Anteeksi kun en ole kirjoittanut vähään aikana. En ole pystynyt. Teen kuolemaa suklaan, lakritsin, suklaan, lakritsin ja muun terveellisen y...

Suklaaverilöyly

2.1.11 Satu Kommentteja: 12

Anteeksi kun en ole kirjoittanut vähään aikana. En ole pystynyt. Teen kuolemaa suklaan, lakritsin, suklaan, lakritsin ja muun terveellisen yliannostuksen kourissa. Jalkani ovat turvonnet, vatsa on 7 kk raskaana ja naamani on saanut koristeeksi valkoisia tähtiä eli niitä loppiaismatoja. Röyh. En maistele kyllä Pandaa vähään aikaan.

Toinen nolo unohdus joululomalla. Mieheni kuiskasi korvaani jouluaattoiltana, että me emme ole hankkineet lainkaan joululahjaa nääpiölle! Jotenkin se unontui siinä kaiken muun säädön lomassa. Kyllä nauratti meitä ja muitakin juhlijoita. Ipanan tullessa vanhemmaksi vastaava unohdus olisi kaameaa kiusantekoa. Ei hyvin mennyt tämä lapsen ensimmäinen joulu. Lupaan parantaa tapojani seuraavaan jouluun mennessä.

PS. Olen vähän tuunannt blogia; päivitin linkkilistoja ja koitin muokata avainsana- ja aihe-valikoita järkevämpään suuntaan.

Lukemista

Luin viime viikolla pari kirjaa.

Jo Nesbön Panssarisydän löytyi varmaan monen kirjalahjapaketista tänä jouluna. Kirjan stoori etenee kuin aikataulussa oleva juna, jossa on pehmeät penkit ja jonka ravintolavaunusta saa jääkylmää sampanjaa. Ahmismishäiriöisen ei tee mieli lukea yhtäkään sivua nopeasti tai hypätä yli kappaleita - tarina kulkee tarpeeksi nopeasti muutenkin. Juoni liimaa kädet kiinni kirjaan ja koukuttaa silmät sivuja tuijottamaan. Kolme sanaa: action-pläjäys, viihdyttävä tiiliskivi. (Nesbön Panssarisydämeen liittyvä haastattelu  löytyy täältä.) Mutta yksi asia mietityttää - miksi näissä pohjoismaisissa dekkareissa on niin usein päähenkilönä poliisi, jolla on sokeritauti, ihmissuhdeongelmia, alkoholiongelmia tai ongelmia muiden päihteiden kanssa? Kysyin tätä  islantilaiselta Arnaldur Indridasonilta, jota haastattelin taannoin yhteen lehtijuttuun. Ongelmien kanssa painiskeleva päähenkilö on kuulemma hyvä työkalu kirjoittajalle, koska sen avulla saa luotua enemmän tarttumapintaa ja kiinnostavuutta teokseen. Jos jollain on parempia ideoita, kuulisin mielelläni!



Luin viime viikolla myös yhden seksikauppaa käsittelevän teoksen. Siskoni oli tuonut sen mukanaan joululomalle, hän tekee maisteritutkintoa gender-aiheista ja nyt oli työn alla seksikauppaan liittyvä essee (joo, ihanan kepeä aihe lomalla kirjoitettavaksi). Toinen siskoistani asuu myös Lontoossa ja opiskelee kansainvälistä politiikkaa. Meillä oli kiinnostavia keskusteluja keittössä pitkin joululomaa! On upeaa huomata, kun omista pikkusiskoista on tullut fiksumpia kuin minä itse. Ehheh.

 

 



Siitä kirjasta. Harvard Medical Schoolista valmistuneen Alexa Albertin Brothel-kirja on parisataasivuinen raportti Nevadan Mustang Ranch -bordellin työntekijöistä. Kirjassa bordellin työntekijät kertovat, miten he ovat päätyneet työhönsä, mitä he ajattelevat työstään, mitä he ajattelevat seksiä ostavista miehistä, ja miksi  laillisissakin bordelleissa työskentelevillä naisilla on yleensä parittaja, joka vie rahat. Alexa Albert vietti nyt jo ovensa sulkeneessa bordellissa useita kuukausia. Kirja ei  ole akateeminen tutkimus, mutta se tarjoaa mielenkiintoisesti kirjoitetun näkökulman seksikauppaan. Tällä kertaa kohtalaisen hyvin toimeentulevien yksilöiden kertomana.

12 kommenttia:

  1. Blogisi on ihanan virkistävää luettavaa! Kiitos siitä.
    Me emme tietoisesti ostaneet nyt yksivuotiaalle lapsellemme juurikaan joulu- tai synttärilahjoja itse. Niitä tuli kuitenkin niin paljon mummoilta ja kummeilta yms, eikä lapsi vielä tajua niistä juuri mitään. Ensi vuonna on jo varmasti eri asia.

    Muista lukeneeni jostain, että Obamat ei koskaa osta tyttärilleen synttärilahjoja vaan synttärijuhlat itsessään ovat se lahja. Tavallaan ihan kiva idea, tosin mahtaa olla aikamoiset pirskeet...

    VastaaPoista
  2. Ei mekään ostettu mitään joululahjaa mukelolle, eikä kenenkään joulu mennyt pilalle! Itse asiassa ei otettu ensimmäistä 'X:n ensimmäinen joulu'-valokuvaakaan, joka kait pitäisi olla jokaisessa itseään kunnioittavassa vauva-albumissa.

    VastaaPoista
  3. Yee, kiitos, en siis ollut ainoa! Ja kyllä mekin sitten nyökyttelimme keskenämme, että ei sitä nyt mitään lahjaa olisi tarvittukaan.

    Tirlitii, kiitokset :D Ja jos Obamat, niin kyllä minäkin...
    st, joo ei meilläkään otettu, hehe. Katsotaan sitten ensi jouluna uudestaan.

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä tuntui jotenkin pöljältä ostaa itse joulu- tai synttärilahjoja lapselle, joka ei vielä tajua koko hommasta mitään. Niitä paketteja tulee kuitenkin muilta ja sitä paitsi mehän vastataan muutenkin kaikista hankinnoista. Viime jouluna ei taidettu antaa mitään, synttärilahjaks se sai Plaston kastelukannun (hinta n. 3 euroa) mökille ja tänä vuonna isältään Plaston traktorin ja multa pyjaman pieneksi käyneen tilalle ja nuppipalapelin. Kaikki noi olis hankittu tavalla tai toisella muutenkin.

    Varmaan tosiaan ihan eri juttu sit, kun ipana alkaa tajuta jotain ja esittää toiveita. Kauhulla odotan sitä päivää, kun se vaatii jotain Ultimate Mega Super Ninja Monster Hamster Robot -muoviköntsää. Paitsi että eihän meidän lapsi tietty, se varmaan toivoo vaan kehittäviä puuleluja ja kirjoja ja maailmanrauhaa. Huoh.

    VastaaPoista
  5. Liityn kuoroon, ei myöskään meidän reilun kuukauden ikäinen lapsemme saanut vanhemmiltaan mitään varsinaista lahjaa. Jotenkin tuntui teennäiseltä väkisellä keksiä jotain lahjaa (itse asiassa en edes tullut ajatelleeksi koko asiaa), kun lapsi ei itse niistä vielä ymmärrä mitään. Puhumattakaan siitä, etten pääse kaupungille kuin melkoisten erityisjärjestelyjen avulla. Toisaalta lapsi ei kyllä ilman lahjoja jäänyt, kun tutut ja sukulaiset muistivat melkoisella lahjakasalla.

    (Ja meidänkään lapsi ei tietysti toivo tulevaisuudessa ninjamonsterhamsterrobotia, vaan kirjoja. Oh well...)

    VastaaPoista
  6. Ei lahjoja vuosikkaalle tässäkään taloudessa omilta vanhemmiltaan ja kamerakin pölyttyi rinkassa. Mutta oli niiiin ihana joulu ja loma <3 että tuskin muksukaan valittaisi, jos osaisi.

    VastaaPoista
  7. Jos haluat jatkaa samansuuntaista lukuteemaa, suosittelen lämpimästi Elizabeth Pisanin kirjaa The Wisdom of Whores: Bureaucrats, Brothels, and the Business of AIDS. Kiehtovaa nonfiktiota.

    Mä unohdin melkein myös 10-kuiseni lahjan. Ostin aatonaattoiltana pahvikirjan, jonka isosisko kaappasi heti kun se käärittiin paketista esiin.

    VastaaPoista
  8. Täällä pallomaha huutelee lahjattomuuden puolesta!

    Me ei tänä jouluna ostettu lahjoja bebelle (n.10kk) eikä toisillemme. Ajattelin ensin että harmittaa aattona, mutta onneksi näin ei käynyt (lahjoja kyllä saatiin, mummit kun innostuvat aina näin juhlan aikaan..)!

    Ruoka sen sijaan maistui ja sen huomaa :/ Jos pilates ei ala prosessoimaan massaa lihaksesi lähden radalle. http://salamatkustajansyntyma.wordpress.com/2010/05/21/laski-ei-lahde/

    VastaaPoista
  9. Ei mekään ostettu lahjaa! Ja oltiin niinkin kamalia joulunpilaajia, että kiellettiin muitakin ostamasta muovihärpäkkeitä. Niinpä vaavi sai ihan huippuja lahjoja: pulkan, villavaatteita sekä kirjoja, joista vanhemmatkin tykkää. :) Tulevinakin jouluina toivon, että ääliölelujen määrän sais pysymään mahd pienenä.

    VastaaPoista
  10. Hups, joo Hamster Robot -osastolla nähdään muutaman vuoden kuluttua!

    Onna, hehe, juuri näin. Näen jo, kuinka nääpiömme kirjoittaa kaunokirjoituksella lahjatoivelistaan Jumalainen näytelmä ja Sadan vuoden yksinäisyys.

    tata, mahtava kuulla. Hyvää ja rentouttavaa lomaa ei voita kyllä mikään.

    niksipirkka, kiitos kirjavinkistä, tsekkailen tätä heti tilaisuuden tullen.

    Heidi, joo nyt on päästävä lenkille. Viidentoista asteen pakkasessa olen hölkännyt puolen tunnin köpöttelylenkkejä, ja sekin on onneksi vähän parantanut oloa... Mummit todella innostuvat. Kävin juuri ostamassa ison pahvilaatikon postista, jotta voin lähettää kaikki nääpiön saamat kylpytakit, vaatteet ja Muumi-dvd-levyt kotiin, jotta vältämme ylipainomaksut.

    Elina, hyvä että toiveenne otettiin huomioon :) Meillä taisi käydä niin, että osa sukulaisista unohti toiveet tai käsitti täysin väärin. Noh, tuo vaaleanpunainen lamppukillitin nököttää vielä tuossa sängyllä.

    VastaaPoista
  11. Jos lapsi yhtään vanhempiinsa tulee, niin kyllä hän oppii arvostamaan samantyyppisiä asioita, mistä vanhempansakin tykkäävät. Näin niin kuin pääpiirteissään. Ainakin meidän viisivuotiaasta näkee jo oikein hyvin, keiden lapsi hän on. Toki hän voi iskeä kaupassa tai lelulehdessä silmänsä melkein mihin hyvänsä, mutta oikeasti mieluisat lelut ja kirjat ovat myös vanhemmille mieluisia; ainakin toiselle - tosin joitakin tietokirjoja luetaan vain isän kanssa.

    Minusta kasvatuksessa tärkeintä on sosiaalistaa lapsi omaan perheeseensä, oman perheen tapaan olla ja elää. Silloin voidaan tehdä yhdessä sellaisia juttuja, joista kaikki perheessä tykkäävät, eikä lapsen kanssa oleminen tunnu työltä. Elämässä tarvitttavat taidot, hyvät käytöstavat ja muu sen sellainen opitaan siinä yhteisen tekemisen ohessa.

    Minä muuten ostin lapselle nimipäivälahjan jo kun tämä oli parikuinen. Tosin varmaan olisin sen lelukaaren joka tapauksessa ostanut, koska sille tarvetta oli, mutta kun sattui nimipäivään osumaan, niin todettiin sen olevan sitten lahja.

    VastaaPoista
  12. Riitta, olet aivan oikeassa! Ja murrosikään on onneksi vielä hieman aikaa - silloin tehdään kai kaikkea, mistä omat vanhemmat eivät pidä :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?