Mitä sanoa lapsensa menettäneelle perheelle

Kotiinpalu ei  sujunutkaan iloisissa merkeissä. Nääpiö on elämänsä iskussa ja yltiöonnellinen nähdessään minut kahden viikon erossaolon jälkeen.

Mutta sitten ne ikävät uutiset. Tuttavaperheemme 2-vuotias lapsi oli kuollut sillä välin kun mä olin poissa. Mies ei halunnut kertoa siitä ennen kotiinpaluutani, mikä oli minusta ihan fiksusti päätelty. Etänä on vaikea tehdä mitään.

Aivan kamalaa ja järkyttävää ja epäreilua. Poika oli vasta 2-vuotias! Hän oli sairastunut tavallisen oloiseen vatsatautiin. Kun sitä oli kestänyt kaksi päivää, lapsi vietiin sairaalaan. Tila heikkeni muutamassa tunnissa, ja lapsi kuoli ensiapuosastolle. Joku verenmyrkytys tai jotain. En tiedä sen tarkemmin. Hautajaiset pidettiin viime viikolla.

Siis ei tällaista voi tapahtua, eihän.

Mitä mä voin tehdä? Kukkia perhe ei halua, eikä ruokalähetyksiä tai mitään muutakaan ovesta sisään kannettavaa roinaa. Ymmärrän sen hyvin. Sen sijaan he pyytävät halukkaita antamaan lahjoituksia sairaalan lastenosastolle tai Islannin pelastusjärjestölle.

Olen sanaton, lamaantunut, avuton ja pyörryksissä. Sillä perheellä on nyt niin paha olla, enkä mä voi tehdä mitään. Vai voinko? Voinko mä mennä niille kylään, vaikka emme edes olleet läheisiä? Jaksaako ne katsoa uutta naamaa? Tekeekö osanottovierailu tilanteesta vain entistä kamalamman? Vai onko siitä apua edes vähän? Menin Käpy ry:n sivuille; löysin sieltä allaolevia neuvoja lapsensa menettäneen perheen kohtaamiseen. Teksti on lapsensa menettäneiden perheenjäsenten itsensä kirjoittamaa. Teksti löytyy kokonaisuudessaan täältä.

- kuuntele surevia ja ole läsnä

- osoita myötätuntoa; itke ja jaa omia tunteitasi yhdessä

- tue surevia tunteiden ilmaisemiseen

- muistele lasta

- välitä huolenpitoa ja osoita välittämistä

- ole saatavilla (mahdollisuus soittaa milloin tahansa)

- kunnioita surevan surua; anna tilaa surevan yksilöllisille tunteille, ajatuksille ja reaktioille

- esitä vaihtoehtoja, mutta anna surevan itse päättää mitä hän haluaa

- tue löytämään selviytymiskeinoja (lukeminen, kirjoittaminen, liikunta, työ, muisteleminen..)

- anna tarvittaessa konkreettista ja tiedollista tukea ja apua

- kohtaa sureva samanlaisena ihmisenä kuin ennen ja ole oma itsesi

- älä yritä piristää tai käyttäydy kuin mitään ei olisi tapahtunut

- älä kerro omia murheitasi

- älä käytä fraaseja, älä surkuttele ja sääli

- älä auta surevaa ajattelemaan jotain muuta, älä vähättele surua
(Lähde: Käpy ry)

Lisää ideoita?

Tunnisteet: