt uutta, mihin kannattaa tutustua. Eikä mukana seuraa muovihelmiä, vittumaista "grafiikkaa" tai viittä sivua turhanpäiväisiä juttuja kirjoista kuten Herkkiä mietelauseita elämän käännekothiin tai Viherpeukalon kauneimmat kevättulppaanit.

PEKKin ensimmäinen kerhokirja, Antti Leikaksen Melominen odottaa yöpöydällä avaamista. Takakansiteksti (jonka muuten luen jokaisesta kirjasta, jota pidän kädessäni) lupaa mieletöntä menoa stressaantuneen perheenisän seurassa. Hesarissa kirjaa kehuttiin niin hauskaksi että hirvittää. Yhteiskunnalliseksikin. Seuraava PEKKin kirja on Helen Mosterin kuulemma ihana Hylky. En malta odottaa.

3.3.2011

Vauvanistuimen asentaminen ja sitä seurannut hermoromahdus

Lähetin tämän kuvan Facebook-sivustolleni. Yksi tuttavaäiti kyseli huolestuneena, että eiköhän meidän kannattaisi hankkia lapselle uusi tuoli. (Ja minulla kun oli mielessä sahata takapenkin selkänojaan reiät, minne voisi upottaa ipanan tuolin reunojen yli roikkuvat jalat.)

Ettei nyt jää kenellekään epäselväksi, niin kävimme sahan sijasta ostamassa uuden lastenistuimen. Sen mukana tuli  2 sentin paksuinen käyttö- ja asennusohje. (Kun ostin viimeksi tietokoneen, sen käyttöohje oli sentin paksuinen.) Tuolin sivuun on teipattu nk. havainnollistavaa kuvamateriaalia. Olemme nyt tunnin yrittäneet saada tuolia kiinni penkkiin. Turhaan.

Siis pitäisikö tässä hankkia insinöörin loppututkinto, että osaa asentaa tuolin autoon?

Kaipaan selkeitä, lyhyitä ja helposti silmäiltäviä käyttöoppaita: Näin kiinnität lastenistuimen autoosi. Kymmenen kohdan ohje. Samalla esitän myös toiveen Rehellisestä Autokorjaamosta, Selkeästä Puheluhinnoittelusta ja Printteristä Joka Toimii Iskemällä Johdon Toisen Pään Tietokoneeseen Ja Toisen Pään Virtalähteeseen.


Tämä havainnekuva muuten helpotti ihan helvetisti. Olisi sittenkin pitänyt hankkia se saha.