Koska olemme olleet täällä aika tarkalleen vuoden, halusin muistaa teitä lukijoita ja kommentoijia jotenkin. Kommentit ja keskustelut ovat n...

Kiitokseni keskustelijoille

30.9.10 Satu Kommentteja: 8

Koska olemme olleet täällä aika tarkalleen vuoden, halusin muistaa teitä lukijoita ja kommentoijia jotenkin. Kommentit ja keskustelut ovat näkyvin jälki siitä, että joku muu painii näiden samojen aivotusten kanssa ja että tekstini eivät häviä kuin niin sanotut nakit sumuun.

Siispä, jaossa on nyt pari pikkuruisen pikkuruista lahjaa. Ensimmäisen päätin antaa blogin ensimmäiselle kommentoijalle. Se oli Hups (11.10.2009). Toinen lähetys lähtee sille, joka jättää kommentin numero 1000. Niitä on nyt kasassa reilu 950. (Vähän huijaan, koska tuossa luvussa ovat mukana myös omat kommenttini, mutta koittakaa kestää :D )

Koska fanitan kirjoja... Hupsille lähetän tällaisen Reykjavík-aiheisen kirjan, jossa kerrotaan valokuvilla ja pienillä tekstipätkillä tämän hullun, maailman pohjoisimman pääkaupungin menosta. Laitan Hups sinulle meiliä kohta, jos haluat antaa osoitteesi kirjaa varten. Kun tonni on täynnä, esittelen toisen kirja-aiheisen härpäkkeen ja kannan sen postiin lähetettäväksi.

Mukavaa perjantaita!

Pikkuruinen lukijalahja.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mieheni innostui paskaessusta . Eilen hän veti paremmaksi ja ripusti hoitopöydän viereen ruokalusikan. Se on kuulemma meidän uusi "shit...

No nyt on käytössä shitspoon!

30.9.10 Satu Kommentteja: 7

Mieheni innostui paskaessusta. Eilen hän veti paremmaksi ja ripusti hoitopöydän viereen ruokalusikan. Se on kuulemma meidän uusi "shitspoon". Sillä voi raaputtaa ne vähemmän kiinteät kakkoset kestovaipasta vessanpönttöön. Näin sitä kakkaa ei mene niin kamalasti sinne pesukoneeseen. Suosittelin, että tuota lusikkaa ei tämän kokeilun jälkeen oteta enää takaisin normaalikäyttöön.

Eihän tästä tuoteperheestä  lusikan ja essun jälkeen puutu enää kuin kissanpissalaatikko, jonka päälle ipanan voisi merkistä nostaa piipelille.


Iittala. Mango-ruokalusikka.


7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olimme viime viikonlopun ipanan kanssa mökillä. Edellisviikonlopun hyvistä kokemuksista rohkaistuneena ajattelin, että tämähän menee tosi hy...

Mökkiviikonloppu

28.9.10 Satu Kommentteja: 0

Olimme viime viikonlopun ipanan kanssa mökillä. Edellisviikonlopun hyvistä kokemuksista rohkaistuneena ajattelin, että tämähän menee tosi hyvin. Ostettiin ipanalle evääksi kertisvaippoja, valmiiksi purkitettua ruokaa ja puoli litraa maitoa. Minimize the amount of fuss.

Mutta kyllä parin päivän mökkireissua rentouttavampaa on olla kylässä vaikkaa aamuyön tunneille ja palata sitten kotiin, jossa kääpiö saa nukkua ja herätä tutussa ympäristössä. Tai sitten matkustaa jonnekin muutamaksi viikoksi, jolloin ipanan pää pysyy rutiinien takia paremmin kasassa. Kaksi päivää sähellystä vierassängyissä oli aika stressaavaa. Viikonlopun jälkeinen maanantai tuntui loman alulta.

Pahinta ovat yö- ja aamuheräämiset. Oioi, milloin alkaa se aika, jolloin lapset pitää herättää? Paska mutsi kääntää aamukoomassa kylkeä ja potkii miehen lämmittämään maitoa ja heiluttamaan helistintä - eikä kello ole vielä edes seitsemää! (Noh, hyvityksenä torkuttamisesta kokkasin sunnuntaina ja siivosin keittiön.)

*Kirjatärppi*

En ole ehtinyt kamalasti lukea viime viikkoina. Aloitin toissapäivänä Kari Hotakaisen Huolimattomat äänikirjana. Ehdottomasti paras tapa viihtyä lenkillä pitkään ja juosta usein, on kuunnella äänikirjaa. Se auttaa unohtamaan juoksemisen mielettömyyden ja tsemppaa lähtemään ulos vaikka kaatosateessa. Äänikirjoista ollaan tosin montaa mieltä. Joidenkin mielestä sitä ei voi verrata ollenkaan lukemiseen - se ei ole yhtä aito tapahtuma, koska lukemisen akti jää pois. Kun kuuntelee, on yhden askeleen kauempana alkuperäistä tarinaa. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että äänikirjaa kuuntelemalla voi saavuttaa jopa syvällisemmän suhteen teokseen kuin lukemalla. Ainakin minulle on käynyt niin. Sivut eivät käänny hiirenkorvalle eikä kirjaa voi pitää kädessä, mutta hyvän lukijan lukiessa tarinaa oma mielikuvitukseni alkaa nähdä tarinan visuaalisempana ja todenpana. En esimerkiksi itse pitänyt juuri ollenkaan Hotakaisen Huolimattomat-teoksesta luettuani sen. Nyt kun kuuntelen sitä iPodista juostessani, hytkyn naurusta ja itkusta, kun kertoja kuvailee rakkautta ja sen puutetta.

[caption id="attachment_773" align="alignnone" width="200" caption=""Huolimattomissa on lukuisia lauseita, jotka voisi kehystää tyhjällä tilalla ja julkaista aforismikokoelmana", totesi Karo Hämäläinen teoksesta Suomen Kuvalehdessä."][/caption]

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Iuuh, uskomatonta. Olen pitänyt tätä blogia kohta tarkalleen vuoden. Ensimmäisellä viikolla sivua käytiin katsomassa viisi kertaa. Olin tode...

Olemme kohta olleet täällä vuoden

24.9.10 Satu Kommentteja: 6

Iuuh, uskomatonta. Olen pitänyt tätä blogia kohta tarkalleen vuoden. Ensimmäisellä viikolla sivua käytiin katsomassa viisi kertaa. Olin todella onnellinen, että ne viisi löysivät tänne!  Lukijoita on tullut jatkuvasti lisää. Nyt tällä sivulla on käyty jo melkein 85 000 kertaa. Neljäsosa Islannin asukasmääräästä siis tietää yksityiskohtia hiivatulehduksistani. Tämä on kuulkaa sitä digitaalista jalanjälkeä parhaimmillaan!

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut todella kivaa. On ollut myös aivan ihanaa  huomata, että muista on mukavaa lukea juttujani ja jopa kommentoida niitä. Minulta on aivan varmasti jäänyt vastaamatta joihinkin kommentteihin - ipana on varmaan juuri silloin alkanut huutaa, repiä vaippaansa tai vetänyt vesilasin kumoon. Ja sitten vastaaminen on jäänyt ja jäänyt. Tällaista se välillä on.  Luen kuitenkin ihan kaikki kommentit ja pyrin aina vastaamaan niihin. Sillä yksin mesoaminen on tylsää.

Seuraavan parin viikon aikana täällä tapahtuu muutamia muutoksia ja yllätyksiä. Lupaan jo nyt, että en ala askarrella (kun en osaa) tai jakaa ruokareseptejä (osaan kokata vain toisten antamia ohjeita noudattaen). Eikä täällä jaella mitään äitiyskosmetiikkapakkauksia tai kestovaippanäytteitä. Mutta jotain kivaa kummiskin!

Minun suomea taitamatonta miestä aina kovasti kiinnostaa, mitä tänne kirjoitan ja mistä ihmiset vaihtavat täällä ajatuksia. En ihan kaikkea jaksa kääntää, mutta välillä jotain. Hän lupasi ensi viikolla osallistua blogin kirjoittamiseen. Olen tehnyt hänelle joukon kysymyksiä, joita olen halunnut  kysyä raskaana olevan tai juuri synnyttäneen naisen puolisolta. Hän lupasi vastata kaikkiin kysymyksiini, myös noloihin. Eikä varmaan liene yllätys, että minulla on jo aika pino kysymysiä odottamassa. Ja jos te haluatte kysyä jotain, niin laittakaa kommenttiboksiin, lupaan välittää ne eteenpäin. Olisi kivaa saada kysymyksiä myös teiltä. Ensi viikon alussa siis avautuu mies.

Ihanaa kun on perjantai! Tänä viikonloppuna pakkaamme auton ja lähdemme ilman tietokoneita mökille pariksi päiväksi. Ensin miehen veljen kesämökille. Lauantaina jatkamme kaveriperheen mökille, jossa ajattelimme ottaa muutaman oluen. Vauva kulkee mukana - raportoin mökkikeikkojen sujumisesta myöhemmin. Tällä vuorenpeikolla nousee jo päästä savua:

Joku on tupakalla vuoren sisässä.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voiko tenavaikäisillä lapsilla olla kaksi persoonallisuutta - toinen kotona, toinen tarhassa? Toinen tottelee ja on kiltti, toinen hyppii se...

Kyllä pitää joku kuri olla

23.9.10 Satu Kommentteja: 10

Voiko tenavaikäisillä lapsilla olla kaksi persoonallisuutta - toinen kotona, toinen tarhassa? Toinen tottelee ja on kiltti, toinen hyppii seinille ja unohtaa miten haarukkaa käytetään. En usko, että kaksoispersoonallisuus olisi lähivuosina yhtään yleistynyt. Eivät ipanat sairaita ole. He ovat vain mestareita oppimaan todella nopeasti, ketä pitää totella ja ketä ei.

Miehen siskon lapset. Voi elämä. Heistä toinen, 3-vuotias, ei suostu syömään riisiä lautaselta, vaan haluaa kaataa sen ensin pöydälle, josta hän lähmii sen tahmaisilla käpälillään suuhunsa. Ällöttävää. Reilun vuoden ikäinen pikkuveli ottaa autuaasti mallia isoveljestään. Lastentarhassa nämä sankarit kyllä syövät myös sen paprikan leivän välissä, koska tarhassa kuuluu tehdä niin. Eikö olisi helmpomaa, jos kotonakin pidettäisiin säännöistä kiinni?

Kyllä lapsi oppii laittamaan lelut paikoilleen, jos se oppii ottamaan ne sieltä poiskin. Jos se osaa syödä tarhassa, se osaa syödä myös kotona. Jos se osaa kantaa leluja paikasta toiseen, se osaa aterian jälkeen myös tuoda oman lautasensa tiskipöydälle.

Kyllä näitä totuuksia on sitten helppo laukoa, kun oma kääpiö ei osaa vielä edes kävellä :D

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Huh, kylläpä oli eilen kivaa! Paitsi erinomainen ruoka, juoma ja seura, illasta teki onnistuneen se, että se onnistui yhdessä nääpiön kanss...

Lapsen kanssa radalla

19.9.10 Satu Kommentteja: 14

Huh, kylläpä oli eilen kivaa! Paitsi erinomainen ruoka, juoma ja seura, illasta teki onnistuneen se, että se onnistui yhdessä nääpiön kanssa. Lapsellisetkin voi käydä ulkona!  Onnistuneen illan salaisuus oli kolmessa asiassa:

1.  Vieraat asuvat kävelymatkan päässä. Ei tarvitse ajella taksilla tai toisen pysyä mehulinjalla. Tässä säästytään myös ison tavaramäärän kuskaamisesta paikasta toiseen. Kun menee kävellen, ei voi ottaa mukaan sitteriä.

2. Lähdimme kotoa  juuri ennen ipanan nukkumaanmenoaikaa. Pötkylä nukahti matkalla rattaisiin ja veteli sikeitä vaunukopassa ystävien sängyn päällä koko illan.

3. Tulimme kotiin ennen ensimmäistä yöheräämistä - vähän ennen kahta. Yömaidot naamaan, vauva sänkyyn ja vanhemmille jäi aikaa "hoitaa suhdetta" ;)

Alkoholin sietokyky on muuten lapsen synnyttyä laskenut. Join eilen kolme lasia viiniä ja yhden bissen - ja tulin känniin. Halvaksi tulee. Mies (jonka viinapäähän vauva ei ole vaikuttanut samalla tavalla) kehotti minua kotimatkalla kävelemään suoraan ja pitämään pienempää ääntä, jotta ihmiset eivät luulisi meidän olevan holtittomia vanhempia. Onneksi oli tosiaan ne lastenrattaat; niihin nojatessa kotimatka sujui lähes luotisuoraan.

--

Blogipalkinnon eteenpäin laittaminen on  yllättävän hankala tehtävä. Luen muutamia blogeja niin epäsäännöllisesti - kun aina on kiire.  Luen vain yhtä vauva-aiheista blogia säännöllisesti; Hupsin blogia - mistä tämä palkintokin tuli. Se oli ensimmäinen blogi, johon törmäsin kun etsin blogilistan kautta kesällä 2009 jotain luettavaa ja vertaistukea. Ja sitmäjäinkoukkuun.

Laitanpa eteenpäin seuraaville (ehkä tämä on jo kiertänyt siellä? heittäkää siinä tapauksessa tällä vaikka pulua)

INAhduksen kirjablogi. Täältä on löytynyt paljon hyviä lukuvinkkejä. Kiitos niistä kaikista!

Pastanjauhantaa. Mulla ei ole enää keittokirjoja; täältä löytyy kaikki mahdolliset ohjeet. Oululaiset ovat mukavaa sakkia - niin nämäkin kaksi.

Issues. En lue muoti- tai tyyliblogeja. Kaupoissa kiertely vituttaa, eikä mulla ole oikein tuota tyylitajuakaan. Mutta tätä olen jostain syystä selaillut silloin tällöin; olemme tuttuja vuosien takaa IRL :)

Jätetty. Jostain kumman syystä löysin Perhe-lehden sivuilta tämän blogin. Sen päähenkilö on upea mimmi (ja äiti), jonka ex-mies vaikuttaa täydeltä mulkerolta. Blogin alussa eletään synkissä tunnelmissa, mutta valoa kohti mennään.

Hidastus. Luin Evita-lehdestä viime vuonna jutun mainostoimistossa työskentelevästä miehestä, joka päätti perheensä kanssa tehdä elämässä täyskäännöksen ja muuttaa kaupungista maalle. Lehtijutun lisäksi mies kirjoitti kokemuksistaan blogia. Päätös maalle muuttamisesta tuntui (minusta) aivan kahjolta. Varmaan siksi, että olen siellä joskus itse asunut ja tiedän miltä tuntuu kun lämmitysjärjestelmä pamahtaa rikki ja pihatiellä on metrin verran lunta. Ei ole kovin romanttista ei. Tässä blogissa eletään noita maallemuuton kuukausia. Harmi että blogi ei enää päivity - mitä perheelle kävi?

Tyttö. Tämä blogi päivittyy harmittavan harvoin. Koen sielujen sympatiaa kirjoittajan kanssa - ehkä siksi, että me olemme tainneet olla aikaisemmin jonkin sortin naapureita. Sörnäisten metroasema ja Piritori ovat eri tuttuja paikkoja...

ProjectMama. Tämä oli Hupsin ohella toinen blogi, jota aloin lukea raskausajan alun vauva-angesteissani.

Mielelläni kyllä antaisin ison palkinnon kaikille lukijoille ja kommentoijille - ette tiedäkään, miten tärkeitä olette. Kiitos!

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tulin hirveissä turvissa kotiin. Kun mies syöttää vauvaa puoli kaksi yöllä, on hyvää aikaa vaikka tsekata blogi. Kyllä keskustassa asumisess...

Kyllä keskusta on ihana

19.9.10 Satu Kommentteja: 3

Tulin hirveissä turvissa kotiin. Kun mies syöttää vauvaa puoli kaksi yöllä, on hyvää aikaa vaikka tsekata blogi. Kyllä keskustassa asumisessa on puolensaaaa: voi käydä kavereilla iltakylässä rattaiden kanssa.  Ipana nukkuu vaunuissa koko illan ja itse voi keksittyä punaviinien korkkaamiseen. Me like. Keskusta rules <3

Nyt suihkuun ja sänkyyn. Mies lupasi herätä yöllä syöttämään - LUKSUSTA.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi mahtavuutta. Hups antoi palkinnon. Kiitoskiitoskiitos! Palkintoon kuuluu listata seitsemän tunnustusta itsestään ja jakaa palkinto edel...

Tunnustukset

17.9.10 Satu Kommentteja: 13

Voi mahtavuutta. Hups antoi palkinnon. Kiitoskiitoskiitos!



Palkintoon kuuluu listata seitsemän tunnustusta itsestään ja jakaa palkinto edelleen seitsemälle upealle blogille. Mitäköhän mä vielä en olisi kertonut itsestäni tässä blogissa? Yritetään.


1. Mulla on ollut enemmän seksikumppaneita kuin mun miehellä. Mutta enpä kerro kuinka monta, haha.

2. Olen yllättänyt itseni lässyttämästä ipanalle. Jäin kiinni ikään kuin rysän päältä ja nolostuin. Nolostun vähän kaikesta ja aika usein.

3. Olen seurannut Rysän päällä -nimistä ohjelmaa. Siinä miehet ja naiset palkkavat yksityisetsiviä etsimään todisteita puolisoidensa uskottomuudesta. Ohjelma on todella NOLO.

4. Yritän olla tekemättä työajalla mikään, mikä ei tuota rahaa. En ole koskaan ollut palkkatöissä - johtuu varmaan siitä.

5. En ole koskaan äänestänyt kokoomusta enkä perussuomalaisia. Kaikkia muita puolueita olen äänestänyt kerran - mutta vain kerran. Keskustaa äänestin sen yhden kerran vahingossa. Äänestin tuttua toimittajaa, ja sitten saatana tajusin, että sehän on kepun jäsen.

6. En pidä shoppailusta. Kaupoissa kiertäminen on vituke (= eräänlainen turhake). Siksi ostan aina kiireessä - esimerkiksi liian pieniä kenkiä. Saisin varmaan jo maailmanympärimatkan vääriin kenkiin kuluttamillani euroilla.

7. Minua ärsyttää, kun mieheni juo öisin vettä. Kun vierestä kuuluu äänekäs hörppäily ja veden kulkeutuminen suusta nieluun, tekisi mieli kirkua. Eikä tätä  asiaa voi ottaa  puheeksi. Kuvitelkaa nyt, miten hölmöltä tuntuisi pyytää toista "juomaan vettä vähemmän äänekkäämmin". Noloa.

Ja sitten palkinto eteenpäin. Mutta just nyt mun pitää kiitää töistä kotiin - mies aikoo maalata tänään yhden talomme seinistä. Eikä aurinko välttämättä paista täällä loputtomiin. Lähden siis oman ipanani lapsenvahdiksi. Palaan tähän pian, I promise!

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yyh, meinasi lentää yrjö lukiessani jutun chicagolaistutkimuksesta, jonka mukaan hyvin ruokituista poikavauvoista kasvaa miehekkäitä miehiä....

Poikavauvasta miehekäs mies. Voi elämä.

15.9.10 Satu Kommentteja: 5

Yyh, meinasi lentää yrjö lukiessani jutun chicagolaistutkimuksesta, jonka mukaan hyvin ruokituista poikavauvoista kasvaa miehekkäitä miehiä. Toimittajan mielestä nuorten poikavauvojen ruokinnassa ei kannata kitsastella, sillä "Aikuisiän kynnyksellä nopeasti kasvaneet miehet olivat pidempiä, voimakkaampia ja lihaksikkaampia kuin hitaasti kasvaneet. Nopeasti kasvaneiden testosteronitasot olivat myös korkeammat kuin hitaasti kasvaneilla. He tulivat murrosikään varhemmin, aloittivat seksielämän aikaisemmin ja heillä oli ollut enemmän seksikumppaneita kuin hitaasti kasvaneilla." Jutun voi kokonaisuudessaan lukea täältä.

Jutun aloitus ei sisällä mitään uutista. Totta kai vauvoja pitää ruokkia kunnolla, eikä ruoan kanssa saa kitsastella. Jos ei kukalle anna tarpeeksi vettä, siitä tulee kitukasvuinen. Simple as that. Ja toisekseen, miksi on tavoiteltava asia, että poikavauvasta tulee ns.  miehekäs mies? Jutusta paistaa selvästi esiin  hegemoninen maskuliinisuus, eli tässä yhteiskunnassa miehen ideaali  on sellainen, jolla on iso määrä seksikumppaneita, aikaisin aloitettu seksielämä ja paljon lihaksia. Kuulostaa minusta lähikuppilan Makelta, joka alkoi dokata 12-vuotiaana, panna vuotta myöhemmin ja käy nykyään kaikki päivät punttisalilla mittaamassa hauislihaksensa ympärysmitan.

Olisi fiksumpaa tavoitella poikavauvasta hyvää miestä? Tai ihan reilusti hyvää ihmistä? Kuulostaahan jo naisekas nainenkin sanaparina aivan  idiootilta.

*Kirjatärppi*

Peter Franzen on komea (mutta ei överi). Hänen esikoiskirjansa Tumman veden päällä on  loistotapaus. Kirjan tarina kerrotaan pienen pojan näkökulmasta. Pojalla on syntymäpäivät. Äiti saa isältä turpaan. Tehdään matka Ruotsiin. Kainalopierut naurattavat. Apua, melkein jokainen lause itkettää. Löysin sattumalta YLE Radio Suomen nettisivuilta kyseisen kirjan Franzenin itsensä lukemana. Joka sunnuntaiaamu ilmestyy uusi kymmenminuuttinen pätkä, ja kutakin kuunnelmaa säilytetään muutamia viikkoja. Kannattaa tosiaankin käydä kuuntelemassa. Linkki radio-ohjelman sivuille löytyy täältä.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ha-ha, tsiigatkaa tätä perunasatoa! Neljä kuukautta mullassa, ja perunoista tuli rusinaa pienempiä. Ei ole meitsistä puutarhuriksi. Täytyy v...

Jäi puutarha harventamatta

13.9.10 Satu Kommentteja: 5

Ha-ha, tsiigatkaa tätä perunasatoa! Neljä kuukautta mullassa, ja perunoista tuli rusinaa pienempiä. Ei ole meitsistä puutarhuriksi. Täytyy varmaan keskittyä asioihin, jotka osaa vähän paremmin.

[caption id="attachment_730" align="aligncenter" width="365" caption="Näistä saisi molekyyliperunakeiton."][/caption]

Oli mulla asiaakin. Nääpiömme oli tänään sairaalassa aamupäivän. Majesteetin selkälihoista leikattiin irti sellainen pieni miniperunan kokoinen pallura. Kuulemma jotain kalkkia - lääkärin selostus oli niin pitkä, että kahden sanan jälkeen alkoi mennä ohi. Mollukka tutkitaan, ja viikon päästä saadaan lisätietoa. Syöpäkasvain se kuulemma ei ole.

Kyllä meinasi tulla tippa silmään leikkaussalin odotushuoneessa. Operaatio sujui kuitenkin erittäin hyvin. Tunti leikkauksen jälkeen ipana  heräsi nauraen ja alkoi kiskoa tippaletkua ja sydänkäyräpiuhaa irti jalkapohjistaan. Sitäkin tympi sairaalassa olo. Pakkasimme laukun, annoimme vauvalle tuttipulloa ja lähdimme kotiin. Mistäköhän tuo kääpiö ammentaa energiansa? Se on kuin ei mitään olisi tapahtunut ja vetelee tyytyväisenä omenasosetta. Upeaa.

[caption id="attachment_731" align="aligncenter" width="418" caption="Käyrällä ollaan."][/caption]

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Siivoilin tänään kaappeja ja kannoin kaikkea vanhaa vauvaroinaa kierrätykseen, tutuille ja risat heitin roskiin. Löysin kaapin pohjalta imet...

Imetystyyny on must

12.9.10 Satu Kommentteja: 2

Siivoilin tänään kaappeja ja kannoin kaikkea vanhaa vauvaroinaa kierrätykseen, tutuille ja risat heitin roskiin. Löysin kaapin pohjalta imetystyynyn, jolle ei nyt enää pariin kuukauteen ole ollut käyttöä. Nahkis on niin iso, että sitä on helppo pitää kainalossa niinä harvoina tissibaarihetkinä.

Mutta unohdin mainita survival kit -viestissä imetystyynyn. Se on ihan ehdoton! Tyyny vähentää selkä- ja hartijakipuja. On tärkeää, että tyyny on tarpeeksi iso ja siinä on paljon täytettä. Sellaisilla lötköillä nakkimakkaroilla ei tee mitään*: pitää olla paksuutta ja pituutta. Nih! Parasta on, jos se on U-kirjaimen muotoinen, jotta sen voi "kääriä" kylkien ympäri. Isoa tyynyä on kätsy käyttää oman yläkropan alla sängyssä kirjaa lukiessa**. Ja isompi nääpiö voi harjoitella istumista tyynyn välissä.

*) Sain lainaan imetystyynyn, joka oli liian pieni. Imetystyynyn alle piti aina tunkea toinen tyyny, jotta nahkis nk. ylettyy pöytään. Perse ruvella en kuitenkaan jaksanut alkaa ostaa uutta, joten sinnittelin lötkiksen turvin.

**) Ilmeisesti turhaantuneena liian pieneen imetystyynyyn ja sen antamaan mitättömään tukeen sängyssä lukiessani ostin vauvan synnyttyä itselleni uuden sängyn. (Siis onhan sänky tietysti paljon helpompi ja nopeampi ostos kuin tyyny.) Sellaisen sähkökäyttöisen, jonka selkäosa nousee pystyyn kauko-ohjaimella!  Bzzzzzzz. Ihan kuin olisi vanhainkodissa, kuului miehen kommentti. Hän tyytyikin säilyttämään oman puolikkaansa ilman hissiominaisuutta. Maksoi muuten aivan liikaa, mutta siinä on niin hyvä lukea, että on kyllä jokaisen kruunun arvoinen.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa uimassa. Vedimme pitkää tikkua siitä, kumpi ottaa ipanan kanssaan pukuhuoneeseen. Mies hävisi. Ja onneksi h...

Seikkailu uimahallissa

9.9.10 Satu Kommentteja: 4

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa uimassa. Vedimme pitkää tikkua siitä, kumpi ottaa ipanan kanssaan pukuhuoneeseen. Mies hävisi. Ja onneksi hävisi. Jos hän sanoo, että vauva kainalossa oli hieman hankalaa käydä suihkussa ja pukeutua uimapukuihin, olisin varmasti itse kääntynyt pukuhuoneessa 180 astetta ja lähtenyt kotiin.

Uimahalliseikkailuista on tähän mennessä selvinnyt seuraavaa: (Ja korjailkaa toki, jos teillä on parempaa tietoa).

1. Vauva ei tarvitse uidessaan vaippoja. Tämä oli minulle mysteeri pitkään. Miten niin ei tarvitse? Iiik, tulee kikkareita altaaseen - tai pahemmassa tapauksessa aivan järkyttävät sinappimajoneesit. Ja sitten koko altaan vesi joudutaan vaihtamaan. Joudun maksamaan korvauksia! Vauva joutuu velkavankeuteen! No vihdoin mulle selvisi, että pissasta ei kuulemma ole altaassa väliä, vauvat voivat lirutella veteen ilman omantunnontuskia. Aikuisetkin tekevät sitä välillä. Kakkoshätä tulee vauvoilla harvemmin uidessa housuun, koska sen työstämiseen pitää keskittyä. Ja uima-altaassa on niin paljon virikkeitä, että kakka ei kuulemma ekana juolahda mieleen. Söpöä.

2. Uimaan voi mennä,  kun nääpiö on oppinut kannattamaan päätään. Vauvauinnit on hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisin. (Me ei enää päästy mukaan vauvauintiryhmään, lapsemme on liian vanha. Hän on siis 7 kk.)

3. Kysy uimahallin respasta, onko suihkutiloissa vauvalle tuolia. Uikkareiden vaihto ja suihkussa käyminen on minusta mahdotonta yhdellä kädellä. Mun mies pystyi siihen, mutta se nyt tykkää roikkua vapaa-ajalla kalliossa  yhdellä sormella, joten sitä ei lasketa.

4. Vauvaa voi käyttää veden alla, koska se osaa automaattisesti pidättää hengitystä. Minua neuvottiin puhaltamaan ensin vauvaa kasvoihin - se kuulemma valmistaa ipanan pidättämään hengitystä veden alla. Noh ei toiminut kyllä meillä. Nääpiö veti  pinnan alla vettä nenäänsä ja päästi ilmoille (oikeutetusti) helvetillisen karjaisun. Kesti aikansa lepytellä... Vartin loiskimissession ja tissin vilauttelun jälkeen tapaus oli anteeksiannettu. (Siis en alkanut altaassa ruokkia, mutta olen huomannut että ruokapaikan näkeminen saa vauvan huvittumaan. Ilmeisesti tämä sama temppu toimii myös teini-iän ohittaneisiin miehiin. Niin, ja on vielä lisättävä sellainen tieto, että uima-altaassa oli siis hiljaista, joten vilauttaminen onnistui salaa. En rikkonut mitään järjestyssääntöjä.)

5. Ota pyyhe mukaan altaalle, vauvalle tulee helposti uinnin jälkeen kylmä. Varsinkin kun uima-altaan vesilämpötilan ja ilman lämpötilan välillä on melko iso ero, kuten täällä. (Islannissa uima-altaiden vesi on paljon lämpimämpää kuin Suomessa.) Mun mies väittää suomalaisia uimahalleja kidutuspaikoiksi - sinne kuulemma jäätyy. Sain hänet kerran tulemaan kanssani Mäkelänrinteen uimahalliin. Veden kylmyydestä kauhistuneena hän pakeni takaisin saunaan ja istui siellä loppuajan. Ei kuulemma tule uudestaan.

6. Jos otat kuvia, käytä vedenkestävää kameraa. Jos kameran jättää kädenulottuville, ipana huitaisee sen nopeasti syvyyksiin. Mun pitää kylläkin vielä harjoitella veden alla valokuvaamista:

[caption id="attachment_720" align="aligncenter" width="490" caption="Minne vauva meni."][/caption]

PS. Googlasin tänään yhtä työhommaa varten sanan "kranaattiheitin". Arvatkaapa vaan, mikä blogi sieltä tuli hakutuloksissa ensimmäisenä? Ensin ilahduin. Sitten tajusin, että mä olen aina kirjoittanut sanan väärin. Se on kranaatinheitin.



Hienoa olla ammatikseen kirjoittavana googlen hakutuloksissa ensimmäisenä KIRJOITUSVIRHEEN takia. Tähän lienee hyvä lopettaa tällä erää.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mikähän siinä on, että kaikki muu paitsi nk. tavalliset lelut kiinnostaa? Kasa pehmoleluja lattialla on yhdentekevää. Tyhjä talouspaperirul...

Kaikki muu kiinnostaa

7.9.10 Satu Kommentteja: 10

Mikähän siinä on, että kaikki muu paitsi nk. tavalliset lelut kiinnostaa? Kasa pehmoleluja lattialla on yhdentekevää. Tyhjä talouspaperirulla, vanha hammasharja ja miehen kiipeilyvälineet saavat aikaan hurmoksen päivä toisensa jälkeen. Taas yksi hyvä syy olla ostamatta leluja. Ehkäpä leluiksi suunnitellut lelut ovat liian helppoja. Jotenkin mielikuvituksettomia. Mene ja tiedä.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jokaisella vanhemmalla pitäisi olla joskus tällainen viikonloppu. Perjantaina olin töissä, tein illalla ruokaa, luin kirjaa ja katsoin yhden...

Ihana viikonloppu

4.9.10 Satu Kommentteja: 5

Jokaisella vanhemmalla pitäisi olla joskus tällainen viikonloppu. Perjantaina olin töissä, tein illalla ruokaa, luin kirjaa ja katsoin yhden leffan. En herännyt yöllä kertaakaan. Lauantaiaamuna hidas aamiainen ja verkkolehtien selailua. Päivällä ruokaostoksille, illalla tehdään ruokaa syömään tuleville ystäville. (En aio herätä ensi yönä kertaakaan. Ja aion lukea myös tänään illalla kirjaa.) Hengailua miehen kanssa. Sunnuntaina lähden ratsastamaan koko päiväksi. Maanantaiaamuna herään töihin.

AAAAHH!!! Kuulostaa ihan viikonlopulta, jollaisia vietettiin ennen kuin vauvasta oli tietoakaan.

Eikä tässä vielä kaikki. En ole joutunut vaihtamaan vaippoja viimeiseen kolmeen päivään kertaakaan. (No pyykit kävin laittamassa koneeseen torstai-iltana kun mies tyynnytteli karjuvaa kääpiötä.)

Kaikki tämä ja vähän päälle, koska mies tuli Norjan reissultaan kotiin. Luovutin mielihyvin "yksinhuoltajan" ohjakset hänelle, ainakin viikoksi. Pitelen vauvaa kyllä usein sylissä ja leikimme yhdessä, naureskellaan ja päristellään. Mutta heti kun se alkaa itkeä tai se kakkaa, annan sen miehelle. Aivan kuten ne kaikki vieraat, jotka ihastelevat kyläillessään hymyilevää vauvaa, koska tietävät, että voivat koska tahansa palauttaa sen vanhemmilleen....

Jokainen äiti tarvitsee tällaisia päiviä, edes muutaman silloin tällöin.

Pardon, nyt pitää lopettaa koska aamukahvini valmistui juuri. Taidan lorauttaa sekaan vähän Baileysia. Kippis.

*Kirjatärppi*

Tilasin Book Depositorysta läjän kirjoja - ne tulivat kaikki  perille viikossa, ja luvatusti ilman postikuluja! Ja fiksu firma lähettää kirjan kerrallaan, jolloin ne tulevat suoraan postiluukusta eteiseen - paketti ei jää tulliin keräämään tullimaksuja ja arvonlisäverolisäyksiä. Me love. Kiitos vinkin antajalle!!! Aloin lukea ensimmäisenä Half the Sky -teosta. Reppari ihmiskaupasta ja sen vastaisesta työstä. Guardianin arvostelu löytyy täältä. Kamala aihe, mutta juuri siksi erittäin tärkeä kirja.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaveri sai juuri vauvan. Ensimmäisten viikkojen imetysmaratonit ja täydellinen eristäytyminen ulkomaailmasta muistuivat taas mieleen. Onneks...

Äidin survival kit ensimmäisiin viikkoihin

1.9.10 Satu Kommentteja: 16

Kaveri sai juuri vauvan. Ensimmäisten viikkojen imetysmaratonit ja täydellinen eristäytyminen ulkomaailmasta muistuivat taas mieleen. Onneksi ne ensimmäiset viikot ovat vain kerran - ja ne menevät ohi. Vaikka vauva nukkuikin paljon (enemmän omaa aikaa päivällä) ja äännähdykset olivat heikkoja (korvat eivät haljenneet huudosta), ensimmäiset pari kuukautta olivat raskaimmat. Tosin tulen ehkä vetämään sanani takaisin sitten kun neiti oppii kävelemään ja alkaa vetää esiin keittiöveitsiä laatikoista ja tunkea sormiaan pistorasioihin.

Minua jeesasivat ensimmäisinä viikkoina nämä asiat (iso osa on tämän blogin kommentoijien neuvoista poimittuja, kiitos alkuperäislähteille :) )

- Hanki ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Kaikkea sellaista, mitä voi tunkea uuniin tai mikroon.

- Jos ystävät ja sukulaiset tarjoavat apuaan, pyydä heitä tuomaan ruokaa. Eikä lihapata kourassa tai lätyt laatikossa ovelle koputtavia ystäviä tarvitse päästää sisään, jos ei jaksa. Vauvaa tullaan tapaamaan sitten, kun vanhemmille sopii. Ystävät ja sukulaiset kyllä ymmärtävät. Jos eivät ymmärrä, levittele käsiäsi ja hymyile osaanottavasti. Nappaa ruokapaketti parempaan talteen ja iske ulko-ovi kiinni. Myöhemmin voit syytellä hormoneja.

- Lataa koneelle pari seasonia suosikkitelevisiosarjaasi. Niitä on kiva katsella samalla kun istuu sohvalla ja ruokkii vauvaa. Selvisin itse imetysmaratoneista katsomalla 3 seasonia Law&Orderin Special Victims Unitia. (Ällöttäville väkivaltakuvauksille altistuneesta lapsestamme saattaa tosin myöhemmällä iällä tulla sarjamurhaaja.)  Kirjaa on vaikea lukea vauva sylissä - suosittelen siis leffoja tai tv-sarjoja. Tai äänikirjoja.

- Hanki lasten uimarengas tai liukasta kangasta. Jos synnytys tapahtuu alakautta, perse on riekaleina ensiviikot. Silloin on helpompi istua uimarenkaan päällä. Jos vammat ovat pieniä (ja tikkejä on vain "muutamia") laskosta liukasta kangasta ahterin alle. On helpompi liikkua kun kitkaa on vähemmän.

- Hanki kasapäin ultraplusplus-terveyssiteitä. Vauvan jälkeen sieltä tulee ulos kaikennäköistä tavaraa ainakin pari viikkoa.

- Käytä löysiä kangashousuja (minun lapsuudessa niitä kutsuttiin kotiasuhousuiksi) ja puseroa, joka voi avata helposti. Tissiä saa kaivaa esiin sen verran usein, että nappeihin menee hermo heti.

- Syö kaikkea mitä tekee mieli ja tee mahdollisimman vähän sellaisia asioita,  mistä et liiemmin pidä.  Kun persaus on taas yhtenä kappaleena ja vauva alkaa syödä nopeammin, voi alkaa tehdä hidasta paluuta normaaliin elämään (eli "terveelliseen ruokavalioon" ja "liikuntaan").

Printtaa tämä kuva ja teippaa se vessan oveen. Sitä katsellessa alkaa edes vähän naurattaa.

[caption id="attachment_702" align="aligncenter" width="259" caption="Ei se aina mene putkeen."][/caption]

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?