Meille ei haluta leluja, joissa on patterit, jotka pitävät ääntä ja vilkkuvat. Noh. Ipana sai tietysti juuri sellaisen joululahjaksi. Nimelt...

Joulun satoa - hehkuva pehmolelu

28.12.10 Satu Kommentteja: 21

Meille ei haluta leluja, joissa on patterit, jotka pitävät ääntä ja vilkkuvat. Noh. Ipana sai tietysti juuri sellaisen joululahjaksi.

Nimeltä mainitsematon sukulainen ilmeisesti unohti kieltosanan ja kääri papereihin vilkkuvan, ääntelevän ja vaaleanpunaisen karvanaaman.

Tämä pinkki myyrä on nielaissut muutaman hehkulampun, jotka syttyvät kun nukkea ravistelee. Valopallot vaihtavat väriä punaisesta siniseen, vihreään ja oranssiin muutaman sekunnin välein. Kaiken lisäksi unilelu pärähtää soittamaan "rauhoittavaa unimusiikkkia", jos vauva itkee "enemmän kuin puoli sekuntia", lupaa tuoteseloste. Siis unilelu, joka alkaa soittaa hihhulimusaa, jos vauva pitää ääntä 0,5 sekuntia?

Mitä tälle metelöivälle diskopallolle pitäisi tehdä? Sen kuonokin näyttää paleltuneelta pippeliltä.



 

21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Unohdin eilen, että meillä on lapsi. Ihan oikeasti. Katsoin eilen televisiosta elokuvaa. Leffan jälkeen mies pyysi hakemaan (se ei siis edel...

Hyvää joulua! Unohdin että minulla on lapsi.

23.12.10 Satu Kommentteja: 8

Unohdin eilen, että meillä on lapsi. Ihan oikeasti.

Katsoin eilen televisiosta elokuvaa. Leffan jälkeen mies pyysi hakemaan (se ei siis edelleenkään pysty liikkumaan murtuneen jalkansa takia sohvalta - voi kyynel) vierashuoneestamme kännykän. Avasin vierashuoneen oven, laitoin valot päälle, nappasin yöpöydältä kännykän ja lähdin keittiöön tekemään glögiä. Vierashuoneesta alkoi kuulua epämääräistä mölinää. Meni jonkin aikaa,  ennen kuin tajusin, että sehän on Nääpiö. Siis meidän Nääpiö. Se taisi herätä, kun jätin kirkkaan kattovalon päälle ja oven auki olohuoneeseen, jossa pauhasi televisio. Siis minä ihan oikeasti unohdin, että meillä on lapsi, joka nukkuu meidän kanssa samassa vierashuoneessa. Pohjalla oli yksi lasi glögiä ja yksi televisioelokuva. Aikamoista. Onneksi oma äitini haluaa toimia kokopäiväisenä lapsenvahtina nämä joulupyhät...

Niin että hyvää ja rauhallista joulua vaan teillekin!

 

*Kirjatärppi*

Ja nyt mä menen lukemaan Nesbøn Panssarisydäntä, jonka löysin Lemin kunnankirjastosta. Mahtavaa lomalukemista. Sormet hiessä käännän tämän actionpläjäyksen sivuja ja nautin siitä tiedosta, että minulla on vielä yli 500 sivua jäljellä.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Eilen tiistaina meinasi pää räjähtää Lappeenrannan Prisman elektroniikkaosastolla. En nyt väitä, että Islannissa saisi aina hyvää asiakaspal...

Huono asiakaspalvelukokemus

22.12.10 Satu Kommentteja: 4

Eilen tiistaina meinasi pää räjähtää Lappeenrannan Prisman elektroniikkaosastolla. En nyt väitä, että Islannissa saisi aina hyvää asiakaspalvelua. Siis saan välillä ehkä huonompaa palvelua, kuin mitä kielivammaisena ymmärrän, mutta tämänpäivänen veti kyllä pohjat.

Minulla oli missio: ostaa liikkuva laajakaistaliittymä, prepaid.

Olin Lappeenrannan jättiprismassa ostoksilla. (Ei olisi pitänyt.) Menin elektroniikkaosastolta kysymään, jos sieltä löytyisi kaipaamani tuotetta. (Ei olisi pitänyt.)

- Niitä on tuolla valokuvapalvelun vieressä, neuvoo nuori myyjäpoika.

Kävelen sinne, ja noukin hyllystä Saunalahden pre paid -laajakaistaliittymän. Mutta pakkauksesta ei näe, tarvitaanko muovirasian lisäksi jotain muuta, ja käykö liittymä myös mäkkiin. Kävelen paketti kädessa takaisin elektroniikkaosaston infopisteeseen.

- Voisiko tämän paketin avata, että voisin lukea käyttöohjeista, toimiiko tämä liittymä myös Applen koneissa.

- Joo ei sitä voida avata, se on kiinni. (No shit, Sherlock!)

- No osaatteko sanoa, toimiiko tämä Mac-koneen kanssa. Ja tarvitsenko mä tämän lisäksi jotain muuta päästäkseni nettiin.

- No kyllä tämä käy kaikkiin windows-käyttiksen koneisiin. Sä voit lukea käyttöohjeet kun olet ostanut tuotteen.

- No joo, mutta kun mulla on Mac, jossa ei ole windows-käyttäriä. Ja on vähän järjetöntä ostaa tuote, josta ei ole varma, voiko sitä käyttää. Ei kai kukaan osta tuotetta, jonka käyttökelpoisuudesta ei voi olla varma.

- No kyllä ihmiset, jotka näitä ostavat, tietävät mitä he ovat ostamassa. Ja tämä käy yleisimpiin koneisiin eli  se on windows-yhteensopiva. (Anteeksi, mutta vittuiletko sä?)

- Mutta kun ei mulla ei ole windowsia... Mä todella tarvitsisin tällaisen liikkuvan laajakaistayhteyden, mutta en haluaisi tulla takaisin sopimattoman tuotteen kanssa heti huomenna. Ja tässä ei missään edes sanota, että mitä tähän ostohintaan sisältyy, joku latausseteli, vai 30 päivän ajan netin käyttöä vai mitä.

- Siellä myyntihyllyllä on kyllä lisätietoja tuotteesta.

- No kun ei ole. Siellä on esite pre paid -kännykkäliittymistä ja niiden hinnoista. Liikkuvista laajakaistaliittymistä ei puhuta mitään. Tämä tuote vain riippui siellä hyllyllä.

(Tässä kohtaa nuori mieshenkilö alkaa jo ärsyyntyä.)

- Kyllä siellä paketissa on käyttöohjeet!

- Ei se paljoa auta, kun en voi  tutustua niihin ennen kuin ostan laitteen. Enhän mä halua ostaa mitään sellaista, mitä en voi käyttää.

- No kyllä tätä tuotetta on ostettu paljon. Lisätietoja saa Saunalahdelta (Oh my goooood, mitä myyntityötä....)

- Siis tätä tuotettahan myydään täällä Prismassa, mä en ole nyt Saunalahden liikkeessä. Tämä tuotehan on ihan paska.

 

Lähden menemään.

 

Löysin muutaman kilsan päästä R-kioskilta Soneran liikkuvan laajakaistan. Se toimii, vaikkakin hitaasti. R-kioskin myyjä, vanhempi naishenkilö, ilmoitti, ettei tajua näistä liittymistä eikä myöskään tietokoneista mitään. Mutta hänpä veti esiin ässäkortin kaivamalla myyntitiskin laatikoista ryppyisen monisteen, jossa kerrottiin, mitä liittymä maksaa, miten se otetaan käyttöön ja lueteltiin tietokoneen ohjelmistovaatimukset. Kiitos ärrä!

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Taannoinen lentomatkamme Reykajvikista Helsinkiin yhden vammaisen, yhden alle 1-vuotiaan ja yhden 70-vuotiaan anopin,  viiden matkalaukun, k...

Lapsen kanssa lentomatkalla, osa XII

22.12.10 Satu Kommentteja: 2

Taannoinen lentomatkamme Reykajvikista Helsinkiin yhden vammaisen, yhden alle 1-vuotiaan ja yhden 70-vuotiaan anopin,  viiden matkalaukun, kolmen käsilaukun, yhden helvetin painavan kameralaukun ja lastenrattaiden kanssa sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Lähtöselvitysjonossa ja vielä lentokoneessakin sain osakseni osaanottavia katseita...

En saanut sydänkohtausta, kaatanut kahveja syliini tai kompastunut vauva sylissä lentokoneen käytävällä.

Mutta 100 kilon matkatavaroiden ja lastenvaunujen työntäminen, vetäminen ja nostaminen Helsingin lumisateessa läpi 60 senttisten lumikinosten lentokenttäbussin pysäkiltä hotellille (50 m) oli sellainen kokemus, että en tee sitä enää ikinä uudelleen. Juoksen mieluummin vaikka maratonin.

Miksi en ottanut taksia? Helvetin hyvä kysymys. Mutta kaikki kamat ja ihmiset eivät mahtuneet yhteen taksiin, ja tilatekseja olisi jotunut odottamaan tunnin.

 

Tästä olisi muuten ollut  hupia lennolle:







 

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Asiat eivät muutu, ainoastaan näkökulmat. Hyvin sanottu. Muistatte kai "Mikä on oudoin paikka, jossa olet harrastanut seksiä" -tyy...

Sea Horsen vessassa

18.12.10 Satu Kommentteja: 9

Asiat eivät muutu, ainoastaan näkökulmat. Hyvin sanottu.

Muistatte kai "Mikä on oudoin paikka, jossa olet harrastanut seksiä" -tyyppiset kysymykset? Kun miehellä on jalka poikki, anoppi nukkuu samassa hotellihuoneessa, kun on itse nukkunut kuluneella viikolla keskimäärin viisi tuntia yössä ja kun viisi senttiä venyneet kädet ovat laukkujen kantamisesta kipeät, tekee ihan vain mieli keksiä kiitos. Ja pikkuisen lisää unta.  Nykyään kysyjä saa mielenkiinnostavimpia vastauksia, jos kysyy oudointa vaipanvaihtopaikkaa.

Kaikki alkoi siitä, että ipanaa ei huvittanut kakata päivään ennen perjantaista lentomatkaa.

Perjantai-iltana vein anopin ja miehen ja nääpiön suosikkiravintolaani Sea Horseen syömään. Tämä ei mene pieleen, ajattelin. Niinpä soitin hevoseen etukäteen ja kysyin, voiko teille tulla vauvan kanssa ja onko teillä syöttötuoleja. Järjestyi syöttötuoli, kuvakirjoja katseltavaksi ja pieni snapsilasi vedenjuontia varten. Mahtava palvelu - ja mahtavaa ruokaa, kuten aina. Sea Horse -faniksi tunnustautunut mieheni sai osakseen hyväksyviä katseita ovimikolta kun talvitakin alta pajastui tämä paita:

Makian SeaHorse-paita hankittiin aikanaan täältä.


Nääpiö veteli naama virneessä perunamuusia ja paistettuja silakoita ja pannukakkuja. Jälkkäripannarien jälkeen 70-senttinen alkoi naama punaisena punnertaa tuolissa tuotosta. Vienot pieruäänet sekoittuivat keskittyneeseen ähkintään. Ennen kuin haju ehti levitä koko ravintolaan, kaappasin ipanan kainaloon ja karkasin ravintolan neliön kokoiseen naistenvessaan. Vaihdoin vaipat lapsi vessanpytyn kannen päällä. Seisoin jalat haarallaan pyntyn molemmin puolin, jotta vauva pysyy paikallaan. Vaihdoin vaipat vasemmalla kädellä, oikealla yritin estää tuotosta leviämästä käytetystä vaipasta pitkin vessan lattiaa. Kävi sääliksi meidän jälkeen vessaan jonottanutta hienoa naishenkilöä. Paska paperikorissa haisee pahalle.

Sitä oli niin paljon, että vaippa ei taittunut kiinni. Niinpä katsoin fiksuimmaksi tunkea sen sellaisenaan paperikoriin ja peitellä parilla paperikäsipyyhkeellä. Anteeksi Sea Horsen siivooja.

*Kirjavinkki*

Koska mies meni ja katkaisi jalkansa (ja oli vähällä pilata minun loman), koska minä ja 70-vuotias anoppi raahasimme viittä suurta matkalaukkua ja yhtä lasta vaunuissa pitkin lentokenttiä ja taksitolppia (lisää uusimmasta matkustamiskokemuksesta hieman myöhemmin), koska olen tehnyt niin vitusti töitä viime aikoina, tehnyt kaiken viime aikoina kotona, ja *lisää tähän satatuhatta muuta syytä*, menin ja ostin itse itselleni joululahjan. Se oli hävyttömän kallis ja seteleitä tiskiin latoessa meinasi tulla oksennus. Mutta kannatti.

Minulla Meillä on nyt uusi ja kiiltävä perheenjäsen. Se on coolimpi kuin minä ja mun mies yhteensä. iPad. Rakastan sitä. Sillä voi lukea lehtiä ja kirjoja, se on ihana. Säästän sen avulla tulevaisuudessa paljon rahaa, kun vältän julkaisujen postituskuluissa. (No niinpä niin.) Minulla on sellainen tunne, että minun ja hänen ystävyys tulee kestämään pitkään.

Kuva: Humac.




Siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin veikkaan, että enemmän minulla kuluu aikaa tämän kuin The Economistin parissa:






9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mies makaa sängyssä jalka poikki. Lapsi kiskoo johtoja seinästä. Pitäisi pakata joululomaa varten, tehdä töitä, siivota, pestä pyykit, tuoda...

Kuka on vastuussa

12.12.10 Satu Kommentteja: 11

Mies makaa sängyssä jalka poikki. Lapsi kiskoo johtoja seinästä. Pitäisi pakata joululomaa varten, tehdä töitä, siivota, pestä pyykit, tuoda miehelle vettä, antaa lapselle ruokaa, vaihtaa lapselle vaipat, nukuttaa mies, tuoda lapselle kaukosäädin, syödä vessapaperia, maito on loppu, tuttipullo on likaisena tiskialtaassa, puhelin soi, laskut pitäisi ehtiä maksamaan, joku soittaa ovikelloa. Voi perse mikä lomanalusviikko. Kuka tästä kaikesta on vastuussa?





11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ipana on alkanut kontata valon nopeudella. Mikähän siinä on, että ensimmäiseksi pitää työntää kännykän laturi suuhun, sen jälkeen kiskoa kam...

Lapsi rakastaa elektroniikkaa

10.12.10 Satu Kommentteja: 10

Ipana on alkanut kontata valon nopeudella. Mikähän siinä on, että ensimmäiseksi pitää työntää kännykän laturi suuhun, sen jälkeen kiskoa kamera hyllystä lattialle, kytkeä w-lan-laatikko pois päältä ja lopuksi käydä sohaisemassa levysoitinta. Kun noita lelujakin olisi tarjolla.

On kuitenkin upeaa huomata, että hörökorvamme kehittyy.  Hän on oppinut tunnistamaan sanan ei. Ehei, ei nääpiö todellakaan lopeta ei-sanaan - hän lisää vauhtia, jotta ehtii työntää sormensa pistorasiaan ennen kuin perässä juokseva äiti saa kiinni tai isän kainalosauva ehtii koukata sähkömiehen pois työpisteeltä.

Tässä on selkeästi vittuilun makua, sillä käytetyt hiiret, johdonpätkät ja ns. luvalliset kaapelit eivät kiehdo kullannuppua juuri ollenkaan.

[caption id="attachment_1033" align="alignnone" width="209" caption="Jos mä vaan ihan vähän painan tuosta."][/caption]

 

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voe helvata mikä päivä. Mun mies lähti kahden päivän jääkiipeilyretkelle kavereidensa kanssa. Tänään päivällä sen ystävä soitti, että on käy...

Kyllä nyt isi veti pohjat

7.12.10 Satu Kommentteja: 11

Voe helvata mikä päivä. Mun mies lähti kahden päivän jääkiipeilyretkelle kavereidensa kanssa. Tänään päivällä sen ystävä soitti, että on käynyt pieni onnettomuus... Meni saatana tippumaan ja katkaisemaan jalkansa (no onneksi ei mitään pahempaa). Mutta kun  meidän piti reilun viikon kuluttua lähteä Suomeen joululomaksi! Aika iisiä kantaa vauvaa ja kolmen ihmisen matkatavaroita yksin  toisen hyppiessä vasemman jalan varassa. Jos siis hyppii, eihän se välttämättä pääse matkaan ollenkaan. Nyt voisin räjähtää kappaleiksi, raapia jämät seiniltä ja tehdä niistä tilataideteoksen.

Ja minä kun nimenomaan vielä nihkeilin sunnuntaina, että kannattako sitä nyt lähteä pariksi päiväksi korpeen, kun olisi tässä vähän hommaa kotona ja tenttiä ja töitä ja sellaista pientä. Ja nyt tämä.

Voiskohan sitä seuraavaksi alkaa vaikka harrastaa lukemista tai postikorttien kehystämistä? Taitaa olla pakko. Minä nimittäin ajattelin  laittaa herran kiipeilykamat myyntiin. Ilmoittelen, kun ne löytyy Huuto.netistä.

 

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävin ruokakaupassa lauantaina kaksin lapsen kanssa. Ei olisi pitänyt. Koko saamarin supermarket oli sokerihumalassa riehuvien tahmakäpälien...

Lapsen kanssa kauppaan - ei kiitos

4.12.10 Satu Kommentteja: 8

Kävin ruokakaupassa lauantaina kaksin lapsen kanssa. Ei olisi pitänyt. Koko saamarin supermarket oli sokerihumalassa riehuvien tahmakäpälien ja heidän hermoromahduksen partaalla keikkuvien vanhempiensa täydessä hallinnassa. Pelottavinta oli se, että melkein tunsin kuuluvani joukkoon. (Vaikka 10-kuukauden ikäinen lapsi ei vielä osaakaan  pyytää karkkia karjumalla.)

Sehän oli täyttä sotaa! Huutavat ja hikiset lapset juoksevat karkkipussien kanssa pitkin käytäviä, törmäilevät muiden asiakkaiden kärryihin ja piilottavat nenästä kaivamaansa räkää mandariinikoreihin. Perässä vyöryvät vanhemmat kuiskivat lujaa naama punaisena Nei, nei, ei noin saa tehdä Guðmundur!

Jos haluaa pysyä järjissään ruokakaupassa käydessään, ehdotan seuraavaa:

- Kannattaa välttää kaupassa käymistä kuukautta ennen joulua, aina arkisin kello 16-20 ja aina lauantaisin.

- Älkää ottako lapsia mukaan  ruokakauppaan.

- Jos on pakko, istuttakaa ne kärryihin.

- Jos ulkona ei ole kovin kylmä, jättäkää ne koiraparkkiin.

Voisin ilomielin tilata ruokani netistä ja maksaa hieman ostosten kotiin kantamisesta. Harmi että täällä Islannissa ei vielä ole sellaista palvelua.

Tämä videopätkä sopii hyvin sulostuttamaan tätä iloista  lauantaipäivää. (Jostain syystä tätä videota ei saa suoraan näkymään blogissa.)

 

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Bloggasin syyskuussa kirjasta Half the Sky . Nyt se on julkaistu suomeksi - upea juttu! Puolikas taivasta on kahden Pulitzer-palkitun amer...

Puolikas taivasta - Vuoden merkittävin kirja

1.12.10 Satu Kommentteja: 11

Bloggasin syyskuussa kirjasta Half the Sky. Nyt se on julkaistu suomeksi - upea juttu! Puolikas taivasta on kahden Pulitzer-palkitun amerikkalaistoimittajan selvitys siitä, miksi maailmasta puuttuu 100 miljoonaa naista. Kirjassa kerrotaan ihmiskaupasta, viisivuotiaana bordelleihin myydyistä tytöistä, silvotuista sukupuolielimistä, tyttöjän nälkään näännyttämisestä (koska tiukassa oleva ruoka annetaan poikalapsille), synnytyksessä vaurioituneista naisista, 13-vuotiaista tytöistä, jotka on alastomina sidottu kiinni intialaisen bordellin sänkyyn. Yksityiskohtaisempi suomenkielinen kuvaus kirjasta löytyy mm. Hesarin kolumnista täältä.



Minä toivon, että tästä kirjasta tulee seuraava Jumalharha. Ensin teosta hifistelevät asiasta jo valmiiksi kiinnostuneet - tämän kirjan tapauksessa feministit, humanistit ja muut sorrettujen ystävät. Sen jälkeen kirja alkaa kiinnostaa myös laajempia massoja.

Tässä kirjassa ei kiistellä siitä, pitäisikö seksin osto kriminalisoida vai ei, pitäisikö sukupuolikiintiöt ottaa käyttöön työpaikoilla ja onko pikkutytöille pakko myydä pinkkejä Bratz-nukkeja. Kirja näyttää lukijalle jotain sellaista, joka tuntuu kauhuelokuvalta, mutta on valitettavasti  arkea monelle.

Kirjan johdannossa sanottiin viisaasti, että asia, joka tapahtuu joka päivä, ei ole uutinen. Ketä kiinnostaa, jos jossain Aasiassa raiskataan pikkutyttöjä tai intialaisesta kylästä kaapataan tyttöjä seksiteollisuuden palvelukseen? Pitäisi kiinnostaa.

Nyt kauhistelemme sitä, kuinka miljoonia afrikkalaisia myytiin orjiksi Karibialle ja Amerikkoihin 1500-1700-luvuilla. Kaikki tajuavat, että se oli väärin. Mutta esimerkiksi ihmiskauppaa käydään edelleen joka päivä. Yhdysvaltain ulkoministeriön tekemän arvion mukaan maasta toiseen käytävän ihmiskaupan uhreja on vuosittain 800 000 – 900 000, heistä suurin osa naisia ja lapsia.

Puolikas taivasta (Like) on äärimmäisen hyvin kirjoitettu. Se ei sisällä jargonia tai loputtomia akateemisia viitteitä, jotka vaikeuttavat lukemista. Toimittajapari on koonnut suuren määrän henkilökohtaisia haastatteluja, joissa ihmiskaupan/syrjinnän/pakkoavioliittojen/nälkiintymisen jne. kokeneet kertovat tarinansa. Sen jälkeen kunkin tarinan ilmiötä tarkastellaan laajaan lähdeaineistoon perustuen.

Lue tämä kirja, osta se lahjaksi tai lainaa kirjastosta! Se on ihan helvetin tärkeää luettavaa.

PS.

Kirjan luettuani tapasin kirjassa esitellyn ApneAapin perustajan, Ruchira Guptan. Hän oli puhumassa Islannissa seminaarissa. Guptan perustama ApneAap toimii Intiassa. Järjestö tarjoaa ulospääsyn  bordelleihin joutuneille  naisille ja tytöille. Hän kummasteli sitä, kuinka Intiassa ei vieläkään ole saatu aikaan ihmiskauppaa kieltävää kattavaa lainsäädäntöä, mutta samaan aikaan kondomiautomaatteja pystytellään bordellialueiden läheisyyteen. "When you give a condom to a trafficked ten-year-old girl,  it's like giving an empty bread bag to a starving child."

Olen alkanut tukea ApneAapin toimintaa; lisätietoja löytyy täältä. Puolikas Taivasta -kirjan lopusta löytyy kattava lista erilaisia tapoja auttaa, ApneAapin lisäksi siellä on esitelty kymmenien muiden vastaavanlaisten järjestöjen toimintaa.

Tässä videossa Gupta puhuu lyhyesti työstään (hyppää  3 ensimmäistä minuuttia, jos et jaksa kuunnella Clintonin ja Mooren höpinöitä :) )





11 kommenttia:

Mitä tuumaat?