Minulla on kuulkaa ollut ihan huippuviikonloppu sinkkuna ja lapsettomana hotjoogan harrastajana! Olen käynyt  aamupyllistelemässä , ostin Bl...

Aikamatka aikaan ennen lasta - viikonlopun parhaat

16.1.11 Satu Kommentteja: 9

Minulla on kuulkaa ollut ihan huippuviikonloppu sinkkuna ja lapsettomana hotjoogan harrastajana! Olen käynyt  aamupyllistelemässä, ostin Black&Whitesta kasan suomi-iskelmää Islantiin vietäväksi, leivoin suklaakakun, join katalonialaista kuohuviiniä (siis anteeksi cavaa), join tuopillisia siideriä Vanhassa Ketussa ja katsoin YouTubesta Pro Omenavaras -videon poikineen ensimmäistä kertaa. Tunnen olevani lähes trendikäs ja menestynyt ekonomi. Unohdin hetkeksi, että tissini ovat alkaneet riippua. (No vitsi vitsi, ne on niin pienet, että niiden riippuminen on fyysinen mahdottomuus.)

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kääntää veistä niiden äiskien selässä, jotka ovat valvoneet viimeiset kolme vuotta putkeen maitorättien, ripulikakan ja ylitöitä toimistolla painavan miehen pyhässä kolmiodraamassa. En yritä myöskään saada elämääni vaikuttamaan normaalia tyylikkäämmältä*. Mun elämä ei todellakaan ole aina näin lennokasta.  Tässä kuitenkin kuluneen viikonloppuni kohokohdat, kiitos kaikille osallistujille! Puhun nyt niin totta kuin osaan.

1. Perjantaina ystäväni järjesti hiljaisuusbileet. Juhlat alkoivat kello 19 ja silloin laitettiin juomakello käyntiin. Juhlijat saivat alkaa puhua vasta tietyn alkoholiannoksen nautittuaan. Meno oli hillitöntä - ja kyllä, myös alkoholikeskeistä. Join litran olutta tunnin sisään ja tervehdin viittomalla ystäviä ja kavereita, joita en ole nähnyt vuoteen.Kun on pakko olla hiljaa, täytyy sosialisoida muilla tavoin. Helvetin hyvä juhlakonsepti, suosittelen! Aion kokeilla tätä myös kotona. Joku kaunis viikonloppuaamu sovimme miehen ja lapsen kanssa, että kukaan ei saa äännellä ennen aamukymmentä.

2. Päädyimme hiljaisuusjuhlista Vanhaan Kettuun Kamppiin. Toinen ystäväni tiesi kertoa, että paikka on hyvä kansankapakka, joka hakkaa trendibaarit mennen tullen. En ollut koskaan edes kuullut  Vanhasta Ketusta. Mutta siellä oli hauskaa: Muusiikki ei ollut liian kovalla, pystyi juttelemaan. Baarista sai Bulmers-siideriä, ja vessat olivat siistissä kunnossa. Siis täydellinen baari. Liian monen oluen jälkeen yritimme mennä trendibaariin. Seisoimme Loosen jonossa kaksi minuuttia puoli kolmelta aamulla, kyllästyimme, ja päätimme lähteä himaan. Tietysti Carollsin kautta. (Mutta ei olisi pitänyt. Olin täysin unohtanut, miten pahalta krapula-aamuna maistuu suussa edellisenä iltana nautittu kerrosateria. Hrr.)

3. Lauantaiaamun kohmelosta selvittyäni (jouduin jättämään aamujoogan väliin, sorry Yoga Nordic) leivoin suklaakakun. Suuntasimme vanhalla opiskelijaporukalla kaupunkimökille, eli mökkivaatteissa kaupunkiasuntoon. Tällä porukalla kirjoitimme speksin, siis sellaisen opiskelijanäytelmän, muutama vuosi sitten. Brunssi venyi puoleenyöhön. Katselimme dubattua, nimeltä mainitsematonta elokuvamateriaalia, YouTube-videoita ja puhuimme yllättävän paljon asioista, jotka jollakin tavalla liittyvät genitaalialueeseen. Kaikki oli niinkuin aina ennenkin. (Olen tavaton perässähiihtäjä, ja tutustuin nyt vasta YouTubessa Pro-sketseihin. Suosittelen aivan kaikille.)

4. Viikonlopun häslingeissä kuulin useammalta vanhalta opiskeluajan kaveriltani, että he lukevat blogiani ja se on heistä ihan tavattoman hyvä. Mieletöntä! Tähän olemme tulleet: Vielä eilen teimme yhdessä laskentatoimen harjoituksia ja järjestimme sitsejä. Nyt he tietävät kaiken välilihani repeämisestä. Tuntui hyvälle.

*)Anteeksi, oli pakko. Hesarissa oli nimittäin tänään juttu muotibloggareista (löytyy täältä) ja heidän "elämästään", jota osa lukijoista luulee  "elämäksi". Mä en ole ihan varma, oliko juttu turha, itsestäänselvä höpötys vai mielenkiintoinen ajankuva. Tuli höntti olo.  Siis piirtäkää tästä prosessikaavio: Henkilö X juoksee kenkäkaupoissa ottamassa tarkasti sommiteltuja kuvia hikipajoissa tuotetuista kengistä, menee kotiin, yhdistää kameran tai sen muistikortin piuhalla tietokoneeseensa ja laittaa kuvat omaan blogiin. Sitten blogin lukija klikkaa itsensä nettiin, ihastuu kenkiin ja fiilistelee niiden hienoa kiilapohjaa. Toinen lukija kehuu kenkien upeaa linjaa. Kolmas harmittelee sitä, miksi minulla ei ole noin hienoa kaveripiiriä, jonka kanssa käydään kenkäkaupassa joka toinen päivä ja saadaan siitä palkkaa. Seuraavat kymmenen lukijaa käyvät ostamassa kengät kaupasta. (Edit: lisäys 16:31 :)Ja sitten siitä tehdään parin sivun juttu lehteen. Onko ilmiö tosiaan näin tärkeä/jotekin uusi/näin kiinnostava? Ehkä sitten.

Niin, ja minullakin tosiaan on tämä blogi. Hyvä kysymys kuuluu: miksi ihmeessä? Koitan miettiä vastausta seuraavaan postaukseen mennessä. Nyt menen jatkamaan blogin ulkopuolista elämää (eli käyn vessassa, pesen pikkuhousuja käsin käsienpesaltaassa koska en osaa käyttää kaverini pyykkikonetta ja lähden sen jälkeen sinne joogaan, joka jäi eilen krapulassa väliin).

Yritän tässä samalla olla miettimättä nääpiömme vaaleita niskavilloja ja neljän hampaan hymyä, jotta elon merkkejä osoitteleva ikävä-niminen peto ei saisi liikaa ravintoa.

9 kommenttia:

  1. Samaa hesarin juttua lukiessani tuli blogisi mieleeni. Siis muistutuksena siitä, että luen mieluummin tällaisia oikeasti elämänmakuisia blogeja kuin jotain kepeitä trendihöttöpöttömielikuvascheisseja.

    Ainoa vaateblogi, jota luen on vihreät vaatteet: http://www.vihreatvaatteet.com/

    VastaaPoista
  2. Hiljaisuusbileet! Loistava idea. Järjestän heti kun en ole a) raskaana b) imetä c) lapsilla on hoitaja d) kaverit eivät ole jossain edellä mainitussa vaiheessa. Eli ehkä v.2016 tai jotain...

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja1/17/2011 9:13 ip.

    tata, kiitti linkistä, käynkin tsekkaamassa.
    ymmärrän preferenssisi täysin. fiktiivisesti mua koukuttaa positiivisia havaintoja enemmän hyytävät dekkarit ja tummat kuvaukset. siksi varmaan olen niihin niin koukussa kaikenmaailman poliisisarjoihin ja sarjamurhakirjoihin...

    mimmi, niin onkin! suosittelen. vuonna 2016 sä voit ottaa lapset mukaan bileisiin ;)

    VastaaPoista
  4. Haa - jep, kyllä 5-vuotiaat jo voi varmaan tutustuttaa äipän ja isän hiljaisiin kavereihin. Kavereiden kakarat mukaan myös - tosin hiljaisuus voi pikku hiljaa olla haavetta tällä toteutuksella.

    VastaaPoista
  5. Haha, ihan mielettömän hyvät bileet! Älä nyt vaan ala liikaa miettimään blogisi tarkoitusta, ettet vahingossa huomaa että tätä ei kannattaiskaan pitää! On nimittäin ainakin minun päivinieni jos nyt ei ihan huipennus, niin ainakin yksi kohokohdista. ;)

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja1/18/2011 4:59 ip.

    Mimmi, joo se voi olla hehe. Mutta ehkä siihen mennessä on keksitty hiljaisuusmaski eli vempain, joka on vähän kuin vappunaamari. Se viretetään lapsen kasvoille ja se vaimentaa kaiken äänen :)

    Elina, no niin oli! Enkä mä jaksakaan miettiä. Piti laittaa jotain seuraavaan postaukseen, mutta kun ei tullutkaan mitään syitä mieleen. Joten jätin koko asian, hehhee. Ja kiitos palautteesta, se tuntuu tosi mukavalle!

    Hauskoja päiviä!

    VastaaPoista
  7. Minusta on ihana lukea äiti-blogia, jossa ei olla niin "paskantärkeänä". Täällä on elämisen meno ja luettavaa löytyy kaikille. :)

    VastaaPoista
  8. Moro Salamatkustaja, kiitos huipusta blogista jonka löysin juuri ystävän suosituksesta! Olen lukenut sen kertaistumalta tähän postaukseen saakka, nyt on pakko kommentoida kun löysin jutusta itseni, mainitun henkilön x.

    Ymmärrän toki, että muotiblogin aihepiirit voivat tuntua vieraalta, jos ei kuulu niiden vakituiseen lukijakuntaan. Ei muotiblogeja tietenkään kannatakaan lukea, jos ei ole kiinnostunut muodista, vaatteista tai tyylistä - vastaavasti sitä voisi silloin käydä vauvablogeissa ihmettelemässä miksi niistä vaipoista, syöttötuoleista ja vauvojen tekemisistä täytyy koko ajan kirjoittaa ja keskustella ;) Blogin aihepiiri luonnollisesti määrittää sisällön ja käsittelytavan.

    Joskus voi käydä niinkin, että puoliläppänä alkanut blogiharrastus muuttuu vahingossa työksi, kun kolmesta kaverista koostunut lukijakunta paisuu tuntemattomasta syystä satatuhatkertaiseksi. Ei minulle silti kenkäkaupoissa juoksemisesta makseta (I wish!) vaan siitä että syystä tai toisesta tuottamani sisältö toistaiseksi kiinnostaa tai ainakin viihdyttää merkittävää määrää ihmisiä. Tarkoitus ei ole koskaan ollut luoda harhakuvitelmia siitä että minun tai ystävieni elämä olisi jotenkin erityisen tyylikästä - kirjoittelen kauniiden kenkien ja skumpanhuuruisten illanviettojen lisäksi hetkistä kesken ankeimman arjen, mutta jostain syystä kiiltokuvamaailmaani kritisoivat eivät koskaan muista niitä juttuja ;)

    Lokoisaa syksyä Islantiin ja jatketaan!

    Cheers,
    Stella

    Paras aika vuodesta
    www.parasaikavuodesta.com

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja8/28/2011 10:14 ip.

    Moikka Stella - ja siis sorry että tämä sun kommentti tulee läpi vasta nyt. Jostain syystä se oli juuttunut roskapostin perkeleeseen. Onneksi kävin tarkastamassa :)

    Ja hei - sun blogihan on oikeasti aivan supermainio. (Käsittelimme sitä kerran yhdessä b2c-jutussa, yksi työhomma ja tutustuin siihen sitä kautta, taisi olla sen jälkeen kun blogisi siirtyi Olivialle.) Sisältöä, joka kiinnostaa, herättää tunteita ja koskettaa ei ole koskaan liikaa. Ei ainakaan täällä netissä. Oon selannut myös jonkin verran muita tyyli- ja muotiblogeja, tuo sinun on ainakin omasta mielestäni parhaimmasta päästä; musa-asiat kiinnostavat ja kirjoitat hyvin!

    Ja mitä tuohon mainittuun henkilöön X tulee, niin en viitannut sillä sinuun tai kehenkään muuhunkaan tiettyyn esim. siinä jutussa mainittuun henkilöön henkilökohtaisesti (sitä paitsi meillä on ainakin jonkun verran yhteisiä tuttuja ja fiksut kaverit harvemmin hengaavat tylsässä sakissa ;) )

    Tuo heitto oli enemmänkin tarkoitettu hämmästelyksi tähän koko ilmiöön, jota tuossa lehtijutussa käsiteltiin. Nettielämässä tietynlainen henkilöpalvonta ja idolisointi ja ihmisten välinen kateus/ihailu nousee sellaisiin mittasuhteisiin, joihin ne netin ulkoupuolella harvoin yltävät. (Kai tätä ilmiötä voi tavallaan verrata siihen kun hommalaiset ja joukko muita kilipäitä rakentelee netissä sairaita maailmojaa.) Tulee hönö olo, koska mää en oikein ymmärrä, miksi ihmisistä tulee netissä tietynlaisia.

    Ja sitten itsekin pidän täällä blogia jossa kerron kaikelle kansalle kuinka välilihani repeää ja siitä herää keskustelua :) Ja se ei ehkä kuitenkaan ole asia, jota kertoisin päin naama tuolla kadulla vastaantuleville tai josta alettaisiin tuntemattomien kanssa ensimmäisenä puhua. LOL.

    Noh. Ehkä aina ei tarvitsisi pohtia niin kamalasti, vaan antaa mennä.

    Taisin siis asetttaa sanani vähän huonosti, anteeksi jos sain asian kuulostamaan oudolta, tarkoitus ei ollut missään nimessä dissata sinua tai kirjoituksiasi. Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi.

    Ja kiitos paljon kiitoksistasi. Upeaa maanantaita sinne tyylitontille ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?