Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat myös omaa lomaa. Rosa Meriläisen kolumni Hesarissa tosin perusteli hyvin sitä, että myös lomail...

Vanhemmat tarvitsevat omaa lomaa

8.1.11 Satu Kommentteja: 16

Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat myös omaa lomaa. Rosa Meriläisen kolumni Hesarissa tosin perusteli hyvin sitä, että myös lomailu YHDEN lapsen kanssa voi olla rentouttavaa (jutun voi lukea täältä).

Oma loma voi olla päivän, viikon tai vaikka kaksi tuntia. Minun kahden viikon lomani* alkaa huomenna. Olen helpottunut ja innoissani. Mies ja lapsi lähtevät anopin kanssa kotiin maanantaina - minä jään Helsinkiin kahdeksi viikoksi. Siis 15 päivää aikaa tehdä töitä, lenkkeillä, joogata, käydä kirjakaupoissa, nähdä kavereita, istua kaljalla, kävellä kaupungilla ja jutella ystävien ja kavereiden kanssa. Siis tehdä kaikkea sitä, mikä tavallisessa arjessa vaatii järjettömän määrän etukäteissuunnittelua.

Lomasta tekee mahdottoman ihanan se, että tiedän, että kahden viikon kuluttua olen helpottunut ja innoissani, kun pääsen taas takaisin kotiin.

*) Loma on siis tietysti joustava käsite. Muistikirja pursuaa tekemättömiä töitä...hmph.

 

Lukuelämyksiä

Olen rakastunut. Kohde on tällä kertaa Jo Nesbö. Olen lukenut äijän raapustuksia puolitoistatuhatta sivua viimeisen parin viikon aikana. Lumiukko, Panssarisydän ja Veritimantit. Olen oppinut tuntemaan Harry Holen ja tiedän nyt vähän paremmin, millainen kaupunki Oslo on (pl. psykopaatit sarjamurhaajat). Skotlantilainen rikoskirjailija Ian Rankin sanoi muuten jossain lehtihaastattelussa, että paras tapa tutustua ennalta tuntemattomaan kaupunkiin on lukea sinne sijoittuva dekkari. Suosittelen!

Seuraavaksi aion katsoa pari vuosikymmentä taaksepäin ja kaivaa kirjahyllystä Per Wahlöö ja Maj Sjöwallin teoksia.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuka on teidän suosikkinne pohjoismaisista rikoskirjalijoista?

16 kommenttia:

  1. Heissan!

    Kommentoin ensimmäistä kertaa, koska löysin blogisi vasta äskettäin. Luin monta postausta sitten kerralla ja tykästyin tyyliisi.

    Ja asiaan.

    Loma olisi luksusta. Tuli oikein pala kurkkuun, kun luettelit mitä kaikkea voit tehdä. Meillä vie päiväunet ison palasen päivästä ja näin talviaikaan onkin sitten jo pimeää kun tytöt heräävät. Ei tee mieli edes pulkkamäkeen lähteä saati sitten järjestää menoja ystävien kanssa. Toisaalta ystävät ovat pitkälti samanlaisessa elämäntilanteessa, joten tulee treffattua sitten lasten kanssa. Kahdesti (!) tässä menneen vajaan kolmen vuoden aikana ollaan jopa karattu mammakaverin kanssa ostoksille. Kahdesti olen ulkoiluttanut itseäni ja toisella kerralla kyllästin itseni skumpalla niin, ettei vähään aikaan tehnyt mieli uudelleen. (Nyt olen senkin jo unohtanut) Irtiotto on Luksusta, I say. Luksusta.

    Mun lemppari pohjoismaisista dekkarikirjailijoista on (ollut?) Henning Mankell. Olen tainnut lukea hänen kaikki kirjansa. Olen kovasti himoinnut Stieg Larssonin millenium sarjaa, mutta en vielä ole aloittanut.

    Sellaista. Jo Nesbö on muuten yksi niistä kirjailijoista joihin olen ajatellut tutustua. Jostain kai pitää luopua, jos aikoo lukea enemmän... Hmmm.

    VastaaPoista
  2. Kahdessa kulttuurissa1/08/2011 7:41 ip.

    Mulla menossa tällä hetkellä Nesbon Pelastaja. Todella hyvä! Mun suosikkeja on myös Henning Mankell. Luin viimeksi Mankellilta kirjan nimeltä Kiinalainen. Se voitti jopa Wallanderit. Larssonin Millenium trilogia oli hyvä kokonaisuus myös, mutta ehdottmasti kokonaisuutena, yksittäiset kirjat jäävät ikään kuin kesken.

    Liza Marklund on vaihtelevan hyvä. Mun suosikkejani ovat Uutispommi, Studio Sex ja Paikka auringossa. Näissä kaikissa siis pääosassa toimittaja Annika Bengtzon.

    VastaaPoista
  3. Ruotsalaiset dekkarit ovat huippuja. Itse pidän ehkä eniten Åsa Larssonista, jonka kirjat sijoittuvat paljolti Ruotsin Lappiin. Nesbølta en ole lukenut kuin yhden, Headhunter, eikä se saanut minua hankkimaan muita teoksia. Alku oli lupaava ja luin innolla puoleen väliin mutta sitten juttu muuttui saippuaoopperamaiseksi yllätysten ketjuksi ja mun mielenkiinto vähän lopahti.

    Nyt kuuntelin lomalla John Grishamin uusimman "the confession" ja se oli viihdyttävä mutta myös ajattelemaan pistävä paketti. Kirja käsittelee kuolemantuomiota ja aihe on toki raskas mutta mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  4. -S- kiitos palautteesta! Loma tosiaan on tarpeen... Vaikka en hirveästi ehdikään löhöillä, ehdin tehdä asioita - ja se on mulle tärkeää.

    Toivottavasti pääset itsekin lähitulevaisuudessa tekemään jotain yksin (tai kavereiden kanssa ilman lapsia). Puolikas päiväkin on joskus jo ihan luksusta; tekee hyvää jos voi 8 h keskittyä johonkin muuhun kuin lapsiin. Oli se sitten juoksulenkkiä, kirjan lukemista tai ulkona haahuilua. Toki on heitäkin, jotka haluavat olla lastensa kanssa joka minuutti - eikä siinä mitään. Mulla se vaan ei toimi, kone leikkaa kiinni. Harmillista on se, jos haluaisi hieman omaa aikaa, mutta sitä ei saa. Kaikilla ei ole lapsenvahteja kädenulottuvilla... Mankell on muuten minustakin hyvä. Ja Larson myös.Jostain syystä en miellä Millenium-kirjoja dekkareiksi (mutta tämä on siis vain mun mielipide.) Kirjat ovat hemmetin houkuttavia, varoitan... Kun aloitat, et pääse nukkumaan ennen kuin kirja on lopussa.

    Kahdessa kulttuurissa, Kiinalaista mä en ole vielä lukenut. Osa tutuistani on tykännyt siitä valtavasti, osa ei yhtään. Pitänee ehdottomasti kokeilla. Markulund taas on jäänyt multa kokonaan väliin. En ole antanut hänelle mahdollisuutta, vaikka olisi ehkä pitänyt. Nuiva suhtaantumiseni häneen saattaa johtua Marja Kallio -sarjasta. Luin kerran pari Leena Lehtolaisen Marja-dekkaria, ja pitkästyin (en niinkään tarinan juoniin vaan niihin yltiöyksinkertaisiin feministipläjäyksiin ja "työn ja uran yhteensovittamisen" monologeihin). Sitten mä jotenkin ajattelin että Marklund on samaa tavaraa. Mutta ilmeisesti näin ei olekaan! Vai mitä tuumaat; ootko sä lukenut Lehtolaista, osaatko verrata? :)

    Mimmi, oliko Headhunter Harry Hole -sarjaa? Olen lukenut Nesböltä vain Hole-dekkareita, eli muista äijän tuotoksista ei ole kokemusta. Ei muuten mikään turha jätkä tuo Nesbö; sillä on ekonomin koulutus, se on työskenellyt jonain analyytikkona, soittanut tunnetussa bändissä ja nyt se tekee miljoonia kirjoittamalla action-pläjäyksiä. Mäkin haluan tulla tuollaiseksi..mph.

    VastaaPoista
  5. Kahdessa kulttuurissa1/10/2011 9:44 ap.

    Olen lukenut Lehtolaista ja juurikin tuota Maria Kallio- sarjaa. Tai yrittänyt lukea. Mua nimittäin ärsyttää joku siinä ihan älyttömästi. En tiedä onko se Lehtolaisen tyyli kirjoittaa (koska en ole lukenut hänen muita kirjojaan) vai onko se Maria Kallio hahmo. Luin jostain Lehtolaisen haastattelusta, että Kallio on hänen alter ego, siitä syystä tykkäsin Kalliosta vielä vähemmän.

    Lehtolaista ja Marklundia voi varmaan jollain tavalla kirjailijoina vertailla, mutta kyllä Marklundin kirjoittamat kirjat on huomattavasti tasokkaampia. Joku on varmaan tästäkin aivan toista mieltä. Marklundilta en ole lukenut muuta kuin tuota Annika Bengtzon tuotantoa, joten kokemukseni rajoittuu niihin. Kuten jo mainitsin Uutispommi, Studio Sex ja Paikka auringossa ovat hyviä. Studio Sexin ja Paikka auringossa välissä on ilmestynyt useampi Bengtzon kirja, mutta niissä juoni jotenkin tökkii ja keskitytään liikaa ratkomaan päähenkilön perhe-elämän ongelmia.

    Mielestäni hyvässä dekkarissa saa (ja pitääkin) olla päähenkilön henkilökohtaista elämää, mutta ei liikaa. Jos päähenkilö riitelee kirjassa puolisonsa kanssa siitä, että kumpi, vaiko molemmat, tekee liikaa töitä ja kuka tiskaa astiat, on arkirealismi liian lähellä. Varsinkin, jos tämä toistuu kerta toisensa jälkeen.

    Ai niin, piti vielä mainita, vaikka ei ihan pohjoismaisiin dekkareihin kuulukaan, Aleksandra Marinina. Hän on venäläinen rikoskirjailija, jonka rikoskirjojen päähenkilö on miliisin rikostutkija Anastasia Kamenskaja. Tai ainakin tuo Kamenskaja- sarja on se, mitä on suomennettu. Uusi ja mielenkiintoinen näkökulma perinteisiin dekkareihin. Oman leimansa niihin lyö venäläinen mentaliteetti. Suosittelen.

    VastaaPoista
  6. Jostain syystä en lapsen syntymän jälkeen ole pystynyt lukemaan yhtäkään dekkaria, vaikka ennen ahmin niitä, erityisesti ruotsalaisia, norjalaisia ja islantilaisia :) Yksi lemppareista oli silloin, kolme vuotta sitten Karen Fossum.

    VastaaPoista
  7. Muistan, että lukiossa äikäntunnilla luimme Lehtolaisen Ensimmäinen murhani, eli ensimmäisen Maria Kallio -kirjan. Kirjasta kertoi mielestäni aika paljon se, että kirjan lopettamisen jälkeen koko luokka esitti vuorollaan alternative endingejä, joissa Maria Kallio olikin murhaaja. Myöhemmin olen kyllä lukenut Lehtolaisen muita teoksia ja tykännyt niistä ihan sillee peruskivoina ajanvietteinä.

    Luin Nesbøn Lumiukon keväällä. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin tuotantoon. Ja toi Kamenskaja-sarja kuulostaa tosi mielenkiintoiselta; olen lukenut Sergei Lukanenkon Vahti-sarjaa (tosin englanniksi: Night Watch, Day Watch jne.) ja olen monta kertaa niissäkin kiinnittänyt huomiota siihen, miten kielestä, tapahtumista ja yleisestä atmosfääristä tulee jotenkin niin venäläinen fiilis.

    VastaaPoista
  8. Kahdessa kulttuurissa1/10/2011 12:53 ip.

    Mun mies on lukenut myös Sergei Lukanenkon sarjaa ja yrittänyt houkutella muakin lukemaan. Juuri tuosta edellä mainitusta syystä. Mä olen toistaiseksi pitäytynyt Kamenskajassa. Meillä on kaikki Vahti-sarjan kirjat (mutta siis englanniksi) jo valmiinakin. Miten muuten Salamatkustaja ja muutkin, luetteko te aina, kun mahdollista, kirjat sillä kielellä, kun ne on kirjoitettu. Siis jos kieltä osaa. Mieheni ei lue lainkaan suomennoksia esim. englannin ja ruotsin kielisistä kirjoista. Hän on sitä mieltä, että suomennettaessa kirjasta katoaa se jokin...

    VastaaPoista
  9. Mulle sopivat Ilkka Remes ja Taavi Soininvaara. Muut pohjoismaalaiset ovat oikeastaan vielä tutustumatta. Stieg Larssonin Millenium -sarjaan olen tutustunut elokuvissa ja nyt tuntuu, että kirjat on luettava myös. Yleensä kirjat lyövät elokuvat mennen tullen.

    VastaaPoista
  10. KK, just tuttu tunne. Mua ärsyttää ne myös. Olen yrittänyt kuunnella muutamaa Marja Kallio -kirjaa äänilevyinä juostessa, mutta ei vaan pysty. Jotenkin se on liian...äh...jotain. Naivia? Jos se olisi rehellistä chick littiä, se voisi mennäkin. Mutta sellainen näppärä muka-feministiasenne yhdistettynä pinnalliseen "itsetutkiskeluun" ei iske... Mä luen melkein aina kirjat suomeksi. Fanitan suomen kieltä :) Huono käännös tosin pilaa kirjan kuin kirjan, mutta nyt en ole vähään aikaan törmännyt mihinkään valtavan huonoon käännökseen. Hyvät kääntäjät ovat kyllä kustantamoille kullanarvoinen asia.

    Ripa, Karen Fossum, en ole lukenut. Täältähän saa ihania vinkkejä, kiitos!

    auRa, Vahti-sarja pitää sekin laittaa itselle muistiin, kiitti!

    Sari, juu kannattaa ehdottomasti lukea kirjat, niissä on niin paljon enemmän sitä kaikkea hyvää, mitä leffoissakin. Mielestäni ne Millenium-elokuvat olivat tosi hyviä. Jopa harkitsin antaa lapsellemme nimeksi Lisbet. Mutta onneksi mun mies ei suostunut ;)

    VastaaPoista
  11. Teistä oli kiva juttu lehdessä :) Bongasitko sen jo itse?

    VastaaPoista
  12. Hmm, en ole ihan varma... Se Vauva-lehden juttu? Minusta tuntuu, että kaikki "nuoret" toimittajat kirjoittavat lapsen saatuaan juttuja vauva-lehtiin. En voinut tehdä poikkeusta :D

    VastaaPoista
  13. [...] Määräaikainen sinkkuus on ihanaa. Hyvin nukutun yön jälkeen ei väsyttänyt yhtään herätä kello 6:15. Kävin aamujoogassa vetämässä kolmijalkaiset koirat ja muuta pyllynnostelua. Itselleenhän voi sitä paitsi uskotella, että hot joogan kuuma joogasali sulattaa  joululäskin yhtä nopeasti kuin jäät räystäiltä. [...]

    VastaaPoista
  14. Hurjan pitkä loma! Ihailen ja kauhistelen samalla kertaa. :) Itse oon ollut pisimmillään yhden yön poissa. Ens viikolla menen taas reissuun - piti olla kaks yötä mutta peräännyin viime hetkellä. Kauhee nössö musta on tullut kaikesta uhosta huolimatta!

    VastaaPoista
  15. Just sitä tarkotin, huomasin sen uudesta Vauva-lehdestä kun se vasta saapui postin mukana kotiin :)

    VastaaPoista
  16. Verona, kivaa, nyt se siis vihdoin ilmestyi.
    Elina, joo niin onkin, ihanaa.. Vaikka on mulla tietysti vähän jo ikävä kotiinkin, pakko myöntää :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?