Törähdys politiikkaa

Tämä on hankala aihe.  Sohaisen nyt kuitenkin ihan vähäisen vain... hähä.

Keväällä on eduskuntavaalit. Olen ulkosuomalainen, enkä maksa Suomeen enää veroja, mutta saan silti äänestää. (Minusta äänestysoikeuden kuuluisi seurata sen mukaan, minne maksaa veronsa. Koska siitähän tässä koko hässäkässä on lopulta kyse: miten paljon ja millä periaatteilla rahaa kerätään ja miten se jaetaan.) Jos tiedätte ehdokkaan, joka sopisi seuraavaan kuvaukseen, vinkatkaa, please. Nämä seuraavat eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1.  Vastustaa STM:n kaavailemia terveydenhoitomaksuja. Älyttömin idea pitkään aikaan. Samaa mieltä on myös taannoinen HS:n pääkirjoitus. 27 euroa on pieni summa monelle. Mutta se on iso summa esim. sellaiselle, joka elää (= maksaa vuokran, laskut, ruuan, liikkumisen jne.) alle 1 000 eurolla kuussa.

2. Varallisuusvero takaisin tai varallisuuden tilastointi muilla tavoin. Varallisuusveron poisto muutama vuosi sitten oli toinen älytön idea pitkään aikaan. Viimeisenä vuotenaan (2005) varallisuusveroja kerättiin  alle sata miljoona euroa. Se ei  ole iso summa. Eniten minua harmittaakin se, että varallisuutta ei enää tilastoida. Kaikki kyllä tietävät, ketkä tienaavat Suomessa eniten palkka- ja pääomatuloja ja millä veroprosentilla, mutta sitä, miten omaisuus jakautuu, ei tilastoista näe. Se on minusta varallisuusveron poistamisessa kaikista huolestuttavinta.

3. Ydinvoimaa vastaan. Eniten asiassa riepoo uraanin louhinta ja ydinjätteen loppusijoitus. Miten kukaan voi tietää, millainen maapallo on esim. 50 000 vuoden kuluttua?

4. Tuotantoeläinten olot. Halpa ruoka tuotetaan halvalla. Jos haluat ostaa jauhelihaa euron kilo, tiedät mitä saat. Tätähän ei kuitenkaan MMM myönnä. Suomalainen ruoka ei ole aina parasta, puhtainta ja eettisimmin tuotettua.  Lopettakaa lässytys ja myöntäkää tosiasiat.

5. Haluan vapaan markkinatalouden - en tällaista saamarin pelleilyä, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Alan olla jumaleisson kurkkuani myöten täynnä sitä, että kansalaisten täytyy osallistua pankkien tappioiden rahoittamiseen. Eikö se jo silloin 1990-luvulla riittänyt Suomessa, hä? Homma olisi ok, jos tukipaketti menisi yhteiskunnan ylläpitämiseen. Mutta kun ei se mene. Esim. Irlannin tapauksessa rahakasalla tuetaan Irlannin finanssisektorin ulkomaalaisia rahoittajia. Taloussanomissa oli aiheesta muutama viikko sitten selkokielinen juttu - suosittelen. Jos rahoitusmarkkinoilla ottaa riskejä, saa kovempaa tuottoa. Mutta kyllä niiden riskien pitäisi joskus realisoituakin. Siis myös suursijoittajille.

6. Maahanmuuttokriitikoita vastaan. "Joo ei meillä ulkomaalaisia mitään vastaan ole, mutta ei ne silti saisi tulla tänne." Jos kerran rahat, palvelut ja tuotteet saavat liikkua vapaasti, pitäisi ihmistenkin. Ei ovea voi pitää auki vain yhteen suuntaan. Ongelmiakin maahanmuutosta voi syntyä, mutta niille ongelmille pitäisi tehdä jotain. Ja sitä varten eduskuntaan tarvittaisiin ihmisiä, joilla olisi asiaan liittyen järkeviä ideoita.

7. Suomesta ei löydy paikkakuntaa, jossa ei olisi laumaa 18-35-vuotiaita nuoria, joiden selkäranka on vääntynyt kaljalaatikkojen kantamisesta lähikaupasta kaupungin vuokra-asuntoon. Yleensä näillä samoilla yksilöillä on jännetuppitulehdus kaljankittaamisesta ja keittiön kaapissa  resepti mielialalääkkeisiin. Näillä (omien kokemusteni mukaan pääosin miehillä) ei näytä olevan tulevaisuutta. Osa heistä ei ole ollut koskaan töissä eikä osa heistä ehkä koskaan enää edes kykene töihin. Se on tragedia paitsi näille yksilöille itselleen, myös yhteiskunnalle.  Miten nämä nuoret saisi pitämään arkielämää mielekkäänä ja menemään töihin? I dunno.

8. En ole itse sen sortin yhteiskuntatieteilijä tai monen alan osaaja, että pystyisin menemään eduskuntaan päättämään asioista. Teen mieluummin sitä, mitä osaan. Haluan äänestää itseäni fiksumpaa, joka jakaa samat arvot. Voin jopa muuttaa mielipiteeni, jos näytät minulle, että olen väärässä ja toiveeni ovat kestämättömiä. Mutta toivon jargon-vapaata puhetta. En kestä epämääräisiä sanoja (työryhmämietintö) tai  ylikorostunutta me-puhetta ("meidän pitää ajatella Suomen etua", "meidän pitää tehdä sitä ja tätä".). Haluan, että ehdokas kertoo selkeästi, mitä hän aikoo tehdä ja miksi.  Niin, ja myöntäkää virheenne, älkääkä aina osoiteltko toisia. Jos joku demari on sitä mieltä, että varallisuusveroa ei olisi pitänyt poistaa, voisitko sanoa sen ääneen? Äänestitkö vastoin omaatuntoasi eduskunnassa? Myönnä se. Ovatko lukukausimaksut mielestäsi ok, vaikka muu puolue vastustaa niitä? Sano se ääneen. On upeaa kuunnella sellaista ihmistä, joka puhuu selvästi ja myöntää myös omat, menneisyydessä tekemänsä vihreet tai kertoo ajattelevansa nyt toisin. Haluan äänestää paitsi terävää asiantuntijaa, myös hyvää ihmistä. Ja hyväkin ihminen on tehnyt joskus jotain väärin. Hän ei aina vain puhu siitä, miten joku muu puolue on hallituksessa istuessaan ryssinyt kaiken.

 

Ja tässä siis murto-osa kaikista asioista, mihin pitäisi olla joku mielipide ja parannusehdotus. Ei käy kyllä kateeksi kansanedustajaa.

Tunnisteet: