Yritin kasvattaa takapihalla kukkia. Ei onnistu. Perunat kasvavat kyllä. Ja ystävän laittamat yritit salaatteineen. Mutta kukkaset eivät nou...

En vaan osaa

27.7.10 Satu Kommentteja: 10

Yritin kasvattaa takapihalla kukkia. Ei onnistu. Perunat kasvavat kyllä. Ja ystävän laittamat yritit salaatteineen. Mutta kukkaset eivät nouse.  Eli on se kai hienompaa saada perunaa kuin auringonkukkia - vai?

Yritin toissapäivänä mennä tankkaamaan autoa ensimmäistä kertaa yksin. En ole kauhean hyvä peruuttamaan. Lopputulos: onnistuin peruuttamaan auton perän bensamittariin. Onneksi siinä oli betoniporsas auton ja mittarin välissä. Alkoi naurattaa niin valtavasti, että ajoin pois. Kävin sitten myöhemmin illalla uudestaan.

Tänään yritin laittaa ilmaa auton renkaisiin sellaisella bensa-asemilta löytyvällä automaattipumpulla. Lopputulos: pumppu irtosi renkaasta ja suihkutti ilmaa minne sattui kuin lumottu käärme. Nakkasin letkun takaisin telineeseen ja ajoin pois. Viddu.

Yritin eilen leipoa hienon suklaakakun. Sen nimi oli Devil's Cocolade Cake. Tai jotain. (En osaa tavuttaa suklaata englanniksi.) Keittokirjan kuvassa se näytti tasaiselta, kiiltävältä ja ihan samanlaiselta kuin leipomossa. Lopputulos: pohjista tuli epätasaisia ja kun nostin ne toisensa päälle, päälimmäinen levisi tuhannen päreeksi. Nyt se näyttää kasalta jähmettynyttä p*skaa. Maku on kyllä kohdallaan.

Koitin tänään ottaa kuvan näistä pieleen menneistä asioista. Ja sitten saatana hajosi kamera! "Lens error. Restart camera" lukee näytöllä. Miten kameran voi käynnistää, jos se ei pysy päällä? Ostin sen 300 eurolla toukokuussa, se EI VOI olla vielä rikki. Kiitos Canon.

Niin, ja tietääkö kukaan, saako autossa painaa kaasua samaan aikaan kun vaihtaa vaihteita? Mun auto kulkee ylämäessä  hitaasti kun vaihdan vaihteita - takanaolijat hermostuu ja alkaa ohittaa. Menee omatkin hermot. Koitin googlata apua pulmaan, mutta ensimmäiset hakulinkit vie suomi24-sivustolle aiheena mopon vaihteet.

Vauva meni anopille yökylään, mies on töissä. JA MÄ OLEN YKSIN HIMASSA! Joten nyt hemmettiin täältä netistä ja menen tekemään jotain järkevää. Kuten fiilistelemään Sopranosin ensimmäistä tuotantokautta. Siinä on vanhan ajan tunnelmaa: Anthonylla ei ole vielä äänenmurrosta eikä Medow'lla silikoneja.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Meillä alkaa tulla täällä kotona ahdasta. Nurkat, ikkunalaudat, kaapit ja kirjahyllyt pursuavat kutsumattomia vieraita. Nääpiön syntymän jäl...

Muumeja tunkee postiluukusta

23.7.10 Satu Kommentteja: 12

Meillä alkaa tulla täällä kotona ahdasta. Nurkat, ikkunalaudat, kaapit ja kirjahyllyt pursuavat kutsumattomia vieraita. Nääpiön syntymän jälkeen taloomme on muuttanut asumaan lauma muumeja. Olomuoto vaihtelee: on kuppeja, pyyhkeitä, kirjoja, cd-levyjä, lusikoita, laakeita lautasia, syviä lautasia, muutamia pehmoleluja... Kohta täytyy varmaan palkata portsari ulko-ovelle pitämään kuria. Eihän tänne mahdu kohta enää sekaan!

Muumipappa on sovinisti vanha ukko, joka syö, lihoo ja torkkuu riippumatossa vaimon pyyhkiessä tomuja riippumaton alta (!). Muumimamma on hihittelevä kodinkone, joka paistaa pannukakkuja, valmistaa hilloja ja kyselee maanisesti, ovatko kaikki varmasti syöneet ja ehtineet pitää hauskaa. (Paljosta muuten vetoa, että kulisseissa hän potkii seiniä, tunkee neuloja Muumipapan näköiseen voodoo-nukkeen ja kiroaa Toven paskasta roolistaan.) Muumipeikko tekee  kaikkea hauskaa - samaan aikaan kun tämän pömppömahaisen, kaljun vaahtokarkin naispuolinen vastine Niiskuneiti (siis huomaatte kai, että tunnen nämä kaikki hahmot nimeltä :D) purskahtelee pissat housussa pelosta. Iik! Apua, minua pelottaa! Apua, joku mies, pelasta minut! En minä uskalla. Huh. Melkein yhtä paha roolimalli kuin se täällä jonkun mainitsema Hello Kittyn neitikissa, jolla ei ole suuta.

Tämä ei ole hyökkäys lahjan antajia vastaan (muutama tätäkin blogia lukeva on kantanut meille muumeja eri olomuodoissa, lämpimät kiitokset vaan teille kaikille <3). Mietin tässä vain, että mikä niissä valkoisissa possun ja virtahevon risteytyksissä viehättää? Pannukakkufilosofia? Pikku Myy (ilman Myytä hylkäisin koko lauman)? Suomalaisuus? Huippua on minusta se, kun yksi suomalainen ystäväni, joka seurustelee britin kanssa, on alkanut saada muumiaihaisia lahjoja miehen brittiläisiltä sukulaisilta. Kaikki suomalaiset rakastavat muumeja.

*Kirjatärppi*

Aloitin vihdoin Richard Dawkinsin Jumalharhan. Ei hitto, tämä on kyllä hyvin kirjoitettua ja perusteltua tekstiä kannesta kanteen. Kirjan suorastaan ahmii (ja veikkaisin, että se uppoaa myös uskoviin - omia argumentteja on hyvä testailla). Upeaa, kun joku osaa sanoa sen niin hyvin. Että jumalaa ei ole. Ihmiset eivät tarvitse uskontoa. Jumalasta ei ole todisteita. Simppeliä. Yksinkertaista. Ihanaa. Mutta ei yhtään ankeaa. Päinvastoin; liikutuin kyyneliin lukiessani kirjan esipuhetta. Siinä Dawkins kertoo, että haluaa hautajaisissaan luettavan hänen kirjoittamastaan kirjasta Unweaving the rainbow seuraavat rivit:

"Me kuolemme, ja se tekee meistä onnekkaita. Useimmat ihmiset eivät kuole koskaan, koska he eivät synny koskaan. Potentiaaliset ihmiset, jotka olisivat olleet täällä paikallani, mutta jotka eivät todellisuudessa näe päivän valoa, ovat paljon lukuisammat kuin Saharan hiekanjyvät. On selvää, että näiden syntymättömien aaveiden joukossa on suurempia runoilijoita kuin Keats, suurempia luonnontieteilijöitä kuin Newton. Tiedämme tämän, koska DNA:mme sallima mahdollisten ihmisten joukko on valtavasti suurempi kuin todellisten ihmisten joukko. Näiden mykistävien todennäköisyyksien edessä sinä ja minä kaikessa tavallisuudessamme olemme täällä..."

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Haaveni toteutuu puolittain. Lähden 2,5 päiväksi Englantiin siskojeni luokse; perheemme kuopus valmistuu yliopistosta. Niisk. Nääpiö jää an...

Matkaan

19.7.10 Satu Kommentteja: 1

Haaveni toteutuu puolittain. Lähden 2,5 päiväksi Englantiin siskojeni luokse; perheemme kuopus valmistuu yliopistosta. Niisk. Nääpiö jää anopin haltuun. Mahtavuutta. Aion istua aika monessa pubissa ja nauttia brittiläisistä siidereistä. Käyn myös ulkona syömässä ja luen rauhassa lehtiä. Otan mukaan yhden pienen kassin, jonne tulee yksi vaihtovaatekerta ja se kuuluisa rintapumppu. Vaikka lähden matkalle yhtä innoissani kuin kuukauden mittaiselle, jonkun muun maksamalle paratiisilomalle Tahitille, haluan päästä myös kotiin. Eikä kahden nestettä täyteen pumpatun ilmapallon kanssa pääse Lontoon puolen turvatarkastuksista läpi, koska nestettähän saa viedä vain desilitran kokoisissa pakkauksissa.

Vauva sen sijaan tarvitsee kaikennäköistä kahdeksi päiväksi (tilasin jo muuttoauton, joka roudaa kuorman anopille):

- Sitteri.

- Autoistuin.

- Maitoa.

- Pari tuttipulloa.

- 5 vaatekertaa.

- 25 kestovaippaa ja asiaankuuluvat muut kankaiset asiat.

- Vitamiinitipat.

- Rattaat.

- Rattaiden pussiosa.

- Oma peitto.

- Helistin.

[caption id="attachment_623" align="alignnone" width="300" caption="Olen matkoilla."][/caption]

*Kirjatärppi*

En jaksanut sittenkään lukea sitä Jari Tervon Myyrää, mun hauisvoimat eivät  vielä riitä kyseisen kirjan pitelemiseen. Lainaan teoksen äänikirjana. Niinpä nappasin käteeni Koljatin. Ja myönnettävä on, että en ole pitkään aikaan lukenut mitään näin  hauskaa. Voi jösses, meinasi tulla pissat housuun kahden sivun välein. Suosittelen kaikille, joille Suomen keskusta ei ole hengen ja elämän asia. Kyllä kirjassa tosin demareita ja kokoomustakin nälvittiin. Tuulimyllyjä mietiskelevän, EU-huippukokouksissa hujoppina huojuvan pääministeri Lahnasen rinnalla hohotuttavin hahmo oli ehdottomasti vessanpöntössä puhtoisena sukelteleva Stubb. Siihen jätkään kun ei paska tartu.

[caption id="attachment_624" align="alignnone" width="90" caption=""Tilasin wieninleikkeen.""][/caption]

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Elämälleni on tyyplillistä se, että joudun pehmentelemään lausuntojani jälkikäteen, toimin periaattetani vastaan ja lopulta syön osan sanois...

Syödyt sanat

18.7.10 Satu Kommentteja: 3

Elämälleni on tyyplillistä se, että joudun pehmentelemään lausuntojani jälkikäteen, toimin periaattetani vastaan ja lopulta syön osan sanoistani. RÖYH. Varmaan siksi mun on niin vaikea pudottaa painoa. Lyhyt katsaus aikaan EVJ (elämä vauvan jälkeen):

Mitä tuli syötyä:

- Lupasin itselleni, että en huutele naamakirjastatuksessani vauvan ruumiintoimintoihin liittyviä asioita. No eilen oli pakko mainita niistä haisevista kestovaipoista. Facebook-krapula iski valtavalla voimalla jälkikäteen.

- Päätimme, että mun ja miehen välinen elämä ei  lapsen tultua muutu. No kyllä se muuttui aika paljon. Lähes jokaisessa vaihtamassamme lauseessa mainitaan joko vauvamme nimi, joku ulosteeseen (ei sentään luojan kiitos minun eikä hänen tuotoksiin) liittyvä huomautus, päänsärky, väsymys, vaihdatko vaipan -pyyntö tai kysymys siitä onko meillä puhtaita vaippoja, pitäiskö pesukone laittaa päälle.

- Olin ihan varma, että vauvan itku kuulostaa aina samalta. Vauvan itkujen erottaminen oli minusta hippien höpinää. No, tänä kesänä olen oppinut erottamaan, milloin nääpiö itkee nälkää, vitutusta, väsymystä tai vaatii "palvelua ja huomiota tänne heti saatana". Ainostaan jälkimmäiseen on reagoitava aivan välittömästi, koska muuten halkeaa omat korvat.

- Olin varma, että en osaa hoitaa vauvaa. Siis vaihtaa vaippoja, ruokkia sitä ja tuntea kiintyväni siihen. No toisin kävi; ipana vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä meikäläisen palveluntuottajakykyihin. Asiakastyytyväisyys on korkea ja kiintymystäkin havaitaan.

- Suurin osa ihmisistä oppii kävelemään, liikkumaan, kiljumaan, ojentelemaan käsiään päänsä edessä ja tarttumaan varpaistaan kiinni. Kakkatykkinsä kehittymisestä ylpeänä raportoivat vanhemmat herättivät minussa lähinnä sääliä. Vittu eikö noillakaan ole parempaa tekemistä.  Ei käden työntäminen suuhun ole mitään  rakettitiedettä. Se on käden työntämistä suuhun. Tulkaa sitten raportoimaan, kun ipananne saa Nobel-palkinnon tai kokoaa 1000 palan palapelin 2-vuotiaana hukkaamatta palaakaan ja saamatta raivokohtausta. No, nyt mä olen melkein samanlainen kun "nekin". Kun nahkavekkari tarttuu kiinni varpaistaan ja juttelee niille jotain ölinää, tunnen, kuinka omahyväinen tyytyväisyys valtaa mieleni. Se osaa.

Näistä tosin pidän edelleen kiinni:

- En todellakaan halua toista lasta. Katsotaan tilanne sitten uudestaan, kun tää ensimmäinen on tarpeeksi vanha ajamaan autoa. Yksi kuolaava kiljukaula menee pahoinakin hektinä, mutta jos niitä olisi kaksi... No way.

- Haaveileen edelleen ensimmäisestä pidemmästä työmatkasta (=yli 2 päivää) ilman ipanaa.

- Haaveilen myös ensimmäisestä pidemmästä lomasta (=yli 2 päivää) miehen kanssa ilman ipanaa.

- Minusta edelleen paras tapa viettää "minun oma lomapäivä" on pakata kassiin kaksi kirjaa ja kolme lehteä ja eväät ja säästä riippuen parkkeerata itsensä joko olohuoneen sohvalle tai puistoon. Islannin ilmastossa se on  useimmiten olohuoneen sohva. Enkä halua "minun omana lomapäivänä" vaihtaa vaippaa enkä kaivaa tissiä vauvalle.

- Minusta olisi  ihan kiva, että lapsi nukkuisi vähän pidempiä päiväunia, jotta itselle jäisi enemmän aikaa.

- En tunne yhtään syyllisyyttä  vapaa-ajan haaveistani. Suurin osa elämästä kun on kuitenkin sitä tavallista arkea vauvoineen  (ja kakkavaippoja ja muuta mieltä ylentävää :)).

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Terves! Palasimme juuri kolmen päivän ja kahden yön mittaiselta telttareissulta ipanan kanssa. Oli mahtava reissu. Islannissa pukkasi hellet...

Vauvan kanssa telttalomalla

17.7.10 Satu Kommentteja: 3

Terves! Palasimme juuri kolmen päivän ja kahden yön mittaiselta telttareissulta ipanan kanssa. Oli mahtava reissu. Islannissa pukkasi hellettä, eli lämpöaste nousi melkein +18 asteeseen! Parkkeerasimme telttavaunumme Vatnajökullin kylkeen (tänne). Koska mun mies on siellä töissä kesät, ajoimme työpaikalle kimpassa (minustakin olisi kivaa, jos työpaikkani näyttäisi tältä), viivyimme siellä kääpiön kanssa muutaman yön ja palasimme kahdestaan kotiin. Telttailualueella on huoltorakennus, josta sai kuumaa vettä ja tilat kokkaukselle. Muutaman neliön kokoinen, 1970-luvulta peräisin oleva telttavaunumme kesti sään (ei tuulta, ei sadetta) hyvin. Huomasin, että muutaman päivän mökki-/teltta-/venereissulle kannattaa ottaa mukaan ainakin seuraavat:

- tarpeeksi lämpimiä vaatteita (ipana nukkui syyshaalareissa, teltassa tuli vähän kylmä...kaulaliinaksi kääräisin tennissukan)

- tarpeeksi vaippoja (kestovaippoja EI tee mieli pestä yhteisissä pesutiloissa)

- pari tiivistiä muoviastiaa (haisevia vaippoja oli ällöttävää kuljettaa 6 tunnin ajomatka kuumassa autossa)

- tai keep it simple: osta mukaan tarpeeksi paperivaippoja

- kertakäyttöisiä pyllyliinoja; veteen kastetut puuvillarätit on vähän liian suuritöisiä erämaassa - Primuksella veden kuumentaminen vauvan pyllynputsausta varten on  aivan varmasti liian vaivalloista

- vauvalle joku nukkumakaukalo; nääpiö nukku yönsä rattaiden kantokassissa ja se toimi hyvin

- muutamat vaihtohousut ja vaihtopaidan (ja kullekin perheenjäsenelle omat, jouduin nimittäin lainaamaan miehen boksereita, koska unohdin pakata itselleni vaihtovaatteet mukaan :D)

- pari äänikirjaa automatkalle; pidin ipanan hiljaisena autossa paluumatkalla kertomassa sille juttuja kaikesta mahdollisesta; ensi kerralla säästän äänijänteitäni ja pistän jonkun stoorin pyörimään auton stereoihin.

PS. Taisin iloita liian aikaisin. Mulla on nimittäin nyt jatkunut menkat yli kaksi viikkoa putkeen. Että hiljasta on taas. Verimakkaran dippaaminen kun ei oikein kiinnosta... Lekuri on lomalla heinäkuun loppuun asti, joten ei tässä nyt auta kuin odotella ja seurata tilanteen etenemistä.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pikainen kommentti juoksuohjelman etenemisestä. Se hitto soikoon TOIMII! Mahdun jo vanhoihin farkkuihin ja juostessani askel kevenee kerta ...

Juoksuohjelman etenemisestä ja koululiikunnan kamaluudesta

13.7.10 Satu Kommentteja: 8

Pikainen kommentti juoksuohjelman etenemisestä. Se hitto soikoon TOIMII! Mahdun jo vanhoihin farkkuihin ja juostessani askel kevenee kerta kerralta. Lenkillä ollessani  pompin liikennevaloissa jo kärsimättömänä odottaen vihreää valoa. Ja believe me, nyt puhuu henkilö, jota on vituttanut juokseminen niin helvetisti ja aina.  Olen laittanut sen - niin kuin monen muunkin nuoruuden trauman - koululiikunnan ja musiikintuntien piikkiin. Ala- ja yläasteen "suosikkitunnit" liikunta ja musiikki edustivat minulle silkkaa sadismia:

- Oppilaat suorittivat musiikintunnilla laulukokeen luokan edessä. Biisin sai valita itse, mutta se ei paljoa laulutaidotonta lohduta. Ukko Nooa, Ostakaa makkaraa ja Hyttynen olivat kaikki yhtä pelottavia. Naama punaisena ja pusero hiestä märkänä piti veisata laulua opettajan polkiessa hormooni-harmoonia. Ja takarivi tirskui. Tätä nöyryytystä piti kestää kahdesti vuodessa: syys- ja kevätlukukauden lopussa. Olisin varmasti kehittänyt itselleni mielisairauden, jos ala- ja yläaste olisi pitänyt tehdä kurssimuotoisena, ja laulukokeet olisi pidetty viidesti vuodessa.

- Liikuntatunneilla luokan liikunnallisesti lahjakkaimmat (eli yleensä ne, joiden vanhemmat kuskasivat lapsiaan hiihto-, pesäpallo-, koripallo- ja jääkiekkotreeneihin) nimettiin lajista riippumatta kapteeneiksi, jotka jakoivat joukkueet. Ylipainoiset, ryhmäliikuntaa inhoavat ja yksinäset valittiin aina viimeisenä. Se tuntui joka kerta ihan yhtä paskalta. (Päätin, että lukioon kun pääsen, en vittu ikinä juokse tai hyppää.)

- Jos liikuntatunneilla ei pelattu sadistisia ryhmälajeja, siellä otettiin aikaa juoksuradalla, hiihdettiin kilpaa ja merkittiin korkeushypyn tulokset ylös. Hyppäsin korkeutta noin 65 senttiä. Kyllä nyt on naurussa pidättelemistä, mutta silloin ei hymyilyttänyt. Korkeushypyn tekniikkaa ei opetettu. "Katsomalla oppii", totesi liikunnanopettaja pilli suussa. Vieläkin muistan sen kalmanvärisen tuulipuvun ja ne Adidaksen lenkkarit. Tuloslistoja liimailtiin luokan oviin ja niiden perusteella annettiin numero liikunnasta. Ei perse.

Toivottavasti meininki ala- ja yläasteella on noista ajoista muuttunut edes vähän terveemmäksi. Eihän omaa ipanaa muutoin voi laittaa kouluun.  (En nimittäin kestä, jos meidän taloudessa on kaksi yhtä hullua henkilöä.)

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Blogin päivitystahti on hiljentynyt jalkapallokisojen myötä. No ei vaan - mähän en tajua jalkapallosta mitään. Paitsi että Saksa voittaa ain...

Jalkapallo vie kaiken ajan

11.7.10 Satu Kommentteja: 5

Blogin päivitystahti on hiljentynyt jalkapallokisojen myötä. No ei vaan - mähän en tajua jalkapallosta mitään. Paitsi että Saksa voittaa aina. Ja tänään ilmeisesti sen pronssiottelunkin.

Aika kuluu älytöntä vauhtia. Pysähdyin tänään miettimään, minne kaikki mun aika oikeasti menee. Ja miten siinä sivussa ehtii tehdä yhtään mitään muuta. Kysehän on vain siitä, miten ajan käyttää. Jotta pienen vauvan kanssa ehtisi tehdä myös muuta kuin istua kotona, täytyy vähän ideoida. Tässä käyttökelpoisiksi toteamani ajankäyttövinkit.

1. Kirjoja ehtii lukea yöllä. Luen aina vauvan ensimmäiseen yöheräämiseen asti. Se on todellä kätevää! Muuten ei juuri ehtisi syventyä kirjaan,  ja samalla yöheräämisten lukumäärä laskee yhdellä. Kun nukahtaa puoli kaksi, tätyy herätä maidottamaan vain kello viisi. Ja aamukasilta herää noin 6,5 tunnin yöunilla. Kyllä tätä  muutaman kuukauden (vai vuoden?) jaksaa!

2. Kirjoja voi hankkia myös äänikirjoina. Kuuntelen kotona Sinuhea samalla kun vietän aikaa vauvan kanssa. Ja tämä on kuulkaa tuplahyöty: vauva kuulee suomen kieltä, ja itse pääsen samalla nauttimaan toisen lukemasta tarinasta. Jos vauva itkee, stereoiden volaa voi kääntää kovemmalle.

3. Läppäriä voi käyttää vauva  a) sylissä tai b) sitterissä. Kun ipana alkaa kyllästyä istumaan sylissä, saa tunnin lisätyöaikaa vetkuttamalla sitä sitterissä. Tosin tässä on alkanut käydä niin, että vauvaa naurattaa, kun se näkee läppärin. Ei kovin lupaavaa...

4. Ruokaostokset voi hoitaa  niin, että mies menee kauppaan. Jos mies on töissä, menemme kauppaan heti kun ipana on hereillä; virkeänä se katselee ostoskärryn pohjalta kaupan hyllyjä. (En kuitenkaan laita vauvaa kierimään sinne ostoskärryyn. Yleensä vauvaa istuu ostoskärryissä autoistuimessa. Jos ollaan liikkeellä kävellen, käytän lastenrattaita ostoskärryinä. Täytän siis rattaat vauvan  ruokatarpeilla. Vauva mahtuu hyvin makaamaan munakoisojen ja maitopurkkien väliin. Kerran  jäi vahingossa banaanit maksamatta, kun ipana piilotti ne unirättinsä alle. Tämä on siis myös oiva säästökeino: five-finger-discountin sijasta trolley-discount...)

5. Vessanpöntön viereen kannattaa varata kaikki uusimmat lehdet. Vessassa voi hyvällä omalla tunnolla istua vartinkin, vaikka rusinaperse vähän itkisikin. Vartissa ehtii lukea jo yhden lehden.

6. Juoksulenkit voi tehdä  vaunujen kanssa. Lastenvaunuhölkkä on kuulemma joku uusi muotiurheilulaji. Olen trendiharjan huipulla, sillä kukaan muu ei vielä näytä Reykjavikin kaduilla tekevän sitä. Tyylitietoisena nuorena äitinä (olenhan vasta 30) vetelen  lenkkikengissä lastenrattaita edessäni lykkien. Vauvaa ainakin naurattaa.

7. Vauva on oivallinen tekosyy välttää kaikki tylsä ja turha hengaaminen. Esimerkiksi kaikista pöljistä, viikonlopun tunteja syövistä sukujuhlista voi nykyään rynnätä hyvällä omatunnolla ulos vaikka puoli tuntia saapumisen jälkeen. Jos vauvaa väsyttää, sitä väsyttää. Ja silloin pitää mennä.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Project Mama antaa mainiot ohjeet lasten syntymäpäiväkutsuille. Komppaan tätä. Mä en kestä juhlia, joissa alle 7-vuotiaat levittelee lusikal...

Voi viddu mitkä juhlat

7.7.10 Satu Kommentteja: 0

Project Mama antaa mainiot ohjeet lasten syntymäpäiväkutsuille. Komppaan tätä. Mä en kestä juhlia, joissa alle 7-vuotiaat levittelee lusikalla suklaakakkua naamaansa ja tunkee sen jälkeen kätensä housuihin vanhempien huutokuistatessa vieressä, että ei noin saa tehdä kun ollaan kylässä. (Kotona suklaakakun tunkeminen sepaluksesta sisään on kai ihan normaalia.)

No eniveis. En kyllä ole muutenkaan mikään suurista suurin sukujuhlien ystävä. Elokuussa  sukulainen (asuu ulkomailla, on kesällä täällä lomalla) kysyi, voisiko meidän puutarhaa lainata lastenkutsuja varten - siellä olisi kiva järjestää piknik-henkiset synttärinyyttärit. Eli suomeksi siis: voisiko ne (= noin 20 kappaletta 3-vuotiasta lasta vanhempineen) siis käyttää meidän keittiötä, meidän astioita, meidän vessaa ja sateen sattuessa (erittäin todennäköistä) meidän olohuonetta. Totesin, että se ei ehkä ole kovin hyvä idea.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Haa. Seksielämä alkaa sujua. Yksi sana: hormonikierukka. Menin viime viikolla lääkärille synnytyksenjälkeiseen sisätilatukimukseen (apua, gy...

Ja lakanat soi

3.7.10 Satu Kommentteja: 6

Haa. Seksielämä alkaa sujua. Yksi sana: hormonikierukka.

Menin viime viikolla lääkärille synnytyksenjälkeiseen sisätilatukimukseen (apua, gynellä käynti on aivan yhtä  kamalaa kuin aina ennenkin). Lekuri kurkkasi sisään ja totesi kaiken olevan kunnossa. Pillereitä en enää halunnut, ne alkoivat jatkuvan käytön jälkeen aiheuttaa kovaa päänsärkyä. Jätin pillert pois. Ja sen jälkeenhän tilanne etenkin kutakuinkin näin: tulin heti raskaaksi, panikoiduin, perustin tämän blogin ja sitten syntyi vauva.

Lääkäri ehdotti kierukkaa. Ajatus muovisesta ritilästä siellä tuntui ensin epämielyttävältä ajatukselta. Mitä jos miehen värkki jää sinne hommailessa kiinni? Tai jos tamponi jää sinne paisuessaan jumiin, ja sitten on pumpulia ihan joka paikassa. Lääkäriä vähän nauratti, se sanoi ettei niin voi käydä. Korkeintaan voi tulla jotain alaselkä- ja alavatsasärkyjä aluksi, mutta niiden pitäisi mennä ohi. Mietin minuutin ja suostuin. Kesti kaksi minuuttia ja kiehkura oli paikallaan. Vitsi, miten kätevää!

Sen jälkeen alettiinkin panna urakalla. Oli meinaan sen verran kallis ehkäisyväline (todellakin, VÄLINE), että se pitää tienata mahdollisimman pian takaisin. Kyllä ekonomi näköjään pystyy perustelemaan seksielämänkin vilkastumisen järkevyyden investoinnin takaisinmaksuajalla...

Pakko on myönnettävä, että kondomit ovat omalla kohdallani kyllä melkoisia erotiikantappajia*.  Kyllä nyt kelpaa, kun voi taas vedellä  ilman räpellyksiä. Ja seksiin jos mihin pätee minusta se viisaus, että jos sitä ei tee, sitä ei kohta osaa enää tehdä. Jos en ihan väärin muista, niin joku seksuaaliterapeutti sanoi joskus jossain keskusteluohjelmassa, että jos on pitkään ilman seksiä, sitä ei kohta enää niin paljoa haluakaan. Mitä useammin hommailee, sitä useammin tekee mieli. Eli pitkän tauon jälkeen, kun paikat alkaa taas funkkaan, täytyy näköjään vaan pakottaa itsensä liikkeelle.

*) Jos tätä blogia lukee joku "teini", niin tähän väliin on - koska olenhan vastuuntuntoinen, järkevä ja fiksu aikuinen - laitettava kappale seksuaalivalistusta: tarkoitan, että ei kondomille nimenomaan pysyvässä suhteessa, vieraiden kanssa aina muovipussi päähän, ettei tule pippaa värkkiin!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Heinäkuun ensimmäinen, kesälomasta ei tietoakaan ja Suomeen rakennetaan pari ydinvoimalaa lisää. Voi perse. Onneksi en asu siellä. Siis Suom...

Ai vittu miten paska päivä

1.7.10 Satu Kommentteja: 11

Heinäkuun ensimmäinen, kesälomasta ei tietoakaan ja Suomeen rakennetaan pari ydinvoimalaa lisää. Voi perse. Onneksi en asu siellä. Siis Suomessa. Ja onneksi mulla on kesälomaa syyskuussa ja lokakuussa kun mies jää vanhempainvapaalle. Jee!

Taidan juoda kupin kahvia ja yritän samalla unohtaa tuon ydinvoima-asian. Eipä ne ydinjätteet meikän perskarvoja tulevaisuudessa polttele. Mutta nythän meillä on lapsi, joka toivottavasti elää pidempään kuin minä. Miten sen käy?  Täytyy jotenkin lahjoa ipana mahdollisine omine jälkikasvuineen pysymään poissa Suomesta ja jäämään tänne. Islannissa ei ole ydinvoimaa! Paitsi täällä on ihan vitusti vesivoimaa, jota myydään halvalla suuryrityksille - siis kelatkaa, tän maan tämänhetkisten vesivoimaloiden tuottamasta  energiasta yli 90 % myydään jenkkiläisille ja kanadalaisille alumiiniyhtiöille. Sekin on ihan perseestä. Sitä niin kutsuttua "puhdasta energiaa". No mä meen nyt juomaan sitä kahvia. Tästä postauksesta puuttui nyt draaman kaaren alku, keskikohta ja loppu. Mutta ei sen niin väliä.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?