Tänään tunsin olevani vähän paska mutsi. Lähdin ystävien kanssa baariin. Avasin koneen (säädin yhdessä nettivelho-ystäväni kanssa tätä blogi...

Skype-treffit lapsen kanssa

12.1.11 Satu Kommentteja: 10

Tänään tunsin olevani vähän paska mutsi. Lähdin ystävien kanssa baariin. Avasin koneen (säädin yhdessä nettivelho-ystäväni kanssa tätä blogin uutta osoitetta). Islannissa lapsen kanssa iltapalalla ollut armas mieheni huomasi, että olen netissä. Hän halusi avata Skype-yhteyden, jotta voisin jutella nääpiön kanssa. Noh. Lapsi näki pimeässä baarissa istuvan äidin. Baarin pöytä oli täynnä tyhjiä tuoppeja ja äidillä puolikas siideripullo kädessä.  Melu oli niin kova, että en kuullut jokelluksesta puoliakaan. Mitäh, mitäääh, ei kuulu mitään. Vähän hämärääkin on. Äiti on baarissa...

Kaiken huipuksi tähän iloiseseen kohtaamiseen otti osaa myös anoppi, joka huhuili lapsen ja miehen takana, että miten ne "työt siellä Suomessa sujuvat". Isä selittää innoissaan, että lapsi kakkasi tänään neljä kertaa ja söi lounaaksi verimakkaraa.  Ruudun toisella puolella hengaava äiti käy ostamassa uuden tuopin.  Mitäköhän sosiaaliviranomainen sanoisi?

Jos olet baarissa, älä suostu virtuaalitreffeihin perheen kanssa.

*Skype - Share the moments.*


10 kommenttia:

  1. Ok, baari ei ehka tarjoa parasta valaistusta skypen videokuvan taustaksi, mutta muuten skype-treffit lapsen kanssa on musta mahtavia! Meilal vedettiin just reilu viikko niiden voimin ja uskoisin, etta ne edesauttoi seka lapsen aiti-ikivaan (ja vice versa) ja siihen, etta lapsen oli helpompaa palata kotiin, kun tiesi, mihin ollaan menossa.

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja1/13/2011 6:58 ap.

    Joo kyllä Skypen videopuhelut muuten ovat ihan ässiä, pitää vaan valita aika ja paikka hieman paremmin ensi kerralla. Minkäikäinen teidän lapsi muuten on? Kun mä olen miettinyt, että tajuaako 11-kuukauden ikäinen vielä sitä liikkuvaa kuvaa, tai siis että siellä ruudussa huhuilee joku tuttu. Äänen varmaankin tunnistaa, mutta mitenköhän on kuvan kanssa.

    VastaaPoista
  3. Ehhehee... Mahtavat skypetreffit. Onpahan lapsella sitten jotain mitä puida sen psykiatrin kanssa isona. ;) kyllä mä luulen, että lapsi jo tajuaa. Ainakin meidän nyt 1v1kk tai tuossa vaiheessa jo puhelimessä tunnistaa mut ja isänsä. Tekniikan ihmelapset, meillä myös zujuvasti viihdytään esim. Ipadin kanssa.

    VastaaPoista
  4. Oijoi, kuulostaa jotenkin surkuhupaisalta!

    Meillä on vedetty skypetreffejä lähinnä isovanhempien kanssa. Minä tosin yritän olla poissa aina silloin, koska menee hermot siihen naksutteluun ja kiljahteluun, jolla isovanhemmat yrittää pitää lapsukaisen huomion kiinnittyneenä itseensä. Luulen kyllä että jotain ne vauvatkin tajuaa, koska meidän muuten aika paljon vierastava vaavi ei säikähtänyt appivanhempiani ihan hirveästi, kun joululomalla tapasivat. Mut ei meidän tyttöä totuuden nimessä kyllä kauheesti kiinnosta.

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja1/13/2011 4:03 ip.

    Elina, tuo naksuttelu on mummi-tyttärentytär-keskusteluissa niin tuttua :D
    Eniten skypeilyssä nääpiötä kiinnostaa tietokoneen näppäinten painelu. Mummi tietysti tulkitsee tassun lähmäisyt heilutteluna ja "nyt se yrittää tulla mun luo". Symppistä <3

    VastaaPoista
  6. Meidan tenava on reilut 1,5 v, joten sinallaan ymmarrysta on ehka vahan enemman. Ma uskoisin, etta kylla se kuvankin tunnistaa (kyllahan lapset tunnistaa kuvastakin jo tosi pienena ihmisia. Tama on testtatu juttu) ja viela kun aani tukee sita kuvaa, niin miksei se tajuais, etta kas, aitihan se tuolla.

    VastaaPoista
  7. Hah! Ite oisin varmaan säikähtäny ja katkaissu yhteyden.. :D

    Lapsi (10kk) tuntuu olevan edelleen kovin ihmeissään skypestä (ja ylipäätään tietokoneesta) eikä hämmästykseltä edes hihku. Tietsikkapöydän muut romppeet usein vie huomion. Mummin koiraan kyllä reagoi :D kun koira tulee haistelemaan ruutua.

    Kyllä ajat muuttuu: muistan että lapsena (80-luvulla) nauhotettiin kasetille lauluja ja kerrottiin mitä tarhassa on tapahtunu. Postitettiin nauha mummolle kuunneltavaksi kun hänellä ei ollut puhelinta mihin soittaa.

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja1/15/2011 11:46 ap.

    Emppa, joo näin on.

    Heidi, meidänkin ipana fiilistelee eläimiä. Kun se näkee koiran kaupungilla, alkaa hekotus. Se on aika suloista.
    Ihana tuo kasettipuuhastelu! Tämän innoittaman keksin, mitä ipana tekee mummille äitienpäivälahjaksi :) Toivottavasti se puhuu jo jotakin kieltä toukokuuhun mennesssä...

    VastaaPoista
  9. Mie en ole koskaan kokeillut skypeä, mutta olisin myös katkaissut yhteyden. :D Kirjoitat tosi hauskasti ja näitä juttujasi on mukava lukea, vaikka olisi skype-neitsyt ja lapseton, samaistumista löytyy aina. :D

    VastaaPoista
  10. salamatkustaja1/16/2011 11:02 ap.

    Tomomi, kiitos! Mahtavaa kuulla, että tarttumapintaa löytyy.

    Jos laajennan sanomaasi hieman (eli käännyn sivupolulle), niin voisin sanoa, että minusta että elämä on antoisampaa, kun samastuu edes lyhyiksi hetkiksi johonkin aivan toisenlaisessa elämäntilanteessa elävään ihmiseen. Kirjojen lukeminen on minusta tähän yksi paras tapa. Tai leffojen katsominen. Ja tietysti satunnaisten ihmisten kanssa juttelu; sitä ei tosin voi harjoittaa Suomessa tai Islannissakaan muuten kuin netissä. Saa helposti hullun maineen kun alkaa höpötellä :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?