Siis lapsen päälle. Asuvalintapolitiikassa ei voi välttää suhmurointia. En tiedä, olettko te muut törmänneet tähän samaan ongelmaan, mutta p...

Mitä mä laitan päälle?

7.2.11 Satu Kommentteja: 15

Siis lapsen päälle. Asuvalintapolitiikassa ei voi välttää suhmurointia.

En tiedä, olettko te muut törmänneet tähän samaan ongelmaan, mutta pulma on meille todellinen.

Lapsi saa paljon kivoja  vaatteita lahjaksi sukulaisilta ja ystäviltä. Sukulaiset näyttävät muistavan erityisen tarkkaan, mitä he ovat vauvalle ostaneet ja milloin. Jos vauva on valokuvissa puettu jonkun toisen antamiin vaatteisiin, alkaa naamakirjan ja sähköpostilaatikon välityksellä tipahdella viestejä heiltä, joiden ostamia vaatteita ei kuvissa näy: eikö se meidän antama asu ollutkaan sopiva. Ettekö te tykänneet siitä, koska siinä oli hieman punaista/vihreää/ruskeaa/ilmapallopainatuksia/whatever.

Erityisen hankalaksi tämä pukupolitiikka menee sukujuhlissa, joissa kaikki lapselle vaatelahjoja antaneet sukulaiset tapaavat toisensa samassa tilassa. Siinä on kuulkaa tunnelma katossa.

Ensi viikonloppuna ovat lapsen yksivuotisjuhlat. (Ja joissa muuten tullaan tarjoilemaan vähän skumppaa. Ilmoitin asiasta miehelleni, eikä se ainakaan uhannut lähteä takavarikoimaan pulloja, muahhaa, 1-0 mulle.)

Synttärijuhlan asuvalintaa tehdessäni minun on käytettävä kaikki mahdolliset analyyttiset taitoni. Ketä ei ainakaan kannata loukata? Anoppia, koska se on niin ahkera lapsenvahti. Mikä anopin antamista vaatteista sopisi parhaiten niiden kenkien kanssa, jotka yksi kavereista toi Kenian-matkaltaan tuliaisiksi? (Pankkiireilla on muuten Islannissakin vielä ilmeisen hyvät lähtörahat, koska työpaikan mentyä alta jätkä lähti vaimonsa kanssa Keniaan kuukaudeksi juomaan olutta ja kiipeilemään. No, se nyt ei tavallaan liittynyt tähän.)

Anyway, joudun ehkä piirtämään asuvalintaongelman ratkaisua varten pari päätöspuuta. Tai ehkä puen lapsen beduiiniksi.

15 kommenttia:

  1. Retrovaatteet on näppärä preferointi suvussa, joka inhoaa retrovaatteita. Kukaan ei tuputa mitään örkkimörkkihellokittyjä kun tietävät, etten voi niitä sietää, lisäksi olen julistanut sukupuolineutraalia lastenvaateideologiaani niin paljon, että se varmaan tulee korvista jo ulos. Sisareni tosin muisti taannoin kysellä kerran jos toisenkin emmekö koskaan pue lastamme tavallisiin vaatteisiin. Loin katseen hänen alleviivatun sukupuolikorosteisesti puettuun jälkikasvuunsa ja totesin, että lapsellamme on tavalliset vaatteet päällä.

    Kenialaiset kengät kuulostaa kivoilta. Kas, sehän oli k-lause!

    VastaaPoista
  2. Ah, vauvanvaatteet.... Anoppi (joka edustaa juuri sitä kuuluisaa horror-tyyppiä) hankkii meidän natiaiselle aina lupaa kysymättä kaiken maailman rättiä, jota yrittää väenväkisin tyrkyttää. Viimeeksi se yritti tuputtaa jotain villahaalaria eikä millään ottanut uskoakseen että ei tartteta kolmatta villapukua. Monta anopin tuomaa vauvanvaatetta olen kiikuttanut uff:n laatikkoon ihan käyttämättömänä, juurikin sen takia että ne on niin epäkäytännöllisiä/liian sukupuolirajoitteisia/ihan periaatteesta, prkl.
    Pimatsu puetaankin pääasiassa meidän vanhempien uutena ostamiin/kirpparilöytöihin/äitin omin pikkukätösin ompelemiin vaatteisiin. Tykkään mustasta väristä vauvanvaatteissakin (joo-o, vaikka musta väri ei olekaan ehkä terveellisin), ja joskus tuntemattomat lepertelevät tyttärelle 'onpa sulonen poika'. Hah.

    VastaaPoista
  3. Meidänkin tyttöä luullaan vähän väliä pojaksi, enkä tajuu miksi! Viimeksikin oli ruskeassa paidassa ainakin kaksi punaista raitaa! :)

    Vaikea on tuo vaatepulma, jos oikeesti on noin hyvämuistiset ystävät ja sukulaiset! Mulle kävi vähän päinvastoin. Vauva sai ennen syntymäänsä lahjaksi hassun vaatteen. Laitoin tän vaatteen vauvalle päälle kun mentiin ekaa kertaa kylään lahjan antajan luo, eikä se muistanut sitä enää ollenkaan! Kun kiittelin, tämä vaan naureskeli, että ihan varta vastenko piti se päälle laittaa. :D

    VastaaPoista
  4. Onpa todella epäasiallista alkaa kysellä itse annettujen lahjavaatteiden perään! Minulla on Elinan kanssa samoja kokemuksia: joskus olen erityisesti maininnut että huomaatko kun lapsellani on kyseiseltä ystävältä saatu vaate päällä, ja yleensä vastauksena on ollut juuri tuo kohtelias "ihanko totta, olenko minä antanut tuon?" (vaikka siis epäilenkin että hän varmaankin sen huomasi ja muisti).

    VastaaPoista
  5. Tarkastaja Rämänen2/08/2011 7:18 ap.

    Nääpiö catwalkille! Problem solved.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa oikeestaan aika kivalle ongelmalle :) Valinnan varaa on. Kyllä mekin usein pyritään laittamaan lapselle sellaista päälle, jota on saatu lahjaksi, jos lahjan antaja on tulossa kyläilemään. Tässä tapauksessanne äänestän anoppia!

    VastaaPoista
  7. Niin ja... päiväkodissa viime viikolla joka aamu lapsen ryhmästä yksi tyttö kailotti aamulla tuodessani lasta että "matti-tyttö tulee!" (nimi muutettu ;) ) Rupesin miettimään onko meidän pojalla liikaa punaisia vaatteita... Tai sit se on vaan niin söpis <3

    VastaaPoista
  8. Islantilaisesta pankkiiriliikkeestä ulos joutunut meklarituttuni pärjäsi myöskin ymmärtääkseni oikein hyvin, yksi talvi matkustellen, lasketellen, neppaillen ja miettien mitä sitä isona tekisi :) Ehkä olen vaan kade.

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja2/08/2011 10:24 ap.

    Fanny, tavallisiin vaatteisiin :D
    St, ja mustat vaatteet on mustakin hyviä. Sitä paitsi niissä ei juuri näy lika.
    Elina, joo tytöt ja pojat menee onnellisesti sekaisin. Huvittavinta ovat ihmiset, jotka jotenkin nolostuvat tästä virheestään. Yksi kadulla vastaan kävellyt tuttava luuli nääpiötä ensin pojaksi. Kun sitten korjasimme, hän sanoi, että niin tottakai se on tyttö. Ei noin söpö voisi olla poika. Whaat...
    Josefiina, joo näin on. Hyväähän he kai tarkoittavat, mutta silti vähän ärsyttää.
    Tarkastaja Rämänen, hel-yes. Se kuitenkin osaa jo melkein kävellä, ei tässä enää kauaa mene.
    tata, Matti-tyttö, helmee :D joo mä luulen että anoppiin me päädytään. Me ollaan kuitenkin viemässä kääpiö hänen luo yökylään juhlien jälkeen, joten parempi pitää hyvät välit.
    Maira, no oon mäkin vähän. Voisikohan sitä työllistä investointipankkiin vain sen puutarhaloman ajaksi? Voisin laittaa työhakemuksen menemään...

    VastaaPoista
  10. Sehän olis aikamoinen peliliike jos pukisikin lapsen ITSE hankittuun vaatteeseen! Tai tekisi synttäreiden ohjelmanumeroksi arvausleikin, että kenenköhän lahjoittama asu lapsosella on nyt päällä. Ja miksi!

    Meidän pojalla on tummanpunainen talvihaalari, ja etenkin bussissa sedät ja tädit välillä ihastelevat tarkkaavaista ja suloista tyttöä. En viitsi aina korjata, samahan se on miksi sitä luulee kunhan on suloinen :D Niin ja mäkin tykkään mustista vaatteista vauvalla, sille sopii mun mielestä parhaiten mustavalkoiset asut. Syödessä (aka sotkiessa) käytetäänkin usein niitä lahjaksi saatuja ja kylille lähdetään oikeasti hienoissa kuteissa ;)

    Ai niin, mäkin näin sut sattumalta telkkarissa, aika jännää! (Luulin muuten ennen tota ohjelmaa että Nääpiö on poika, miksiköhän?)

    VastaaPoista
  11. Mä oon ratkaissut ongelman hyvinkin helposti. En yksinkertaisesti laita lapselle päälle vaatteita, joista en tykkää! Just lähti meiltä kiertoon paketillinen upouusia sukkia, mutta kun niissä oli kaikki vialla. Ne oli paksuja ja niissä oli kukkien kuvia. Nou thänks. Miksei ne voinu olla tavallisia ohuita valkoisia? Oon myös hyvin tuonut lähipiirille julki sen, miten nirso oon pirpanan vaatteista. Onneksi anoppi ja oma äitini ovat jättäneet vaateostokset väliin.

    Mä en muuten käsitä sitä, miksi lahjan antaja valitsee vaatelahjan aina oman mieltymyksen mukaisesti. Eikö pitäis ajatella sitä, kenelle lahjan antaa? Mä tykkäsin vauvana neidillä aika simppeleistä vaatteista ja olisin ollut ikionnellinen esimerkiksi perusvalkoisista Lindexin kietaisubodeista. Sen sijaan tuli jos jonkinlaista kuviota ja väriä.. Yli 70 -kymppinen sukulaismummo yllätti kyllä antamalla lahjaksi perusvalkoiset velourhousut ja pörröhupparin. Ja kommentoi vielä lahjaansa niin, että yritti ajatella sellaista väriä, joka ei olis ihan hutihankinta. Pointsit sille mummolle.


    Oon lueskellu blogiasi jonkin aikaa, mutten ole tainnut ennen kommentoida. Kiva blogi!

    VastaaPoista
  12. Mä sanoisin, että pue juuri ne vaatteet, jotka haluat. Ja jos joku kysyy, sano että lapsi valitsi (tai mies) ü

    Mut on kyllä totta että anoppiin kannattaa säilyttää hyvät välit joka tapauksessa. Mitä läheisempiä sukulaisia, sitä todennäköisemmin pyyteettömiä lapsenhoitajia.

    Mulla on todella huomaavainen ja ihana anoppi, ja hän on oppinut aika mukavasti, millaisista lastenvaatteista tykkään. Välillä mieleen kyllä välähtää kauhea ajatus, että mitä jos olenkin se kauhea tyylinatsiminiä, jolle mikään ei kelpaa..

    Lastenvaatteissa on se hyvä (ja huono) puoli, että ne jää pieneksi aika nopeasti. Olen laittanut uff:lle ja kirppikselle aika surutta sellaisia vaatteita, joita en aio säästää mahdolliselle sisarukselle.

    VastaaPoista
  13. Tässä vaiheessa kannattaa pukea lapselle itse ostetut vaatteet, niin ei kenellekään tule paha mieli. En kyllä ymmärrä koko asiaa, koska meillä ei koskaan tullut ko. tilannetta eteen. Ehkä vaatteita oli niin vähän, että oli pakko käyttää kaikkia tasaisesti....
    Mukavia syntymäpäiviä skumpan kera!

    VastaaPoista
  14. Olen huomannut saman "ongelman". Kuvissa onneksi positiivisesti kommentoisaan "ihanaa että vaate sopii" tai "Mukavaa että kelpas". Anopin silmissä monesti välähtää -hyvällä tavalla- kun lapsella on päällä jotain hänen hankkimaa. Mun suosikki beben vaate on kuitenkin mun vanha, ohut, keltainen villapaita! Toisaalta, koko aikaa ei voi olla sama paita päällä :D

    Olen myös kuullut muilta etteivät enään ikinä osta tyttölapselle mekkoa, kun sitä ei kuitenkaan koskaan pidetä (mikä valitettavasti on totta meilläkin!). Vaikka mekot on kuinka ihania, niin ei meillä niitä arkena pidetä. Eikä meillä myöskään juhlita niin paljoa, etteilö yhdellä mekolla bebe pärjäisi :D

    Kuukauden päästä iloitaan yksivuotiasta ihka uudessa miehen (!) ostamassa mekossa sekä syödään mangokakkua ja pestopiirakkaa.

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja2/09/2011 10:28 ip.

    ONIA, hehee, ei se mitään.
    Eedith, kiitos! Kierrätys on kannattavaa: laitan itsekin aina pussillisen vaatteita pienemmille vauvoille tai kannan punaisen ristin vaatekeräykseen.
    Hebs, heh, juuri näin. Tosiaan, anoppi kannattaa pitää tyytyäväisenä.
    Sari, kiitos!
    Heidi, mekkoja tulee tosiaan käytettyä yllättävän vähän. Ne on vähän epäkäytännöllisiä tavallisessa elämässä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?