Voi jumpe. Anna-Leena Härkönen teki sen taas. Kirjoitti kirjan, jota en voinut jättää kesken, vaikka sekä juoni että henkilöhahmot olivat m...

Keskiviikon kirja: Onnen tunti

29.12.11 Satu Kommentteja: 14

Voi jumpe. Anna-Leena Härkönen teki sen taas. Kirjoitti kirjan, jota en voinut jättää kesken, vaikka sekä juoni että henkilöhahmot olivat melko ennalta-arvattavia ja tekstistä suurin osa nopeatempoista dialogia. Sain kirjan mutsiltani lahjaksi ja aloin selata sitä ensimmäiseltä sivulta. Mutta enhän voinut jättää sitä kesken! Luin kännykkälampun valossa peiton alla, jotta mies saisi kerrankin nukkua täydet yöunet ennen seuraavaa työpäivää.

Kirjassa on perhe, ja perheen äidillä on ongelmia. Äidin lapsuus oli onneton, oma äiti joi viinaa, jätti lapsensa vaatekaappiin nukkumaan jne. Vanhempana nainen haluaa ottaa sijaislapsen ja tarjota kodin jollekin, joka nyt elää sitä samaa skeidaa mitä hän lapsena joutui kokemaan. Juoni on huolella rakennettu, asetelma täydellinen ja lopussa avoimet narut solmitaan nätille rusetille ja kaikki on hyvin tai ainakin vähän paremmin. Läpi kirjan on viljelty kohtia, joissa lukija voi nauraa ja purkaa romaanin aiheen aiheuttamaa "ahdistusta".

Joku voisi sanoa kirjaa laimeaksi ja yllätyksettömäksi. Sitäkin se varmasti on. Mutta toisaalta se on taattua Härköstä; nopeasti luettava romaani, jossa on jotain tuttua. Jos ei omasta elämästä niin sitten sen perheen elämästä, josta vähän aikaa sitten luit sanomalehdestä jutun, jossa kerrottiin kuinka mies tappoi huostaanotetut lapsensa kotikäynnillä.

Jos pidät Härkösestä, suosittelen tätä. Jos et lämpeä Härkösen tuotannolle, en suosittele, koska tämä on aika lailla sitä samaa teetä kuin ne edellisetkin.

Kirjaa lukiessani tajusin, että kaipasin jo Härköstä. Siksi minusta olisikin hirveän söpöä, jos Härkösestä tehtäisiin pehmolelu, sellainen tuimailmeinen ja polkkatukkainen.  Olisi turvallista mennä se kainalossa nukkumaan ja luottaa siihen, että se kertoo tasaisen hyviä juttuja ainakin seuraavan vuosikymmenen ajan. Ei tarttis polttaa sitä kännykän taustavaloa. Akku loppuu.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aika tehdä joululahjojen ruumiinavaus. Saimme ja annoimme kaikkea ihanaa ja hyödyllistä: kynttilöitä, kirjoja, maustehuhmarin, paljon suklaa...

Joulun satoa

27.12.11 Satu Kommentteja: 20

Aika tehdä joululahjojen ruumiinavaus. Saimme ja annoimme kaikkea ihanaa ja hyödyllistä: kynttilöitä, kirjoja, maustehuhmarin, paljon suklaata ja kehitysmaahan kanan.

Sekaan mahtui myös kaksi timanttia.

Sain anopin siskolta (yli 70 vee) joululahjaksi pullollisen alapääsaippuaa. Pelästyin, että haisenko todella näin pahalle. Päätin heti kokeilla tököttiä. Pesun jälkeen olo oli kirjailmellisesti raikas. Tuntui kuin römpsäni olisi syönyt pussillisen Eucalyptus-pastilleja - taisin välttää alapääyskän!

Jos samoilla linjoilla jatketaan, ensi jouluna paketista paljastunee peräaukon valkaisuvoidetta.

Yksi ystävistäni ihan vittuillakseen antoi sirkalle* lahjaksi vaaleanpunaisen zu zhu princess -hamsterin, joka päästelee kimeitä ääniä. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä lelu tulee katoamaan salaperäisesti. Näyttääkö tuo mainos jonkun muunkin mielestä siltä, että sen tuottaja on poltellut pari jointtia liikaa?



*) Sirkka on paljonpuhuva nimitys. Nimimerkki auRa kiteytti joulun lapsiperheen luona erittäin osuvasti:
(Oletteko nähneet niitä luontodokkareita, joissa heinäsirkkaparvi laskeutuu pellolle, sitten näytetään pari lähikuvaa syövistä sirkoista ja sitten ne lentää pois ja jäljellä ei ole m-i-t-ä-ä-n?…tuli vain mieleen.)


Toivottavasti teillä on ollut mukava ja edes jossain määrin rentouttava joulu. Sirkoilla tai ilman.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hyvää joulua kaikille ihanille lukijoille! Niin heille, jotka jaksavat ilostuttaa minua kommenteillaan, kuin yhtä paljon teille hiljaisemmil...

Salamatkustajan joulukalenteri - 24. luukku ja lahjani teille

24.12.11 Satu Kommentteja: 4

Hyvää joulua kaikille ihanille lukijoille! Niin heille, jotka jaksavat ilostuttaa minua kommenteillaan, kuin yhtä paljon teille hiljaisemmille sieluille, jotka käyvät täällä selailemassa ja lukemassa. Ilman teitä ei olisi tätä blogia - eikä ensi keväänä ilmestyvää, Project Maman Katjan kanssa yhteisvoimin kirjoitettua Vuoden mutsi -kirjaa.

Pystytimme Katjan kanssa kirjaan liittyvän blogin, johon keräämme kaikenlaista huumoripitoista vanhemmuuteen liittyvää digitavaraa. Siispä tässä sinulle Vuoden Mutsi, ole hyvä!

Mitä parhainta joulua teille kaikille. Muistakaa syödä paljon keksejä <3

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No päivää! Pahoittelen eilistä radiohiljaisuutta, mutta olin tukehtua aamukahviini kun minulle valkeni, että mun mies on aloittanut satunnai...

Salamatkustajan joulukalenteri - 23. luukku

23.12.11 Satu Kommentteja: 11

No päivää! Pahoittelen eilistä radiohiljaisuutta, mutta olin tukehtua aamukahviini kun minulle valkeni, että mun mies on aloittanut satunnaisen uran valokuvamallina. Sain yhdeltä paikalliselta ulkoiluvaatemerkiltä joulukorttitervehdyksen - ja olin vetää kahvin keuhkoon tajuttuani että tässä karvanaamassa on jotain tuttua.

Toivuttuani ensipelästyksestä ja yskänpuuskasta ajattelin jakaa tämän kuvan joulukalenterissani. Koska kyllä tämä nyt vaan näyttää paremmalta kuin meidän luminen kotikatu. (Jos nyt saa vähän vetää kotiinpäin; koittakaa kestää... ü)

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joulu lähenee, lumi vähenee.

Salamatkustajan joulukalenteri - 21. luukku

22.12.11 Satu Kommentteja: 4

Joulu lähenee, lumi vähenee.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kippis! Mun joululoma alkoi tänään tehtyäni tämän vuoden viimeisen tentin: lingvistiikan perusteet islanniksi . Vittu mä oon sekaisin. Mutta...

Salamatkustajan joulukalenteri - 20. luukku

20.12.11 Satu Kommentteja: 5

Kippis! Mun joululoma alkoi tänään tehtyäni tämän vuoden viimeisen tentin: lingvistiikan perusteet islanniksi. Vittu mä oon sekaisin.

Mutta toisaalta. Hulluihinkin asioihin kannattaa tarttua. Napatanssi, unkarilainen sanataide, miekkojen keräily tai korkokäyrien seuraaminen voivat kuulkaa itseisarvonsa lisäksi tuoda elämään yllättävää sisältöä. Jos mä en olisi heivannut kauppisopintojani vaihto-oppilasvuoden ajaksi romukoppaan, en olisi koskaan tutustunut islantilaiseen kulttuuriin tai islantilaisen oluttuopin hintakehitykseen. En olisi tullut tänne uudestaan, tavannut mun miestä, vaihtanut asuinmaata, synnyttänyt (vitun ihanaa), eksynyt ABC:n buffet-lounasta muistuttavalle freelancer-uralle ja aloittanut islantilaisten morfeemien opiskelua. Kaiken tämän keskellä on kiva olla.

Tehkää ihmiset sitä, mistä pidätte. Jos siitä saa elannon ja tekemisen kanssa kokee elämänsä miellyttäväksi, on oikeilla jäljillä.

Hah, kappas. Heti kun loma alkoi, alkoi päässä surrata elämän tarkoituksen kokoiset ajatukset. Ens viikolla takaisin töihin; tuskin tässä liikaa ehtii henkistyä.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kyllä ei riitä empatiaa vuorikiipeilijöille. Mun miehen sääriluusta poistettiin yhden jääkiipeilyonnettomuuden jäljiltä tänään ruuveja, kun ...

Kehoon sattuu

19.12.11 Satu Kommentteja: 90

Kyllä ei riitä empatiaa vuorikiipeilijöille. Mun miehen sääriluusta poistettiin yhden jääkiipeilyonnettomuuden jäljiltä tänään ruuveja, kun "ne alkoivat vähän hangata". No jos sulla on viisi muutaman sentin mittaista naulaa jalan sisässä, niin en ihmettele, että hankaa.

Vaikka synnytyksen aiheuttamien repaleiden korjaamiseen ei tarvittukaan ruuvimeisseliä, olen varma, että synnytys sattui tätä onnettomuutta enemmän. Jos joutuisi pissimään nuo ruuvit ulos, voitaisiin päästä lähelle samaa kipua. Pohdin ma.

Toisaalta, jotkut synnytyksen/sektion kokeneet sanovat viisaudenhampaan poiston olleen kivuliaampaa. Ehkä mun kohtu vaan oli tavallista herkempi, koska mulla vieläkin on niin kivuliaat muistot tuosta päivästä.

Teistä lukijoista on varmaan aika iso osa mutseja - onko synnytys ollut teille tähänastisen elämän fyysisesti kivuliain kokemus?

90 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä mamu ihmetteli taas aamulla säätilan nopeaa vaihtelua. Eilen satoi vettä. Tänään on taas lunta. Mä kyllä rakastan tätä mun kotikaupunki...

Salamatkustajan joulukalenteri - 19. luukku

19.12.11 Satu Kommentteja: 7

Tämä mamu ihmetteli taas aamulla säätilan nopeaa vaihtelua. Eilen satoi vettä. Tänään on taas lunta.

Mä kyllä rakastan tätä mun kotikaupunkia ja -katua niin paljon, että ihan pahaa tekee välillä.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Meillä on ollut leppoisa perhesunnuntai. Ilta huipentui siihen, kun iskin muumi-dvd:n koneeseen. Lapsen huomion kiinnittyessä piirrettyihin ...

Salamatkustajan joulukalenteri - 18. luukku

18.12.11 Satu Kommentteja: 7

Meillä on ollut leppoisa perhesunnuntai. Ilta huipentui siihen, kun iskin muumi-dvd:n koneeseen. Lapsen huomion kiinnittyessä piirrettyihin livahdin lastenhuoneeseen ja söin hänen suklaakalenteristaan kaikki suklaat luukkuun 18 asti. 2-vuotias ei osaa haluta suklaata, joten perustelen tätä ahneuttani ansaitusti lapsen hampaiden terveydellä. Vanhemman oikeudella.

Kuin palkkiona urotyöstäni illalla alkoi sataa vettä. Kyllä ei ole pulkkakeli huomenna.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Perhana soikoon, yöllä tuli lunta!

Salamatkustajan joulukalenteri - 17. luukku

17.12.11 Satu Kommentteja: 4

Perhana soikoon, yöllä tuli lunta!

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hä-hää, en mä sitten lähtenytkään - mikrolyhyttä juoksulenkkiä pidemmälle. Kummasti nostaa fiiliksiä, kun saa puuskuttaa raitista ulkoilmaa...

Salamatkustajan joulukalenteri - 16. luukku

16.12.11 Satu Kommentteja: 0

Hä-hää, en mä sitten lähtenytkään - mikrolyhyttä juoksulenkkiä pidemmälle. Kummasti nostaa fiiliksiä, kun saa puuskuttaa raitista ulkoilmaa. Juoksulenkeissäni on tosiaankin läsnä paljon puuskutusta. Hyvä kun pystyy ylipäätään edes hengittämään. Mä en ymmärrä, miten jotkut ryhmäjuoksijat pystyvät juttelemaan ja juoksemaan samaan aikaan. Hmph, ylisuorittajat.

Seuraa vinkki lauantai-iltapäivään: lauantaina 17.12. Uusi Musta ja niin myös Project Mama YLE1:ssä Suoraa puhetta -ohjelmassa. Laittakaa lapset päiväunille ja vääntäkää radiot tai netti oikeille taajuuksille kello 12.15. Ohjelma jatkuu kello 13.57 asti. (Jää kolme minuuttia aikaa käydä kusella ennen uutisia.)

Ihanaa viikonloppua!

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joinain päivinä tulee sellainen olo, että voisin alkaa askeltaa tuota tietä pitkin ja olla palaamatta vähään aikaan. Tiedättehän tyypit, jot...

Salamatkustajan joulukalenteri - 15. luukku

15.12.11 Satu Kommentteja: 12

Joinain päivinä tulee sellainen olo, että voisin alkaa askeltaa tuota tietä pitkin ja olla palaamatta vähään aikaan. Tiedättehän tyypit, jotka lähtevät käymään kioskilla, mutta eivät koskaan palaa? Heihin on joskus todella helppo samastua.

Kuten juuri nyt.

Ipanasta on tullut Puntissa Roikkuja. Jos minä olen kotona, se haluaa istua minun sylissä, syödä minun syöttämää ruokaa ja mennä ulos vain jos minä puen sille vaatteet päälle. Mitä vittua? Mun mies on sille paljon mukavampi ja luonteeltaan paljon kärsivällisempi. Silti ipana työntää aina isänsä pois ja haluaa omia minut, vaikka minä osaan olla maailman hankalinta seuraa. Se ei vaan näytä asiaa ymmärtävän. En ole kovin otettu tästä saamastani huomiosta. Mutta jos lähtisin tuollaiselle Pienelle Äidin Pakomatkalle (siitä saisi muuten mainion lyhytelokuvan!), nuo kaksi viihtyisivät taatusti todella  hyvin keskenään.

Oho kappas, maito on loppunut. Pitääkin lähteä käymään kioskilla. Moi.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Borno ja parbit eivät taida sopia samaan lauseeseen. Mutta luettuani Project Maman puolelta kädenvääntöä barbeista , brätseistä, naiskuvasta...

Pornoiluksihan se meni

14.12.11 Satu Kommentteja: 25

Borno ja parbit eivät taida sopia samaan lauseeseen. Mutta luettuani Project Maman puolelta kädenvääntöä barbeista, brätseistä, naiskuvasta ja maailman muuttumisesta, pääsin jälleen virittäytymään oikein kunnon taistelumielialaan. Minkä sitä feministi-ihminen itselleen voi.

Maailma todella on muuttunut siitä, kun olin 12.  Beverly Hillsin Brenda ja Kelly pukeutuivat melko lailla eri releisiin kuin Gossip Girlsien pimut. Silikonin ja muun tökötin kulutus on hypännyt aivan toiselle asteelle. Olihan meillä 1990-luvulla Sabrina ja Samantha Fox, mutta silloin joka toinen musiikkivideo ei rakentunut paljaan pinnan ja pehvan heilutuksen varaan. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Sitten itse aiheeseen. Pornoon ja seksiteollisuuteen. Myös ne ovat muuttuneet. Seksilehtiä ja -videoita käytiin ennen ostamassa nurkkakioskilta puolisalaa. Nyt porno on netinkäyttäjällä sormien ulottuvilla. Paitsi että pornosta on tullut mainstreamea, se on myös raaistunut. Ei todella tarvitse etsimällä etsiä väkivaltaporno- tai lapsipornosivustoja nähdäkseen seksiä, jossa jompaa kumpaa osapuolta rääkätään. Pornoteollisuus  ei todellakaan ole kliinistä ja  viatonta puuhaa. Katso vaikka yksi esimerkki tästä linkistä. (Video ei ehkä sovi kovin herkille - katsoin itse pikakelauksella.)

Olen realisti: tiedän, että tilannetta on vaikea muuttaa. Silti olen seksin oston kriminalisoinnin kannalla. Se ei ehkä heti vähennä pornon kulutusta tai ihmiskauppaa ja muuta yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Mutta se on silti askel oikeaan suuntaan. Olen tyytyväinen, että Islannissa seksin ostaminen on kriminalisoitu ja strippiklubit kiellettyjä. Islanti on kärpäsen pieru tässä universumissa - mutta se on silti se pieru.

Hattuuni on turha yrittää asettaa kukkaa. Yksilöiden välisiin sopimuksiin en nimittäin halua hukata happea. Keskenään peuhaavien aikusten kesken minua ei voisi vähempää kiinnostaa, kävikö se sisällä vai ei ja kuka maksoi kenelle ja miten paljon ja tallensivatko puuhastelun muistikortille kavereitaan varten. Jokainen saa toteuttaa kinkyä itseään niin paljon kuin ehtii. Mulle on aivan sama, vetävätkö naapurit ykköseen, kakkoseen vai kaupasta noudettuun kuolleeseen kalkkunaan. Pääasia on, että kukaan sivullinen ei joudu - köyhyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi tai pakotettuna - välikappaleeksi. Kun hommassa liikkuu rahaa, löytyy aina joku, joka vetää välistä. Ja näiden välistävetäjien määrän minä haluan minimiin. Uskon, että siihen paras keino on poistaa rahantekomahdollisuudet  ja todella valvoa, että säädettyjä lakeja noudatetaan.

Haluan Keski-Euroopan moottoriteiden varsille vain aivan tavallisia huoltoasemakahviloita. En halua, että saksalaisisät voivat viedä poikansa bordelliin näiden 18-vuotissyntymäpäivänä. En halua, että bisnesporukat jatkavat neuvotteluitaan strippibaareissa. En halua, että kahden klikkauksen päästä on olemassa verkkosivuja, joilla mainostetaan laillisia videoklippejä, joissa kolme isomahaista miestä tunkee moloaan "Barely 18teen"-tytön suuhun.

Niin ja se emansipatorisuus. Seksin myymistä tai strippausta perustellaan usein "yleisellä hyvällä". Se on  kätevä tapa opiskelijatytöille tienata rahaa ja siinä sivussa hankkia itselleen vahva itsetunto. Hevonpaskaa, minä sanon. Aiheesta mielenkiintoinen artikkeli ja lisää ajattelemista Guardianissa viime kuussa ilmestyneessä jutussa. Juttu löytyy tästä linkistä.


Mutta miksi juuri porno ja barbit? Yhteys ei liity seksiin, vaan ulkonäön korostamiseen. Porno on ulkonäkökeskeisyyttä kärjistetyimmillään. Kyse on  vain ja ainoastaan siitä, miltä asiat saadaan näyttämään. Kun lasten nuket, piirrosvihkoset ja muu krääsä painottavat yhä enemmän ulkonäköä ja alkavat toistaa sitä yhtä ja samaa töröhuulista ja hoikkaa naiskuvaa, tällä mutsilla alkaa todella keittää. Eivätkä ole kyllä pyssyleikitkään jääneet paitsioon. Meno on muuttunut parinkymmenen vuoden takaa, jolloin nallipyssyt olivat hurjia leluja. Nykyään ihan tavallisesta verkkokaupasta voi ostaa  muovisen AK 47:n, joka "ei vaadi käsipumppausta, vaan toimii paristoilla ja tukee sarjatulta!" Ei paljoa naurata.





Kuvat: Ruutukaappauksia Bratz- ja Verkkokauppa.com-sivustoilta.



25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lumi vähenee, on pimeää. Ei muuta.

Salamatkustajan joulukalenteri - 13. luukku

13.12.11 Satu Kommentteja: 0

Lumi vähenee, on pimeää. Ei muuta.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Naapurissamme sijaitsee päiväkoti. Se on niin lähellä, että näen ikkunasta, kenellä tarhan pihalla päivystävistä apinoista on nuha. Olemme j...

Salamatkustajan joulukalenteri - 12. luukku

12.12.11 Satu Kommentteja: 2

Naapurissamme sijaitsee päiväkoti. Se on niin lähellä, että näen ikkunasta, kenellä tarhan pihalla päivystävistä apinoista on nuha. Olemme jonottaneet tuohon onnelaan jo vuoden. Pian voimme virittää köyden eteisen ja lastentarhan ruokailutilan välille, pakata ipanan koriin ja työntää korin liikkelle ikkunasta. Suoraan katettuun pöytään.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Muutamia kuolemattomia ajatuksia viime päiviltä. Onneksi viikonloppu on pian ohi. Älä laita äidin hammasharjaa pimppiin. Ota se käsi poi...

Salamatkustajan joulukalenteri - 11. luukku

11.12.11 Satu Kommentteja: 10

Muutamia kuolemattomia ajatuksia viime päiviltä. Onneksi viikonloppu on pian ohi.

  • Älä laita äidin hammasharjaa pimppiin.

  • Ota se käsi pois kaktuksesta.

  • Pehmolelu ei halua kylpeä wc-pytyssä.

  • Ei kannata laittaa keinokuituhihaa palavaan kynttilään.

  • Pulkka ei luista asvaltilla.


10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kyllä oli tänään niin huono sää, että en pystynyt menemään ulos valokuvaamaan. Tämänpäiväinen luukku siis nopea kurkistus ulos. Ja äkkiä ovi...

Salamatkustajan joulukalenteri - 10. luukku

10.12.11 Satu Kommentteja: 4

Kyllä oli tänään niin huono sää, että en pystynyt menemään ulos valokuvaamaan. Tämänpäiväinen luukku siis nopea kurkistus ulos. Ja äkkiä ovi kiinni. Släm. Toivottavasti teillä päin on ollut vähän parempi sää!

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Muistakaa - kuten kyltti neuvoo - näin perjantaina ja muutenkin pikkujoulukauden aikaan varoa hameväkeä. He nipistelevät housupukuisia hanur...

Salamatkustajan joulukalenteri - 9. luukku

9.12.11 Satu Kommentteja: 2

Muistakaa - kuten kyltti neuvoo - näin perjantaina ja muutenkin pikkujoulukauden aikaan varoa hameväkeä. He nipistelevät housupukuisia hanurista.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joulukalenterin 8. luukku.  Ikuistettuna torstai-ilta 8.12.2011 kello 21:55. En voi sille mitään, mutta tuosta "kuoppia tiessä" -l...

Salamatkustajan joulukalenteri - 8. luukku

8.12.11 Satu Kommentteja: 5

Joulukalenterin 8. luukku.  Ikuistettuna torstai-ilta 8.12.2011 kello 21:55. En voi sille mitään, mutta tuosta "kuoppia tiessä" -liikennemerkistä tulee mulle aina mieleen norsun nielaissut käärme. Olikohan se Pikku prinssissä...

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lihakuu. Liha kuu. Rasvaa tihkuva, punainen pallo, josta leikkaa monta mehevää kyljystä. Voiko juustoinen kuu ollakin lihaa? No kyllä voi, a...

Keskiviikon kirja: Lihakuu

7.12.11 Satu Kommentteja: 4

Lihakuu. Liha kuu. Rasvaa tihkuva, punainen pallo, josta leikkaa monta mehevää kyljystä. Voiko juustoinen kuu ollakin lihaa?

No kyllä voi, ainakin Janica Branderin novellikokoelmassa Lihakuu.

Lihakuun novellit ovat läpeensä kummallisia, mutta  hyvällä tavalla. Kunkin tarinan kehys on tavanomainen: jouluaattoilta, kesäretki vaarin kanssa tai isä ja poika avantouinnilla. Yhtäkkiä jokaiseen tarinaan kuitenkin tunkeutuu abstrakti möykky - sellainen "lihakuu". Esimerkiksi hurjien voimien ihmemies-Kalevi, perunamuusi-mummo ja Jänö King-Kong. Teoksessa on hienointa mielestäni se, kuinka kirjoittaja on saanut absurdin ja kummallisen istumaan tavallisen tarinan kehikkoon yhtä varmasti kuin mummon keinutuoliin. Se sopii siihen. Sen kuuluukin olla siinä. Brander on taitava kirjoittaja!

Novelleissa käsitellään synkkiä aiheita, kuten aviokriisejä ja mielenterveysongelmia - toisaalta siinä on myös paljon seksiä ja lasten oivalluksia. (Ja ne ovat kai elämässä useimmiten positiivisia asioita  :) ) Tarinoiden vinous hymyilyttää, vaikka aiheen puolesta voisi vaikka itkeäkin. Merkillinen kirja. Todellinen Lihakuu.

Omia suosikkinovellejani olivat Lihakuu, Sielumies, Penkit ja Tumma puu. Jos joku muu on lukenut kirjan, olisi kiinnostavaa kuulla, mistä novelleista piditte eniten.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vinkistä löysin tällaisen . 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Eräänlainen manifesti - en tosi tiedä kuinka tosissaan kirjoittaja on. Sitä jäin ihm...

Hei sinä ihminen siellä kotona

6.12.11 Satu Kommentteja: 31

Vinkistä löysin tällaisen. 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Eräänlainen manifesti - en tosi tiedä kuinka tosissaan kirjoittaja on. Sitä jäin ihmettelemään,  että miksi näihin juttuihin vedetään aina eläimet mukaan? Mä mikään toukka ole. Sinä päivänä kun luulen että mulla sojottaa otsalla kaksi tuntosarvea, on ehkä aika hakeutua terapiaan. Tai pestä hiukset.
On moraalisesti väärin opettaa lapsi tuttipullolle tasa-arvon nimissä tai ”karaista” lasta väkisin tuottamalla tälle eroahdistustuskaa. On kuunneltava lasta tuntosarvet herkkinä siinä, koska hän on valmis olemaan erossa äidistä ja minkälaisia aikoja.

PS. Tulin käväisemään Kööpenhaminassa, joten joudutte odottamaan seuraavaa joulukalenterikuvaa 2 päivää... Islannista tulleella olo on kuin suurkaupungissa: täällähän on metrokin ja kaikkea. Ja kaljaa saa kioskista. Voi juma!

31 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Siis ei meillä, mutta noin yleensä. Project Mamassa on hauskaa ajatusleikkiä määräaikaisista avioliitoista. Jatkoin pähkäilyä erojen suuntaa...

Voihan avioero.

5.12.11 Satu Kommentteja: 23

Siis ei meillä, mutta noin yleensä. Project Mamassa on hauskaa ajatusleikkiä määräaikaisista avioliitoista.

Jatkoin pähkäilyä erojen suuntaan.

Osa parisuhteista päättyy aina eroon, ja se on pelkästään hieno juttu. Kahden toisiaan kilpaa syövän ei kannata jakaa samaa vessaa. Siitä ei tule mitään. Ensinnäkin: Joskus tehdään virheitä ja pistetään nyytit yhteen  miettimättä sen tarkemmin. Kun sillä oli niin <ja tähän ihan mikä tahansa elämän kannalta turha sanapari, kuten "kuoppa leuassa" tai "riippuva alahuuli" tai "aitoja tunteita">. Toisekseen: Välillä ihmiset muuttuvat - toisesta kuoriutuukin täys kusipää. Ja sitä kuka tuollaisen muodonmuutoksen tekee, ei valitettavasti pysty arvaamaan etukäteen. (Muistatteko, kun aikaisemmin blogissa kirjoitin Honkasalon Eropaperit-kirjasta? No ette jumalauta usko - muutaman kuukauden kuluttua siitä Honkasalon mies jätti vaimonsa Facebookissa - jo oli epäsomettamisen huippu, saatans). Ja kolmanneksi se tylsin vaihtoehto: Joskus siihen toiseen vaan kyllästyy. Toinen ei vituta, mutta muuttuu täysin yhdentekeväksi.


Mutta sitten tulee se ongelma. Ipanat. Mitä tehdään yhteisille lapsille? Puolet sulle, puolet mulle. Kun omat vanhempani erosivat, kävin  huoltajuuskysymyksiin liittyen juttelemassa kunnan sosiaalityöntekijän kanssa. Ilmeisesti kaikki vähän vanhemmat avioerolapset joutuvat tähän samaan, arkistopaperin kuivattamaan perheneuvotteluhuoneeseen. Kumman luona haluaisit asua? Jos asut äidin luona, mitä haluaisit tehdä isän kanssa? Mitä te yleensä teitte isän kanssa yhdessä? Voisitteko te vaikka kerran viikossa tehdä sitä samaa asiaa tästä eteenpäin?

Voi jumalauta mää sanon. Ööh. Me syötiin isän kanssa aamiaista saman pöydän ääressä ja käytiin lauantaisin koko perhe saunassa, tehtiin pitsaa ja juotiin sen jälkeen keltaista limpparia ja katsottiin telkasta Napakymppiä. Että mites tästä eteenpäin niin. Aina lauantaisin kello 12 ja 15 välillä. Katsotaan vaikka viime viikon Napakymppi vhs-kasetilta. Vai?

Enpä nyt oikein tiedä, miksi tässä kohkaan. Lähinnä kai siksi, että vanhempien ero on lapsille muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aivan kamalaa. Arjen täydellisen muuttumisen päälle tulevat muutot, ehkä uusi paikkakunta ja vittumaiset väittelyt siitä, kenen kuuluu olla missäkin minäkin  viikonloppuna  ja miksi on pakko mennä muualla asuvan vanhemman luo, jos inhoaa sitä uutta puolisoa.

Siksi ehdotankin, että vanhempien erotessa alaikäiset lapset jäävät asumaan kotiinsa ja vanhemmat hankkivat itselleen omat vuokrayksiöt, joissa käyvät yöpymässä kun eivät ole vanhemmuusvuorossa. En muista enää, kuka tuon alkuperäisen idean vanhempien sukkuloinnista esitti, mutta ei kuulosta yhtään pöllömmältä. Saisivat siirtyä kahden kodin välillä tuplavaatteiden kanssa ja kahden yhtäaikaisen hammasharjan omistajina. Lapset eivät ole päättäneet erota, joten miksi heidän pitäisi hoitaa se sopeutuminen?

Tämä siis näin erolapsen näkökulmasta. Jos olen joskus siinä eroavan vanhemman roolissa, saattaa tuulla toiseen suuntaan.

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Maanantaiaamu kello aamukahdeksan. Ja missäs paistaa valo - naapurin päiväkodissa tietty. Siellä on tahmakäsiarmeija valmiina aamupäivän har...

Salamatkustajan joulukalenteri - 5. luukku

5.12.11 Satu Kommentteja: 3

Maanantaiaamu kello aamukahdeksan. Ja missäs paistaa valo - naapurin päiväkodissa tietty. Siellä on tahmakäsiarmeija valmiina aamupäivän harjoituksiin. Jos jossain on pimeää niin täällä. Ei taaskaan näe, mistä taivas alkaa.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Säpinää sunnununtaihin! Tämä kuva todistaa, että ulkona liikkuu lisäkseni myös muita. Ulos mennessä tuntuu kuin astuisi maitopurkkiin. Kaikk...

Salamatkustajan joulukalenteri - 4. luukku

4.12.11 Satu Kommentteja: 2

Säpinää sunnununtaihin! Tämä kuva todistaa, että ulkona liikkuu lisäkseni myös muita. Ulos mennessä tuntuu kuin astuisi maitopurkkiin. Kaikkialla kosteaa ja valkoista. Taivas ja kaduille paakkaantunut lumi ovat sen verran samaa valkoharmaan sävyä, että saa hetken miettiä, missä se taivas alkoikaan.*




*) Tässä kohtaa olisi kai paikallaan siteerata islantilaista kansalliskirjailijaa Halldór Laxnessia, joka runoilee romaanissaan Maan valo: ”Siellä missä jäätikkö piirtyy taivasta vasten, lakkaa maa olemasta maallinen ja saa osansa taivaasta. Siellä eivät asusta surut, eikä siis ilokaan ole tarpeen. Siellä hallitsee yksin kauneus. Kaikkia vaatimuksia ylempi.”


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänään kello 10:30 ja pilvetön päivä. Aika usein mulle tulee olo, että tässä kaupungissa ei juuri asu muita. Ei ole pahemmin ruuhkaa. No, en...

Salamatkustajan joulukalenteri - 3. luukku

3.12.11 Satu Kommentteja: 2

Tänään kello 10:30 ja pilvetön päivä. Aika usein mulle tulee olo, että tässä kaupungissa ei juuri asu muita. Ei ole pahemmin ruuhkaa. No, enemmän tilaa meidän vankkureille. Leppoisaa lauantaita!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Meillä on alettu syödä elävää ravintoa. Keitin aamupuuron tavalliseen tapaan. Lapsi alkoi lusikoida puuroa suuhunsa ja minä tiskata tiskejä....

Syötin juuri lapselleni matoja

3.12.11 Satu Kommentteja: 12

Meillä on alettu syödä elävää ravintoa.

Keitin aamupuuron tavalliseen tapaan. Lapsi alkoi lusikoida puuroa suuhunsa ja minä tiskata tiskejä. Ja mitä näinkään kattilassa: kaksi valkoista, alle sentin mittaista matolieroa. Katsoin vähän tarkemmin kaurahiutalepurkkiin. Sieltä löytyi muutama matonen lisää. Voi saatana! Ja lapsikin oli jo kauhonut puuronsa loppuun. Se vähän ihmetteli kauhistunutta ilmettäni mutta pyysi kuitenkin tuttuun tapaan lisää. Totesin, että ei ehkä kannata. Annoin purkin jukurttia ja heitin kaurahiutalevaraston kaaressa ulos roskikseen. Kuinka hemmetissä suljettuun lasipurkkiin voi tulla matoja?

Ja mitäs tässä nyt pitäisi seuraavaksi tehdä? Ei voi oikein ongellekaan lähteä, kun kaupungin lampi on jäässä. Voiks mato-ongen kanssa mennä pilkille?

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Leudompi sää, enemmän mustaa. Kello 12 päivällä säkin suusta on alkanut vuotaa vähän valoa kaupunkiin. Tätä riemua ei kuitenkaan kestä pitkä...

Salamatkustajan joulukalenteri 2. luukku

2.12.11 Satu Kommentteja: 4

Leudompi sää, enemmän mustaa. Kello 12 päivällä säkin suusta on alkanut vuotaa vähän valoa kaupunkiin. Tätä riemua ei kuitenkaan kestä pitkään: neljän tunnin kuluttua on jälleen pimeää.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tuomaristo (joka koostuu minusta ja kahvikupista) on tehnyt päätöksensä . Tämä mutsi lukee seuraavaksi Lihakuun. Nimimerkki -m- osasi vetää ...

Kirjastontädille kiitos

1.12.11 Satu Kommentteja: 1

Tuomaristo (joka koostuu minusta ja kahvikupista) on tehnyt päätöksensä. Tämä mutsi lukee seuraavaksi Lihakuun. Nimimerkki -m- osasi vetää oikeasta narusta. Olen nimittäin heikkona kirjastontäteihin ja -setiin. Jos maailma mätkii päähän, kirjastossa käynti helpottaa aina. Se harmonia, hiljaisuus ja lievä etukeno, jolla henkilökunta lykkii  täysinäisiä kirjakärryjä hyllyjen välissä. Ahh.

Tässä vielä -m-:n perustelu:
Kirjastontätinä sanoisin että Lihakuu, koska sitä ei ole KUKAAN lainannut meiltä vielä kirjastosta eikä se ole kiinnostanut henkilökuntaakaan, mutta sain tänään supersuosituksia eräältä ammatikseen kirjoja arvostelevalta, ja Hotakainen oli myös hänen mielestään tietysti ehdottomasti perus-laadukasta, mutta omalle lukulistalleni hänen kertomansa perusteella nousi topvitoseen Kyrön Kerjäläinen ja jänis todella ajankohtaisen juonen takia! Eli lue se (niin mun ei tarvi pitää kiirettä josko sais vielä yhden arvostelun lisää siitäkin. :D )

Kiitos kaikille osallistujille; todella mielenkiintoisia ajatuksia teillä esim. pahuudesta ja sen kuvaamisesta. Kyrö ja Hotakainen näyttävät kiinnostavan paljon - myös minua, joten palaan heihin (ja näihin muihinkin) vielä. Mutta herroilla riittää joka tapauksessa lukijoita; he voivat tällä kertaa hieman odottaa.

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Noah Kalina otti itsestään kuvan joka päivä kuuden vuoden ajan. Kadehdittavan hyvä konsepti, mutta vaatii aivan liikaa sitoutumista. Niinpä...

Salamatkustajan joulukalenteri

1.12.11 Satu Kommentteja: 11

Noah Kalina otti itsestään kuvan joka päivä kuuden vuoden ajan. Kadehdittavan hyvä konsepti, mutta vaatii aivan liikaa sitoutumista. Niinpä pöllin tämän idean ja teen siitä mikroversion. Joulukuun 24. päivään asti laitan tänne yhden kuvan joka päivä kotikadustamme. Näette samalla, millainen sää täällä on. (Kiinnostaa varmaan ihan valtavasti.)

Ihanaa, marraskuu on ohi! Pian on joululoma. Reykjavík kiittää.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen nykytarjontaan, pitää keksiä itse uusi juttu. Niinpä mä aloitan nyt uuden trendin. Nimittäi...

Mikrojuoksulenkkeily - seuraava liikuntatrendi

30.11.11 Satu Kommentteja: 11

Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen nykytarjontaan, pitää keksiä itse uusi juttu. Niinpä mä aloitan nyt uuden trendin. Nimittäin mikrolyhyet juoksulenkit. Maratonit ovat niin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Pitkänmatkan juoksija saa nestehukan ja pyörtyy. Mikrojuoksulenkillä nauttii ja pystyy keskittymään ympäristöön.

Tässä on takana tarina. Mä nimittäin rakastin urheilua. Punttisaleja, jumppaa, spinning-tunteja, uintireissuja, ratsastamista, voimajoogaa, thai-nyrkkeilyä, tai-chitä. You name it, I have tried it. Mulle oli todella vaikeaa luopua hikiurheilusta paksuillessani ja ipanan ensimmäisinä kuukausina. Kyllä se kymmenen kiloa läskiä perseessä ahdisti ihan tarpeeksi, mutta vielä enemmän otsasuonta tykytytti se, että ei saanut enää hikoilla itseään tasapainoon. Kun ei urheile, pää on tukossa, naamaan tunkee finnejä ja sytytyslanka on todella lyhyt.

Ipana ei ruokailusyistä ole vaatinut meitsin läsnäoloa puolen tunnin välein enää pitkään aikaan. Nykymenoa tahdittaakin päiväkoti. Skidi kasiksi päiväkotiin, sitten töihin/luennolle/töihin/apua ja kello on puoli neljä. Skidi hoidosta, kotiin laittamaan ruokaa, pesulle, yöpuku päälle ja nukkumaan, siivotaan keittiö, luetaan aamun lehti. Se ilta onkin sitten siinä. Ysin jälkeen ei ehdi enää pakata treenikassia, mennä jumppaan/joogaan/seinäkiipeilemään, käydä suihkussa ja tulla kotiin.

Puhki juostu.
Ainut urheilulaji, johon mulla enää on minuutteja, on juoksu. Tuo entinen inhokkiliikuntamuotoni. Lenkkarit jalkaan, heijastin hihaan ja perse hyllymään lenkkipolulle 40 minuutiksi. Se on tarkalleen ottaen 5 kilometriä eikä metriäkään enempää. Tuon mikron kun vetäisee 2-3 kertaa viikossa, mahdun noin suunilleen vanhoihin vaatteisiini eikä vanne pään ympärillä pääse kiristymään liikaa. Ja kun kohdalle osuu rosvosektori, sellainen oikein kunnon säätöpäivä, lenkin pituus jää 2,5 kilometriin.

Mikrojuoksua voi tehdä milloin vain: aamulla ennen lapsen heräämistä, ruokatunnilla (ja ehtii vielä lounaallekin), Salkkareiden ja puoli yhdeksän uutisten välissä. Asuinpaikasta riippuen mikrojuoksu voi viedä vaikka luolaan. Tai sitten R-kioskille.

For real: kenellä on aikaa treenata maratonille? Sinkuilla. Miehillä. Naisilla, joiden skidit käy koulua. Pienten lasten mutseilla, joilla on taikasauva ajanhallintatyökaluna. Sellaista sauvaa multa ei valitettavasti löydy. Joten mä aion tästä eteenpäin ja hyvällä omallatunnolla suosia vain mikrojuoksulenkkejä. Sitä paitsi pian ei tarvitse nolostella maratonille treenavien  seurassa, kun vertaillaan juoksulenkkien pituuksia.  Mikrojuoksu on nimittäin aivan pian todella trendikästä.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuulin suomalaisilta tuttaviltani lastenohjelmasta nimeltä Hirveä Henri. Tätä kuulemma näytetään Ylellä. Mikä jytky! Katselin pari jaksoa. T...

Pläjäys lastenkulttuuria

29.11.11 Satu Kommentteja: 17

Kuulin suomalaisilta tuttaviltani lastenohjelmasta nimeltä Hirveä Henri. Tätä kuulemma näytetään Ylellä.

Mikä jytky! Katselin pari jaksoa. Tämä on juuri sellaista sisältöä, jota vanhemmat rakastavat ja tv-maksulla mielellään tukevat. Tai sitten ehkä ei.

En ole ihan varma, kumpi näistä hahmoista on inhokkini: Vilautan mun nyrkkirautaa -Hirveä Henri vai selloa soittava, Hanken-suittu Nynny-Pekka.

Jotenkin Muumit alkoivat juuri tuntua sangen harmittomilta...

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olo on kuin mankelin läpi menneellä lakanalla. Miksi maailman kaikki asiat tapahtuvat aina vuoden lopussa? Dead-linet, tenttipäivämäärät ja ...

Pieni kirjakilpailu

27.11.11 Satu Kommentteja: 27

Olo on kuin mankelin läpi menneellä lakanalla. Miksi maailman kaikki asiat tapahtuvat aina vuoden lopussa? Dead-linet, tenttipäivämäärät ja tulevaisuudensuunnitelmat muodostavat sellaisen kerän, että ei tee mieli kuin potkaista se nurkkaan. Argh. Ja sitten mulla on yöpöydällä älytön pino tajuttoman hyviä kirjoja odottamassa lukemista. Mutta en osaa päättää mistä aloittaa! Joten kysyn apua teiltä.

Parhaimman perustelun kirjoittajalle lähtee Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin kirjoittama kaunokirjallisen tekstin kirjoitusoppaan Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja. Minulla on noita oppaita nurkassa kaksin kappalein, eikä tupla-annos ainakaan toistaiseksi ole tuplannut kirjoitusnopeuttani. Joten toinen lähtee postissa jäätikköpostikortin kera parhaille perusteluille. Ja ta-daa: saanpahan omaan hyllyyn taas lisää tilaa!

Opaskirjan avulla voi vaikka alkaa iltapuhteina kirjoittaa omaa kirjaa. (Kaikilla mutseilla on siihen varmaan ihan järjettömästi aikaa.)  Oppaassa on onneksi myös paljon sellaisia harjoituksia, joita tekee mieli naputella omaksi ilokseen vaikka ei kirjaa aikoisi koskaan kirjoittaakaan. Tai ei ole pakko kirjoittaa yhtään mitään. Opaskirjan luettuaan alkaa lukea kirjoja vähän eri vinkkelistä  - se on kiinnostavaa.

Eli siis. Mikä näistä kirjoista ansaitsisi tulla luetuksi ensimmäisenä ja miksi? Vastausaikaa on 1.12. asti, laitan kirjan 2.12. postiin.

Ja nyt mä menen nukkumaan. Huomenna taas ihana, ihana maanatai......

1. Jonathan Littell. Hyväntahtoiset.

2. Tuomas Kyrö. Kerjäläinen ja jänis.

3. Janica Brander. Lihakuu.

4. Kari Hotakainen. Jumalan sana.

5. Helmi Kekkonen. Valinta.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rintaruokinta. Mulle vähän sama kuin hammaslääkärillä käynti: menin ja tein, mutta ei naurattanut. En ole imettänyt yli vuoteen. Siksi nämä ...

Saisko maitoa kahviin?

26.11.11 Satu Kommentteja: 3

Rintaruokinta. Mulle vähän sama kuin hammaslääkärillä käynti: menin ja tein, mutta ei naurattanut. En ole imettänyt yli vuoteen. Siksi nämä maitovitsit ovat varmaan alkaneet taas naurattaa. Tässäpä kupilliset kuumaa lähiluomua, kirjaimellisesti. Eat&EnJoy. Anton&Plankton.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mua alkoi jotenkin aamulla vituttaa, kun 66 % meidän perheestä näyttää puoli kahdeksalta näin virkeältä. He haluavat pyöräillä päiväkotiin j...

Kuka haluaa ulos?

25.11.11 Satu Kommentteja: 15

Mua alkoi jotenkin aamulla vituttaa, kun 66 % meidän perheestä näyttää puoli kahdeksalta näin virkeältä. He haluavat pyöräillä päiväkotiin ja sieltä töihin, vaikka ulkona on pimeää kuin säkissä ja yöllä oli satanut ensilumi. (Sehän ei kuulemma haittaa, pyörässä on nastarenkaat. Pyörässä nastarenkaat? Joka päivä oppii näköjään jotain uutta.)

Menin itse kuumaan suihkuun. Join kahvia. Kävelin olkapäät korvissa työhuoneelle ja yritin ajatella, että aurinko nousee noin kahden tunnin kuluttua. Postasin tämän kuvan Facebookiin ja huomasin, että en ole tilanteessa yksin. Vertaistukena tämä avautuminen siis teillekin. Kun on pimeää, kuuluisi oikeasti nukkua. Tai vähintään lukea kirjaa sängyssä. Nuo yhdet hullut saa mun puolesta lähteä vaikka ylittämään Vatnajökullia.


15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yritämme opettaa lasta potalle. Mutta kuten kuvasta näkyy, se ei ole ihan helppoa. Tähän on neljä mahdollista selitystä: Lapsi on innostun...

Ja väliimme tuli kielimuuri

22.11.11 Satu Kommentteja: 11

Yritämme opettaa lasta potalle. Mutta kuten kuvasta näkyy, se ei ole ihan helppoa. Tähän on neljä mahdollista selitystä:

  • Lapsi on innostunut kokeellisesta päähinemuodista.

  • Se on vähän vajaa.

  • Me olemme aika paljon vajaita. Ja kehnoja opettajia. (Niin, ja mä en ala kyllä malliksi potalle pissaamaan.)

  • Väliin tuli kielimuuri. Meni päät sekaisin. Ei ole helppoa kasvaa kaksikieliseksi.


11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tajusin juuri, että olen asunut ulkomailla melko tarkalleen viisi vuotta. Aika tehdä pieni yhteenveto. Asuukohan blogini lukijoista moni Suo...

Pari totuutta ulkomailla asumisesta

18.11.11 Satu Kommentteja: 36

Tajusin juuri, että olen asunut ulkomailla melko tarkalleen viisi vuotta. Aika tehdä pieni yhteenveto. Asuukohan blogini lukijoista moni Suomen ulkopuolella? Jos, niin tätä alla olevaa täysin järjetöntä listaa saa vapaasti täydentää.

Muutamia totuuksia ulkomailla asumisesta



  • Olet löytänyt mukavan baarin naapurustostasi. Kerrot löydöksestäsi paikallisille suomalaisille tuttavillesi. Joku elämäntapaekspatriaatti haluaa heti muistuttaa, että tuohan on ollut Lonely Planet -listauksen jälkeen täys turistipaikka. Jo monta vuotta.



  • Löydät ruokakaupasta maustamatonta jogurttia. Kotona huomaat, että sokeri ei näköjään olekaan mauste.  Vähän sama tunne kuin ostaisi vessapaperiksi naamioitua hiekkapaperia. Pitää oppia ymmärtämään eri kulttuureja. Pitää oppia ymmärtämään eri kulttuureja. Pitää oppia...



  • Saat Suomesta vieraita. He haluavat, että viet heidät johonkin ihanaan paikalliseen ravintolaan. Viimeisen vuoden olet kuitenkin juossut työpaikan, ruokakaupan, puhelinyhtiön asiakaspalvelun ja päiväkodin väliä. Paljo ehtiny ravintoloissa käymään. Harhailette tunteja kaupungin keskustassa, lopulta kaikki ovat tosi väsyneitä ja mentte Pizza Hutiin.



  • Kuulet Suomessa asuvilta tuttaviltasi, kuinka siistiä onkaan asua ulkomailla: meren rannalla ja viinikin on halpaa. Niinhän se on: ulkomaille muuttaminen on vähän sama asia kuin lähtisi ei koskaan päättyvälle lomamatkalle.



  • Monet ihailevat uuden kotimaasi letkeää kulttuuria: kaikki ottavat niin rennosti. Joo. Tekemällä 12-tuntisia työpäiviä viisipäiväisellä kesälomalla. Rosvosektori.




  • Heti kun matkustaa Suomesta etelään, pääsee käsiksi todelliseen sivistykseen, kuulee usein sanottavan: ihmiset keskustelevat myös selvin päin ja naapuritkin tervehtivät. Vittu mää ainakaan mitään small talkia jaksa.



  • Lapset oppivat monikulttuurisiksi ja kielineroiksi. Nojoo. Kolmevuotias osaa sanoa kaksi sanaa ja nekin eri kielillä. Se askartelee pääsiäiskoristeita juhannuksena, luulee burkhaan pukeutunutta naapuria batmaniksi, on varma että Simpsonit ovat Suomesta ja vaatii joulupukkia kylään syntymäpäivänään.




  • Nähtävää on niin paljon! Ja ihania kahviloita! Voi mikä museotarjonta! Me ainakin käydään  ihan hemmetin usein museoissa ja kahviloissa. Aktiivinen perusturre näkee viikonlopussa enemmän kotikaupunkiasi kuin sinä vuoden aikana. (Mä asuin Barcelonassa kaksi vuotta, enkä käynyt kertaakaan Picasson museossa.)



  • Ihanan romanttisia vanhoja taloja ja alkuperäiset kaakelilattiat 1800-luvulta. Kaunis lattia kummasti lohduttaa  niinä talvipäivinä, kun perse jäätyy kiinni sohvaan ja ulkona tuulee yhtä paljon kuin sisällä. Kaupanpääliseksi saat uusia lemmikkejä. Maasta riippuen joko torakoita, muurahaisia, pikkuliskoja, hyttysiä, jalattomia kerjäläisiä tai tuhkaa tulivuoren piipusta.



  • Tutustuu uusiin ihmisiin. Siis toisiin suomalaisiin, jotka ovat yhtä skeidassa jamassa kuin sinä itse. Syödään kimpassa ruisleipää ja fiilistellään seuraavaa Suomen-reissua. Erasmus-vaihto-opiskelijan elämä on hieman rikkaampaa. Silloin tutustuu toisiin Erasmus-opiskelijoihin.



  • Oppii käytännön kielitaitoa. Kyllä kyllä. Kun yrittää leipomossa sanoa, että haluaa kokojyväleipää, joutuu toistamaan sanakirjasta luntatun sanan viisi kertaa eikä kukaan silti ymmärrä. Lopulta päätät ostaa viisi kroisanttia. Toinen esimerkki todistaa, että maailman puhutuin kieli on paska englanti. Jos pitää englanniksi puhua oravista, tytäryhtiöistä tai jalokivistä suusta tuleekin neliö (squirrel), sub-päiväkirja tai sub-meijeri, riippuu päivästä (subsidiary) ja käsittämättömän mongeruksen jälkeen "diamond necklaces and stuff" (jewellery).



  • Ulkomailla ei selviä, jos ei opi nauramaan itselleen. Siksi kai mä tän bloginkin perustin.


36 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ipana sai oksennustaudin kello 2:04 viime yönä. Ei muuta. PS: Tai no, tässä pyykinpesun lomassa tekee mieli ihmetellä, että miten voi 85 sen...

Sumeeta logiikkaa

17.11.11 Satu Kommentteja: 11

Ipana sai oksennustaudin kello 2:04 viime yönä. Ei muuta.

PS: Tai no, tässä pyykinpesun lomassa tekee mieli ihmetellä, että miten voi 85 senttimetriä pitkään ihmiseen mahtua kymmenen litraa oksennusta? Tapahtuuko oksennuksen ulostulovaiheessa joku reaktio, jossa tiivis aine kasvattaa tilavuutensa satakertaiseksi? Ei tätä muuten pysty selittämään.
Kodissamme on muuten aika hyvät aromit. Nyt äkkiä jotain Wunderbaumia tänne.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuinka paljon voivat ärsyttää arjen pienet vääryydet? Ainakin niin paljon, että vääryyden käy tallentamassa kännykkäkameraan ja jakamassa ne...

Vaadin pienempiä reikiä

14.11.11 Satu Kommentteja: 10

Kuinka paljon voivat ärsyttää arjen pienet vääryydet? Ainakin niin paljon, että vääryyden käy tallentamassa kännykkäkameraan ja jakamassa nettiin. Voiko mikään lisätä vitutusta enempää kuin ylireilu saippuapullo väsyneenä suihkussa käyvää ihmistä? No kyllä ei voi.


Suihkusaippuapulloissa on nykyään aivan tavattoman isot annostelurei'ät. Kun pulloa kallistaa, sieltä valahtaa käteen puoli litraa saippuaa, josta puolet valuu lattialle. Sitten liukastut ja otat saippuakädellä kylpyhuoneen seinästä tukea. Mieltä ylentävää suihkussa käynnin jälkeen kuurata kylpyhuonetta. Not.

Että te ystävät siellä Colgatella. Voisitteko sahata vähän pienempiä reikiä näihin teidän tölkkeihinne? (Lätkäistkää vaikka purkkiin kymmenen senttiä lisähintaa  niin pysyy katteet ennallaan. Vituttaa tämä saippuassa kylpeminen.)

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi juma. Mulle flirttailtiin viime viikolla ensimmäisen kerran MELKEIN KOLMEEN VUOTEEN*. Vähänkö itsetunto nousi. Raskaana olevalle kukaan ...

Uusi, hehkeä MINÄ

12.11.11 Satu Kommentteja: 7

Voi juma. Mulle flirttailtiin viime viikolla ensimmäisen kerran MELKEIN KOLMEEN VUOTEEN*. Vähänkö itsetunto nousi.

Raskaana olevalle kukaan ei todellakaan iske silmää. Joku saattaa tuijottaa ylisuuriin ryntäisiin, mutta siihen se jää. Raskausmaha ei aivan saleen ole se ensimmäinen turn-on. Naama finneillä ja edessä roikkuu iso pötsi. Se voi olla hellyttävän muumimaista, mutta muumi ei ole millään tavalla seksuaalisesti kiinnostava. Tai jos jonkun mielestä on, niin siitä en halua kuulla enempää.

Sitten kun lapsen synnyttyä imetät toinen tissi imeysliivissä ja toinen lapsen suussa kahvilassa kroisantin muruset sylissä, joku puoliaikapervo saattaa tuijottaa sun tissejä, mutta harvoin tulee pyytämään puhelinnumeroa. Jengi kai yleensä myös kelaa, että jos sulla on lapsi, oot tod.näk. varattu tai ainakin jonkinmoisessa "suhteessa". Seksuaalisessa tai veljellisessä. Ja jos joku maitosuihkufetissi lähestyisikin, kiinnostus ei olisi molemminpuolista.

No sitten lapsi kasvaa sen verran, että sen voi jättää anopille hoitoon yöksi. Silloin jos mennään ulos, mennään yleensä miehen kanssa yhdessä. Siinä tilanteessa harva tulee haaskalle. Tai ehkä jotkut threesome-intoilijat, mutta tässä vaiheessa on oma takapuoli vielä sen verran arvilla, että semmoisista jutuista ei pysty kyllä kiinnostumaan.

Mutta sitten onni potkaisee.

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa illalla ulkona (siis ihan oikeissa bileissä) ilman miestä ja ilman lasta. Aika pian kylkeen liimaantui  hauskannäköinen ja kiinnostavan nuori (mua kuitenkin sopivasti vanhempi) mies. Siinä keskusteltiin joku tunti ja aloin kelata, että haloo. Tästä keskustelusta mulla on jonkinmoinen muistijälki. Sehän yrittää iskeä mua! No mä olin sitten kiltti kuitenkin ja kerroin, että mullon mies ja lapsi, ja se lähestyminen jäi sitten siihen. Mutta voi herranjumala kun tuli hyvä fiilis. Äidistä on nuoltu pölyt pois ja pokaali kiiltää jälleen!

*) Jos joku blogin lukija on koittanut iskeä mua, mutta en ole tajunnut, sori. Se ei melko varmasti johtunut sinusta.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ipana oppi viime viikolla, että on olemassa dvd-levyjä ja niitä voi katsoa. (Vasta nyt tajusin television arvon.) Mutta. Meillä on vain yksi...

Etsitään Hemulin muiluttajaa

11.11.11 Satu Kommentteja: 20

Ipana oppi viime viikolla, että on olemassa dvd-levyjä ja niitä voi katsoa. (Vasta nyt tajusin television arvon.)

Mutta. Meillä on vain yksi suomenkielinen dvd, Muumilaakson tarinoita. Viihdepläjäyksessä on eräs hankala ongelma: Hemuli. Kun Hemuli pärähtää ruutuun, ipana pärähtää itkemään ja juoksee naama kauhusta vääntyneenä sohvan taakse piiloon. Nyökkäilen ymmärryksestä. Kyllä minuakin alkaisi itkettää, jos kadulla tulisi vastaan violettiin hippimekkoon pukeutunut virtahepo, jolla on metrin mittainen naama.

Minä pelkäsin lapsena Pelle Hermannia. Mutta minulla olikin mielikuvitusystävä, sellainen suurikokoinen hiiri  Räätäli-Mikki, jonka kanssa vedin Pelle Hermannia pataan olohuoneen nurkassa. Lihanuijalla, tietysti. Nyt pitäisi äkkiä keksiä joku Jäätikkö-Rotta tai Vuorikiipeilijä-Kirahvi ja istuttaa siitä ajatus lapsen päähän. Voisivat yhdessä taklata Hemulin ja muiluttaa sitä pitkin kellarin rappusia. Mä kun en jaksaisi olla sormi kelausnappulalla viiden minuutin välein.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sain käsiini Anu Silfverbergin uusimman teoksen, novellikokoelman He eivät olleet eläimiä . Nautin sen hitaasti ja röyhtäisin äänekkäästi pä...

Keskiviikon kirja: He eivät olleet eläimiä

9.11.11 Satu Kommentteja: 4

Sain käsiini Anu Silfverbergin uusimman teoksen, novellikokoelman He eivät olleet eläimiä. Nautin sen hitaasti ja röyhtäisin äänekkäästi päälle. Kerrassaan mainio novellikokoelma!

Luen aivan liian vähän novelleja, vaikka pidän muodosta suunnattomasti. Viidessä sivussa voi sanoa saman kuin 500 sivun romaanissa, siis jos osaa. Sitä paitsi välillä aivan liian kaoottiseen elämään novellit ja lyhyttarinat (jotka ovat ilmeisesti sama asia; tämä jäi kirjallisuudenluennoilta vähän hähmäiseksi, sorry J. Nummi) istuvat kuin hanska käteen. Luen yhden novellin, siihen menee vartti. Sitten jään ajattelemaan sen sisältöä päiväksi. Siinä vasta hyötysuhde!

Tässä kokoelmassa eniten pidin novellista Emakkohäkki, joka kertoo raskaana olevasta naiseesta ja tehosikalasta emakkohäkkeineen. Tekstissä kohtasivat niin vaivattomasti raskausajan kokemuksiin liittyvä ahtauden tunne ja toisaalta tehomaatalouden kritiikki.
"Hän ajattelee taas kuvan sikaa. Juuri tuota tiettyä eläintä. Seisooko se vielä samassa asennossa kuin valokuvassa? Kyllä, luultavasti; se seisoo samalla neliömetrillä, kasvot samaan suuntaan. Anni lukee: Emakkojen elinkaari on kolmen porsimisen mittainen, ja ne teurastetaan keskimäärin kahden vuoden iässä. Niitä voi pitää kääntymisen estävissä häkeissä myös tiineinä; tällöin ne seisovat koko tuotantokautensa paikoillaan. Tuotantokausi. Anni muodostaa sanan huulillaan, äänettä. Lapsi muljahtaa hänen sisällään."

Tämä teksti jää nahan alle, kirjaimellisesti. "Ja mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?", kysytään kirjan takakansitekstissä. Sepä se.


En ole lukenut Silfverbergin toiseksi uusinta kirjaa, Luonto pakastimessa, mutta Inahduksessa oli siitä viime keväänä arvostelu, joka kiinnostuneiden kannattaa vilkaista (löytyy täältä). Olen samaa mieltä kuin Ina. Anun tekstiä lukiessa tekee mieli nyökkäillä, että juuri noin minäkin ajattelen. Tai miten osasitkin näyttää sen niin hyvin. Kävin joskus muinoin Unionin kokouksissa. Anukin oli siellä joskus. Emme koskaan jutelleet keskenään (koska minä istuin hiljaa jossain nurkkapöydässä), mutta muistan, kuinka jo silloin ihaillen kuuntelin hänen argumentointiaan ja teräviä kommentteja. Se sama vire näkyy näissä teksteissäkin. Mahtava juttu.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tarvitsisin vähän näkemysapua. Sampo Pankki laski pari vuotta sitten lapselle hintalapun. Pankki arvioi, että ensimmäisen lapsen ensimmäi...

Hjalp! Mitä lapsi maksaa?

6.11.11 Satu Kommentteja: 46

Tarvitsisin vähän näkemysapua.

Sampo Pankki laski pari vuotta sitten lapselle hintalapun. Pankki arvioi, että ensimmäisen lapsen ensimmäiseen vuoteen uppoaa vanhemmilta rahaa noin 4 500 euroa. Summa sisältää vauvalle tehtyjä hankintoja, ruokaa ym. Perhe-Volvon maksueriä summassa ei huomioida. Aiheesta löytyy yksityiskohtia valottava lehtijuttu mm. Turun Sanomien arkistosta.

Väsäilen parhaillaan kirjaamme (siitä lisää täällä ja täällä) älynväläyksiä ensimmäisen vuoden rahanmenoeristä. Minusta tuo 4 500 euroa tuntuu paljolta. Mutta onko se paljon? Vai vähän? Kävikö meillä vain älden hyvä tuuri, kun saimme niin paljon roinaa käytettynä ja lahjaksi?

Ennen kuin alan mesota älytöntä rahanmenoa, haluaisin varmistaa vähän laajemmalta otokselta, onko tuo 4 500 euroa oikeasti lähellä totuutta vai joku pankin heittämä "arvio", joka pätee about yhtä hyvin kuin arviot Euroopan unionin talousnäkymistä. Kysymykseni siis kuuluu: oletteko te laskeneet, paljonko ensimmäisen ipanan ensimmäisenä vuotena lapseen laitettiin rahaa?

Aloitan pelin. Tässä ensimmäisen vuoden menoerät niistä hankinnoista, jotka me maksoimme itse:

Lastenvaunut (käytettynä) 30 €
Auton turvaistuin (käytettynä) 30 €
Itse maksetut vaatteet 150 €
Maitokulut (korvikepurkkien kulutus, arvio) 200 €
Ruokakulut (soseet ja muu jännä, arvio) 200 €
Vaipat (eka vuosi mentiin kestoilla, ostin ja myin, takkiin tuli vähän + pesukulut pesuaineineen, arvio) 80 €
Lapsenvahtikulut 200 €
Talouspaperi ("ziljoona" rullaa) 50 €
2 x meno-paluulento Rvk-Hki-Rvk (sylilapsen rekisteröintimaksu) 40 €
Auton turvaistuin vuokralle Suomessa (viikko) 60 €
Yhdet imetysliivit (kyllä mä pesin niitä aina välillä) 20 €
A-vitamiinitipat 10 €

Menoja yhteensä: 1 070 €

Paljon sait ite?

46 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä saattaa olla blogin vanhemmille lukijoille jo tuttu teekuppi. Islannissa lapsilla on hyvin omintakeinen hellittelynimi: rusinapersereik...

Kaikkien persereikien kaveri

3.11.11 Satu Kommentteja: 20

Tämä saattaa olla blogin vanhemmille lukijoille jo tuttu teekuppi.

Islannissa lapsilla on hyvin omintakeinen hellittelynimi: rusinapersereikä (rúsinurasgat). Tavallaanhan se on aivan loogista. Siltähän se vauvan kakkonen näyttää*.

Perseily ei kuitenkaan lopu tähän. Islantilaiset ovat ahkeria Facebookin käyttäjiä. Nyt he ovat löytäneet netistä miehen, jonka nimi on Ras Gath. (Siis "Perse Reikä") Miehen Facebook-profiili on kuulemma viime aikoina saanut paljon tuntemattomia  ystäväkutsuja Islannista. Ei riitä, että kotona omia persereikiä. Niitä pitää haalia vielä netistäkin kavereiksi.

Mä olen sitä mieltä, että islantilaiset ovat sekaisin, eivätkä ihan vähää. Hulluudesta on hyötyä. Ei tällä tuulen ja lumivyöryjen pieksemällä saarella kukaan täysin normaali suostuisi asumaan.

*) Eikä ole paljon varaa hämmästellä siellä. Suomen tunnetuin latsenohjelma on kuitenkin PikkuKakkonen.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No nyt näitä saa! Nimittäin aikuisten potkupukuja. Yksinkertaisen pukeutumisen puolustajana mun pitäisi varmaankin hankkia tämmöinen. Jumpin...

Pehmeää päälle

1.11.11 Satu Kommentteja: 26

No nyt näitä saa! Nimittäin aikuisten potkupukuja. Yksinkertaisen pukeutumisen puolustajana mun pitäisi varmaankin hankkia tämmöinen. Jumpinilta löytyisi monissa eri väreissä. Toisaalta islantilaisen Vík Prjónsdóttirin villasta väsäämä puku olisi ehkä asteen coolinpi.  Tuo päälle ja päiväkotiin.

Ihan oikeasti, pukeutuisiko joku tämmöiseen? Olen varma, että kyllä pukeutuu. Tulihan niistä aivan järkyttävistä poskille asti roikkuvista vaarin silmälasikehyksistäkin ensin hipstereiden ja sitten mainostoimistojen sällien (tavallaan sama asia) tavaramerkki. Seuraavina vuosina kaikki copywriterit ja plännerit tulee ihan saleen nämä vetimet päällä töihin. Sanokaa mun sanoneen.






Kuvat: Jumpin, Vík Prjónsdóttir


26 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tuli puhetta sormiruuasta. Mä ihan tosissani luulin, että kyse on tapaksista. Vähän ihmettelin, että vetääks lapsetkin nykyään  mielellään i...

Uusia merkityksiä

31.10.11 Satu Kommentteja: 6

Tuli puhetta sormiruuasta. Mä ihan tosissani luulin, että kyse on tapaksista. Vähän ihmettelin, että vetääks lapsetkin nykyään  mielellään iberico-kinkkua tomaattileivällä. No googlasin vähän ja tajusin, että kyse on siis jostain aivan muusta. Ääliöminä. Noh. Keksin sitten samalla uudet määrittelyt muutamalle muullekin hämärälle asialle.

Kiintymyssuhdeteoria. Tämä on todella yksinkertainen teoria: mitä enemmän liikkuu ja mitä vähemmän syö, sitä enemmän kiintyy. Kiintymyssuhde kuulostaa paljon lempeämmältä metodilta kuin karppaus. Kaikki kehoaan todella rakastavat kääntyvät tämän kannattajiksi ennen pitkää.

Maitohampaat. Kun vauvalle antaa maitoa, sille kasvaa lopulta nämä. Selkeetä. Mutta sitä mä en ymmärrä, mistä se roju niihin rautahampaisiin revitään.

Feministiäiti. Sen sortin mutsi, joka jatkuvasti avautuu jostain. Ihan sama mistä.

Rintapumppu. Eläkeläiset. Pumppaa taikka kuole. Taikka pumppaa, taikka pumppaa ja kuole.

Kestovaippa. Siis kestävä vaippa. Tämä on sen sortin rätti, että sen vaihtaminen todella kestää. Ja kestää. Kestää.

Virtsan karkailu. Tämä termi kaipaa ehdottomasti täsmennystä. Jos joku karkaa, karkuri halutaan saada takaisin sinne, mistä se karkasi. Mä en usko, että kukaan haluaa ulos karannutta virtsaa takaisin rakkoonsa. Puhuisinkin mieluummin virtsan vuodosta. Raskaana ollessa kohdussa (eli kun siinä about virtsarakon vieressä painaa kolmen kilon pötkäle) olisi todenmukaisempaa puhua  virtsan vuotoskandaalista.

Syöttötuoli. Hoitaa täyden puurolusikan sinne liikkuvaan melooniin. Tällainen syöttöautomaatti voitaisiin ottaa koekäyttöön meilläkin. (Tuotavalmistaja, laita meiliä, kerron toimitusosoitteen!)

Imetysliivit. Vie sun vauvaltas maidon. Imee kaiken  ja juo sen alas yhdellä huikalla.

Imetysvaatteet. Vähän sama asia kuin edellinen, mutta sillä erotuksella, että mutsin maito lähtee tasaisesti koko kropasta. (Ihan sikahyvä laihdutuskeino. Voittaa tehokkuudessaan myös kiintymyssuhteen.)

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaveri laittoi sähköpostilla hauskan jutun. Jaanpa sen tännekin, niin ne, joilla ei vielä lapsia ole, saavat lisää mietittävää. Meidän muide...

Haluaisitko sinä tämän työpaikan?

29.10.11 Satu Kommentteja: 13

Kaveri laittoi sähköpostilla hauskan jutun. Jaanpa sen tännekin, niin ne, joilla ei vielä lapsia ole, saavat lisää mietittävää. Meidän muiden on turha laittaa aikaa tämän lukemiseen. Tekstissä on jotain liiankin tuttua...

(Nopeasti googlasin ja huomasin, juttu on kiertänyt netissä viime päivinä. Jos joku tietää, mistä tämä on peräisin, saa toki vinkata. Mä vaivun nyt takaisin oksentamaan. Voi perse.)
1. Nainen: harjoittele äitiyttä pukeutumalla aamutakkiin, jonka vyön alle tunget papusäkin. Pidä säkkiä vatsaa vasten seuraavat 9 kuukautta. Tämän jälkeen poista 10 prosenttia papusäkin painosta. Mies: harjoittele isyyttä poikkeamalla apteekkiin. Kumoa lompakkosi sisältö tiskille ja pyydä farmaseuttia käymään siihen käsiksi. Siirry sitten lähikauppaasi ja järjestä niin, että.................. palkkasi maksetaan suoraan myymäläketjun pääkonttoriin.

2. Jotta osaisit varautua tuleviin öihin, kävele ympäri huonetta kello 17.00–22.00 kantaen märkää kassia, jolla on painoa 3,5–5,5 kiloa. Iltakymmeneltä laita kassi pois, aseta herätyskello soimaan puoliltaöin ja mene nukkumaan. Herää kahdeltatoista ja kävele märän kassin kanssa ympäri olohuonetta yhteen saakka aamuyöllä. Laita herätyskello soimaan kolmelta. Koska et saa unta, nouse kahden aikoihin juomaan vettä. 15 minuuttia vaille kolme mene takaisin sänkyyn. Nouse ylös, kun kello pärähtää soimaan kolmelta. Lauleskele pimeässä neljään saakka. Laita herätyskello soimaan viideltä. Nouse ylös. Tee aamiaista. Jatka samaa rataa seuraavat 5 vuotta. Näytä iloiselta.

3. Koverra meloni ontoksi ja tee sen kylkeen reikä. Ripusta meloni roikkumaan narunpätkästä kattoon ja laita se heilumaan edestakaisin. Ota kulhollinen puuroa ja yritä lusikoida sitä liikkuvaan meloniin matkien samalla lentokonetta. Jatka kunnes olet käyttänyt puolet puurosta. Kaada loput syliisi. Olet nyt valmis syöttämään 1-vuotiasta lasta. Harjoitellaksesi leikki-ikäisiä varten hiero banaania sohvaan ja hilloa ikkunaverhoihin. Piilota kalapuikko stereoiden taakse ja jätä se sinne muutamaksi kuukaudeksi.

4. Pienten lasten pukeminen: Aloita hankkimalla mustekala ja verkkokassi. Yritä sitten tunkea mustekala verkkokassiin siten, että sen kaikki lonkerot pysyvät kassin sisällä. Aikaa voi käyttää koko aamupäivän.

5. Heitä haaveet urheiluautosta ja osta tilava perheauto. Perheauton huolto: Osta suklaajäätelöä ja laita se hanskalokeroon. Jätä jäätelö sinne. Tunge CD-soittimeen 2 euron kolikoita. Murenna takapenkille jättipakkaus suklaakeksejä. Viimeistele auto juoksuttamalla haravaa pitkin kumpaakin kylkeä.

6. Valmistaudu uloslähtöön. Odota vessan ulkopuolella puoli tuntia. Mene ulos etuovesta. Palaa takaisin sisälle. Mene ulos. Palaa takaisin sisälle. Mene taas ulos ja kävele/ota spurtti jonkin matkaa tielle päin. Käänny takaisin talolle. Kävele takaisin tielle päin. Maleksi tietä pitkin hitaasti viiden minuutin ajan. Pysähdy matkan varrella tutkimaan jokainen tupakantumppi perusteellisesti, samoin purukumit, likaiset nenäliinat ja kuolleet hyönteiset. Kilju ääneen, että kärsivällisyytesi alkaa olla lopussa, kunnes naapurit ilmestyvät pihalle tuijottamaan sinua. Olet valmis viemään lapsesi kävelylle.

7. Poikkea kauppaan ja ota mukaasi jotakin, mikä muistuttaa mahdollisimman paljon alle kouluikäistä lasta – vuohi käy hyvin. Mikäli aiot hankkia enemmän kuin yhden lapsen, ota mukaan useampi vuohi. Tee viikon ostokset päästämättä vuohia hetkeksikään silmistäsi. Maksa kaikesta, mitä vuohet syövät ja tuhoavat.

8. Opettele ulkoa kaikkien Teletappien ja Prätkähiirten nimet. Kun huomaat laulavasi Muumien tunnussäveltä suihkussa, sinusta on tullut kelpo äiti.

9. Toista kaikki sanomasi ainakin viiteen kertaan.

10. Ennen kuin lopulta ryhdyt hankkimaan lapsia, etsi käsiisi pariskunta, jolla on jo jälkeläisiä. Arvostele ääneen heidän kasvatusmetodejaan, lyhyttä pinnaansa ja sitä, miten huonoja he ovat asettamaan rajoja kurittomille ja huonotapaisille lapsille. Neuvo, miten he voisivat korjata lastensa unirytmiä, tehostaa pottaharjoittelua ja parantaa villikkojensa pöytätapoja. Nauti täysin rinnoin, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jumaleissön, mutta sairaana olo on hanurista. Jos olisin eilen seissyt valkoisen lakanan edessä, olisitte nähneet vain lakanan. Tässä oppii ...

Out of office: sängyssä

28.10.11 Satu Kommentteja: 9

Jumaleissön, mutta sairaana olo on hanurista. Jos olisin eilen seissyt valkoisen lakanan edessä, olisitte nähneet vain lakanan.

Tässä oppii kummasti arvostamaan aamuja, jolloin vain väsyttää eikä sekä väsytä että okseta.

Nääpiöllä meni aamulla pasmat sekaisin, kun äiti vain makaa sängyssä vaikka kaikki muut ovat jo pukeutuneet. Se sekoili hetken olohuoneessa ja toi sitten minulle sänkyyn banaanin ja apina-pehmolelunsa. Voi liikkis.

PS. Laitoin Islanti-blogiini uusia kuvia jäätikköreissulta. Ne löytyvät tämän linkin alta.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vilpittömästi sinun on vilpittömän hyvää luettavaa. (Se oli niin mehukas lukukokemus, että ostin kaksi kappaletta ja annoin toisen lahjak...

Keskiviikon kirja: Vilpittömästi sinun

26.10.11 Satu Kommentteja: 9

Vilpittömästi sinun on vilpittömän hyvää luettavaa. (Se oli niin mehukas lukukokemus, että ostin kaksi kappaletta ja annoin toisen lahjaksi ystävälle.) Odotin kirjan ilmestymistä malttamattomana. Pekka Hiltunen tekee leipätyötä Image-lehden toimituspäälilkkönä. Ja minä melkein voisin sanoa jopa rakastavani niitä Hiltusen pitkiä feature artikkeleita. Oli aihe mikä vain, joka kerta toivon, että juttu ei loppuisi vielä seuraavallakaan aukeamalla. Jotkut vaan osaa.

Vaikka romaani ja feature ovat täysin erilaisia tekstejä, uskalsin odottaa Hiltusen esikoiselta vetävää kerrontaa ja mehukkaita havaintoja. Vilpittömästi sinun toi mitä toivoinkin. Kirjan haukkaa kahdessa illassa. Ahmimisen jälkeen siitä jää miellyttävä tunne.

Kaksi naista kohtaa Lontoossa ja alkaa vetää pahiksia dunkkuun. Pahiksina on oikein kunnon emäroistoja; vaimonhakkaaja, äärioikeistolaissekopää ja ihmiskauppias. Oveluudella ja yhteistyöllä kaksi suomalaisnaista apujoukkoineen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja tekee maailmasta parempaa paikkaa projekti kerrallaan.  Toimintavetoinen tarina saa mainiota särmää kielellisestä ilottelusta. Silloin tällöin "vedetään kekkulit" ja "paukutellaan kylpyammeessa". Suomalaiset sanavalinnat tukevat tarinan suomalaista ulottuvuutta. Vaikka tapahtumapaikka onkin Lontoo, osa tunnelmasta on niin Suomesta. Vaan mitenköhän mahtaa kääntyä kekkulit englanniksi, kun kirja aikanaan käännetään?

Kirjaa lukiessani pohdin pariin otteeseen, että jokin tässä on tuttua. Sitten keksin: kirjasta tulee etäisesti mieleen Stieg Larsson. Ja sehän on luettava vain kehuksi. Naisenergia ottamassa niskalenkkiä pahiksista. Tietokonenörttejä, salaperäisiä järjestöjä ja päähenkilö, jolla on läheinen suhde lehtimaailmaan. Päähenkilöiden motiivit kumpuavat oikeudenmukaisuudesta.

Vilpittömästi sinun -teokselle on luvassa jatkoa. Mikäs sen mukavampaa. Paitsi mun miehelle, joka ei saa nukuttua, kun eräs polttaa yölamppua pitkälle yöhön.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aamut. Se lapsiperhe-elämän kitkerä suola.  Puetaan-riisutaan-puetaan-riisutaan-ja viddu kerran vielä puetaan kumisaappaita, takkeja, haalar...

Lastenvaatehankintojen sääntö numero yksi

25.10.11 Satu Kommentteja: 10

Aamut. Se lapsiperhe-elämän kitkerä suola.  Puetaan-riisutaan-puetaan-riisutaan-ja viddu kerran vielä puetaan kumisaappaita, takkeja, haalareita, puseroita, hanskoja, villasukkia ja kaulureita. Aamukasilta  joka toinen hanska on hukassa, lapsi kiemurtelee sylissä ja mutsi on myöhässä.

Arjessani on yksi periaate ylitse muiden: KISS. Keep It Simple and (very) Stupid. Yksiosainen haalari äidit pelastaa. Lapsi haalarin sisään, vetoketju kiinni ja kengät jalkaan. I love it. Jos on kylmä, yritän muistaa laittaa myös hatun.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä on hieman hämmentävää. Tulin Suomeen viikko sitten työmatkalle. Minulla oli mukana tuo musta pieni matkalaukku, joka painoi tuliaisinee...

Ylipaino ei taida yllättää

24.10.11 Satu Kommentteja: 2

Tämä on hieman hämmentävää. Tulin Suomeen viikko sitten työmatkalle. Minulla oli mukana tuo musta pieni matkalaukku, joka painoi tuliaisineeen 12,7 kiloa. Kotimatkalle mentäessä minulla on KAKSI matkalaukkua, joista se ylimääräinen painaa yli 20 kg. Toisen laukun sain kiinni istumalla sen päällä. Mistäköhän mahtaa olla kyse?

Mutsi lähetti lapsenlapselleen "hieman vaatteita ja ihan vain pari pientä lahjaa". Siisus. Ensi kerralla olen viisaampi ja tilaan tuliaisia varten cargon. Oh well, äideille, varsinkaan mummeille, ei sanota vastaan. Nyt vaan kannetaan.

Tänään kotiin, mahtavaa!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Dear ipana Ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen meidän tähänastisesta yhteisestä elämästä. Tiedän, pitäisi vähän rajata aihetta ja hioa näköku...

Kirje mun lapselle

20.10.11 Satu Kommentteja: 19

Dear ipana

Ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen meidän tähänastisesta yhteisestä elämästä. Tiedän, pitäisi vähän rajata aihetta ja hioa näkökulmaa, mutta en mä nyt jaksa. Voit lukea tämän tekstin joskus teini-iän angsteissa, kun mutsi on oikeasti yks paskaläpi ja yksilöllistä ilmaisutarvetta rajoittava vammanen.

Se oli aluksi vähän vaikeeta. Kelaa nyt itse, millaista on imettää 10 tuntia päivässä, kun perse on niin ruvella, ettei istumista kestä. Yritin käyttää uimarengasta, mutta sehän oli ihan vitsi. Kun rojautin sen päälle ruhoni, sehän tyhjeni. Phiuuuhh. Joka toisella henkäisyllä vedit maitoa henkeen ja aiheutit sydänkohtauksen ja rikkinäisen nännin, kun revin sua irti tarkistaakseni, hengitätkö vielä. Hengitit. Hyvinhän se siis meni.

Useimmiten sun kanssa oli todella hauskaa. Varsinkin silloin, kun päätit alkaa kutsua mummiasi äidiksi. Ehkä mä olin vähän turhan pitkiä aikoja välillä poissa kotoa. No, anoppi on toisaalta syytä pitää tyytyväisenä, joten vilpitön kiitos siitä avusta.

Eikä se varmaan ole helppoa sullekaan, kun pitää opetella nää perheenjäseniä kuvaavat substantiivit kahdella kielellä. Jos sulla menee sekaisin apinat ja vauvat tai mummot ja äidit, niin voin kertoa, että mä sekoitan islantia yrittäessäni aina kyrvän ja liiman sekä miehen ja ruuan. Mies on uunissa, pian syödään. Tarvitsen tämän kirjekuoren sulkemiseen tipan kyrpää, kiitos.

Mun miehellä eli sun isällä on varmaan ollut kotona todella "hauskaa". Sen jaloissa pyörii kaksi lasta: toinen oikeasti lyhyt ja toinen, joka puhuu islantia kuin nelivuotias ja saa välillä raivokohtauksia. Ja silti se on meistä se, joka kovasti haluaa lisää lapsia. Ehkä mun pitäisi seuraavaksi alkaa puhua kotona japania, se voisi riittää lääkitsemään sen vauvakuumetta.

Tulee muuten varmasti aikoja, jolloin sua vituttaa se, että menin naimisiin islantilaisen enkä esimerkiksi britin, ranskalaisen tai kiinalaisen kanssa. Suomen islantilainen koulu ei kuulosta miltään huippulukiolta. Eikä islannin ja suomen osaamisesta ole kuule paljoa apua YK-urallakaan. Islanti-suomihan on kieliyhdistelmänä täysin järjetön! Oikea maailman valtakieli. Tästä mä olen oikeasti pahoillani, mutta en mä silloin baarissa tullut ensimmäisenä kysyneeksi, että anteeksi mistä sä oot kotoisin. Olis kai pitänyt. Nyt sille ei enää voi mitään.

Toivottavasti olet selvinnyt elämästä ilman sen suurempia vaurioita. Ja jos sua yhtään lohduttaa, niin voithan aina avautua terapeutille sun äitisuhteesta. Äitisuhde on semmoinen arkku, josta löytyy syyt ja taustat useampaan mielenterveyshäiriöön. Voit aina nojata siihen, kun alkaa meno heikottaa. Eikö tunnukin olo heti paljon paremmalta?

Ai niin. Nyt mä olen kirjoittamassa kirjaa siitä, millainen meidän ensimmäinen vuosi oli ja miten siitä selvittiin. Aika törkeää pölliä sun tarina. Mutta näin tää menee - äiti päättää.  Mutta hei. Sähän voit parinkymmenen vuoden kuluttua tehdä paljastuskirjan meidän perheoloista. (Ehkä mä tosiaan kadun tätä kirjaprojektia vielä.)

Lopuksi se, mitä ehkä enitein odotit. Eli raha-asiat. Mä lupaan jättää sulle vähän perintöä. Mutta vain sillä ehdolla, että et saatana unohda mua minnekään laitokseen (mäkin aina hain sut himaan päiväkodista, älä unohda sitä) vaan tulet käymään ja tuot tullessasi keksejä.  Ja uusimman Imagen, jos se vielä silloin on pystyssä.

Olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta mun pitää nyt lähteä palaveriin ja lopettaa. Soitellaanko Skypellä illalla, olisi kiva nähdä? Ei olla tavattu viikkoon. Lipponen oli kännykkäisi, mutta mä laitan pahemmaksi. Olen Skype-äiti.

Mut olet silti kaikkein rakkain. <3

Mutta keksejä et saa unohtaa!!!!

t. Mutsi

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Arvatkaa mitä? Söin tänään elämäni ehkä parhaan Sodexho-lounaan kirjankustantajan piikkiin. Sen seurauksena - ta-daa - ensi keväänä  pärähtä...

Arvaa ja voita liput Kirjamessuille

19.10.11 Satu Kommentteja: 24

Arvatkaa mitä?

Söin tänään elämäni ehkä parhaan Sodexho-lounaan kirjankustantajan piikkiin. Sen seurauksena - ta-daa - ensi keväänä  pärähtää markkinoille ehkä kaikkien aikojen paras ja ainakin viihdyttävin äitiyskirja. Mutta en tee tätä kirjaa yksin, meitä kynäilijöitä on kaksi. Yksi toinenkin äitibloggaaja.

Vaan arvatkaapa vielä hieman lisää. Kukakohan se toinen kirjoittaja mahtaa olla? Tarjoan kaksi ilmaislippua Helsingin Kirjamessuille ensimmäiselle oikein vastanneelle. Kirjamessut ovat ensi viikon viikonloppuna.

Mä kerron tästä kirjaprojektista lisää aivan pian, ja teille tietysti ihan ensimmäisenä. Koska teidän ihanien lukijoiden ansiota on se, että edelleen kirjoitan näistä aiheista. Kiitos niin paljon, pusipus!!  Mä lähden nyt yhdelle. Heippa.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos syystä tai toisesta et halua lisääntyä (tai HIViä) kannattaa muistaa tämä: Graafinen suunnittelu: Pinky A.

Jos et halua raskaaksi, muista tämä

19.10.11 Satu Kommentteja: 3

Jos syystä tai toisesta et halua lisääntyä (tai HIViä) kannattaa muistaa tämä:


Graafinen suunnittelu: Pinky A.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yhteiskunnallisesta, eritoten perhepoliittisesta huolesta johtuva päänsärky on vakava sairaus. Jotta vältämme sen, niin tarjoilen tähän väli...

Maanantaikevennys

17.10.11 Satu Kommentteja: 8

Yhteiskunnallisesta, eritoten perhepoliittisesta huolesta johtuva päänsärky on vakava sairaus. Jotta vältämme sen, niin tarjoilen tähän väliin pienen maanantaikevennyksen. Näin leivotaan lasta lättyyn. Bon apetit.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle" . Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jn...

Päiväkoti on todella vaarallinen paikka

16.10.11 Satu Kommentteja: 46

Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle". Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jne. jne. Viime viikolla julkaistiin pääkirjoitus, jossa rintamaito ja korvike todettiin samanveroisiksi. Lastenpelastaja-jutulla nätisti vähän paikatataan tätä viimeviikkoista perhepoliittista keskustelua. Yep.

Päiväkoti on muuten todella vaarallinen paikka. Suomesta en tiedä, mutta meillä päin Islannissa samassa ryhmässä on 16 alle 2-vuotiasta lasta ja näillä neljä hoitajaa. Yhdessä tämä porukka lukee, laulaa, maalaa vesiväreillä, käy puistossa, tanssii ja nukkuu päiväunia. Useimpina aamuina lapsi juoksee kädet levällään hoitajiensa luokse. Todella vaarallista. Saleen tulee kouluampujia tästäkin sakista ja ihan vain siksi, että ovat päiväkodissa eivätkä himassa vanhempiensa kanssa.

Jutussa huolestuttiin mm. siitä, että päiväkodissa lapsi ei välttämättä pääse heti pyytäessään syliin. No voin kertoa, että meillä kotona lasta ei oteta joka kerta sillä samalla sekunnilla syliin, kun hän sitä pyytää. Ehkä mä olen just vessassa pyyhkimässä takapuoltani, laittamassa ruokaa uuniin, avaamassa ulko-ovea tai viemässä pyykkiä. Silloin pitää vähän aikaa odottaa. Jos sen takia näistä isänmaan toivoista tulee aggressiivisia ja väkivaltaisia, niin annan periksi saman tien ja teen etukäteisvarauksen  nuorisovankilaan.

Eniten minua tämän Hesarin esittelemän tietokirjailijan ja kasvatustieteilijän kannanotoissa kummastuttaa se, että hän asettaa äidin lapsen ensisijaiseksi ihmiseksi. "Toissijaisia kiintymyskohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat."

Jos mä olisin isä, vetäisin nenääni moukarin kokoisen herneen. Jos lapsi syntyy perheeseen, jossa on äiti ja isä, en ymmärrä, millä ihmeen logiikalla tästä kahden hengen porukasta automaattisesti aina äiti nousisi ensisijaiseksi läheiseksi. Jumaleisson, nyt joku isäkapina päälle!

46 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä menee nyt hieman äitiaiheesta sivuun. Meikä on aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla - siis tälläinen vapaa-aikaan liittyvä uusi h...

Luovan kirjoittamisen näyte

15.10.11 Satu Kommentteja: 4

Tämä menee nyt hieman äitiaiheesta sivuun. Meikä on aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla - siis tälläinen vapaa-aikaan liittyvä uusi harrastus, jossa ei hikoilla tai tarvita lenkkitossuja. Todella rentouttavaa. Samalla kurssilla istui myös yksi blogini lukija. Tulin niin iloiseksi!

Ensimmäisen päivän harjoituksiin kuului listata oman kirjoittamisen esteitä, poimia niistä yksi ja kirjoittaa siitä fiktiivinen kohtaus. Nimesin ajanpuutteen. Ja kirjoitin tällaisen tekstin, tadaa*:

*Tämä on ensimmäinen fiktiopätkäni laatuaan, joten nyt ei ihan mitään laatupalkintoa olla tavoittelemassa.

--

Ovikello soi.

Lastensuojelusta päivää. Meille tuli kiireellinen yhteydenottopyyntö. Täältä kuuluu lapsen huutoa kello kahden ja neljän välillä iltapäivällä lähes päivittäin.

Kalapuikkoviiksillä varustettu tukevahko mieshenkilö roikottaa kädessään kulunutta ruskeaa salkkua ja pyrkii ovesta sisään. Kalapuikot nousevat ja suu avautuu. Voinko tulla selvittämään asiaa? Virkaintoilija kiertää koko asunnon ja kyselee, miten arki sujuu. Miten arki sujuu. Miten arki sujuu. Kuule kalapuikko, sanon ja vilkaisen eteisen seinään nojaavaa pesäpallomailaa. Sinun pitää nyt lähteä, tämä on normikoti parhaimmillaan ja kello on jo kymmentä vaille kaksi.

Minun täytyy saada katsokaas kirjoittaa kello kahden ja neljän välillä. Naapurikorttelissa sijaitsevan mineraalikivikaupan omistaja katsoi samettikansisesta kirjastaan ja syntymäajastani, että minä olen kello kahden aikaan  pirteimmilläni. On pidettävä aikatauluista kiinni, muuten loppuu akusta virta. Niinpä aina kahdelta nostan lapsen sänkyyn, laitan metsurinkuulokkeet korville ja alan kirjoittaa. Pidän yhden tauon. Tauon aikana kurkkaan lastenhuoneen oveen asentamastani ovisilmästä  ja varmistan, että lapsi on edelleen sängyssään.  Heitän pinnasänkyyn keksipaketin. Käyn pissalla, ja juoksen pyntyltä takaisin tietokoneen ääreen. Kello 16 lopetan, teen tiedostosta varmuuskopion verkkolevylle ja suljen tietokoneen. Käyn hakemassa lapsen. Se ei ole syönyt yhtäkään keksiä. Perhana. Eihän se ole saanut tätä pakkausta auki. "Heitä keksipaketin mukana sakset”, kirjoitan posti-it lappuun ja kiinnitän  jääkaapin oveen.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Project Mama avautuu kämmäämisestä. Mainiota! Mielummin mokaillen ja itselleen nauraen kuin kilpaillen. Muutamissa ilmeisen paljon tunteita...

Ei kilpaurheilulle

13.10.11 Satu Kommentteja: 11

Project Mama avautuu kämmäämisestä. Mainiota!

Mielummin mokaillen ja itselleen nauraen kuin kilpaillen. Muutamissa ilmeisen paljon tunteita herättävissä viimeaikaisissa postauksissani (kuten velailu tai lomailu osa 1 ja lomailu osa 2) on noussut kommenttilaatikoissa esiin sivujuonne "paremmasta äitiydestä/vanhemmuudesta". Jäin miettimään tätä; en yksittäisiä kommentteja vaan sitä taustaa, josta nuo hyvän äitiyden kukkaset sikiävät.

On ihanaa, että jengi avautuu. Hyvin tylsää olisi täällä  yksin huudella sumuun. Avautuminen kannattaa aina, mutta kilpaurheilu ei sovi joka paikkaan. Mutsien on älytöntä juosta keskenään kilpaa, koska mitään maalia ei ole. Kelatkaa mikä pettymys! Koko yön kuuraa kestovaippoja ja keittää soseita, mutta kuitenkin  kompastuu univelkaan, astuu paskavaippaan tai saa raivarin pari metriä ennen maalia kassahihnaa.

Jokainen pelaa oman pelinsä ja siitä lähdetään. Tässä blogissa  on skitsoiltu alusta saakka eteen ja taakse sahaten. Ja maaliviiva? Sitä ei todellakaan ole näköpiirissä. Eikä kuntokaan ole noussut. Mutta ei sen niin väliä, kunhan välillä maisemat vaihtuu ja perhe pysyy jotenkin kyydissä mukana.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Reko ja Tina Lundánin yhdessä kirjoittama Viikkoja, kuukausia ilmestyi muutama vuosi sitten (2006). Kirjan ilmestymisvuonna Reko Lundán ku...

Keskiviikon kirja: Viikkoja, kuukausia

12.10.11 Satu Kommentteja: 17

Reko ja Tina Lundánin yhdessä kirjoittama Viikkoja, kuukausia ilmestyi muutama vuosi sitten (2006). Kirjan ilmestymisvuonna Reko Lundán kuoli aivokasvaimeen. Kirja kertoo aivokasvaimeen kuolevasta Akista ja Akin vaimosta Minnasta. Eli Rekosta ja Tinasta. Ja siitä, millaista on, kun tietää kuolevansa ihan pian. 184 sivuun on saatu mahdutettua kirjallisuuden tarkoitus, Reko Lundánin kirjailijantyön testamentti, kuoleman lähetymisen konkretisoituminen, isänsä menettävien lasten ja miehensä menettävän vaimon tuska, tunne siitä kun vammautuu eikä enää tunne itseään.

Mikään kirja ei ole koskaan satuttanut minua yhtä paljon. Mikään kirja ei ole ollut yhtä hyvä. Koska tämä ei ole romaani. Se on taidokas päiväkirja, kuin avoin haava, jonne olen saanut kurkata. Kirjasta voi lainata minkä tahansa lauseen, ja se tuntuu täydelliseltä. Poimin sokkona tämän: "Kuinka paljon helpompaa olisi ilman sairautta, kuinka onnellisia me Minnan kanssa olisimmekaan? Vai onko kaikessa tasapaino? Kai meillä olisi sitten jotain muita murheita. Mitä ne olisivat? Avioliitto rakoilisi? Nyt minun on vaikea nähdä, että koskaan eroaisin Minnasta. Ja heti nousee mieleen ajatus: en minä ehtisikään. En vaikka haluaisin. Tai Minna haluaisi."

Tapasin Lundánin kerran livenä. Hän tuli meille kauppakorkeakouluun yhdelle luennolle puhumaan etiikasta. Muistan elävästi, kuinka hän kertoi, että oli tavannut ennen luennon alkua saman rakennuksen vessassa kodittoman miehen, joka ei ollut käynyt suihkussa todennäköisesti kuukausiin. "Elämän epäreiluus kulminoitui tuohon vastakohtaan", hän sanoi.

Parin vuoden kuluttua hän kuoli. Leikkasin kuolinilmoituksen talteen. Siinä on lainattu Raymond Carveria:
Ja saitko tältä elämältä
mitä halusit, kaiken jälkeen?
Sain.
Ja mitä halusitkaan?
Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni
rakastetuksi tässä maailmassa.

Värssyn jälkeen mahdolliset tervehdykset pyydettiin osoittamaan asunnottomien miesten Sällikodille. Tuli kauppiksen vessa mieleen.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa - siis omaa yhteistä aikaa ilman lapsia. Tai ainakin minä tarvitsen meillä vanh...

Äiti lomailee - lomaile sinäkin!

10.10.11 Satu Kommentteja: 45

Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa - siis omaa yhteistä aikaa ilman lapsia. Tai ainakin minä tarvitsen meillä vanhemmat tarvitsevat.

Kaikilla ei tietenkään ole omia tai appivanhempia, jotka haluavat tai pystyvät ottamaan lapsen hoitoon useammaksi päiväksi. Tai omia sisaruksia tai ystäviä, joille voisi hyvällä omalla tunnolla lykätä taaperon muutamaksi yöksi. Kannattaa kuitenkin muistaa esim. MLL:n lapsenvahtipalvelu. Jos ei pääsee Kööpenhaminaan hotellilomalle, voi lähteä ainakin leffaan ja ulos syömään. Tai vaikka pelaamaan räsypokkaa kodin kellariin ilman, että joku keskeyttää.

Luin joskus joltain bebe-aiheiselta keskustelupalstalta maailman typerimmän vanhempien matkustamissäännön. Sen mukaan lapsi voi viettää  ikävuosiaan vastaavan määrän öitä pois vanhempiensa luota. Siis yksivuotiaana yhden yön, ekaluokkalaisena korkeintaan viikon. Jos tuota sääntöä on uskominen, tenavamme olisi jo nyt psykiatrin vastaanotolla. Meillä nimittäin aloitettiin lapsen yökyläilyt anopin luokse lapsen ollessa neljä kuukautta.

Minulla onkin paljon parempi sääntö tähän: minkä nuorena aloittaa, sen vanhempana tekee mielellään!

Ja nyt pakkaan matkalaukun ja lähden kotia kohti. Hyvillä mielin.

45 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nautin tänään pitkän ja kostean lounaan Barcelonan Eixamplessa. Tulin tänne työmatkalle.  Tarkoituksena oli tehdä reissu koko perheen kanssa...

Karkasin Barcelonaan

7.10.11 Satu Kommentteja: 13

Nautin tänään pitkän ja kostean lounaan Barcelonan Eixamplessa.

Tulin tänne työmatkalle.  Tarkoituksena oli tehdä reissu koko perheen kanssa, mutta lapsenvahti, rakas anoppini, ehdotti, että eikö olisikin kivempaa lähteä matkaan miehen kanssa kahdestaan, hän vahtisi mielellään lasta muutaman päivän kotona. Pääsisin paremmin keskittymään työtekoonkin. Huh-hah-hei. Tuollaisesta tarjouksesta EI voi kieltäytyä. Niinpä lähdimme matkaan kahden.

Kerron tarkempia kuulumisia kunhan pääsen kunnolla nettiin; kännykällä päivittäminen käy vähän hitaasti. Ja ajatus takkuilee, kun parin vuorokauden aikana on tullut suoritettua työn vaatimaa kuohuviinien maistelua sillä tavalla pikkuisen ahkerasti.

Täytyy kyllä sanoa, että vanhan kotikaupunkini kauneus on parhaimmillaan parin roseviinilasillisen jälkeen. Pienessä hiprakassa ja tapakset taskussa unohtuvat niin koiranpaska, taskuvarkaat kuin muukin Barcelonan tarjoilema kaupunkieksotiikka.

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Täällä mun blogissa on muuten aina naiset äänessä. Siksipä ajattelin, että tämänkertaisen keskiviikkokirja-jorinan aiheeksi sopii JAMIT eli ...

Keskiviikon "kirja": Julkisesti Avoimet Mieslukijat

5.10.11 Satu Kommentteja: 2

Täällä mun blogissa on muuten aina naiset äänessä. Siksipä ajattelin, että tämänkertaisen keskiviikkokirja-jorinan aiheeksi sopii JAMIT eli Julkisesti Avoimet Mieslukijat.

Törmäsin tähän valveutuneeseen ryhmään Facebookissa - osui ja upposi:

"Me haluamme murtaa mieslukemiseen liitettyjä myyttejä, edistää miesten lukemista ja varmistaa, ettei mieslukijoille enää vittuilla. Ryhdy sinäkin siis kannattamaan Julkisesti Avoimia Mieslukijoita – meitä on täällä jo monta.  JAMIT – sillä lukeminen on ok."

No todellakin on!

JAMIT kokoontuu Helsingin kirjastoissa, tervemenoa mukaan:


05.10. Tommy Lindgren, Vuosaaren kirjasto klo 18
12.10. Kari Peitsamo, Kontulan kirjasto klo 18
19.10. Jani Toivola, Arabianrannan kirjasto klo 18
30.10. Jukka Relander, kirjamessuilla klo 15
02.11. Kalle Holmberg, Rikhardinkadun kirjasto klo 18
16.11. Munkki Serafim, Itäkeskuksen kirjasto klo 18
30.11. M.A Numminen, Kallion kirjasto klo 18
14.12. Ilkka Niiniluoto, Munkkiniemen kirjasto klo 18
15.12. Teemana olut, Vallilan kirjasto klo 18

Odotettavissa siis jotain tällaista:



2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vietin viime lauantaina vapaailtaa. Se oli ihanaa. Lauantai-iltana mieheni työnantaja, vuoristo-oppaita työllistävä matkatoimisto, järjesti ...

Äidin vapaailta - nännännäänänännäänää

3.10.11 Satu Kommentteja: 8

Vietin viime lauantaina vapaailtaa. Se oli ihanaa. Lauantai-iltana mieheni työnantaja, vuoristo-oppaita työllistävä matkatoimisto, järjesti järkyttävästä viinan määrästä tunnetut vuosibileensä. Arvatkaa mitä? En mennyt. Koska minulla oli yksi vapaailta, en halunnut olla muistamatta siitä mitään. En myöskään halunnut pilata yhtä lapsetonta aamua sillä, että herään kissanpissaa suussa ja ripsarit poskella. Niinpä mies lähti bileisiin ja minä lähdin tekemään juuri sitä, mikä tuntui parhaalta. Menin teatteriin.

Rakastan teattereissa käymistä. Minua alkaa aina teatteriin saapuessa vähän itkettää. On jotenkin niin liikuttavaa, että  näyttelijät ovat tulleet sinne ihan minua varten esiintymään. Että mä ja noi muut täällä tuijotetaan, ja yhdet riehuu lavalla, tekee ihan tosissaan parastaan ja koittaa olla unohtamatta vuorosanoja.

Näin se ilta meni:

[caption id="attachment_2185" align="alignleft" width="300" caption="Ensin lasillinen valkkaria kotona. On niin hiljaista, että melkein korviin koskee."][/caption]

[caption id="attachment_2186" align="alignnone" width="300" caption="Kävin katsomassa ranskalaisen Yasmina Rezan Taide-näytelmän Islannin version. Lavalla olivat Islannin kolme suosituinta näyttelijää (tuttuja islantilaisleffoista: Hilmir Snaer / 101 Reykjavik, Baltasar Kormákur / Kaikkeuden enkelit ja Ingvar E. Sigurðsson / näyttelee about kaikissa islantilaisleffoissa) (Kuva: Islannin kansallisteatteri)"][/caption]

[caption id="attachment_2187" align="alignleft" width="300" caption="Näytelmän jälkeen (tajusin dialogista 80 %, kättelin itseäni) kävin ostamassa pannukakkuja kioskista."][/caption]

[caption id="attachment_2188" align="alignnone" width="300" caption="Ai mikä terveellinen ruokavalio, ajattelin, ja ostin kioskista mukaan noin kilon painoisen leivän. Ja sitten nukuin 10 tuntia putkeen."][/caption]





PS. Jos Islanti-asiat kiinnostavat, julkaisin juuri islantilaiskirjailija Yrsa Sigurdardottirin haastattelun Mondo-lehden blogissani. Juttuun pääse tästä.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Löysin lauantai-illan huumaa -minivideon muutaman kuukauden takaa. Ipana pitää actionista. Lennokasta viikonloppua!

Lauantai-illan huumaa

2.10.11 Satu Kommentteja: 2

Löysin lauantai-illan huumaa -minivideon muutaman kuukauden takaa. Ipana pitää actionista. Lennokasta viikonloppua!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hesarissa oli tänään uutinen , jonka mukaan joka viides 40-vuotias Suomessa asuva nainen on lapseton. Määrä on kasvussa. On kuitenkin vaikea...

Vela, vapaaehtoisesti lapseton

30.9.11 Satu Kommentteja: 77

Hesarissa oli tänään uutinen, jonka mukaan joka viides 40-vuotias Suomessa asuva nainen on lapseton. Määrä on kasvussa. On kuitenkin vaikea sanoa, miten suuri osa tästä jengistä on veloja, eli vapaaehtoisesti lapsettomia.

Vapaaehtoisesti lapsettomiin ihmisiin, siis heihin, jotka eivät halua lapsia, suhtaudutaan välillä hyvin kummallisesti. Huomasin tämän, kun luin älykkään ja ihanan siskoni gradututkimusta, joka käsittelee suomalaisten velojen kokemuksia. (Akateeminen otsikkoa en osaa kääntää, myönnetään: Exploring voluntary childlessness in Finland: How does the construction of motherhood undermine women as self-determinate epistemic agents?)

Kun pläjäys tulee joskus sähköiseksi, voin linkittää sen tänne. Yksi pieni arkielämään liittyvä esimerkki jäi erityisesti mieleeni, lainaan sen tähän. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvana normina lasten haluaminen käsitetään. Ja kuka sen normin rikkoo, saa aikaan melkoista hämmennystä - ja välillä jopa vihaista palautetta.

--
A popular Finnish radio station YleX – equivalent to BBC Radio 1 – ran a feature in 2010 titled “Prisoners of conscience”. The series featured individuals whose opinions and lifestyles were considered at odds with the society’s norms and were therefore often disapproved of. One of the interviewees was a female prostitute. She described her life as a sex worker and defended her chosen source of income. Another person introduced in the feature was a voluntarily childless woman called ‘Kati’. She disclosed her negative views on children and childbearing, and saw absolutely no reason for her to become a mother. The feature’s presenter later recalled that “quite surprisingly” the prostitute had received plenty of positive feedback from listeners supporting her choice and her right to do what she wished with her body. Kati’s opinions, on the other hand, had filled the show’s inbox with extremely angry messages from listeners, one of them even saying they hoped “Kati would burn in the fires of hell”. The presenter had mentioned earlier that ‘Kati’ had only agreed to do the interview so long as her real name or face would not be made public. The presenter wondered about this at first, but then understood Kati’s concern, in the end stating dryly: “Well, what can I say – in Finland, whoring is apparently more acceptable than voluntary childlessness.”

PS. Olin aikaisemmin onnellinen vela. Nyt olen vala, vahingossa lapsellinen. Ja edelleen ihan onnellinen.

77 kommenttia:

Mitä tuumaat?

PEKK-kirjakerhosta ei saa kuin hyviä paketteja. Gotta love. Suosittelen! Elokuussa postiluukusta pyrki eteiseen Anna-Kaari Hakkaraisen esik...

Keskiviikon kirja: Verkko

28.9.11 Satu Kommentteja: 7

PEKK-kirjakerhosta ei saa kuin hyviä paketteja. Gotta love. Suosittelen!

Elokuussa postiluukusta pyrki eteiseen Anna-Kaari Hakkaraisen esikoisteos Verkko. Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi "herkkis".

Kirjan päähenkilö Peter on tarinan alussa pieni lapsi, jonka isä on hävinnyt. Eletään Suomessa, joka on osa Neuvostoliittoa. Peterin elämää varjostaa jatkuva isän kaipuu ja kuulumattomuuden tunne. Peter kasvaa lapsesta nuoreksi, nuoresta Neuvosto-Suomen sankariksi, yliopistomieheksi ja lopulta - - -. Noh, lukekaa itse - en paljasta juonesta enempää.

Kirjan pääosin lineaarisesti kulkeva juoni on paikka paikoin jännittäväkin. Tapahtumat ovat yksi iso verkko, jossa siima kulkee toisen yli yllättävissäkin kohdissa. Kirjan "leipä" on kuitenkin henkilöhahmoissa ja niiden kuvauksessa. Peterin tapa satuttaa itseään työntämällä kynttä toisen alle, Peteriin ihastuneen Annan tapa lähestyä tätä ja Peterin äidin vaikea asema tilanteiden ja ihmisten välisessä ristipaineessa.

"Kirjani sivuilla on minun versioni Peterin kohtalosta. Olisi hienoa kuulla sinun puolesi tarinasta.", Hakkarainen kirjoittaa PEKK-jäsenkirjeessä lukijoille.

Se on juuri näin. Tarinan voi lukea monella tavalla. Aukkoja voi täytellä paikka paikoin omilla päätelmillään hukkaamatta silti uskollisuutta tarinan totuudelle. Välillä minulle tuli jopa tunne, että vähempikin sanominen olisi riittänyt; verkon rei'istä olisi voinut mielihyvin paikata useammankin itse.

Olen sitä mieltä, että Verkko on kirja, jonka lukemisesta saa eniten irti, jos sen lukee muutamana peräkkäisenä päivänä pieniä taukoja pitäen. Liian pitkä tauko saa unohtamaan tunnelman. Liian nopea lukeminen taas ei jätä tilaa omilla ajatuksille. On hyvä lopettaa välillä  ja pysähtyä täyttämään aukkoja. Ja jatkaa taas.

Saatan kuulostaa jopa liioittelevan lyyriseltä, kun kerron, että luin tämän kirjan hiljaisina iltoina Islannin vuoristossa. Viikon mittaisella islanninhevosvaelluksella satulalaukkuun mahtui iltalukemiseksi vain yksi kirja. Onneksi otin mukaan Verkon, sen hiljainen tunnelma sopi vuoristomajojen hämäriin lukuhetkiin täydellisen hyvin. Herkkistä.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?