Mikä avuksi, kun vauva itkee ilman näkyvää syytä? Jos sillä ei ole nälkä, märkä vaippa tai väsymys, niin yleensä minuakin alkaa itketttää. J...

Ääninäyte

30.4.10 Satu Kommentteja: 9

Mikä avuksi, kun vauva itkee ilman näkyvää syytä? Jos sillä ei ole nälkä, märkä vaippa tai väsymys, niin yleensä minuakin alkaa itketttää. Ja se nyt ei paljon tilannetta auta. Muutamia unohtumattomia tilanteita menneeltä viikolta:

- Mammajoogassa. Aloitin äiti-lapsi-joogan samalla salilla, jossa kävin raskausjoogassa. Närpäkkeellä on hauskaa niin kauan, kun joku liikkuu, pyllistelee tai nousee seisovaan koiraan. Se hihkuu, nauraa ja päästelee hassuja kurkkuääniä (siis ihan selkeästi treenaa joogahengitystä). Kun koittaa sen rentoutumisosion aika, vauva pärähtää huutamaan. Se ei kykene käsittelemään hiljaisuutta ja paikallaoloa. Kun on hiljaista ja ollaan paikallaan, se alkaa elämöidä. Yritän saada vauvaa hiljaiseksi keinumalla joogapallon päällä, laittamalla vauvan mahalleen käsivarteni päälle, ilveilemällä apinaa. Turhaa. Siinä vaiheessa ei paljoa lohduta tieto, että ehkä astangajooga on enemmän sen juttu.

- Retki yliopistolle. Olen opettanut kevään kirjallisuutta paikallisessa yliopistossa. Keskiviikkona kävin viemässä tentin humanistisen tiedekunnan kansliaan ensi viikon tenttitilaisuutta varten. Heti, kun astuin vauvan kanssa humanistisen ovesta sisään, se läväytti naamansa punaiseksi ja alkoi karjua suoraa huutoa. Voi miten ärsyttävää! Eikä tilannetta auta yhtään, että kaikki toimiston tädit kerääntyvät ympärille ihmettelemään, että mikäs sitä pikkuista nyt vaivaa. Mun teki mieli sanoa, että se vittuilee. Tyydyin kuitenkin laukomaan jotain puolitotuuksia vatsakivuista. Ystäväni rohkaisi myöhemmin päivällä, että ehkä meidän lapsi vaan vihaa humanisteja. Ehkä. Meillä taitaa kasvaa täällä kotona karjuva insinööri.

- Vappuaatto. Olen ekaa kertaa yksin kotona yötä vauvan kanssa (mies töissä). Ja se on jumalauta huutanut koko illan. Vihaakohan se vappuakin? Tällaisissa tilanteissa vituttaa, että meillä on vauva. Mieluummin istuisin nyt baarissa vetämässä kaksin käsin kaljaa kuin istuisin täällä himassa t-paita oksennuksessa ja karjuva kääpiö kehdossa. Jääkapissa mulla on yksi olut. Taidan käydä korkkaamassa sen heti kun tämä hiljenee. Huomenna vappupäivänä mennään vappubrunssin sijaan lastenkutsuille! Kaverin kaveri sai lapsen, ja huomenna tämä perhe on kutsunut ystävänsä kakkukahville kello 14. Sielläkään ei varmaan tarjoilla alkoholia... Muistakaa hyvät ihmiset käyttää juhliessanne kondomia, tai teille tulee tämä sama juhlimiskonsepti tutuksi viimeistään ensi talven hiihtolomaviikolla.

Soukkisoukki.

Käyttäkää e-pillereitä myös ;)

*Kirjatärppi*

Vanha opiskelukaverini - no ei nyt niin vanha - kirjoitti kirjan digimarkkinoinnista. En ole vielä lukenut  lärpäkettä, mutta tää aiheeseen liittyvä videopätkä antaa vähän esimakua. Lopun kirjainyhdistelmävuodatus sai mut nauramaan ääneen. Ime mun digii :D

Ääninäyte tämäkin.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Luulen, että lapselliset sukulaiset ja tuttavat ovat käsittäneet tämän lisääntymisjutun vähän väärin. Minusta tuntuu, että he olettavat nääp...

Tervetuloa meille - omat syöttötuolit mukaan, kiitti

28.4.10 Satu Kommentteja: 5

Luulen, että lapselliset sukulaiset ja tuttavat ovat käsittäneet tämän lisääntymisjutun vähän väärin. Minusta tuntuu, että he olettavat nääpiömme syntyneen suoraan 3-vuotiaaksi. Nimittäin helmikuun 10. päivästä lähtien meille kylään tulleet lapsiperhevieraat ovat olleet yllättyneitä, jotkut jopa suorastaan närkästyneitä siitä, että meillä

- ei ole syöttötuolia, johon heidän jälkikasvunsa voidaan istuttaa sillä välin kun äiti/isi juo kahvia

- ei ole muovisia syöttölusikoita, joilla voi syöttää piltille soseita ("eihän näitä metallilusikoita voi käytätä, nää on niin suuria!")

- ei ole muumikuvioisia muovilautasia, Ikean muovisäilytysastioita on ehdotettu, mutta ne ovat saaneet osakseen kummeksuvia katseita

- on lattiarajassa paljon johtoja ("nää pitäis hei kiinnittää metrin korkeuteen nämä vahvistimen johdot")

- on keittiön laatikot vapaasti avattavissa

- makuuuhuoneessamme ei ole ovea ("meidän lapset aina villiintyy kylässä ja päätyy sängylle hyppimään")

Mjoo. No siis. Lapsethan ei hypi kylässä ollessa isäntäperheen sängyssä, jos vanhammat niin päättävät. (Taas kerran näitä huonosti käyttäytyviä vanhempia, ARGH!) Kahden kuukauden ikäinen vauva ei vielä kauheasti availe laatikoita ja mä haluan, että laatikot aukeaa helposti. Mun mieskään ei tarvitse lapsilukkoa pysäkseen keittiössä hengissä. Ja kyllä, meillä on paljon johtoja. Mutta ei tuo kaksikuukautinen vielä ryömi niitä järsimään. Meillä ei ole muovilautasia tai muovilusikoita tai syöttötuoleja. Ei tämä sentään mikään ravintola ole! Illalliskutsuille pyydän lapsellisia aina ottamaan oman syöttötuolin ja ruokailuvehkeet mukaan, koska meillä ei sellaisia ole. Lapselliset kaverit ja sukulaiset ovat totta kai erittäin tervetulleita pistäytymään yllätyskahville tai muuten hengailemaan. Mutta turha odottaa, että meillä yhden, noin 16 tuntia päivässä nukkuvan puolimetrisen ihmisen takia olisi hankittu koko repertuaari "tenava-tavaroita Ikeasta".

*Kirjatärppi*

Olen viihdyttänyt itseäni viimeisen viikon ajan kirjalla "Ordinary cars". Olen nimittäin hankkimassa itselleni ajokorttia, ja huomenna on teoriakoe. Enemmän huolissani olen kuitenkin siitä inssistä - vielä eilen sekoitin jarrun kytkimeen...

Tämä Ordinary cars on muuten harvinaisen paska teos. Käyn autokoulun täällä englanniksi. Islannin autokoulumateriaalia ei ole kuitenkaan käännetty englanniksi, vaan me ulkkarit luetaan tanskalaisille tehtyä opasta, joka on käännetty englanniksi. Ohhoh. En tiedä kuinka tomppeli tämän kirjan kääntäjä on (ehkä Google Translate), sillä välillä kieli on niin uskomattoman hanurista, että siitä ei ymmärrä mitään. Mitäköhän tässäkin noin niinkun tarkalleen yritetään sanoa:

"Actually the majoiry of setting off accidents happen to those setting off they are hit by vehicles approaching from behind."

Maailman nukuttavin kirja ikinä.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

"Näin vaihdetaan vaippa" -ohjeeni osui ja upposi. Nyt seuraa "näin syötät vauvaa ohjeet" for dummies. (Ohjeet toimivat ...

Näin meillä syödään!

26.4.10 Satu Kommentteja: 1

"Näin vaihdetaan vaippa" -ohjeeni osui ja upposi. Nyt seuraa "näin syötät vauvaa ohjeet" for dummies. (Ohjeet toimivat vain pienille vauvoille, kiinteiden syöttämisestä mulla ei ole vielä mitään käsitystä.)

- Jos ruokit puollolla, tee esivalmistelut valmiiksi hyvissä ajoin: pullo kannattaa pestä ja tuttiosat keittää. Maito lämmitetään lämpimän veden alla. Siis ei niin että heität maitoa lämpimään veteen vaan sitä maitopulloa pidetään lämpimässä vedessä. Ruiskaise maitoa kädelle. Jos se on sellaista taskulämmintä, niin vauva vaakatasoon syliin ja tuttipullo suuhun. Kannattaa tarjota tuttipulloa  se tuttiosa edellä. Ota kasa pyyhkeitä kädenulottuville. Maitoa roiskuu kuitenkin yli ja vauva sylkee usein osan ulos. Viimeistään silloin kastut, kun se ruokkimisen jälkeen pulauttaa puolet pois. (Toisin kuin lehmät, vauvat eivät yleensä enää niele sitä kertaalleen märehdittyä ravintoa.)

- Jos ruokit tissillä, vauva vaakatasoon syliin ja tissi suuhun. Kannattaa tunkea koko nänni sinne suuhun, muuten tekee kipeää. Jos vauva suipistelee ja leikkii nännillä (sattuu muuten ihan saatanasti), tunge yksi sormistasi vauvan suuhun saadaksesi suu auki. Jos olet joskus valjastanut hevosta, käytä samaa metodia kuin kuolainten kanssa. Kutita siis sormella ikenestä! Ja sitten uusi yritys ja nänni suuhun. Vauvan suun auki saaminen tarpeeksi suurelle oli minusta kaikkein vaikeinta... Eikä mun nännit ole lähellekään viinirypäleen kokoiset. Vauvalla kai vaan oli aluksi hyvin pieni suu.

- Olen mietttinyt, että mitäs sitten tehdään kun vauva saa hampaita. Pureekohan se koko tissin irti? Hope not.

- Jossain vaiheessa vauva on saanut tarpeeksi ruokaa. Auta kaveria röyhtäisemään. On varmaan äärimmäisen epämukavaa olla litra ilmaa mahassa, joka itsessään on kooltaan golf-pallon kokoinen. Meidän nääpiö kuulostaa röyhtäillessään paholaiselta. Kova basso kajahtaa parhaiten silloin, kun vauva on vatsallaan käsivarren päällä vaakatasossa. Siitä asennosta oksennuskin valahtaa kätevästi lattialle eikä omille vaatteille.

- Sitten se tärkein: kuinka usein vauvaa kuuluu syöttää? Tässä asiassa vauvanhoitokirjoilla voi heittää vesilintua. Aikaohjeista ei ole minusta mitään hyötyä. Syötän silloin, kun sillä on nälkä. Yleensä nahkaherätyskellot ilmaisevat nälkää hapomalla kielellä ilmaa, imemällä omaa kämmenselkäänsä tai sitten vaan karjumalla. Jos vauva itkee ja sillä on kuiva vaippa, sillä on tod.näk. nälkä. Jos se ei halua syödä, sillä on kuiva vaippa ja se silti itkee, minäkin yleensä alan itkeä.

*Kirjavinkki*

Varoitus! Tämä on 100-prosenttista nyyhkykamaa. Ja surullisinta  on se, että tämä on todellisuutta monen kohdalla. Maailma mustavalkoinen on lapsettomuutta sarjakuvan keinoin käsittelevä blogi. Nyt näistä hienoista sarjakuvista on julkaistu kirja. Tuolta blogin sivuilta voi lukea osan kirjan sarjakuvista. Piirrokset ovat hienoja, ja teksti on pirun osuvaa. Mutta aihe on kuin raastinrauta. Yhyy, tämä on ihan kamalaa.

Ja pakko myöntää, että minulle tulee pikkuisen huono omatunto lukiessani näitä sarjakuvia. Kirjoitan täällä kieli poskessa (mutta täydellä sydämellä) näitä äitiys- ja vauvatilityksiä, ja samaan aikaan niin monet ei voi saada vauvaa vaikka kuinka haluaisivat. Kamalan epäreilua.

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mulla on ollut sama paita päällä kaksi viikkoa putkeen. Hieman ällöä, eikö? Mutta kun tuolla kaapissa ei ole mitään, mitä voisi laittaa pääl...

Mihinkähän sitä mahtuisi?

22.4.10 Satu Kommentteja: 14

Mulla on ollut sama paita päällä kaksi viikkoa putkeen. Hieman ällöä, eikö? Mutta kun tuolla kaapissa ei ole mitään, mitä voisi laittaa päälle ja joka myös mahtuisi päälle. Ne vaatteet, jotka eivät purista perseen ja tissien kohdalta, ovat erittäin epäkäytännöllisiä tässä nykyisessä, rintaruokinnan täyttämässä arjessa. Mekkoa on esimerkiksi äärimmäisen epämukava käyttää: pitäisikö se kääriä kaulalle ruokinnan ajaksi? Siinähän saisi kahvilan asiakkaat ihailla mun tissen lisäksi myös kaikkea muuta. Sitä paitsi mä ainakin jäätyisin.

Olen alkanut oikeasti muistuttaa soccer momia. Mulla on ponihäntä päälaella (jos hiukset on auki, ne on maidossa ja oksussa), jalassa trikoohousut (joustaa vatsan kohdalta) ja puserona virttynyt huppari (sen voi kääriä kätevästi ylös kun ipanalle tulee nälkä). Yök.

Yksi aamu kampasin tukkani auki kun olin lähdössä tapaamiseen. Mies kommentoi, että "kyllä noi sun hiukset on muuten tosi hienot kun oot kammannut ne". Siis hän yritti olla kohtelias, mutta meinasin suutuksissani heittää sitä vesilinulla.

Toisaalta mua ei huvittaisi lähteä ostelemaan uusia vaatteita muutaman kuukauden pirttihirmukauden kunniaksi. Rahanhukkaa. Ja mitään H&M:n halpisrättejä (ai niin, eihän täällä Islannissa edes ole H&M:ää, haha) en enää halua ostaa, ne menee pesussa kamalaksi. Mutta koska kestovaippailemme, niin ehkä niistä halpisräteistä voisi viiden käyttökerran jälkeen tehdä vaikka vaippoja...

Jos asuisin tropiikissa, voisin vetäistä päälle bikinit ja hulahulahameen. Ja saada vähän rusketusta - ruskea läski nyt vaan näyttää vaaleaa läskiä paremmalta.

Loppuispa tämä imetysaika jo, mää en enää yhtää jaksais.

*Kirjatärppi*

Kirjoitin aikaisemmin täällä Claire Castillonin Äidin pikku pyöveli -kirjasta, joka on helvetin hyvä.  Saman kirjailijan toinen suomennos, Pieni sydän jaksaa rakastaa on edeltäjänsä tavoin lyhyiden tarinoiden parhaimmistoja. Tuo Claire vaan osaa naputtaa sen läppärillä ihan hiton hyviä juttuja ja keksiä perverssejä henkilöhahmoja. Kieroja juttuja erilaisista parisuhteista. Jo pelkästään novellien nimet ovat yököttävän maukkaita: Vintissä viiraa, Yrittäjä vai palkollinen sekä Herätän kammoa.

[caption id="attachment_489" align="alignnone" width="189" caption="Kriipejä rakkaustarinoita. Onneksi en ole naimisissa Clairen kanssa."][/caption]

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Uhkasin joskus aikaisemmin tässä blogissa, että meidän vekaralla on korkeintaan 10 lelua kerrallaan. No ei ole varmaan vaikea arvata, että t...

Lelua ja rojua

20.4.10 Satu Kommentteja: 3

Uhkasin joskus aikaisemmin tässä blogissa, että meidän vekaralla on korkeintaan 10 lelua kerrallaan. No ei ole varmaan vaikea arvata, että tuo raja on jo ylitetty, vaikka muksu on noin 70 päivää vanha eikä me olla miehen kanssa itse ostettu sille yhtäkään lelua. Kaikki saamamme lelulahjat ovat olleet niin kivoja, että ei niistä ole halunnut kieltäytyäkään... Ehkä siis suosiolla nostamme lelurajoitusta tällä puheella 20:een.

Tässä nääpiön leluarsenaali:

- 2 Pikku myy -nukkea

- 1 noin 30 vuotta vanha, miehen vanha unilelu nimeltään Bingo

- 1 noin 20 vuotta vanha, siskoni entinen unityyny, jonka nimi on Nynny

- 6 muuta pehmolelua (pimeässä kiiltävä tonttu on hieman epäilyttävä, mutta toistaiseksi se saa hengata olohuoneen patterin päällä, isokorvainen kaniini taas on ihan huippu)

- värikäs leikkimatto, jossa on kaikkia killuttimia (tosin otin siitä Mozart-sävelmää soittavasta osasta paristot pois, ettei kakara vahingossakaan opi pitämään siitä, kjähkjäh)

- yksi helistin

*Lukuvinkki*

Tänään oli Hesarin verkkosivuilla nasta kolumni tästä aiheesta. Ja kerrankin jutun kommenttiosassa käydään suhteellisen järkevää (= aiheessa pysyvää) keskustelua, jee!

PS. Kiitos lukijavinkin, luin maaliskuun HS:n Kuukausiliitteestä Jouni K. Kemppaisen jutun siitä, miten monissa perheissä tehdään nykyään päätökset lasten ehdoilla.  Jutun sisältö oli aivan järkyttävää kamaa. Jutussa eräs  vanhempi mm. sanoi, että heidän lapsi saa noin 100 lahjaa vuodessa. Luulin ensin, että luin väärin. Mutta sitten aloin laskea: omat synttärit (vieraat tuo lahjoja) ja joulu (paketit sukulaisilta ja lähimmiltä ystäviltä). No tuo on vielä hyväksyttävää. Mutta sitten kavereiden synttärit! Nykyään kai siis synttärijuhlissa myös vieraat saa lahjan mukaansa. Tää on jo niin outoa, että I rest my case.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Täällä Islannissa on täydellisyyttä hipova vanhempainvapaamalli. Äiti saa 3 kuukauden äitiysloman, isä 3 kuukauden isyysloman ja siihen pääl...

Lähes täydellinen vanhempainvapaamalli

18.4.10 Satu Kommentteja: 10

Täällä Islannissa on täydellisyyttä hipova vanhempainvapaamalli. Äiti saa 3 kuukauden äitiysloman, isä 3 kuukauden isyysloman ja siihen päälle vanhemmat saavat 3 kuukauden vanhempainloman, jonka he saavat jakaa haluamallaan tavalla. Vanhempainvapaalla voidaan olla yhtäaikaa tai erikseen, eli vauva saa olla kotona tämän vapaan turvin 9 kk. Isä ei voi siirtää omaa kolmea kuukauttaan äidille. Eli jos isä ei jää lapsen kanssa kotiin, kolme kuukautta jää käyttämättä. Isä on ihan yhtä arvokas vauvanhoitaja kuin äitikin. Jos mies ei halua hoitaa omaa skidiään himassa kolmea kuukautta, ei sitä mahdollisuutta voi tyrkätä äidille. Isien on siis "pakko" jäädä kotiin.

3+3+3-mallin turvin sekä isä että äiti jäävät kotiin hoitamaan vauvaa, molemmat vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Islannissa ei juuri näe urastaan lasten vuoksi luopuneita kotiäitejä, koska molemmille vanhemmille tulee taukoa töistä vauvan takia.  Työnantajalle on aivan yhtä suuri riski palkata 30-vuotias nainen kuin 30-vuotias mies. Nuoria naisia ei dissata työmarkkinoilla.

Kaikki työssäkäyvät maksavat palkastaan pienen osan vanhempainvapaarahastoon, josta korvaukset maksetaan. On aivan sama, saako työntekijä lapsia vai ei, sen palkasta työnantaja maksaa joka tapauksessa muiden sosiaalimaksujen ohessa prosentit vanhempainvapaakassaan. Eli koko kansa osallistuu vanhemmuuden kustannuksiin, eivät pelkästään naisvaltaisten alojen työnantajat. Vauvan tekoon kun tarvitaan sen pinpin lisäksi myös pimppeli!

En ole tavannut yhtäkään islantilaismiestä, joka ei olisi jäänyt vanhempainvapaalle. Monet (sekä miehet että naiset) ovat myöntäneet, että 3+3+3-malli on parasta, mitä Islannissa on tehty sukupuolten välisen tasa-arvon eteen. Nuoria naisia ei diskriminoida työmarkkinoilla, äitiys- ja isyyslomalle jääminen on luonnollista, ei "katastrofi" ja mikä tärkeintä: myös isät pääsevät/joutuvat osallistumaan lapsen hoiton täysillä jo silloin vauvaikäisenä.

Onhan täälläkin toki pösilöitä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen: miehet muka jäävät isyyslomalle ja nostavat isyyspäivärahaa, mutta samalla ovat poissa kotoa ja tekevät "pimeänä" töitä, joista työnantaja maksaa heille palkan vasta vanhempainvapaakauden jälkeen. Mutta näitä kikkailijoita on kuitenkin murto-osa tuen saajista.

Suomessa meininki on vähän eri: äiti saa selkäesti pidemmältä ajalta tukea kotona ollessaan kuin isä. Toisaalta Suoemssa äiti voi olla kotona pidempään kuin täällä: Islannissa ei tunneta esim. hoitovapaita. 9 kk ikäinen lapsi laitetaan dagmammalle, isovanhemmille tai päiväkotiin. Tai sitten äiti tai isä jää palkatta ja tuetta kotiin ennen tarhaan menoa.

Totta kai tämä Islannin pankkikriisiskeida, maan köyhtyminen ja sitä kautta julkisen talouden säästötoimenpiteet varmasti vaikuttavat myös näihin vanhempainvapaakorvauksiin. Tällä hetkellä vanhempainvapaakaudelta maksetaan 80 % kuukasipalkasta. Toivottavasti systeemiä ei tulla romuuttamaan.

Suomessakin tätä Islannin-mallia on ihmetelty ja pyöritelty, mutta jostain syystä jengi (työmarkkinaosapuolet ja hallitus) ei ole vienyt asiaa idean pyörittelyä pidemmälle. Harmi.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Siis anteeksi kun täällä blogissa ei ole vähään aikaan tapahtunut mitään. On vaan ollut ihan hitonmoinen kiire. Ensinnäkin, aloitin autokoul...

Vittu kun on kiire

15.4.10 Satu Kommentteja: 9

Siis anteeksi kun täällä blogissa ei ole vähään aikaan tapahtunut mitään. On vaan ollut ihan hitonmoinen kiire.

Ensinnäkin, aloitin autokoulun, ja istun kuudesta kymmeneen joka ilta teoriatunnilla 16-vuotiaiden kanssa. Oh my. Tänään on seitsemäs ajotunti; viime kerralla auto sammui keskelle liikenneympyrää (älkää kysykö miten se on mahdollista, mulla on iso KYTKINongelma). Jengi alkoi takana tööttäilemään äänekkäästi. Näytin keskaria. Ajo-opettajaa nauratti.

Toisekseen täällä on tällä viikolla julkaistu 2000-sivuinen talousrikosraportti, jota olen kahlannut läpi hikipanta otsalla. Eilen alkoi uusi tulivuorenpurkaus ja nyt kaikki lentomatkustamiset on ihan vituillaan. Että täältä lähtee nyt tuhkatkin pesästä. Hassua on se, että sitä tuhkaa on kuulemma jo Suomessa asti, mutta täällä Reykjavíkissa, 150 kilometrin päässä tulivuorenpurkauspaikasta ei näy vielä mitään. Puhallan siis kovaa Norjan suuntaan, jotta meidän takapiha ei peittyisi harmaaseen moskaan. Mä  nimittäin juuri haravoin sen!

Vauva onneksi herää enää vain yhden kerran yössä, eli olemme sentään onneksi saaneet edes nukkua... Tilitystä seuraa hetken kuluttua lisää.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mies haluaa paljon lapsia, mutta ei kuitenkaan jää niitä itse kotiin hoitamaan. Äiti sen sijaan jää. Isä on kotona vain viikonloppuisin ja j...

Kotivanhempi

10.4.10 Satu Kommentteja: 6

Mies haluaa paljon lapsia, mutta ei kuitenkaan jää niitä itse kotiin hoitamaan. Äiti sen sijaan jää. Isä on kotona vain viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Illat venyvät töissä yleensä siihen asti, että alle metriset on jo taisteltu yöunille kun isä tulee kotiin. Äiti komentaa, syöttää aamupuurot ja survoo kersat talvihaalareihin. Lasten mielestä isä on ihan huippu: hän ei komenna, käske syömään aamupuuroa tai pakota talvivaatteita päälle ulos mentäessä. Isin kanssa saa nukkua sunnuntaina pitkään, käydä lauantaina karkkiostoksilla ja äidin ollessa jumppatunnilla sunnuntaiaamupäivällä lapset saavat hyppiä olohuoneen pöydällä. Isän mielestä lapset ovat vaan vähän vilkkaita. Äiti on hermoromahduksen partaalla. Ja taas raskaana. Miehen viiden lapsen toiveesta kun puuttuu vielä yksi: "Kerroin mun vaimolle ennen kuin me mentiin naimisiin, että mä haluan sitten ison perheen."

Tapasin toissa kesänä miehen vanhan koulukaverin perheineen (hän on menestyvä yrittäjä, taloustieteestä BA-tutkinnon suorittanut  vaimo on nyt kotona kuudetta vuotta putkeen). Tuo tarina on peräisin siltä visiitiltä. Voi juma. Muistin tämän vierailun, kun luin tällä viikolla tämän käsittämättömältä kuulostavan uutisen.

Aloin miettiä tuota lisääntymistä ja työssäkäyntiä vähän lisää. Miksi niin monella työssään menestyvällä miehellä on hyvin usein monta lasta ja avioliitto? Loistokasta työuraa tekevillä naisilla ei ole lapsia läheskään yhtä usein. En ole tavannut yhtäkään ei-perheellistä työssään erittäin hyvin menestyvää, yli 35-vuotiasta heteromiestä. Työssään menestyviä, yksin asuvia heteronaisia sen sijaan olen tavannut aika monta.

Niin, ja jos nainen haluaa todella hyvän uran ja todella hyvän työpaikan, on aika tyypillistä, että hän on sinkku tai sitten mieskin on urahiiri, jolloin lapset hoitaa käytännössä lastenhoitaja. Harvoin on niin että mies turvaa naisen uran jäämällä hoitamaan lapsia himaan.

Mistä tämä johtuu? Vaihtoehtoja on karrikoiden vain muutama (oletetaan, että molemmilla on samanlainen koulutus ja hyvät mahikset edetä omalla alalla):

- Naiset haluavat olla lapsen kanssa mieluummin kotona kuin miehet, mies pakotetaan töihin.

- Miehet eivät tunne oloaan kotoisaksi koti-isänä vaan menevät mieluummin töihin, nainen pakotetaan kotiin.

- Miehillä on parempi palkka kuin naisella, siksi on taloudellisesti järkevämpää että mies menee töihin. (Ja tämä järjestely jatkuu sinne hamaan loppuun saakka, koska mitä useamman vuoden nainen on himassa, sitä huonommaksi tilanne työmarkkinoilla kehittyy.)

- Äidit tykkää lapsistaan enemmän kuin isä. Isä herää mieluummin aamulla töihin kuin kakkavaippaa vaihtamaan.

Mä en osaa allekirjoittaa noista mitään. Lähimpänä todellisuutta on kai tuo kolmas vaihtoehto.  Eikä se  muutu, jos kukaan ei käännä venettä.  Miksi siis äiti jää useammin kotiäidiksi kuin isä koti-isäksi? (Tarkoitan siis useita vuosia kotona, ei noin 5-12 kk tauosta joka synnyttämisen ja rintaruokinnan takia "lankeaa" naiselle...)

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kun aloin pitää tätä blogia, en tiennyt miten vaippa vaihdetaan . Viimeisen 8 kuukauden aikana olen oppinut ainakin sen. Ja pari muuta juttu...

Näin se vaippa vaihdetaan!

8.4.10 Satu Kommentteja: 7

Kun aloin pitää tätä blogia, en tiennyt miten vaippa vaihdetaan. Viimeisen 8 kuukauden aikana olen oppinut ainakin sen. Ja pari muuta juttua. Kuten sen, että  on suurta kusetusta väittää, että lapsen synnyttyä voi taas nukkua mahallaan. Jos vedän sikeitä kyljellään tai mahallaan, sänky lainehtii maidosta, eikä siinä pirtelönhajussa voi nukkua kukaan. Olen myös oppinut piilottamaan luottokorttini. Mitä enemmän aikaa viettää sohvalla lapsen kanssa läppäri auki sivupöydällä, sitä enemmän tulee tehtyä harkitsemattomia nettiostoksia. Meinasin jo ostaa noin parin sadan euron hintaisen trenssin MandMDirectista, koska se oli 400 euroa alennuksella...

Se vaippa siis vaihdetaan näin:

1. Laita lapsi hoitopöydälle, tai jonkun rätin päälle sohvalle/sängylle/lattialle.

2. Ota housut pois. Jos muksu on puettu bodyyn, avaa bodyn haaranapit.

3. Ota vauvan jalat oikeaan käteen (jos olet oikeakätinen) ja poista vasemmalla kädellä vanha vaippa. Jos se on kertakäyttövaippa, heitä se roskiin. Jos käytät kestovaippoja, heitä mahdollinen kakkapaperi roskikseen ja likainen vaippa pyykkikoriin odottamaan pesua. Tarkasta vaippakuoren kunto. Jos siinä on kakkaa, laita sekin pyykkikoriin. Huom! Älä sekoita kakkavaippoja muiden vaatteidesi kanssa, varsinkaan sellaisten, jotka vaativat hellää pesua. Paskavaipat pestään kuudessakympissä, välillä myös 90 asteessa. Merinovillaneule kutistuu noissa lämpötiloissa lapaseksi. Ja jos neulerutkusi on valkoinen, siihen jää mitä luultavimmin ikuisiksi ajoiksi kurkuma-mausteen värinen vauhtiraita. Eli kestovaipoille kannattaa hankkia oma säilytysastia.

4. Tarkasta vahingot. Jos se on pissaa, ei tarvitse pestä. Jos se on sitä toista (eron huomaa), pese roiskeet pois vaikka kostealla pyyhkeellä tai kangaspalalla. Jos sinappia on levinnyt koko leivälle, kannattaa kaverin takapuoli pestä esim. vessan lavuaarissa.

5. Kuivaa hyvin pyyhkeellä. Anna tuulettua. Anna-Leena Härkönen suosittelee naisia nukkumaan ilman pikkuhousuja, koska tavaran täytyy antaa tuulettua hyvin edes yöllä. Uskoisin, että tätä samaa logiikkaa kannattaa soveltaa myös tyttö- ja poikavauvoihin. Mutta älä jätä vauvaa koko yöksi ilman vaippaa, yhden yön aikana voi syntyä valtavasti sotkua...

6. Nosta vauvan vartalon alaosaa ylöspäin tarttumalla sitä jaloista oikealla kädellä. Vasen käsi ohjaa uuden vaipan paikalleen. Äläkä kiinnitä bodyä vaipan alle - ensin tulee vaippa, sitten body ja muut vaatteet.

7. Paljosta vetoa, että äidin ja isin pallero paskantaa heti uudestan, ja saat aloittaa kohdasta 1 uudelleen. No, voit lohduttautua sillä, että mitä useammin tämän tekee, sitä nopeammin se käy.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jatkoa edelliseen . Kuinka moni muistaa kaikkien sukulaisten lasten syntymäpäivät? No minä en ainakaan. Muistan omani, miehen, siskojeni ja ...

Lasten syntymäpäiväjuhlat

6.4.10 Satu Kommentteja: 9

Jatkoa edelliseen. Kuinka moni muistaa kaikkien sukulaisten lasten syntymäpäivät? No minä en ainakaan. Muistan omani, miehen, siskojeni ja muutaman lähimmän ystäväni syntymäpäivät. Siis yhteensä alle 10 ihmisen merkkipäivän.

Minut ja mies kutsuttiin miehen siskon luo pääsiäissunnuntaina brunssille. Koko muukin perhe on kuulemma tulossa. Taas yksi pääsiäiskokoontuminen lisää, ajattelin. Mutta kuinkas sitten kävikään... Kun olimme ehtineet eteisestä olohuoneeseen, meille kerrottiin, että tänään on siskon nuorimman lapsen yksivuotissyntymäpäivä. Että ettekö te muistanut! Eikä teillä ole lahjaa! Voi elläimen käsi!

Tuli vähän ikävä fiilis. Eihän se yksivuotias tajunnut - se oli onnellinen kun sai puolikkaan paloitellun päärynän ja pari lusikallista kermavaahtoa täytekakun päältä. Mutta lapsen vanhemmille meidän unohtaminen näytti olevan kovempi paikka. Minusta hyviin tapoihin kuuluu, että jos kutsutaan syntymäpäiville (ja jos ne syntymäpäiväjuhlat ovat iso juttu lapselle/perheelle ja niitä halutaan juhlia nimenomaan syntymäpäivinä), voitaisiin kertoa, että kyseessä on syntymäpäiväjuhlat, eikä pääsiäisbrunssi.

Eli ehkä mä voisin kutsua sukulaiset kotiini  joku perjantai-iltapäivä kahville ja suklaakakulle. Just for fun. Ja sitten vieraiden saavuttua kertoa, että nää on muuten meidän lapsen ristiäiset, missäs kaikki lahjat on?

*Kirjatärppi*

Kehuin täällä jo Pablo Tussetin ensimmäistä teosta Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua. Kaverin toinen kirja Sian nimeen on melko erilainen mutta vähintään yhtä hyvä. Kirja on yhtäaikaa psykedeelinen jännitystarina, kuvaus ihmisten rappiosta ja sukellus oudon espanjalaiskylän salaisuuksiin. Kirjan alussa kuvailtu sian teurastusprosessi voisi olla suoraan Oikeutta Eläimille  -yhdistyksen materiaaleista. Kirjassa risteilee yhtäaikaa monta tarinaa, ja jollain kummalla tavalla ne kaikki liittyvät toisiinsa. Pablo ei ole ehkä ollut yhtä pöllyissä kuin esikoista kirjoittaessaan, mutta taatun viihdyttävää lukemista tämäkin on. Ja samalla jänskä matka New Yorkin synkille kujille ja Espanjan outoakin oudommalle maaseudulle.

Täytyy muuten sanoa, että Tussetin kirjojen kääntäjä Einari Aaltonen on ihan helvetin hyvä työssään. On ilo lukea sellaista käännöstä, jossa espanjankielen sutkautukset ja pilke silmässä kerrotut härskit jutut kääntyvät näin mukavasti suomen kieleen.

[caption id="attachment_453" align="alignnone" width="194" caption="Ennen kuin aloitat kirjan lukemisen, viritä cd-soittimeen Mano Chaon levy Próxima Estación: Esperanza, joka sisältää Me gustas tu -kappaleen."][/caption]

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nyt menee lahjakkaasti ohi vauva-aiheen, mutta on vaan pakko avautua. Tänään samasta aiheesta ovat avautuneet ainakin HS , Taloussanomat ja...

Jonossa

3.4.10 Satu Kommentteja: 0

Nyt menee lahjakkaasti ohi vauva-aiheen, mutta on vaan pakko avautua. Tänään samasta aiheesta ovat avautuneet ainakin HS, Taloussanomat ja Uusi Suomi. Ja CNN. Katselin uutisia punttisalilla. CNN:ltä tuli viisiminuuttinen uutispätkä siitä, miten iPadia on jonotettu Yhdysvalloissa kauppojen ovilla jopa yön yli. iPadinsa ostanut häiskä kehui toimittajalle kahden minuutin ajan uuden laitteensa ominaisuuksia.

Siis mikä tässä on niin merkittävää, että siitä pitää tehdä näin iso uutinen? Kyse on jumalauta yhdestä teknologiavempeleestä, josta uutisoitiin jo kertaalleen silloin kun Apple julkisti sen. Lähetän kyllä suosionosoitukseni Applelle, joka totta vie osaa markkinoinnin ja peeärrän. On vaan uskomatonta, miten joka ikinen uutistoosa näyttää menevän mukaan tähän ikuisesti jatkuvaan markkinointikampanjaan. Oih, sitä  on hankala saada, sitä on vain rajoitettu erä ja kaikki haluavat SEN!

Joo, mullakin on mäkki, se on paljon parempi käyttää kuin yksikään tähän asti kokeilemani pc. Mutta mulla on Nokian kännykkä, koska haluan saada puhelimen kaupasta silloin, kun tarvitsen sitä. Voin jonottaa, jos jonottamalla saisin jotain tarpeellista ilmaiseksi. Mutta mua ei kyllä saa jonottamaan, jotta voisin ostaa jotain! Siis menisin ilmaiseksi mukaan mainoskampanjaan jonottamalla yön yli jotain tuotetta, josta joutuisin vielä maksamaan jotain?! Ei perkeles, oudoks on mennyt.

Tai sitten vika on täällä päässä. Ehkä musta vaan on tulossa elämästä vieroutunut pirttihirmu.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No niin, ihana pääsiäinen - tarkoittaa lomaa ja liikaa sukulaisvierailuja. Juhuu! Kylässä ollessamme meidän vauva pieree ja syö, pahimmassa ...

Huonosti käyttäytyvät lapset ja niiden vanhemmat. Perkele.

2.4.10 Satu Kommentteja: 10

No niin, ihana pääsiäinen - tarkoittaa lomaa ja liikaa sukulaisvierailuja. Juhuu! Kylässä ollessamme meidän vauva pieree ja syö, pahimmassa tapauksessa itkee. Ja kun se tuosta kasvaa, niin aion kyllä pitää jotain rotia yllä ettei meno pääse tästä pahenemaan.

Kävelevä katastrofiesimerkkiperhe kävi meillä hetki sitten kylässä. Miehen lapsuudenkaverit lapsineen (9 v ja 3 v). Katoimme kolmivuotiaalle muovilautasen, koska en halua kerätä lasilautasen sirpaleita lattialta vieraiden lähdettyä. Noh, kolmevuotias ei halunnut muovilautasta vaan teki äitinsä kanssa lautasta. "Tämä meidän XX on niin päättäväistä tyyppiä, ei auta kuin antaa periksi", äiti perusteli vaihtokauppoja. What the hell?

Syököön kakkunsa vaikka kattilasta, en jaksanut alkaa vääntää asiasta. Kun kakut oli syöty, skidi halusi alkaa piirtää. Omaan vieraslaukkuun oli pakattu väriliidut ja paperia. Hieno juttu! Mutta kun kolmivuotias piirtää, se väriliitu menee vähän laidan yli. Ja meidän ruokapöytään jämähtää helposti kaikennäköiset kynänjäljet ja muut vastaavat tahrat, siksi lautastenkin alla käytetään kangasliinoja. Mieheni kaivoi kaapista vanhan sanomalehden pikkunassikan piirustusaluseksi. Nassikka veti lehdestä herneet nenään. Hän ei suostu piirtämään minkään suojan päällä! Lehti lensi lattialle ja piirtäminen jatkui pöydällä. Mieheni ehdotti uudestaan, että mitä jos laitetaan tämä suoja alle, niin pöytään ei jää väritahroja. "Ei käy!"

Poika jatkaa piirtämistä, vanhemmat hymähtelevät päättäväiselle jälkikasvulleen, mieheni näyttää lehti kädessä vähän hölmistyneeltä ja minun tekisi mieli heivata mukula raivelista pihalle ja potkaista vanhemmat perässä. Jos ollaan kylässä, piirretään kuten kylässä on tapana tai ei piirretä ollenkaan. Perkele kyllä riepoo tollanen (äly)vapaa kasvatus.

Vieraiden lähdetyä ryystimme miehen kanssa kahvia pöydän ääressä ja päätimme, että meidän lapsi ei kyllä tollalailla... ja että meidän lapsi ei kyllä tyhjennä kylässä ollessaan koko keksilautasta...

Hyvää lomaa!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?