Kippis! Mä lähden nyt viikonlopuksi  kaatamaan kaksin käsin siemailemaan Gin Toniceja Lontooseen. Molemmat ihanat siskoni asuvat siellä, ei...

Kippis - se on loma nyt

29.10.10 Satu Kommentteja: 6

Kippis!

Mä lähden nyt viikonlopuksi  kaatamaan kaksin käsin siemailemaan Gin Toniceja Lontooseen. Molemmat ihanat siskoni asuvat siellä, eikä me olla nähty pitkään aikaan. Ihanaa nähdä taas! Mies lähtee mukaan. Ja vauva jää mummon luo.

Neljän päivän miniloma tulee tarpeeseen. Aion syödä, juoda ja istua baarissa. Nukkua pitkään. Nuohota pari yötä klubilla ja tanssia naama deejiihin päin. Ah - keski-ikäistyvä täti on lähdössä baariin. Käsilaukussa on päänsärkylääkkeiden lisäksi yksi ylimääräinen pari tukisukkahousuja.

 


 

Mutta kyllä kääpiön jättäminen mummolle hoitoon tuntui vähän haikealta. Siis minusta. Ipana vain taputti käsiään ja hihkui  nähdessään mummon.  Musta tuntuu, että mummo osaa muussata banaanit puuroon paremmin kuin minä. Ja sillä on isompi lastensänky. Toivottavasti 70-senttinen metrihalkomme vielä tiistaina muistaa meidät. Nyyhkis.

Mukavaa viikonloppua!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Reykjavíkissa oli eilen mahtava päivä. Täällä vietettiin Kvennafrí-päivää . Naiset marssivat ulos työpaikoiltaan kello 14:25. Silloin he oli...

Reykjavíkissa 50 000 osoitti mieltä sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta

27.10.10 Satu Kommentteja: 9

Reykjavíkissa oli eilen mahtava päivä. Täällä vietettiin Kvennafrí-päivää. Naiset marssivat ulos työpaikoiltaan kello 14:25. Silloin he olivat tehneet osansa työpäivästä: naiset tienaavat noin 66 prosenttia siitä mitä miehet. Palkkaeron lisäksi mieltä osoitettiin myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan niin Islannissa kuin maailmallakin. Puheissa ja banderolleissa painotettiin, että raiskauksen uhri on uhri - häntä ei saa syyllistää. Kansainvälisellä tasolla puhuttiin ihmiskaupasta ja sen eri muodoista. Siis 50 000 ihmistä  puhumassa feminismistä ja vaatimassa sukupuolten välistä tasa-arvoa! Se on kuulkaa noin joka seitsemäs islantilainen. Myös kylissä ja kunnissa ympäri maata kokoonnuttiin osoittamaan mieltä. Juuri tällaiset asiat saavat minut rakastamaan tätä maata.

Minulla olisi NIIN paljon kerrottavaa tästä mielenosoituksesta ja sitä edeltäneistä seminaareista. Feministiminäni on taas puhallettu täyteen kuin ilmapallo. Lupaan palata asiasisältöön vielä myöhemmin! Sillä välin voitte ihailla  näitä syysmyrskyssä otettuja kuvia. Ulkona ei tosiaan ollut mikään kaunis kirpakka syyspäivä...

 

 

 

[caption id="attachment_877" align="alignnone" width="490" caption="50 000 ihmisen kulkuetta johti islanninhevonen."][/caption]

[caption id="attachment_878" align="alignnone" width="490" caption="Mielenosoitus alkoi kirkonmäeltä."][/caption]

 

[caption id="attachment_879" align="alignnone" width="490" caption="Täyttä on!"][/caption]

 

[caption id="attachment_880" align="alignnone" width="490" caption="Áfram stelpur! - Eteenpäin tytöt!"][/caption]

 

[caption id="attachment_882" align="alignnone" width="490" caption="Miekkarissa oli mukana myös lapsia. Ja vanhuksia. Naisten lisäksi myös monia miehiä. Liikuntaesteisiä naisia. Vammaisia naisia. Maahanmuuttajia. Perusblondeja. "][/caption]

 

[caption id="attachment_883" align="alignnone" width="490" caption="Gudrun Jonsdottir on yksi Islannin feministisen liikkeen kivijalkoja. Melkoinen rautatäti."][/caption]

 

[caption id="attachment_884" align="alignnone" width="490" caption="Gudrun Jonsdottir on myös islantilaisen feministiliikkeen peruspilari.  (Kyllä siellä on myös muun nimisiä, hehe.) Gudrun pitää aina parhaimmat puheet. Hänen kansainväliset kontaktinsa ovat aivan omaa luokkaa. Gudrun taitaa tuntea maailman kaikki elossa olevat "suuret feministit". I think I love her."][/caption]

 

[caption id="attachment_885" align="alignnone" width="490" caption="Islannin piispa käytti Sigrun Palina Ingvarsdottiria seksuaalisesti hyväksi 1970-luvulla. 1990-luvulla hän päätti kertoa kokemuksistaan julkisesti. Häntä  ei uskottu - syytettä ei nostettu. Myöhemmin piispan jäljiltä löytyi muitakin vastaavan kokeneita uhreja (mm. piispan tytär, joka toi asian esille tänä vuonna, minkä vuoksi totuus lopulta tuli julki).  Sigrun oli Kvennafríssä puhumassa seksuaalisesta väkivallasta uhrin näkökulmasta. Siis vain noin 50 000 ihmiselle. Mieletöntä. Ja niin tärkeää. "][/caption]

 

[caption id="attachment_886" align="alignnone" width="490" caption="Pojat ovat tosissaan. Eivätkä muuten olleet joukon ainoita miehiä. "][/caption]

 

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Seuraa kakkososa tähän postaukseen . Haastattelin Finnairin lentoemäntää Noora Kunttua. Mainio tuttavuus! Olen seurannut hänen blogiaan Fi...

Lapsen kanssa lentokoneessa, lentoemäntä kertoo

25.10.10 Satu Kommentteja: 3

Seuraa kakkososa tähän postaukseen. Haastattelin Finnairin lentoemäntää Noora Kunttua. Mainio tuttavuus! Olen seurannut hänen blogiaan Finnairin sivuilla.

 

Lentoemännän vinkit

Finnairin lentoemäntä Noora Kunttu lentää työkseen ympäri maailmaa. Seitsemän vuoden ja lukemattomien lentokilometrien aikana myös alle metrin mittaiset matkustajat ovat tulleet tutuiksi.

 

Saako lentoemännältä pyytää lastenhoitoapua?

Kyllä! Pyydä rohkeasti apua, jos tarvitset sitä. Kukaan tuntemani kollega ei ole kieltäytynyt pitämästä lasta sylissään sillä aikaa, kun yksin lapsen kanssa matkustava vanhempi käy vessassa. Tuttipullot saadaan kyllä lämmitettyä ja kipuilevat korvat hoidettua.

 

Voiko lentohenkilökuntaan kuuluva komentaa lasta?

Joskus saattaa auttaa, että joku muu kuin oma vanhempi eli juuri lentoemäntä tai stuertti esimerkiksi pyytää lasta istumaan omalla paikallaan. Kasvatusasiat tuntuvat kuitenkin olevan nykyään niin herkkiä asioita, että itse komennan muiden lapsia vain, jos vanhemmat selvästi viestittävät, että toivovat minun tekevän niin.

 

Turvavyövalo palaa, mutta lapsen on päästävä vessaan. Miten toimia?

Jos lennolla on turbulenssia ja turvavyövalo on päällä, vessaan ei voi mennä. Ei, vaikka pissat tulisivatkin housuun. Penkit saadaan kyllä siivottua ja vaatteet vaihdettua, mutta päänsä kattoon lyönyt lapsi tai lapsen päälle vessassa kaatuva aikuinen ovatkin sitten vaikeammin korjattavissa.

 

Valittavatko lapsettomat kanssamatkustajat huutavista lapsista?

Ei huolta, muut matkustajat eivät yleensä valita lapsiperheistä tai taaperoista. Joskus harvoin joku vieressä istuva saattaa pyytää toista paikkaa, jos koneessa on tilaa muualla. Lapsen itkuun ei ole kukaan kanssamatkustaja vielä kuollut, vaikka silmienpyörittelijöitä tietysti joskus on. Heistä ei kannata välittää, koska he vain osoittavat omaa hölmöyttään moisella käytöksellä. Jokainen fiksu aikuinen ymmärtää, että joskus lapset vain huutavat ja sellaista se nyt vain sattuu olemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kanssamatkustajia pitäisi huomioida. Jos lapsi potkii edessä olevaa penkkiä, totta kai häntä pitää kieltää.



Miten huutavan lapsen saa hiljaiseksi?

Kannattaa miettiä, mitä kotonakin käytettäviä tuttuja lohdutuskeinoja voi käyttää koneympäristössä. Itse olen yrittänyt viedä itkuraivareiden pauloissa oleville taaperoille ekstraleluja ja milloin mitäkin. Mutta koska yleensä omat vanhemmat tunnistavat itkun syyt parhaiten, he myös tietävät, mikä kohtaukseen auttaa.

 

Vuosien lentoemäntäkokemuksella: mikä on lentoviihdykelaukun hittiesine?

Ei ole kannettavan DVD-soittimen voittanutta. Se vain tuntuu olevan täydellinen tavara. Lisäksi kirjat, satukasettien nykyaikaiset vastineet, piirustustarvikkeet ja oma lempilelu ovat varmoja viihdyttäjiä.

 

Miten lohduttaa lastensa kitinästä stressaantuneita vanhempia?

Yhteispelillä selvitään kaikesta. Me olemme koneessa ihan kaikkia matkustajia varten ja varmasti etsimme jok’ikisen ylimääräisen leipäpalasen ja lelun, jos siitä on apua. Jos joku asia pelottaa tai askarruttaa, aina saa ja pitää kysyä. Lentäminen on meille arkipäivää, joten meillä saattaa olla ratkaisu johonkin ongelmaan, joka matkustajan näkökulmasta tuntuu tosi vaikealta. Haemme piirustuksiin kapteenin terveiset ohjaamosta ja teemme Mikki Hiiri -korvat poksahtelevia korvia helpottamaan. Komennammekin, mutta useimmat meistä vain vanhempien pyynnöstä. Puhuminen ja positiivinen mieli auttavat lähes jokaisessa tapauksessa.

 

Mikä on mieleenpainuvin kokemuksesi haastavasta tilanteesta lentokoneessa, johon liittyy lapsimatkustajia?

Isompi konflikti on ollut lähellä vain yhden ainoan kerran koko urani aikana. Kyseessä olivat kaksi tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöistä lasta moottoripyöräjengiläisten vieressä ja koko lennon jatkunut häsääminen penkkien tönimisineen. Tästäkin kuitenkin selvittiin lopulta sovussa. Perheen kunniaa nyrkein puolustamaan noussut isä ymmärsi, että näiden kavereiden kanssa ei ehkä kannata haastaa riitaa.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

1. Useiden lapsiperheiden vessoissa ei ole lukkoa, jotta pikku kullanmurut eivät vahingossa sulkisi itseään vessaan. Hieno istua pytyn pääll...

Kylässä lapsiperheen luona - kammotusten top 5

23.10.10 Satu Kommentteja: 10

1. Useiden lapsiperheiden vessoissa ei ole lukkoa, jotta pikku kullanmurut eivät vahingossa sulkisi itseään vessaan. Hieno istua pytyn päällä housut kintuissa ja pitää toisella kädellä ovesta kiinni (sillä välin kuin toinen pyyhkii), ettei Kalle 3 v. tule repimään ovea auki. Voisiko sen lukon asentaa vaikka sinne parin metrin korkeuteen?

2. Keittiössä haisee kakka. Paskavaipat voisi säilöä vaikka siellä lastenhuoneen roskiksessa. Tai kantaa ne saman tien ulos. Ei tee mieli syödä, jos keittiökaapissa lemuaa "vanha jukurtti".

3. Stereot laitetaan kiinni kello 20 ja olohuoneessa pitää kuiskia! Jos vahingossa kolauttaa lasin liian voimakkaasti pöytää vasten, saa isäntäparilta paheksuvan katseen. Valtteri herää niin helposti! Kaksi vaihtoehtoa: 1. Elämän ääniä ei pidä lopettaa vaikka perheeseen tuleekin lapsi. 2. Jos näin on jo tehty, voisiko lastenhuoneeseen hankkia vaikka oven, jonka voi sulkea? Tai sitten kokoonnutaan viettämään sosiaalista elämää jossain muualla.

4. Puheenaiheet pyörivät vauvanruoan, vauvankakan, päivähoitopaikan työntekijöiden ja lapsen korvatulehdusten ympärillä. (Kaikkia eivät "huolestuneiden vanhempien" puheenaiheet eivät ihan oikeasti kiinnosta.)

5. Isäntäpari haluaa, että kaikki - siis myös lapset - syövät samaa ruokaa saman pöydän ympärillä. Maitolasit kaatuvat pöytään, joku huitaisee viinipullon nurin ja kaikilla on lautasella kasa helposti pureskeltavaa, mössömäistä ruokaa.

 

Nyt kukaan lapsellinen ei varmaan enää koskaan kutsu mua kylään. Tai sitten seuraavalla kerralla kun houkuttelen kavereita meille syömään, kaikki tekeytyvät sairaaksi.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Havainto 1. Naimisiinmeno ei kannata rahallisesti. Huomasin sen tällä viikolla, kun menimme syömään ravintolaan (ihana anoppi otti jälleen i...

Kaksi havaintoa perjantailta

22.10.10 Satu Kommentteja: 15

Havainto 1. Naimisiinmeno ei kannata rahallisesti. Huomasin sen tällä viikolla, kun menimme syömään ravintolaan (ihana anoppi otti jälleen ipanan yökylään). Mies lupasi tarjota. Minä halusin valita viinin. Mies totesi, että saan  valita aivan niin kalliin putelin kuin huvittaa. Maksan siitä itse joka tapauksessa puolet. "Mehän ollaan naimisissa", hän muistutti. Puolitus kun tapahtuu viimeistään joko avioerossa tai haudassa. Hirmu romanttinen ruokapöytäkeskustelun aihe.

Havainto 2. Äiti voi olla isälle mustasukkainen lapsesta. Meidän nääpiö on jo 9 kuukautta. Kävimme IKEAsta* ostamassa sille lastensängyn toissaviikolla. Mutta mies ei halua siirtää ipanaa omaan huoneeseensa. On kuulemma kivaa, kun se nukkuu parisänkymme vieressä (miehen puolella) omassa valkoisessa vauvansängyssään. OMG.

*)IKEA on kone. Nyt mä tajusin, miksi siellä käy aina niin paljon lapsiperheitä. IKEAn ravintola on maailman lapsiystävällisin paikka. Sieltä saa käyttöön muovilusikat, muovilautaset, syöttötuolit ja mikron. Tiskiltä voi ostaa vauvanruokaa purkeissa. Kaikki toimii kuin juna. Tästä loistavasta logistisesta kokemuksesta huolimatta aion jättää kokeilun tähän yhteen kertaan - ei ne lihapullat nyt niin hyviä olleet.

 

*Kirjatärppi*

Mä olen viime aikoina miettinyt paljon Anna-Leena Härköstä. Härkösen kolumnit ovat parasta viihdettä - ne ovat aina ihan saatanan hauskoja. Mä en tajua, miten se sen tekee.

Härkösen muu kirjallinen tuotanto saa paljon lukevat ja kirjallisuutta rakastavat  vaivaantumaan. Öh, sehän on vähän...hömppää. Tottahan se on, että  lauseissa ei ole  ainutlaatuista poljentoa. Eikä Härkösen kirjoissa pyöritetä näkökulmia hengästyttävällä tahdilla tai luoda nokkelilla hyppäyksillä ja skitsofreenisillä päähenkilöillä tajuntaa räjäyttävää kirjallisuutta.

Mutta Härkönen kirjoittaa kuitenkin hyvin - hän kirjoittaa niin hyvin, että hänen kirjojaan lukevat hekin, jotka eivät yleensä kirjoja lue. Image-lehden lukijat valitsivat Härkösen pari vuotta sitten nykyajan kansalliskirjailijaksemme. Muistan Härkösen kommentoineen leikkimielisen kisan voittoa jotenkin tähän tapaan: Jos kirjasta on seuraa ihmisille, jos se naurattaa, lohduttaa tai viihdyttää, olen tyytyväinen.

Minusta se oli hyvin sanottu. Tällä viikolla olen juoksulenkeilläni kuunnellut äänikirjana Härkösen kirjaa "Ei kiitos". Onhan se ennalta-arvattava ja sen henkilöhahmot vähän latteita, mutta jotain hauskaa siinä on.

Pitääkö teistä joku Härkösen kirjoista - edes vähän? :)

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon . Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvas...

Tulva muuten ON hyvä lehti

19.10.10 Satu Kommentteja: 13

Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon. Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvassa vaikuttaa olevan mielenkiintoinen kansijuttu: Ei lapsille. Juttuun on haastateltu mm. kirjailija Monika Fagerholmia, joka toteaa: "Tähän maailmaan ei olisi sopinut lapsi, joka huutaa ja kirkuu ja haluaa minut."

Jotenkin pystyn eläytymään noihin fiiliksiin. Elämä meidän lapsen kanssa on ihanaa. Mutta ihanaa mun elämä oli myös ennen hänen majesteettinsa saapumista. Antaisin vaikka oman elämäni lapsen puolesta. Mutta en olisi tällä hetkellä yhtään pahoillaan, jos en olisi  tullut raskaaksi. Halua tai edes toivetta saada oma lapsi ei koskaan ollut.

Mutta olen miettinyt lähipäivinä,  mitä mä kerron mun lapselle, kun se joskus lukutaitoisena lukee tätä blogia tai sen rippeitä jossain bittiavaruudessa ja kysyy, että etkö sä halunnut minua. Apua. Se on kamala kysymys! Taidan säästää tuon Tulvan uusimman numeron, ja alleviivata sieltä kohdan:
Fagerholmille lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut "se juttu". Jos olisi tullut raskaaksi, hän olisi todennäköisesti pitänyt lapsen. "Mutta asia ei liity millään tavalla ihmisyyteeni tai naiseuteeni."

Jotenkin noin se menee. Miten ne kirjailijat aina osaa sanoa kaiken niin oikein.

PS. Jos jollekin teistä tulee Tulva kotiin, niin kertokaa toki, millainen juttu kokonaisuudessaan oli.

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Synnytyksen jälkeen aloin käydä punttisalilla ja aloitin juoksuharrastuksen . Kateellisena kuuntelin lapsen saaneiden tuttujen juttuja siit...

Eroon raskauskiloista, osa XIV

17.10.10 Satu Kommentteja: 3

Synnytyksen jälkeen aloin käydä punttisalilla ja aloitin juoksuharrastuksen. Kateellisena kuuntelin lapsen saaneiden tuttujen juttuja siitä, miten helposti läski lähtee kun imettää. Ihan silmissä rasvasolut pienenevät ja lopulta häviävät. Pim!

En juuri syönyt herkkuja (vähän irtokarkkeja silloin tällöin), en mässyttänyt valtavia määriä ruokaa ja yritin urheilla 2-3 kertaa viikossa. Ei meinannut tavara irrota perseestä eikä mahasta. Ei niin millään.

Onneksi jotkut täällä blogissakin rohkaisivat, että joskus vararavinto häviää vasta imetyksen loputtua. Ja minulle kävi juuri näin! Täysimetys loppui jo pari kuukautta sitten, pari viikkoa sitten tissibaari sulki ovensa ja sanoutui irti kalustesopimuksista. Samalla paino alkoi tippua - puolen kilon viikkovauhtia!

Liikuntaharrastukseni jatkuvat edelleen. Mun on pakko liikkua. Jos en hikoile, hiki kertyy päähän ja moottori leikkaa kiinni. Epäilen, että yksi syy raskauden ja ensimmäisten vauvakuukausien friikkailuihini johtui siitä, että en päässyt kunnolla liikkumaan. Kun liikun, voin hyvin. Jos jätän juoksulenkin väliin, pihisen kiukusta ja käytän kaappien ovien sulkemiseen triplamäärän energiaa.

Huomasin, että salilla käyminen ei yksistään auta pudottamaan painoa, vaikka liikkeet tekisikin aerobisina (eli pitkiä sarjoja, ei juuri taukoja -> body pump -tuntien tyylistä treenausta). Aloin juosta noudattamalla tätä mainiota ohjelmaa. Vetäisin ohjelman läpi, mutta en edelleenkään lämpene kymmenen kilometrin mittaiselle lenkeille. Niinpä päätin yhdistellä ja luovia oman urheiluohjelman, jota olen noudattanut kesän lopusta asti:

- Käyn punttiksella 2 kertaa viikossa. Toisena päivänä treenaan navasta alaspäin, toisena navasta ylöspäin. Joka kerta teen vatsalihasharjoituksia (synnytyspussista on edelleen rippeet jäljellä). Harjoitus kestää noin 50 minuuttia.

- Molempien salitreenikertojen jälkeen menen tunnin mittaiseen hot yogaan. Se on erinomainen täydennys punttisalitreenille: venyttelyä,  pienten ja syvällä olevien lihasten harjoittelua, miellyttävä lämpötila = hiki lentää ja lopuksi on kovalevyn korjaava rentoutussessio.

- Kun huhkin punttiksen tiloissa reilu 1,5 h kerrallaan, sinne ei tarvitse mennä kuin pari kertaa viikossa.

- Kolme kertaa viikossa juoksen 5 km. Yksi lenkki kestää noin 40 minuuttia. Juoksulenkeissä parasta on se, että se on nopea tapa urheilla. Tunnin kuluttua olen jo kotona leikkimässä ipanan kanssa. Juostessa saa olla ulkona (sopii toimistotyötä tekevälle), seurata luonnon kehittymistä (juoksulenkki myötäilee merenrantaa) ja eksyä naapurustoon (löysin yhdellä juoksulenkillä Björkin talon).

Tämä urheilutahti voi kuulostaa paljolta, mutta jos

a) haluan pitää oman pääni kasassa, mun on pakko urheilla

b) haluan pysyä entisissä mitoissa, on pakko urheilla. Olen sinuattu karjalanmummomaisella ruumiinrakenteella (lyhyet jalat, leveä lantio ja lyhyt kuin mikä eli hartioistani seuraava ruuminosa alaspäin mentäessä on takapuoli) ja hitaalla aineenvaihdunnalla.

Jos juoksette pimeällä, niin muistakaa kuorruuttaa itsenne heijastimilla!

 

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Homopareihin, sukupuolineutraaliin avioliittoon ja sateenkaariperheiden asemaan liittyen. Olen haukkonut koko illan henkeä katoessani Areena...

Sanattomaksi vetää

17.10.10 Satu Kommentteja: 7

Homopareihin, sukupuolineutraaliin avioliittoon ja sateenkaariperheiden asemaan liittyen. Olen haukkonut koko illan henkeä katoessani Areenasta Ylen Homoilta-ohjelmaa. Apua, siis missä pimennossa mä olen elänyt! Voiko tuollaisia mielipiteitä vielä olla 2000-luvun Pohjoismaissa? Koulutettu jengi puhuu otsa kirkkaana  läpiä päähänsä esim. siitä, kuinka homot voisivat  yrittää  hillitä halujaan ja pidättäytyä toiminnasta. Ohjelmaa katsoessani mä luulin ensin, että kyse on pilasta. Että kohta keskusteluohjelma vedetään poikki ja ruutuun lävähtää teksti "Näit juuri pilottijakson uutta, huonoimmasta huumorista kilpailevaa ohjelmauututtaamme!"

Siis nyt en kyllä kestä - pamahdan kohta kappaleiksi. ARgghhhhh... Koska etenkin KD loisti keskustelussa uskomattomilla argumenteillaan, on pakko tarkentaa   tätä postausta. Oikaisen siis, että en ole myöskään koskaan äänestänyt kristillisdemokraatteja. (Mä olin vaan kokonaan unohtanut, että sellainenkin puolue on edes olemassa. Ja muistijälki olisi kyllä saanut hävitäkin jonnekin pimeään.) Ja kun oikein tarkkaan mietin, niin olen tainnut joskus äänestää myös kokoomusta. Mutta vinoilu sikseen. Puoluepolitiikalla tai ylipäätään millään muullakaan ulkoa määrittävällä tekijällä ei tässä asiassa ole mitään merkitystä - kun joku on ilkeä, ahdasmielinen, fanaattinen ja tekopyhä, niin se on. Ihan yrjöttää.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ostin juuri pesueelle lentoliput Suomeen joululomaksi. Yeah. Viimekertainen lentomatka kääpiön kanssa sujui ilman hermoromahdusta. Katsotaan...

Lapsen kanssa lentokoneessa

15.10.10 Satu Kommentteja: 8

Ostin juuri pesueelle lentoliput Suomeen joululomaksi. Yeah. Viimekertainen lentomatka kääpiön kanssa sujui ilman hermoromahdusta. Katsotaan miten käy joulukuussa! Listasin vinkkejä ipanoiden kanssa matkustaville.

1. Ajoita oikein

Jos saat vaikuttaa matkustusaikaan, tee pitkät matkat yöllä tai myöhään illalla. Starttaa hieman ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Jos matkustat päivällä, koita ajoittaa päiväunet lentoaikatauluun. Matka menee nopeammin nukkuessa.

2. Suosi suoraa lentoa

Jos suoraa lentoa ei ole saatavilla, älä osta lentoja, joissa on liian lyhyet vaihtoajat. Yksin ei ole kiva juosta hiki otsalla lähtöportilta toiselle, mutta lasten kanssa se on mahdotonta. Jos vanhemmat hermoilevat, lapsetkin hermoilevat. Aikatauluhallintaan pätee tuttu, kaikessa toiminnassa hyväksi koettu sääntö: koeta välttää turhaa säätöä.

3. Pakkaa eväät

Nälkäinen lapsi on kiukkuinen. Ota lentomatkalle mukaan ruokaa, jos ipanat ovat liian pieniä lentokoneessa tarjoiltavalle ja myytävälle ruoalle. Sylilapsena matkustavan, alle 2-vuotiaan lippuun ei useimmiten edes kuulu ateria. Ota mukaan nopeasti tarjoiltavia ja helposti syötäviä eväitä. Pakkaa esimerkiksi muoviastiaan valmiiksi pilkottuja hedelmiä. Pienten vauvojen nestemäiset ruoat saa ottaa mukaan lennolle. Jotkut vanhemmat syöttävät pieniä lapsiaan laskujen ja nousujen aikana, koska syöminen estää korvien lukkiutumista.

4. Pakkaa vaipat

Pakkaa käsimatkatavaroihin vaippoja, jos et ole aivan sataprosenttisen (ja vähän päälle) varma, että lapsesi on kuiva päivin, öin ja kaikissa tilanteissa. Kestovaipat saattavat olla kotioloissa helppoja. Pienessä kassissa ja vieläkin pienemmässä lentokoneen vessassa harsojen ja vaippahousujen sekamelska on liikaa. Kertakäyttövaipat ovat pitkillä matkoilla ehdottomia. Kuten kohdassa 2: minimoi säädön määrä.

5. Pakkaa korvatulpat

Tunge taskusi täyteen korvatulppia. Ne ovat muita matkustajia varten. Jos lapsesi päättää vetäistä kanssamatkustajien iloksi pari aariaa, saat sympatiat puolellesi, kun jakelet korvatulppia vieressä istuville. Kokeiltu on.

6. Pakkaa vaihtovaatteet

Matkan aikana popsitut naposteltavat, matkajännitys ja ilmakuopissa hytkyvä lentokone voivat laittaa ipanan mahan sekaisin. Varaa mukaan vaihtopusero, nenäliinoja ja pari oksennuspussia. Ota myös itsellesi vaihtovaatekerta mukaan, etenkin pidemmille lentomatkoille.

7. Pakkaa viihdykelaukku

Ota lapselle mukaan tekemistä lentokoneeseen. Pari suosikkikirjaa, äänikasetit ja lempilelu pitävät tenavan aloillaan. Kaiva tekemistä esiin heti, kun lapsi osoittaa tylsistymisen merkkejä. Ota esiin yksi lelu kerrallaan; näin lapsen mielenkiinto säilyy yllä pidempään. Pakkaa kaikki käsimatkatavarat sellaiseen kassiin, joka jättää kädet vapaiksi. Kaikilla lentokentillä rattaita ei nimittäin saa ottaa mukaan koneeseen asti, vaan ne on jätettävä ruumaan vietäväksi jo lähtöselvityksessä. Jos lapsi on tarpeeksi iso vetämään tai kantamaan omaa pientä laukkuaan, anna osa lapsen tavaroista hänen itsensä kannettavaksi. Tenavat ovat todella ylpeitä omista vetolaukuistaan ja -repuistaan.

8. Selvitä matkustamisen pelisäännöt ajoissa ja moneen kertaan

On asioita, joista ei neuvotella. Lentomatkustamisen turvamääräykset kuuluvat tähän kategoriaan. Alle 2-vuotias matkustaa aina joko vanhemman sylissä jatkovyön kanssa tai omassa turvakaukalossaan, jos koneessa on kaukalolle tilaa. Yli 2-vuotias matkustaa omalla paikallaan, koska se on taaperoikäiselle turvallisin paikka. “Tämä on turvamääräysten mukainen linja, ja siitä ei voi poiketa. Monessa asiassa voimme joustaa, turvamääräyksissä emme koskaan”, Finnairilta kerrotaan.

Keskustele lapsen kanssa etukäteen matkasta. Kerro, että lentokoneessa käytetään turvavyötä ja istutaan suurin osa ajasta omalla paikalla. Lapsen muisti on tunnetusti lyhyt ja valikoiva. Keskustelu kannattaa siis käydä muutamaan otteeseen.

9. Älä myöhästy

Lapset ahdistuvat, jos vanhemmat ajautuvat paniikkiin. Saavu siis lentokentälle ajoissa. Mieti, kumpi on stressaavampaa: juosta kieli vyön alla ympäri lentokentän halleja oikean lähtöselvitystiskin perässä vai saapua paikalle liian aikaisin ja kuluttaa tunti tai pari aikaa lähtöaulassa. Useimmat valitsevat jälkimmäisen. Varaa riittävästi aikaa, eli lisää kaikkiin aika-arvioihin vähintään tunti. Kuten kohdissa 2 ja 4: vähennä säädön määrä minimiin.

10. Kaikkien ei ole pakko jonottaa

Kitisevät lapset, jaloissa pyörivät matkalaukut ja hitaasti etenevä lähtöselvitysjono ovat huono yhdistelmä. Lentokentälle saavuttua toimi näin: Pakkaa laukut kärryyn. Yksi täysi-ikäisistä perheenjäsenistä jonottaa ja muut odottavat sivummalla. Kun oma vuoro tulee, koko perhe rantautuu tiskille.

Pakkaa koko perheen passit ja lentoliput isoon kirjekuoreen, jota pidät käsimatkatavaralaukussasi. Kun tarvittavat paperit ovat yhdessä paikassa, ei passien perään tarvitse panikoida joka toinen minuutti. Kuten kohdassa 2, 4 ja 9: vältä ylimääräistä touhottamista.

11. Ole ystävällinen ja helppo asiakas

Business-luokan lähtöselvitysjono on usein economy-jonoa lyhyempi. Hivuttaudu liikematkustajaluokan jonoon ja esitä asiasi ystävällisesti virkailijalle: Lapsemme alkavat valitettavasti väsyä, ja jotta he eivät ala elämöimään jonossa, voisimmekohan mahdollisesti tehdä lähtöselvityksen tässä liikematkustajatiskillä? Usein kysyjälle näytetään vihreää valoa. On kaikkien etu, että ipanat eivät väsy ja aiheuta raivokohtausta.

Jos koneessa on tilaa, esitä toive, että sinut plaseerataan tyhjän penkin viereen. Taapero voi olosuhteiden niin salliessa käyttää nukkumiseen kahta penkkiä. Sylivauvan kanssa matkustaessa tyhjälle penkille voi asettaa vauvan hoitokassin, jotta helistimet, tutit, puklurätit ja muu tavara-arsenaali on käden ulottuvilla.

Lähtöportilla pyydä virkailijalta, että pääsisitte ensimmäisten joukossa koneeseen. Yleensä lapsiperheet pääsevätkin ensimmäisenä sisään, jotta he saavat rauhassa asettua paikoilleen.

12. Plaseeraa itsesi fiksusti

Pitkällä lennolla valitse käytäväpaikka. On helpompi juosta vessassa, jos joka kerralla ei tarvitse häiritä vieressä istuvaa. Mutta älä laita lasta istumaan käytäväpaikalle. Napero on nimittäin viivana hortoilemassa edes takaisin käytävää. Käytävällä juoksenteleva tenava muksauttaa itsensä kuitenkin tarjoiluvaunuun. Sitä paitsi äkillinen ilmakuoppa saattaa säikäyttää pienen matkailijan pahan kerran.

13. Pelko pois

Lasten logiikka on välillä kummallista. Muistan pelästyneeni lapsena suunnattomasti, kun kotiimme asennettiin palohälyttimet. Olin varma, että nyt meidän koti palaa. En nukkunut tulipalon pelossa viikkoon. Sama logiikka koskee ennen lentokoneen lähtöä esiteltäviä turvallisuusohjeita: selitä lapselle, että yleensä mikään ei mene vikaan, mutta on hyvä tietää nämä asiat, niin sitten ei tarvitse pelätä ollenkaan.

PS. Teksti on alunperin julkaistu osana juttua, jonka kirjoitin alkusyksystä ulkosuomalaisten lehteen Expatriumiin.

PPS. Juttu perustuu lastensa kanssa matkustavien vanhempien kokemuksiin ja Finnairin lentoemäntä Noora Kuntun haastatteluun. Lisätietoja: www.travelwithyourkids.com

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi jumpe. Mä olen avautunut tästä aiheesta jo niin monta kertaa, että joku teistä on ehkä kuullut tämän jo kahdesti. Mutta menköön nyt viel...

Ilmaista työtä tekemisen ilosta!

13.10.10 Satu Kommentteja: 17

Voi jumpe. Mä olen avautunut tästä aiheesta jo niin monta kertaa, että joku teistä on ehkä kuullut tämän jo kahdesti. Mutta menköön nyt vielä kerran.

Mua todella syö sisältä, kun joku yrittää teettää mulla ilmaiseksi töitä saaden siitä itse rahaa. Viime viikolla ajauiduin riitaan yhden päätoimittajan kanssa. Ennen kuin suostuin tekemään työn, kysyin, paljonko siitä maksetaan. Siitä nousikin sitten kunnon myrsky. Minulla on kuulemma "...ihmeellinen suhde kirjoittamiseen. Ei rahalla ole kirjoittamisen kanssa mitään tekemistä. Tärkeintä on tehdä hyvä juttu, raha kyllä seuraa sitten aikanaan perässä. Että teepäs nyt tyttö se juttu, ajattele Pulitzeria ja unohda raha."

Siis mitä vittua. Näyttäkää mulle ruokakauppa, josta voi ostaa ruokaa hyvällä tekstillä! Tai pankki, jonne voi kiikuttaa word-dokumentin vastikkeeksi Visa-laskusta. Helppohan se on ukkelin romantisoida sieltä kuukausipalkkaa nauttivien tornista, että kirjoittaminen on kuulkaa kaukana rahasta. Siis mitä helvettiä - tämä on mun työ. Ja vaikka työstä nauttiikin, ei sitä kuulu  ilmaiseksi tehdä. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että omia hintoja polkemalla lihottaa jonkun toisen - eli tässä tapauksessa kustantajan - kukkaroa. Kysyin, että kehtaisitko hän pyytää timpuria rakentamaan itselleen talon, koska timpuri osaa rakentaa niin pirun hyvin ja viihtyy kovasti työssään. Ja että kehtaisitko hän ehdottaa timpurille, että raha-asioista puhutaan sitten vasta kun talo on valmis. Pääasia että timpuri saa raaputtaa  puumerkkinsä hienon talon perustuksiin. Ei tullut ukolta vastausta. Mädäntyköön tunkiolla.

Ja tämä kuvio toistuu myös muualla. Suurta yleisöä kiinnostaville aloille on niin paljon tunkua, että ilmaiseksi töihin tuleviakin riittää ovella jonoksi asti. Osa näistä harjoittelijoista tekee työpaikoissaan  ihan oikeaa duunia - ja saa siitä alle 500 euroa kuukaudessa. Samalla tavalla valtionhallinto ja kansainväliset organisaatiot pyörittävät vapaaehtoisohjelmiaan, ja niistä osaa käytetään ihan törkeästi väärin. Kyllä harjoittelusta voi olla arvokasta hyötyä molemmille osapuolille. Vääryydeksi se muuttuu silloin, kun  vuosikaupalla jotain pestiä pyöritetään vaihtuvin harjoittelijavoimin eikä työhön oikesti palkata koskaan ketään.

Vapaaehtoistyö on asia erikseen. Silloinhan ideana on, että töitä tehdään ilmaiseksi itse hyväksi katsoman asian puolesta  tai  omasta mielenkiinnosta. Kirjoittaminen tai valokuvaaminen voi olla myös harrastus. Mutta jos ilmaisen työn tekijä tuottaa  reipasta lisäarvoa työnantajaorganisaatiolleen, ollaan väärällä polulla. Pitäkää siis puolenne - älkääkä ikinä tehkö kenellekään mitään töitä ilmaiseksi, varsinkin jos se lihottaa jonkun toisen pankkitiliä.

 

Näihin tunnelmiin sopii  Immortal Techniquen The Message and the Money.  Olen tainnut luukuttaa tätä levyä angsteissa työhoneella koko viikon - kollegoiden iloksi ja korvieni kauhuksi olen kuitenkin käyttänyt kuulokkeita.





17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tatta-daa, nimimerkki Onna jätti kommentin numero 1000. (Todistusaineiston saa suuremmaksi klikkaamalla ao. ruutukaappausta.) Laitan pian On...

Kirjalahjonta, osa II

12.10.10 Satu Kommentteja: 17

Tatta-daa, nimimerkki Onna jätti kommentin numero 1000. (Todistusaineiston saa suuremmaksi klikkaamalla ao. ruutukaappausta.) Laitan pian Onnalle meiliä ja kysyn osoitetta, niin osaan lähettää kirjan oikeaan osoitteeseen. Onnea onnea vaan!

Lahjana lähtee (jälleen) Islanti-aiheinen kirja. Tällä kertaa kuitenkin suomenkielinen. Ja nyt seuraa hieman tökeröä tuotemainontaa  -  mä olen itse kirjoittanut sen!*)

[caption id="attachment_829" align="aligncenter" width="624" caption="Kommentti 1000. Todistusaineistoa."][/caption]

[caption id="attachment_830" align="aligncenter" width="203" caption="Juttuja Islannista"][/caption]

*) Mietin pitkään, että laittaisinko oman naamani tänne jossain vaiheessa. Koska näissä tänne kirjoittamissani asioissa ei minusta ole mitään liian noloa tai salaisten kansioiden materiaalia, ajattelin, että omalla nimellä kirjoittamisen aika on pian. No niin. Sitten vain google laulamaan. (Voin vinkkinä antaa, että mulla ei ole Loimaalla hiuspalvelua.)

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuten otsikosta näkyy, rintaruokinta on loppunut. Bar is closed. Lappu on luukulla. Lókað. Voin taas alkaa käyttää muitakin kuin niitä läpäl...

Sinun rintasi ovat taas sinun!

12.10.10 Satu Kommentteja: 11

Kuten otsikosta näkyy, rintaruokinta on loppunut. Bar is closed. Lappu on luukulla. Lókað. Voin taas alkaa käyttää muitakin kuin niitä läpällisiä liivejä. Vauva alkaa saada kerralla tarpeeksi ruokaa. Voin heittää rintapumpulla vaikka pulua. Life is great.

Pussukat ovat vaan edelleen eri kokoa.  Jos oikea sopii, vasen tunkee kirjaimellisesti ulos. Jos vasen sopii, oikean tulee ikävä tennissukkaa. Toivottavasti tilanne ei ole pysyvä, sillä muuten täytyy tilata rintaliivit mittatilaustyönä.

Rintaruokinnan lopettaminen tuntuu ihanalta. Ei tule kyllä ikävä. Paska mutsi.

 

*Kirjatärppi*

Tämä on yksi niitä kirjoja, jotka ovat tarttuneet alekorista mukaan. Dan Rhodes oli minulle täysi tuntemattomuus, eikä kirjan nimikään Timoleon Vieta, palaa kotiin luonut mitään odotuksia. 173 sivua kuluivat kuitenkin kuin siivillä. Kirjassa koira nimeltä Timoleon Vieta yrittää löytää tietä Roomasta takaisin kotiin isäntänsä, vanhan homopapparaisen, luokse. Matkalla se törmää ihmisiin, joiden elämäntarinat ja sattumukset ovat intensiivistä luettavaa. Kirja olisi ollut minusta vielä vähän parempi, jos koiralle ei olisi lopussa käynyt huonosti. Ups, nyt paljastui osa juonta - sorry :)

Eläinten kärsimysten lukeminen on aina tuskallista. Erityisen hyvin (siis kammmottavalla tavalla hyvin) eläinten kärsimyksistä on kirjoittanut Suomessa mm. Pentti Haanpää. Ei tämä ihan Haanpään Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen -novellin eläinkuvauksille vedä vertoja, mutta silti. Vaikka Paul Auster olikin oikeassa todetessaan HS:n haastattelussa hyvän kirjallisuuden vievän myös epämukavuusalueille, on eläinten ja lasten kärsimyksestä lukeminen minusta aina vähän liian tuskallista - vaikka se olisi miten puettu ironian tai mustan huumorin kaapuun. Mutta ei tätä kirjaa kannata missään nimessä  jättää lukematta.  Koiran tapaamien ihmisten kohtalot ovat sen verran taianomaista luettavaa, että lopun saa anteeksi. Sitä paitsi naureskelin ääneen, kun kirjailija nokkelasti vittuilee mm.  Toscanan maaseudusta kertoville matkakirjoille. Kuulostaako konsepti tutulta: ostan talon Pohjois-Italiasta, alan siemailla viinejä ja sitten kirjoitan hauskankepeän kirjan sattumuksista Toscanan maaseudulla. LOL.

 

[caption id="attachment_824" align="aligncenter" width="101" caption="Päähenkilöt: pappahomo, "Bosnialainen" ja sekarotuinen koira"][/caption]

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos laittaisin itsestäni kuvan tänne nyt, sen katsojille kävisi kuten Ring-elokuvassa. Mutta tällä kertaa silkasta pelästyksestä. Miten kuka...

Yökylässä

10.10.10 Satu Kommentteja: 3

Jos laittaisin itsestäni kuvan tänne nyt, sen katsojille kävisi kuten Ring-elokuvassa. Mutta tällä kertaa silkasta pelästyksestä. Miten kukaan voi näyttää näin kammottavalta sunnuntaiaamuna? Kaikki alkoi eilen.

Anoppi halusi ottaa kääpiön yökylään, jotta me pääsisimme molemmat miehen työpaikan  vuosifestivaaleihin. Islantilaisfirmat eivät juuri järjestetä pikkujouluja - sen sijaan täällä vietetään loka-marraskuussa vuosifestivaaleja, joissa tunnelma on kyllä aivan samanlainen kuin niissä "firman pikkujouluissa". Ja  tietäähän sen, mitä siitä seuraa, kun muuten niin terveellistä elämää viettävät vuoristo-oppaat vaihtavat vapaalle...  Loppuillasta hyväkuntoiset, raavaat miehet tanssivat puolialasti ja villitsivät yleisöään pullistelemalla vatsalihaksiaan. En kyllä pistänyt pahakseni yhtään :D

Koska nyt on lama ja viimekeväinen tulivuorenpurkaus vähensi turismin tuloja, ruokatarjoilusta säästettin. Sitä ei  ollut. Eli voitte varmaan kuvitella, millainen olo tulee kun ei syö mitään mutta kaataa sisuksiinsa litran boolia ja sikspäkin. Nyt pitäisi lähteä hakemaan  musimusia yökylästä. Sitä ennen tarvitsen ruokaa. Pizzaa. Hampurilaisia. Puolitoistalitraa jäätelöä...

Katsotaan, pelästyykö ipana rankkitynnyriltä haisevaa äitiä.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Niin kiire että pää hajoaa. Ja lapsi huutaa yötä päivää. Miten 8 kk ikäinen lapsi voi haluta ruokaa kahdesti yössä? Jos ei tule ruokaa, huu...

Tämä ravintola menee kohta kiinni

7.10.10 Satu Kommentteja: 12

Niin kiire että pää hajoaa. Ja lapsi huutaa yötä päivää. Miten 8 kk ikäinen lapsi voi haluta ruokaa kahdesti yössä? Jos ei tule ruokaa, huuto jatkuu. Yksi ilta viime viikolla tungin sen niin täyteen puuroa, että pelkäsin koko vauvan räjähtävän kappaleiksi. Terveydenhoitaja sanoi, että vauva lopettaa kyllä syömisen sitten kun sillä ei ole enää nälkä. Siinä vaiheessa kun kääpiön maha on pingottunut täyteen kuin jalkapallo ja se alkaa nojata taaksepäin syöttötuolissa mahtuakseen siihen paremmin totean, että nyt on kyllä lopetettava. Mutta ei sekään auttanut. Viideltä pärähti taas nahkaherätyskello soimaan. Luuleko se ihan tosissaan, että meillä on ravintola auki 24/7? Ei tämä nyt sentään mikään ABC ole.

Kaverini muisti hauskalla videopätkällä - kannattaa katsoa. Välillä menee pieleen.









*Kirjavinkki*

Hyvä kirja, parempi mieli. Menin väsymysärtymyksessä nettikirjakauppaan ja tilasin seuraavat kirjat kotiin. Tai siis äidille Suomeen, joka saa postittaa ne minulle "lahjana". (Välttää tullin...)

Riikka Pulkkinen, Totta.

Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja

Taavi Soininvaara, Pakonopeus

Anja Snellman, Parvekejumalat

Aravind Adiga, Valkoinen tiikeri

Chimamanda Ngozi Adichie, Puolikas keltaista aurinkoa

Laura Honkasalo, Eropaperit

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tuli aamulla töihin kävellessä mieleen yksi vanha juttu suomalaisten ja islantilaisten kulttuurieroista. Tämä nyt ei millään tapaa liityy äi...

Pohdintaa kirkkoveneestä

6.10.10 Satu Kommentteja: 11

Tuli aamulla töihin kävellessä mieleen yksi vanha juttu suomalaisten ja islantilaisten kulttuurieroista. Tämä nyt ei millään tapaa liityy äitiyteen, vauvan hoitoon tai vastaavaan. (Tai ehkä sittenkin - täältähän se vauva tulee.)

Nimittäin näytin kerran (älkää kysykö miksi)  kirkkovene-kuva-arvoitusta islantilaisille ystävilleni. Mun mies oli nähnyt sen (siis piirretyn version) jo kerran aikaisemmin. Heidän kaikkien mielestä kuvassa on koppakuoriainen. Siis mitä mitä - onko kirkkovene joku suomalainen juttu?


Piirrä ja arvaa.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

"Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää." Voi viddu mää sanon. Löytyisköhän netistä sellaista softaa, jolla voisi ohjelmo...

Voiko olla vittumaisempaa sananlaskua kuin

5.10.10 Satu Kommentteja: 4

"Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää."

Voi viddu mää sanon. Löytyisköhän netistä sellaista softaa, jolla voisi ohjelmoida naperon unirytmin kahdella tunnilla eteenpäin? Mä en nimittäin enää halua herätä sekä aamuviideltä että aamukuudelta. Kahden tunnin mittaisen  aamupuuroprojektin jälkeen mä lähden töihin - ja kääpiö menee tietysti takaisin nukkumaan. Aww. Ihan kuin se yrittäisi vittuilla mulle.

Reykjavíkissa oli eilen kaunista. Olimme naperon kanssa kävelyllä, kello aamukasista yhteentoista:


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rakas mieheni otti osaa blogiin. Tässä muutamia mietteitä häneltä - mä en ole editoinut näitä mitenkään, otan vastuun vain huonoista käännök...

Mies kertoo

3.10.10 Satu Kommentteja: 16

Rakas mieheni otti osaa blogiin. Tässä muutamia mietteitä häneltä - mä en ole editoinut näitä mitenkään, otan vastuun vain huonoista käännöksistä. Kysmykset ovat minun, paitsi kaksi ensimmäistä  Änin. Meillä oli oikein hauska sunnuntai-iltapäivä näiden ääressä :)

Miten miehen voisi ottaa miellyttävästi mukaan raskauteen?

En ole ihan varma, mitä tarkoitat.*) Oletan, että tarkoitat sitä, että miehesi ei ole vielä innoissaan raskaudesta. Ihmisiä on vaikea muuttaa. Ihmisiä on vaikea saada mukaan mihinkään, jos he eivät itse ole innostuneita tulemaan mukaan.  Jos te päätätte yrittää saada lapsen ja molemmat haluatte sitä ja olette siitä innoissaan, minusta hänen pitää alusta asti olla myös innoissaan raskaudestasi. Mutta jos tilanne on sellainen, että hän ei alun perin ole ollut kovin innostunut hankkimaan lasta, mutta sinä olet, eikä se haitannut sinua lapsentekopäätöshetkellä, silloin sinun vain pitää hyväksyä tilanne. Kerron esimerkin joka vähän selventää sitä mitä yritän sanoa. Yksi kaverini on 45-vuotias. Hänellä on jo pari teini-ikäistä lasta edellisestä parisuhteesta. Miehen nykyinen naisystävä halusi lapsen; mies ei olisi enää halunnut. Siis hän pitää kyllä lapsista, mutta hän ei haluaisi niitä enää enempää. Hän kertoi naisystävälleen, että jos haluat että hankimme lapsen yhdessä, se kyllä sopii muuten, mutta  en jaksa enää yövalvomisia enkä sitä, että pitkiä matkoja vaativille harrastuksille on vaikea löytää aikaa. Naisystävälle tämä sopi - hän lupasi huolehtia vauvasta enemmän, ja ilmoiti tekevänsä sen mielellään. Koska peli oli selvä  alusta asti, perhe (jossa on nyt yksi alle vuoden ikäinen poika) elää onnellista arkea. Olisi epäreilua, jos hän muuttaisi nyt mielensä ja vaatisi esim. miestään heräämään joka yö.

Kuinka keskustella raskauden yrittämisestä miehen kanssa?

Me ollaan vaimoni kanssa todella suoria, ja puhumme kotona ihan kaikesta. Minusta on hyvän parisuhteen merkki, että kaikeasta voi puhua suoraan. Jos on asioista, joista pelkää tai varoo aloittamasta keskustelua, se on ongelma.  Jos te voitte puhua kaikista muistakin asioista miehen kanssa suoraan, tästäkin voi puhua suoraan. Jos te vaikka ostatte uuden auton, siitä keskustellaan ja tilannetta pohditaan. Samalla tavalla pitäisi puhua lapsenkin yrittämisestä - siis suoraan ja ilman epämääräisiä korulauseita :)

*)Päivitys ekaan kahteen kysymykseen: metsään meni ja mies vastasi asian vierestä. Tarkennuksia seuraa myöhemmin!

Miten vauvan saanti on muuttanut sinua?

Mun monet kaverit ovat sanoneet, että lapsen saanti muuttaa kaiken. Mutta ei se ole ihan totta - ihmiset ovat erilaisia. Joillekin ihmisille lapsen saanti on ISO muutos. Mutta joillekin se muutos ei ole niin iso. Mun äiti oli perhepäivähoitaja, joten olen  ollut monien lasten ympäröimä pienenä ja hoitanut toisia lapsia äitini apuna jo tosi nuorena.  Hoidin myös paljon mun pari vuotta nuorempia pikkusiskoja. Opin ottamaan paljon vastuuta ja huolehtimaan muista ihmisistä. Musta lapsen hoito on helppoa. En koe mitään "isoa muutosta". Jos olen esim. vuorilla kiipeilemässä, en koe olevani ylivarovainen koska nyt meillä on pieni lapsi. Olen aina ollut varovainen, eli ei ole ollut tarvetta muuttua. Mutta toisaalta on myös mahdollista, että muutos on ollut iso - en vaan enää muista, millaista se oli aikaisemmin, hehe.

Haluaisin kuitenkin lisätä, että minusta me olemme tosi onnekkaita: meidän lapsi on tosi terve, se ei itke paljoakaan ja meillä on paljon ihmisiä ympärillä, jotka pystyvät lapsenvahdeiksi - se on aivan järjettömän iso apu. Joten tämä mun vastaus ei tosiaankaan kata kaikkia tilanteita. Muutos voi olla todella suuri, ja muutoksen suuruus ei johdu  vain itsestä.

Miksi halusit lapsen?

En istunut alas ja päättänyt, että nyt haluan lapsen. Se vain tapahtui. Kun kuulin että meille tulee vauva, olihan se vähän ihmeellistä. En ollut ns. sokissa, mutta ajattelin, että kyllä mä selviäisin tästä, tämähän on ihan normaalia. Tiesin, että olen jo tarpeeksi vanha ja kypsä isäksi. Ja koska olen harrastanut seksiä,  tiesin että jotain voi tapahtua. Mä jotenkin olen aina tiennyt, että mulla tulee olemaan joskus lapsia. Tarkkoja suunnitelmia ei ollut, mutta ajatus lapsista ei tuntunut mahdottomalta.

Miltä tuntuu soittaa lakanoita raskaana olevan tyttöystävän kanssa?

Riippuu vähän miten pitkällä raskaus on. Loppuaikoina se tuntui vähän epämukavalta, koska maha oli niin suuri. Maha jossa on vauva sisällä, tuntui  hauraalta,  ja sitä halusi varoa. Ja seksi on kivempaa kun sängyssä voi pyöriä ympäriinsä eikä tarvitse miettiä, minne pitää kääntyä seuraavaksi. Kyse ei ollut siitä, että raskaana oleva tyttöystävä olisi jotenkin epäseksikäs tai epämiellyttävä. Tuntui vain, että voisin vahingossa tehdä jotain vahinkoa, ja siksi halusi olla ylivarovainen eikä seksi sen tähden ollut samanlaista kuin ennen raskautta.

Imetyksen aikana seksi tuntui jotenkin oudolta. Ootko samaa mieltä? Miksi?

No mä en kyllä juuri ajatellut sitä maitoa, toisin kuin mun vaimo. Vauvan syntyessä villi seksielämä ja elämä muutenkin muuttuu herkäksi perhe-elämäksi muutaman kuukauden ajaksi. Kun vauva nukkuu siinä vieressä ja heräilee koko ajan, ei tee mieli yhtä usein kuin aikana ennen vauvaa. Me puhuttiin tästä hiljaisemmasta tahdista mun vaimon kanssa paljon, ja totesimme että molemmat haluamme vähemmän. Koska asiasta oli yhteinen tietoisuus, siitä ei tarvinnut tehdä ongelmaa. Jos seksistä on tauko tai jos sitä on nyt vähemmän kun aikaisemmin, ei tarvitse ajatella, että tässä sitä ollaan. Tilanne ei ole pysyvä. Kyllä sitä taas myöhemmin ehtii panemaan kun lapsi muuttaa omaan huoneeseensa.

Ärsyttääkö sua koskaan, että heräät useammin yöllä, vaihdat useammin vaipat ja siivoat  useammin kuin sun vaimo?

Ei haittaa. Minusta on upeaa ruokkia vauvaa ja vaihtaa vaippoja. Yöheräämiset on ihan ok, nukahdan helposti uudestaan. Ja varsinkin nyt kun olen isyyslomalla, teen totta kai enemmän asioita vauvan kanssa kuin mun vaimo. Ja mä teen näitä kotiasioita mieluusti, koska mä olen sitä mieltä, että mä esimerkiksi siivoan paremmin kuin mun vaimo.  Se kyllä tiedostaa tämän ja antaa mun hoitaa siivoustyöt... (*Vaimo hyppii kääntäessään tasajalkaa onnesta*)

Anna joku hyvä neuvo muille "raskaana oleville soon-to-be-iseille".

Ole avoin ja rehellinen. Jos on ongelma, puhu siitä. Jos pelkäät jotain tai olet jostain epävarma, puhu siitä jonkun kanssa, joka tietää asiasta enemmän. Vaikka sun oman äitisi kanssa. Asioista pitäisi aina puhua ja ongelmat ratkoa ennen kuin ne kasvavat suuriksi - mutta puhuminen on erityisen tärkeää etenkin silloin, kun  perheeseen tulee vauva, koska se on niin iso juttu. Minua ärsyttäisi sanoa esimerkiksi, että "hiero tyttöystävääsi" tai "pidä häntä hyvänä". Tuollaisten asioiden pitäisi olla niin normaaleja, että niitä ei tehdä vain siksi, että toinen on raskaana.

Ja vielä lisäys mieheltä:

Raskausajasta halusin sanoa vielä sen, että viimeiset kuukaudet ovat naiselle aika rankkoja ja fyysisesti vaativia. Minusta puolison / muiden läheisten kuuluu silloin tehdä enemmän kaikkea ja auttaa arjessa: naisella pitää olla mahdollisuus rentoutua. Kun lapsi on syntynyt ja synnytyksestä on toivuttu eikä vauva vaadi enää niin paljoa (ruoan takia) jatkuvaa äidin sylissä oloa, miehellä pitäisi olla yhtä paljon aikaa lapselle kuin naisella. Minusta isän kuuluisi olla mahdollisimman paljon kotona lapsen ollessa pieni. Ja toisaalta sama toisinpäin: minusta äiti ei saa omia vauvaa  vain itselleen, vaan hänen täytyy antaa isän viettää paljon aikaa vauvan kanssa.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?