Tämä nyt ei varsinaisesti ole vauva-aihe, mutta menköön, kun on asiana ajankohtainen. Viime viikolla viereeni  luennolla istahti vietamilain...

Miten tutustua uusiin ihmisiin?

29.11.10 Satu Kommentteja: 13

Tämä nyt ei varsinaisesti ole vauva-aihe, mutta menköön, kun on asiana ajankohtainen.

Viime viikolla viereeni  luennolla istahti vietamilainen nainen, joka kertoi, että hänellä ei ole yhtään ystävää Islannissa. Hän kysyi, voisiko meistä tulla ystäviä. Ennen kun hän kysyi, ryhdynkö hänen ystäväksi, hän kysyi kuinka vanha olen ja olenko naimisissa.

Menin takalukkoon. Mitä noin suorasukaiseen pyyntöön pitäisi vastata? Kun toinen ihminen näin vilpittömästi pyrkii tekemisiin toisen ihmisen kanssa, ei ole pokkaa sanoa ei. Mutta toisaalta - kiinnostaako minua juuri nyt tutustua uuteen ihmiseen, kun ainut meitä yhdistävä tekijä on kielioppiluento?

Ulkomailla asuneet ja uusille paikkakunnille muuttaneet varmaankin tuntevat ilmiön: Jotenkin pitäisi tutustua uusiin ihmisiin, vaikka ennestään paikkakunnalla ei tunne ketään. Se on vaikeaa ja vaatii kekseliäisyyttä. Kun siellä uudessa paikassa on tullut asuttua jonkin aikaa ja tutustunut ihmisiin, alkaa tuntua äärimmäisen tylsältä kerrata elämäntarinaa kuudettakymmenettä ja kolmatta kertaa. Tulin tänne koska X. Tulin tänne vuonna X. Teen työkseni X. Lempikahvilani on X. Olen naimisissa/eronnut/sinkku. Minulla on lapsi. Sen nimi on X. Ja niin edelleen.

Perinteinen tutustumiskeskustelu sisältää hyvin usein nuo samat elementit, ja se alkaa tuntua tyhjältä jauhamiselta. Kun menee paikkoihin, joissa luentevasti tapaa ihmisiä - kuten töihin, kouluun, urheilemaan - on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Mutta siihen kahvilassa istumiseen ei valitettavasti ole enää oikein aikaa ja kiinnostusta. Töiden jälkeen tekee mieli mennä kotiin, kun ipana on vielä pari tuntia hereillä. Viikonlopun vapaapäivät ovat niin harvinaista herkkua, että ei jaksaisi "hengailla".

 

Pähkäilevätkö muut uudella paikkakunnalla tai ulkomailla asuvat tätä samaa kuviota?

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mitä anopilla on, mitä meillä ei ole? Nääpiö herää kotona joka aamu viiden ja puoli seitsemän välillä. Torstaina anoppi halusi ottaa kaverin...

Miksi vauva ei nuku

27.11.10 Satu Kommentteja: 12

Mitä anopilla on, mitä meillä ei ole?

Nääpiö herää kotona joka aamu viiden ja puoli seitsemän välillä. Torstaina anoppi halusi ottaa kaverin yökylään. Ne vetelivät sikeitä yhdessä puoli kymmeneen!! Siis toistan vielä: puoli kymmeneen.

Tässä on pakko olla kyse jonkin sortin salaliitosta.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mä en kestä. Mä haluan tällaisen meille. Olen käynyt netin aakkosjärjestyksessä läpi, mutta en löytänyt vauvamoppia myyvää nettikauppaa. Sai...

Juuri tällaisen vaatteen lapsemme tarvitsee

24.11.10 Satu Kommentteja: 9

Mä en kestä. Mä haluan tällaisen meille. Olen käynyt netin aakkosjärjestyksessä läpi, mutta en löytänyt vauvamoppia myyvää nettikauppaa. Saisikohan näitä jostain?







 

*Kirjatärppi*

Ja toinen mainio uutinen. Suomeen ollaan avaamassa hyviin esikoiskirjoihin erikoistunutta kirjakerhoa: "Pieni esikoiskirjakerho on taatusti Suomen pienin kirjakerho ja tarkoitettu hyvien kirjojen ystäville." Juuri tällaista olen halunnut. Liityin tietysti heti. Lisää tietoa löytyy täältä.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rantaudumme joulukuussa kuukaudeksi eksoottiseen Suomeen - mahtavaa! Lapsen kanssa kuukaudeksi matkustaminen toiseen maahan edellyttää piene...

Majoitusta etsitään...

24.11.10 Satu Kommentteja: 6

Rantaudumme joulukuussa kuukaudeksi eksoottiseen Suomeen - mahtavaa!

Lapsen kanssa kuukaudeksi matkustaminen toiseen maahan edellyttää pienehköä pakkaamista ja kaikenmoisten asioiden järjestelyä. Mieheni esimerkiksi pohti,  löytyykö suomalaisesta kaupasta naperolle maitoa.

Olemme menossa perheen luo jouluksi, ja olisi luksusta saada omaa tilaa. Kaksi aikusta + lapsi vierashuoneen kolmiossa on hieman - eh - ahdasta.

Olette varmaan kuulleet sanonnan, että kaikki maailman ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa kuuden askelman kautta. Mä aion nyt testata, onko tämä totta. Kokeiluni on ehkä pelkkää hakuammuntaa, mutta sattuuko teistä joku tuntemaan jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on kesämökki tyhjänä Lemillä (lähellä Lappeenrantaa)? Lemillä on paljon kesämökkiläisiä, eikä kaikki välttämättä vietä siellä joululomaansa. Haluaisimme vuokrata mökin Lemiltä kolmeksi viikoksi ja maksamme tietysti käyvän hinnan. Jos tiedät jonkun, pyydä ottamaan yhteyttä (satu ( a) hi.is).

No niin, nyt tämä ilmoitus loppui. Kiitti ja moi!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lanseeraan 10-20-30-säännön. Pikkulasten vanhemmat ehtivät tehdä - 10 prosenttia siitä, mitä haluaisivat tehdä - 20 prosenttia siitä, mitä o...

Näin ehdit tehdä kaiken - 5 neuvoa

22.11.10 Satu Kommentteja: 2

Lanseeraan 10-20-30-säännön. Pikkulasten vanhemmat ehtivät tehdä

- 10 prosenttia siitä, mitä haluaisivat tehdä

- 20 prosenttia siitä, mitä on pakko tehdä

- 30 prosenttia siitä, mitä on aivan pakko tehdä tai joko koti tai oma pää räjähtää.

 

No mikä auttaa? Tietysti se, että tehdään asioita päällekkäin. Olen oppinut säästämään aikaa näillä keinoilla:

1) Yhdistän lenkkeilyn ja lapsen haun hoidosta. Otan vaunut kotoa mukaan, matkustan bussilla 6 km päähän anopille, isken ipanan kärryyn ja lähden juoksemaan kotiin. Näin vältän myös autolla ajamisen ja olen kotona juuri illallisaikaan!

2) Kun ipana aamulla herää, keitän sille puuron ja teen itselleni aamupalan. Syötän vauvaa oikealla kädellä ja itse lapan jukurttia naamaan lasista. Olen siis siirtynyt juotavan jukurtin ostajaksi. Juomalla ehdit enemmän.

3) Pidän jatkuvasti töissä auki vähintään neljää keskeneräistä työprojektia. Kun jokaiselle uhraa aikaa vähän kerrallaan, ne kaikki valmistuvat yhtäaikaa! Eikä tarvitse pyöristää kulmia, kun vakuuttaa itselleen "työn etenevän".

4) Islannin kielioppiluennot pidetään keskellä päivää. Verbit ovat niin hankalia, että en mitenkään opi niitä istumatta perse kiinni penkissä. Säästääkseni aikaa syön lounaan kävellessä. (Toivotaan, että täällä ei tule kovin kylmä talvi, jäistä sämpylää on ikävä järsiä.) Yliopistolle kävellessä ja sämpylää syödessä kuuntelen äänikirjaa, jotta ehdin vähän "rentoutua".

5) Koska onnistuin yhdistämään kaksi asiaa kohtaan 4, voin jättää tämän kohdan tyhjäksi ja painua nukkumaan.

 

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut m...

Oma lapsi joulukortissa

21.11.10 Satu Kommentteja: 20

Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut marsua isommat on laitettu istumaan olohuoneen sohvalle tonttulakki päässä.

Okei. Vauva joulukortissa on ehkä hyvä idea lapsenlapsesta pehmenneille isovanhemmille. Mutta että entisille kollegoille, lapsettomuudesta kärsiville ystäville tai kaukaisille sukulaisille? (Siis niille, joita muistetaan kerran vuodessa joulukortilla.) Sain kerran joulukortin ala-asteaikaiselta kaveriltani, jonka kanssa ei oltu pidetty yhteyttä yli 15 vuoteen. Joulukortissa naureskelivat kuolaavat Kamilla ja Otto. Meni jonkun aikaa tajuta, keneltä kortti on.

 

*Kirjatärppi*

Viime viikon loppuillat ovat kuluneet Pulkkisen Totta-kirjan parissa. Mieheni myhäili monena iltana, kun näki minut lukemassa keskittyneen oloisena kirjaa sängyssä. Torstai-iltana hän kysyi, kuinka pitkä kirja on. Vähän yli 300 sivua, vastasin.

Kulta, hän sanoi ja pidätteli nauruaan. Miten suihinotosta voi kirjoittaa ilman kuvia yli 300 sivun verran? No niin. Opin taas uutta islannin kielestä. "Totta" on verbi ja tarkoittaa suihinottoa. Olen näyttänyt kirjaa lukiessani varsin keskittyneeltä; hän ei  kuulemma ole malttanut odottaa, että saisin kirjan loppuun :D
Pulkkisen uutuus kannattaa jättää näkyvälle paikalle makuuhuoneeseen.

 

Sitten itse kirja. Pidin kirjasta paljon. Mutta pidin Rajasta enemmän. Mieltymykseni johtuu mitä luultavimmin siitä, että Rajassa tapahtui ulkoisesti enemmän, vaikka aikatasoja olikin vain yksi. Eri aikaulottuvuuksissa seikkaileva Totta kuvasi enemmän sisäistä maailmaa, muistojen ja aikomusten välistä seurustelua. (Tästä eteenpäin seuraa hieman "juoni"paljastuksia.)  Päähenkilö Eevan tarinan vireessä oli jotain tuttua. Jotenkin minulle tuli siitä mieleen Minna Canthin naishahmo: viaton nuori palvelustyttö, jota miehet kohtelevat kaltoin, yksi jättää, toinen vie naisen säästöt ja lopussa kuollaan keuhkotautiin. Tai hukuttaudutaan järveen. Upeasti kirjoitettu Eeva paisui isommaksi ja moniulotteisemmaksi kuin esim. yksikään paljon pitämäni Raja-kirjan henkilöistä. Totta on yksi mukavimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista, mutta ei se ihan täysillä kolahtanut. Sanotaan 8+.

 

 

 

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Huomaan kirjoittaneeni lähiaikoina aika synkistä aiheista. Syyttäkää marraskuuta... Hautajaisten , pedo-mainosten ja rahariitojen lomassa v...

Vähän pilkettä

17.11.10 Satu Kommentteja: 7

Huomaan kirjoittaneeni lähiaikoina aika synkistä aiheista. Syyttäkää marraskuuta... Hautajaisten, pedo-mainosten ja rahariitojen lomassa voisi kai hengittää välillä vähän heliumiakin.

Te olette varmaan nähneet tämän videon jo. Mutta tämä on niin minä ja mun auto (lisää autoilusta täällä).







 

Islanti-fanien kannattaa katsoa tämä ja ostaa menolippu kesäkuulle:





7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Appiukko kuoli reilu viikko sitten, ja tänään vietettiin hautajaisia. Vaikka herran poismenoa osattiin jo pitkän sairastelun vuoksi odottaa,...

Hautajaiset islantilaisittain

15.11.10 Satu Kommentteja: 15

Appiukko kuoli reilu viikko sitten, ja tänään vietettiin hautajaisia. Vaikka herran poismenoa osattiin jo pitkän sairastelun vuoksi odottaa, vetää kuolema hiljaiseksi. Minulle hautajaiset ovat aina valtavan tuskallisia tilaisuuksia. Tänään hautajaisjuhla ei kuitenkaan tuntunut ahdistavalta - se oli kaunis tilaisuus. Siis tietysti surullinen, mutta myös kaunis.

Kun Islannissa joku kuolee, tapahtuu seuraavaa:

1. Henkilön valokuvallinen kuolinilmoitus julkaistaan päivälehdessä useamman kerran ennen hautajaisia. Ilmoituksessa kutsutaan ihmisiä hautajaisiin.

2. Hautajaisten ensimmäisessä osassa on läsnä vain lähisuku. Arkku on auki. Jokainen kiertää arkun kertaalleen, tekee ristinmerkin tai jotain muuta hyväkstiksi. Minusta oli  levollista nähdä kuollut ihminen arkussaan - nyt tiedän, miltä reilun viikon kuolleena ollut vanha mies näyttää. On paljon pelottavampaa ja vieraampaa, kun kansi on kiinni, eikä vainajaa näe.

3. Arkun kansi suljetaan ja kirkkoon saapuu muu hautajaisväki. Tänään meitä oli yli 300. Pappi luki puoli tuntia kestävän vainajan elämäntarinan, jossa kerrottiin, missä kylässä appiukkoni syntyi, missä osoitteissa hän asui ja millaisia töitä hän teki. Kaikki hänen lapsensa (7 kpl) ja heidän perheensä lapsineen ja lapsenlapsineen lueteltiin nimiltä ja kerrottin kaikkien ammatit ja lapsista iät. Yksityiskohtainen tarina laittoi vainajan ja hänen elämänsä kontekstiin. Ja samalla pappi tuli kertoneeksi, että jos tätä miestä ei olisi ollut, viidesosaa hautajaisvieraista ei olisi olemassa.

4. Hautajaispäivänä päivälehdessä julkaistaan useita muistokirjoituksia, joita vainajan lähipiiri on lähettänyt toimitukseen. Jos kaikki muistokirjoitukset eivät mahdu yhden päivän lehteen, niitä julkaistaan myös seuraavana päivänä.

5. Hautajaisiin ei ole tapana tuoda pieniä lapsia. Kahvitilaisuuteen lapset ovat tervetulleita, mutta siunaustilaisuudessa he eivät olleet mukana. Oma ipanamme ei vielä näistä asioista mitään ymmärrä, mutta 3-vuotias serkkupoika kovasti kyseli viime viikolla, mitä ukille on tapahtunut. Hänelle kerrottiin, että ukki meni avaruuteen.

Olikohan tuo paras mahdollinen selitys. Tjaa.

 

*Kirjatärppi*

No niin, pitkästä aikaa kirjatärppi. Tilasin Suomesta läjän syksyn uutuuskirjoja. Tartuin ensimmäisenä kirjasetin trilleriin, Taavi Soininvaaran Pakonopeuteen. Kirjan markkinointimateriaali lupasi jännitystä - lapsensa ihmiskauppiaille menettänyt nainen etsii lapsensa ryöstäneitä pitkin Balkania. Siinä samalla kehitellään joukkotuhoaseita ja koitetaan saada huumekauppiaita nalkkiin.  Asetelma vaikutti hyvältä. Ajattelin, että nyt on luvassa kunnon toimintaa, jossa paskapääparittajat saavat pataan, yksinhuoltajasankari vetää köniin kaikkia pahiksia ja lopussa kaikki narun päät solmitaan kivaksi nipuksi ja kirjan voi tunkea takaisin hyllyyn. Odotin ihanaa äijähömppää.

Mutta voi helvetti. Kirja oli täys p*ska. Olen lukenut miehen aikaisempia jännäreitä, ja ne ovat olleet ihan kelpo kamaa. Vähän samantasoista mässäilyjännitystä kuin Remeksen "kansainväliset trillerit". Pakonopeus tuntui kuitenkin niihin verrattuna pettymykseltä. Ensinnäkin juoni oli todella outo (sama pahis ja sama hyvis sattumalta tapaavat maailman eri kolkissa monta kertaa yhden kirjan aikana - ison kuvan ei tarvitse olla realistinen, mutta kirjasta menee maku, jos tarinan pienet yksityiskohdat ovat epäuskottavia). Henkilöhahmot jäävät aivan paperinukseiksi - ja joka välissä pitää nussia. Siis hyviä seksikuvauksiahan on nasta lukea, mutta jos lapsensa menettänyt ja ihmiskauppiaita jahtaava Soisalo-mimmi vähän väliä ajautuu tökerösti kuvattuihin panokohtauksiin, minua alkaa väsyttää: "...puhuivat niitä näitä, kunnes Soisalo asteli kylpyhuoneeseen ja laittoin kylpyveden valumaan. Kara tajusi mitä oli tekeillä vasta kun Soisalo alkoi riisua häntä"

Ja sitten ne action-kohtaukset: sivukaupalla käsittämätöntä jargonia teknisistä yhteyskohdista. Ihan kuin lukisi jotain videonauhurin käyttöohjetta: "...IMO:n INF3-sertifikaatti ja se pystyy kuljettamaan MOX-polttoainetta sekä plutoniumoksidia. Alus on valmistetttu Tamano-telakalla Japanissa vuonna 2006, pituus 104 metriä, leveys 17 metriä, kuollut paino 4 916 tonnia, uppoama 9 667 tonnia, kaksi 3 600 hevosoiman Wärtsilä-dieslmoottoria." Hohhoijaa - ehkä tämä uppoaa koneinsinööriin. Minua se sijaan alkoi väsyttää niin paljon, että jätin kirjan kesken. En siis tiedä, mitä kirjan kaapatulle tyttölapselle lopulta kävi - en vaan jaksanut enää lukea.

Tuttu kirja kenellekään? Tykkäsikö joku?

 

[caption id="attachment_943" align="aligncenter" width="226" caption="Harmitti, että ostin tämän. "][/caption]

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nyt mä kyllä räjähdän kappaleiksi. Kaikki alkoi siitä, kun menin tällä viikolla kirjakauppaan ostamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen islanninkie...

Kyllä on lelut!

12.11.10 Satu Kommentteja: 22

Nyt mä kyllä räjähdän kappaleiksi.

Kaikki alkoi siitä, kun menin tällä viikolla kirjakauppaan ostamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen islanninkielistä käännöstä. Keskustan suurimman kirjakaupan parhaalla myyntipöydällä ei todellakaan myyty kirjoja (anteeksi kuvan huono laatu, tähän hätään piti kuva ottaa kännykkäkameralla):

[caption id="attachment_930" align="aligncenter" width="490" caption="Kirjallisuutta kerrassaan"][/caption]

Keskimmäinen myyntipöytä oli täytetty epämääräisen näköisellä krääsällä. Oli pakko tutustua tarkemmin. Minua ällöttää jo se, että tytöille ostetaan prinsessakamaa ja  pojat hukutetaan monsterihirviöihin. Mutta  TopMODEL tyhjentää kassan.

TOPmodel on saksalaisen Depesche Vertrieb GmbH & Co. KG:n kehittämä tuotesarja, joka sisältää  lelumeikkejä, värityskirjoja, piirroskirjoja joiden avulla voi suunnitella vaatteita, rannerenkaita, pieniä hiusharjoja, vaaleanpunaisia reppuja ja muuta sellaista tavaraa, joka on suunnattu pienille tytöille. Pienissä vaatteissa pyllistelevien isopäisten, pienisuisten ja viehkeästi hymyilevien piirroshahmojen koristaman TOPmodel-värityskirjan takana tuotteen kerrotaan soveltuvan yli 6-vuotiaille. Siis 6-vuotiaille!

[caption id="attachment_931" align="alignnone" width="490" caption="Ja kohderyhmä oli...?"][/caption]

[caption id="attachment_932" align="alignnone" width="490" caption="...joopajoo. (Tämän kuvan skannasin kyseisen firman nettisivuilta - jos sieltä tulee joku setä  ulisemaan copyrightin perään, niin ota kuule pesäpallomaila mukaan.)"][/caption]

Krääsän oheen on rakennettu sosiaalisen median areena, jossa leluistaan kiinnostuneet tytöt voivat vaihtaa ajatuksiaan, saada meikkivinkkejä ja tehdä itsetuntoa nostattavia testejä. TOPmodelin brittiläisiltä sivuilta löytyy mm. testi "Oletko narttu?" (käännös korjattu 12.11.) (Lelusarjan suomalaisilta sivuilta tämä testi on jätetty pois.):

[caption id="attachment_933" align="alignnone" width="613" caption="Tässä kaikki tytöt voivat testata potentiaalinsa."][/caption]

Aamulla Islannin suurin sanomalehti mainosti "Lapsipäivistä" läheisessä ostoskeskuksessa:

[caption id="attachment_934" align="alignnone" width="490" caption="Tervetuloa tytöt meikkaamaan ostoskeskukseen lapsipäiville!"][/caption]

Siis mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Tuotteet on tarkoitettu nuorille tytöille - piirustuskirjoilla ei todellakaan kosiskella yli 15-vuotiaita. Nuorille tyttölapsille tyrkytetään meikkejä, huippumalleja, bitch-asennetta ja vinkkejä treffeille. Miten kukaan voi ostaa lapselleen tällaisia  pedofiilin märkiä päiväunia?

Ilmeisesti voi. Kirjakaupan miesmyyjä totesi, että olen ainoa, joka hänen itsensä lisäkseen on valittanut tuotteista. Mieheni lähetti kiukkuisen viestin kyseisen kirjakauppaketjun toimitusjohtajalle, mutta sieltä ei (yllätys) ole tullut mitään vastausta.

Onko tätä samaa skeidaa myös suomalaisissa/ruotsalaisissa/tanskalaisissa/ym. kaupoissa?

22 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hesarissa oli tänään juttu perheiden rahariidoista. Uutisessa kerrotaan Nordean tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan noin 45 prosenttia pa...

Raha- ja muita riitoja

9.11.10 Satu Kommentteja: 30

Hesarissa oli tänään juttu perheiden rahariidoista. Uutisessa kerrotaan Nordean tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan noin 45 prosenttia pareista riitelee raha-asioista ainakin joskus. Siis siitä ostaako joku jotain ja miten paljon tai miten paljon liikaa.

Olin hämmästynyt tuloksesta. Miksi raha-asioista täytyy riidellä, eikö kannattaisi mieluummin sopia? Jos raha-asioiden tietää aiheuttavan hankaussähköä, kannattaa rakentaa systeemi pomminvarmaksi. Molemmille omat tilit, ja molemmat laittavat yhteiselle tilille sovitun määrän rahaa kerran kuussa, ja tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut.  Isoon pahvilaatikkoon voi kerätä kaikkien ostosten kuitit, juristin luona voi tehdä  avioehdon jne.

Jotkut (kuten minä) ovat vähän hövelmpiä. Se maksaa, jolla on kortti tai lompakko mukana.  (Entinen laskentatoimen tuntiopettajani löisi minua takuulla salkulla, jos tietäisi.) Jos jompi kumpi aikoo hankkia jotain isompaa (mies raahaa jatkuvasti kotiin jäähakkuja, köysiä, kameranlinssejä ja muuta järjetöntä tavaraa), siitä jutellaan etukäteen. Lapsi ei tuon ikäisenä kuluta vielä mitään - mutta muistaakseni mies maksoi turvaistuimen ja osti uuden lastensängyn. Mä maksoin omalla kortillani netistä tilatut kestovaipat.

Riitelyn väitetään puhdistavan ilmaa. Mutta onko sen pakko likaantua? Yksi ystäväni totesi kerran, että hän ei halua olla suhteessa, jossa pitää säännöllisin väliajoin riidellä. Se tuntuu kuulemma ajanhukalta. Olen samaa mieltä. Mielipiteet vaihtuvat välillä kiivastikin, ja joskus tulee sanottua jotain harkitsematonta ja sitten selitellään ja setvitään. Joskus erehdyn kauhistelemaan miehen pitkäksi venähtänyttä partaa - kamala reuhka sulla. Joskus mies repeää aamulla nauramaan vaatevalinnoilleni, minulla ei kuulemma ole tyylitajua. Itselläs on finni naamassa. Jne. Ja sitten jo nauretaan.

Mutta riitelyä? Meillä ei olla riidelty kertaakaan neljän vuoden aikana. Kaikista turhimmalta tuntuisi kiistellä sellaisesta asiasta kuin raha. Edellisissä suhteissa on heitelty kaaleja, perunoita, kirjoja ja muuta valuurautapannua kevyempää. Ei niistä suhteista sitten kyllä tullutkaan mitään. Ehkä mun nykyinen mies vaan on todella tasainen luonne.

Riidelläänkö teillä?

30 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nääpiö on iskussa. Tänään se heilutteli  lattialla ahteriaan ja yritti oppia kontalleen menoa. Miten käsiensä varassa edestakaisin heiluva v...

Kuskaaminen on piinaa

5.11.10 Satu Kommentteja: 4

Nääpiö on iskussa. Tänään se heilutteli  lattialla ahteriaan ja yritti oppia kontalleen menoa. Miten käsiensä varassa edestakaisin heiluva vauva voi näyttää niin hauskalta? Se on oppinut laittamaan tavaroita laatikkoon ja laatikosta pois. Pistää hymyilyttämään tämä hyvä meno.

Mutta  välillä käteen jää  sitruuna. Tulee hetkiä, jolloin voisi naulata hanskat seinään. Hengenahdistuskohtaus iski eilen autossa.

Moni asia aiheutti inhoa ja pelkoa kun tajusin, että meille on tulossa vauva. Yöheräämiset, rintatuokinta, synnytys (autuasta, että en muista siitä enää mitään - jos muistoja on joskus pakko verestää, voin onneksi lukea omaa blogiani), kotiin jämähtäminen, kakkavaippa, oksennus, (vauvan) huutoraivarit, (oman) mielenterveyden järkkyminen, trooppinen  myrsky, lento-onnettomuus ja netin räjähtäminen. Noin aluksi.

Eilen kasvoi sarvi otsaan autossa. Olin kuskaamassa lasta anopille hoitoon ennen aamukasia, jotta ehtisin itse ajoissa luennolle. Oli tullut lunta ja oli kylmä. Vauva inisi, auto suti tiellä minne sattui, ajoin väärästä liittymästä, päädyin takaisin kotiin vievälle väylälle, yritin kääntää jossain ympäri, auto meinasi liukua liikenneympyrään ison maasturin alle, eikä taskusta löytynyt kolikoita parkkimittariin.

Voi jumalauta mä inhoan asioiden (ja ihmisten) kuljettamista paikasta toiseen. Asun keskustassa, koska haluan kävellä kauppaan, kirjastoon ja kahvilaan. Hankin työtilan keskustasta, jotta voi aamulla kävellä töihin. Valitsin punttisalinkin ainoastaan sen etäisyyden perusteella. Nääpiö on jonossa kahteen päiväkotiin - toinen sijaitsee 5 metrin , toinen noin 100 metrin päässä. Autolla runkuttaminen on viimeinen asia, johon tässä maailmassa haluan laittaa aikaa. Reykjavikin julkinen liikenne (= bussit) on niin hanurista, että ryömimälläkin pääsee nopeammin. Se on joko jalat tai oma auto.

Elämäni on mennyt raiteiltaan, kun pitää  koko ajan kuskata kaikkea joka paikkaan. Menee puolet päivästä autossa istumiseen, autoon menemiseen, autosta poistumiseen, auton tankkaamiseen, auton parkkeeraamiseen ja niin edelleen. Eikä lapsi käy vielä edes harrastuksissa! Mä en  ymmärrä, miten kuljettamisen määrä voi kymmenkertaistua, kun perheeseen tulee yksi lapsi.

Eikä se siihen autoiluun jää. Kuljettamisen oheen nimittäin kasvaa oma vitukkeensa: aikataulujohtaminen. Kuka hakee, milloin ja mistä, milloin kukakin tulee töistä, kumpi ehtii ensin, kenellä on kauppa kotimatkan varrella, millon on anopin joogapäivä jolloin lapsi pitää hakea kotiin vähän aikaisemmin, kuka ottaa auton.

Taidan hakea seuraavaksi suurlähettilään virkaa. Saisi oman autonkuljettajan virkamiehen työajalla.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kyllä, imetyksen lopettaminen oli ihanaa. Tissibaarin laitettua lapun luukulle - tai siis anteeksi; päästyäni eroon niistä kamalista lapuist...

Mitä ihmettä lapsi syö?

4.11.10 Satu Kommentteja: 20

Kyllä, imetyksen lopettaminen oli ihanaa. Tissibaarin laitettua lapun luukulle - tai siis anteeksi; päästyäni eroon niistä kamalista lapuista - tulin uuden ongelman eteen.  Mitä vauva syö? Nestlen mukaan heidän monipuolisia sörsseleitään (ja vain 2 euroa purkki - doh, siis omenasoseesta).

Mössäsimme banaania, omenaa ja päärynää. Hyvin teki kauppansa. Menuuseen lisättiin puuro. Homma sujui niin vaivattomasti, että  lopulta huomasin kääpiön vetävän neljättä viikkoa putkeen puuroa, banaania ja purkkimaitoa. Aikamoinen pirtelödieetti. Anoppi vihjaisi, että sillehän voisi alkaa antaa jo vaikka muusattua perunaakin. Ja vaikka kukkakaalia tai parsakaalia. Meinasin vajota maan alle. (Ipanan onneksi hän tosiaan viettää arkipäivät siellä anopin luona hoidossa.)

Noh. Menin kauppaan ja ostin perunan, bataatin, kaalia ja porkkanoita. Keitin kotona vihannessopan ja annostelin sen muovikippoihin. Ipana meinasi tukehtua jo 2mm x 2mm kokoiseen porkkanapalaan. Olin pyörtyä kauhusta. Seuraavana päivänä menin jälleen kauppaan ja ostin sauvasekoittimen. Nyt tukehtumispelossa muusaan joka ikisen ruuan sellaiseksi mössöksi, että sen voisi vetäistä huiviin pillillä.

Jos tätä vuodatusta lukee joku vastaava tumpelo, joka painii saman ongelman kanssa, niin tässä tähän asti opittua: selviytymisvinkit 9 kk ikäisen nakkisormen ruokalistaan. Asiasta enemmän tietävät: kirkaiskaa, jos tämä menu on teidän mielestä aivan täysin päin persettä.

Aamu: Puuroa ja muusattua päärynää. D-vitamiinit. 1 h kuluttua ruuasta tarjoillaan tuttipullo con leche.

Aamupäivä: Lounas. Perunaa, porkkanaa jne. vihannesta survottuna. Joskus heitän sekaan pari murua jauhelihaa, tai muutaman kypsän linssin. Vettä ruoan kanssa.

Iltapäivä: Maitoa.

Ilta: Illallisella puuroa ja banaania ja oliiviöljyä. Muusataan velliksi. 1 h kuluttua ruokailusta maitoa.

Anopin mielestä kääpiö voisi syödä jo ihan lusikalla tarjoiltavaa banaania ja haarukalla pehmennettyä perunaa. Mutta kun en minä uskalla. Pelkään että ruoka tarttuu kiinni kitalakeen tai kurkkuun, lapsi hengittää herneitä keuhkoihinsa ja kaikki menee muutenkin pieleen. Enkä mä osaa edes elvyttää. Saakohan lapsi  jotain traumoja siitä, että äidiltä saa pelkkiä vellejä?

*Kirjatärppi*

Wu-haa, kirjapakettini Suomesta saapui. Kävin kiinni kuin karkkipussiin: tungin kerralla suuhun niin paljon kuin mahtui. Aloitin sekä Riikka Pulkkisen Totta-kirjan että Taavi Soininvaaran Pakonopeuden. Kun syö paljon karkkia, on vedettävä välillä ruokaa, että pystyy taas vetämään karkkia. Ajattelin, että tuollaisen hentokielisen ja kauniin proosan lukemista sopivasti rytmittää kiihkeällä temmolla nautittava trilleri, jonka lauseet ovat kaukana kauniista, herkästä ja viipyilevästä. Ällöttävä ihmiskauppa ja latteat päähenkilöt viihdyttävät eri tavalla kuin ihmiskohtaloita pyörittelevä ja  harkiten kirjoitettu kertomakirjallisuus. Mutta pidän molemmista! On niin ihanaa olla näin törkeän ahne.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olipa meillä ihana loma ! Mutta vielä ihanampaa oli tulla taas kotiin. Tajusin juuri, että elämä on ihanaa silloin, kun hyvältä lomalta on...

Musiikkimakuni alkaa uhkaavasti muuttua

3.11.10 Satu Kommentteja: 5

Olipa meillä ihana loma! Mutta vielä ihanampaa oli tulla taas kotiin. Tajusin juuri, että elämä on ihanaa silloin, kun hyvältä lomalta on mukavaa palata kotiin. Arki ei pelota.

Paitsi vähän. Meillä kuunnellaan jatkuvasti musiikkia. Räppi, jazz ja soul uppoavat myös pikkuipanaan. Mutta olemme alkaneet huolestuttavissa määrin soittaa kotona myös kakkabiisiä ja koppakuoriaista. Siis kuka keksi Ellan ja Aleksin*? Se jää päähän soimaan päiväkausiksi. Kaiken lisäksi mun mies on alkanut suomeksi laulamaan kop-kop-koppakooooriaasta.  Myös Kakkaa lumella kuulostaa ulkomaalaisen lausumana aika huvittavalta ("kokkoo lumello").



*) Tämä Ella ja Aleksi on muuten varmaan jo aika vanha juttu. Suokaa anteeksi - olen vähän perässähiihtäjä.



5 kommenttia:

Mitä tuumaat?