Aikamatka aikaan ennen lasta - viikonlopun parhaat

Minulla on kuulkaa ollut ihan huippuviikonloppu sinkkuna ja lapsettomana hotjoogan harrastajana! Olen käynyt  aamupyllistelemässä, ostin Black&Whitesta kasan suomi-iskelmää Islantiin vietäväksi, leivoin suklaakakun, join katalonialaista kuohuviiniä (siis anteeksi cavaa), join tuopillisia siideriä Vanhassa Ketussa ja katsoin YouTubesta Pro Omenavaras -videon poikineen ensimmäistä kertaa. Tunnen olevani lähes trendikäs ja menestynyt ekonomi. Unohdin hetkeksi, että tissini ovat alkaneet riippua. (No vitsi vitsi, ne on niin pienet, että niiden riippuminen on fyysinen mahdottomuus.)

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kääntää veistä niiden äiskien selässä, jotka ovat valvoneet viimeiset kolme vuotta putkeen maitorättien, ripulikakan ja ylitöitä toimistolla painavan miehen pyhässä kolmiodraamassa. En yritä myöskään saada elämääni vaikuttamaan normaalia tyylikkäämmältä*. Mun elämä ei todellakaan ole aina näin lennokasta.  Tässä kuitenkin kuluneen viikonloppuni kohokohdat, kiitos kaikille osallistujille! Puhun nyt niin totta kuin osaan.

1. Perjantaina ystäväni järjesti hiljaisuusbileet. Juhlat alkoivat kello 19 ja silloin laitettiin juomakello käyntiin. Juhlijat saivat alkaa puhua vasta tietyn alkoholiannoksen nautittuaan. Meno oli hillitöntä - ja kyllä, myös alkoholikeskeistä. Join litran olutta tunnin sisään ja tervehdin viittomalla ystäviä ja kavereita, joita en ole nähnyt vuoteen.Kun on pakko olla hiljaa, täytyy sosialisoida muilla tavoin. Helvetin hyvä juhlakonsepti, suosittelen! Aion kokeilla tätä myös kotona. Joku kaunis viikonloppuaamu sovimme miehen ja lapsen kanssa, että kukaan ei saa äännellä ennen aamukymmentä.

2. Päädyimme hiljaisuusjuhlista Vanhaan Kettuun Kamppiin. Toinen ystäväni tiesi kertoa, että paikka on hyvä kansankapakka, joka hakkaa trendibaarit mennen tullen. En ollut koskaan edes kuullut  Vanhasta Ketusta. Mutta siellä oli hauskaa: Muusiikki ei ollut liian kovalla, pystyi juttelemaan. Baarista sai Bulmers-siideriä, ja vessat olivat siistissä kunnossa. Siis täydellinen baari. Liian monen oluen jälkeen yritimme mennä trendibaariin. Seisoimme Loosen jonossa kaksi minuuttia puoli kolmelta aamulla, kyllästyimme, ja päätimme lähteä himaan. Tietysti Carollsin kautta. (Mutta ei olisi pitänyt. Olin täysin unohtanut, miten pahalta krapula-aamuna maistuu suussa edellisenä iltana nautittu kerrosateria. Hrr.)

3. Lauantaiaamun kohmelosta selvittyäni (jouduin jättämään aamujoogan väliin, sorry Yoga Nordic) leivoin suklaakakun. Suuntasimme vanhalla opiskelijaporukalla kaupunkimökille, eli mökkivaatteissa kaupunkiasuntoon. Tällä porukalla kirjoitimme speksin, siis sellaisen opiskelijanäytelmän, muutama vuosi sitten. Brunssi venyi puoleenyöhön. Katselimme dubattua, nimeltä mainitsematonta elokuvamateriaalia, YouTube-videoita ja puhuimme yllättävän paljon asioista, jotka jollakin tavalla liittyvät genitaalialueeseen. Kaikki oli niinkuin aina ennenkin. (Olen tavaton perässähiihtäjä, ja tutustuin nyt vasta YouTubessa Pro-sketseihin. Suosittelen aivan kaikille.)

4. Viikonlopun häslingeissä kuulin useammalta vanhalta opiskeluajan kaveriltani, että he lukevat blogiani ja se on heistä ihan tavattoman hyvä. Mieletöntä! Tähän olemme tulleet: Vielä eilen teimme yhdessä laskentatoimen harjoituksia ja järjestimme sitsejä. Nyt he tietävät kaiken välilihani repeämisestä. Tuntui hyvälle.

*)Anteeksi, oli pakko. Hesarissa oli nimittäin tänään juttu muotibloggareista (löytyy täältä) ja heidän "elämästään", jota osa lukijoista luulee  "elämäksi". Mä en ole ihan varma, oliko juttu turha, itsestäänselvä höpötys vai mielenkiintoinen ajankuva. Tuli höntti olo.  Siis piirtäkää tästä prosessikaavio: Henkilö X juoksee kenkäkaupoissa ottamassa tarkasti sommiteltuja kuvia hikipajoissa tuotetuista kengistä, menee kotiin, yhdistää kameran tai sen muistikortin piuhalla tietokoneeseensa ja laittaa kuvat omaan blogiin. Sitten blogin lukija klikkaa itsensä nettiin, ihastuu kenkiin ja fiilistelee niiden hienoa kiilapohjaa. Toinen lukija kehuu kenkien upeaa linjaa. Kolmas harmittelee sitä, miksi minulla ei ole noin hienoa kaveripiiriä, jonka kanssa käydään kenkäkaupassa joka toinen päivä ja saadaan siitä palkkaa. Seuraavat kymmenen lukijaa käyvät ostamassa kengät kaupasta. (Edit: lisäys 16:31 :)Ja sitten siitä tehdään parin sivun juttu lehteen. Onko ilmiö tosiaan näin tärkeä/jotekin uusi/näin kiinnostava? Ehkä sitten.

Niin, ja minullakin tosiaan on tämä blogi. Hyvä kysymys kuuluu: miksi ihmeessä? Koitan miettiä vastausta seuraavaan postaukseen mennessä. Nyt menen jatkamaan blogin ulkopuolista elämää (eli käyn vessassa, pesen pikkuhousuja käsin käsienpesaltaassa koska en osaa käyttää kaverini pyykkikonetta ja lähden sen jälkeen sinne joogaan, joka jäi eilen krapulassa väliin).

Yritän tässä samalla olla miettimättä nääpiömme vaaleita niskavilloja ja neljän hampaan hymyä, jotta elon merkkejä osoitteleva ikävä-niminen peto ei saisi liikaa ravintoa.

Tunnisteet: , , ,