Vai yritetäänkö siellä vaan olla hauskoja? Yritys lässähti. Ostin Suomesta käytetyn äitiyspakkauksen. Peitot, lakanat, makuupussit ja ars...

Yrittääkö Väestöliitto tehdä minusta hullun?

30.1.10 Satu Kommentteja: 14

Vai yritetäänkö siellä vaan olla hauskoja? Yritys lässähti.

Ostin Suomesta käytetyn äitiyspakkauksen. Peitot, lakanat, makuupussit ja arsenaali pikkuvauvan vaatteita tuli tarpeeseen. Mukana oli myös kasa esitteitä. Ei olisi pitänyt avata sitä Väestöliiton parisuhdeopasta. Julkaisu, jonka nimi on Parisuhdevihkonen vekaraperheen vanhemmille, pitäisi heittää saman tien takansytykkeeksi. Miksi ei vain opas? Miksi sen pitää olla helvetti vihkonen. Miksi vekaraperhe, se on LAPSIperhe. Saatanan saatana...

Kuten vihkosen nimikin siis jo uhkaavasti vihjaa, koko hemmetin läpyskä on täynnä otsikkonsa kaltaista hassunhauskaa pikkuyrittämistä. Minua kyllä rupes suoraan sanoen vituttaa. Tässä mun henk.koht. suosikit (alleviivailin näitä viimeyönä 3am):

"Uimarannoilla voi kesäisin seurata, miten vanhemmuus on yllättävänkin tasapuolisesti muokannut molempien vanhempien keskivartalon pelastusrenkaita. Tervettä maalaisjärkeä osoittaa se, että lapsen tarpeet asetetaan edelle. Perhe-elämän ehdoilla itsestään huolehtiminen on vielä lapsen saamisen jälkeenkin tärkeää. Hyvän vanhemmuusmarinadin maustamat vanhemmat osoittavat sopivassa suhteessa itsekkyyttä, muutosvalmiutta ja avoimuutta itsensä suhteen".

Siis mitä tuossa yritetään sanoa? Että kaikki vanhemmat on läskejä ja se on ihan normaalia? Vai että se ei ole normaalia? Vai siis mitä kuka häh? Ydinviesti ei todellakaan aukea mulle. Mielessä on vaan Kariniemen kananpojat mandariinimarinadissa. Voi yökkö.

"(synnytyksen jälkeen) paluuta täysin entisenlaiseen tyttömäiseen kehoon ei enää ole. Äidit saisivatkin ylpeänä kantaa näitä uuden elämän synnyttämisessä aiheutuneita kunniamerkkejä (viitataan raskausarpiin jne.). Ne ovat kuin kehoon piirtyneitä poltinmerkkejä, jotka huutavat julki luomisen aiheuttaman tuskan ja onnen."

Voi HYVÄÄ PÄIVÄÄ. Ensinnäkiin lehmiä ja hevosia merkataan poltinmerkeillä. Sokeripelloille pakkotyöhön pakotettujen afrikkalaisten orjien nahkaan poltettiin orjien omistajien merkit silloin, kun tuon tyylinen orjuus oli vielä täysin laillista. Miksi tähän nyt täytyy vetää äidit mukaan? Eikä mun keho ole kuulkaa ollut tyttömäinen enää vähään aikaan (minusta tytöt on alle 20-vuotiaita, mä oon jo 30). Jotenkin mua etoo tuollainen "luomisen aiheuttama tuska ja onni". Kuulostaa niin ylitsevuotavan pyhältä.  Eikä raskausarpi ole mikään kunniamerkki. Se on raskausarpi! On mullakin selluliittiä nyt enemmän perseessä kuin 5 kk sitten, mutta en nyt ihan ensimmäisenä ajattele sitä kunniamerkkinä. Se on nestettä rasvakudoksessa ja piste.

"On mukavaa, jos pienten lasten vanhemmat pystyisivät välillä järjestämään kahdenkeskistä aikaa."

No shit, Sherlock!

"Äitiys- tai isyysloma huokuu sananakin sellaista seesteistä rauhaa, jota monet kaipaavat nykypäivän hektisessä ja yhä vaativammassa työn määrittämässä elämässä."

Jaa. En nyt jaksa uskoa, että kotona oleminen on pelkkää seesteistä rauhaa. Kärjistäen voisi sanoa, että ei mun työpaikalla  ainakaan kukaan jatkuvasti paskanna housuun tai huuda kurkku suorana :D

"Oppiiko poika jo äidinmaidosta sen, että kun naiselta riittävän monta kertaa vonkaa, niin joskus onnistaa? Myös luontodokumenteissa tulee hyvin esiin urosten sinnikäs yrittelijäisyys päästä parittelemaan, eikä epäonnistumisista juuri lannistuta."

Siis mitä mitä... Ensinnäkin mua vituttaa tuo äidinmaito. Toisekseen mielikuvien nostattaminen pikkulapsesta ja seksin vonkaamisesta ei musta oikein istu. Ja nuo rinnastukset eläimiin ("näinhän se luonto toimii") olisi pitänyt dellata jo ensimmäisellä editontikierroksella. Siis mä inhoan yksinkertaista sosiobiologiaa, josta tässäkin koitetaan vääntää vitsiä: miehet haluaa enemmän seksiä kuin naiset koska niiden pitää lisääntyä - ihan kuin apinoiden viidakossa. Siinä vaiheessa kun ihmiset alkaa kissan tavoin nuolla peräaukkoaan keskellä olohuoneen lattiaa, lupaan harkita mielipidettäni uudestaan.

Eli siis: ehkä oppaan tekijöillä on ollut hyvä pyrkimys tehdä "mukaansatempaava ja hauska" vihkonen. Mutta koko lärpäkkeessä ei ollut yhtäkään oikeasti konkreettisesti avuksi olevaa ajatusta. Typeriä latteuksia, joista on koitettu tehdä kiinnostavia muovaaamalla ne säälittävien vitsien muotoon.

Mutta muuten se äitiyspakkaus oli minusta kiva!

*Kirjavinkki*

Tämä riemastuttava vihkonen on ikävä kyllä loppuunmyyyty! Jos joku haluaa tämän mun kappaleen, voin laittaa postimaksua vastaan tulemaan :)

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mieheni taitaa olla lehtokerttu: "Koiras valtaa keväällä reviirin ja houkuttelee sinne naaraan. Yleensä pesänrakennuksessa vallitsee ti...

Mies rakentaa pesää

29.1.10 Satu Kommentteja: 0

Mieheni taitaa olla lehtokerttu:

"Koiras valtaa keväällä reviirin ja houkuttelee sinne naaraan. Yleensä pesänrakennuksessa vallitsee tiivis yhteistyö pariskunnan välillä. Koiras hakee pesämateriaalin ja naaras rakentaa pesän. Poikkeuksiakin tästä säännöstä on, sillä joillakin lajeilla koiras toimii rakennusmestarina, kuten lehtokertulla ja peukaloisella. Näillä lajeilla koiras rakentaa useita pesiä, joista naaras valitsee hienoimman ja sisustaa sen sitten lopulliseksi pesäksi. Toisaalta voi olla, ettei koiras osallistu pesänrakennukseen ollenkaan. Joskus koiras saattaa valita pesäpaikankin, esimerkiksi pesäpöntön, mutta silti seuraa vain päällepäsmärinä naaraan urakointia apuaan tarjoamatta. Sorsalinnut ja kanalinnut ovat esimerkkejä linnuista, joilla koiras ei laita tikkua ristiin sen paremmin pesänrakennuksessa kuin poikasten hoidossakaan. Parittelun jälkeen ne lähtevät omille teilleen ja omistautuvat poikamieselämälle." (Webbisivulta www.linnunpontto.com)

Mun mies on nimittäin alkanut rakentaa pesää. He is nesting! Se on hengannut autotallissa viimeiset kaksi viikkoa yötä myöten. Aamulla sitä vituttaa lähteä töihin, kun kotona ois niin paljon tekemistä. Kylpyhuoneeseessa on nyt uudet hyllyt. Olohuoneen kirjahyllyt valmistui eilen. Toissapäivänä se kaatoi seinän makuuhuoneesta, jotta sinne saadaan rakennettua vaatekomero. Mahtavuutta!

Sillä välin kun mies pesii, keskityn itse lähinnä jäätelön syömiseen:

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Onko teillä jotain inhokkisanoja? Mulla on aika monta; moni sana tai sanonta saa selkäkarvat nousemaan pystyyn. Siis ei pelkästään otsikossa...

Ällöttäviä raskauteen liittyviä sanoja ja sanontoja

25.1.10 Satu Kommentteja: 20

Onko teillä jotain inhokkisanoja? Mulla on aika monta; moni sana tai sanonta saa selkäkarvat nousemaan pystyyn. Siis ei pelkästään otsikossa mainitut raskausaiheiset sanat, vaan noin ylipäätään. (Esim. sanat sikermä, syylä, tohveli, mieluisa ja maito on jotenkin vastenmielisiä sanoja.) Istuin toissapäivänä kaverin kanssa kahvilla ja pohdimme mm. supistus-sanaa. Se oli meistä molemmista jollain tavalla ällöttävä. Siis supistus, y-hyy. En tiedä mikä siinä riipii, mutta jotenkin se tuntuu inhottavalta sanalta. Siinä on jotain, joka saa mut ajattelemaan pahanhajuista tomaattikeittoa. Älkää kysykö mistä näitä konnotaatioita tulee - ne vaan tulee :)

Aloin sitten urakalla miettiä näitä muitakin raskauteen ja synnytykseen liittyviä ällöttäviä sanoja. Vähän niin kuin päivän piristykseksi. Tajusin just, että tämä on ehkä päättömin postaus vähään aikaan, mutta ei kai sen väliä.

Imetys-sana on ärsyttävä. Sanasta imetys tulee mieleen mun mummo. Enkä mä halua miettiä mun mummon tissejä. Tissiruokailu kuulostaa jotenkin enemmän reilulta. Koska enhän minä edes sanan varsinaisessa merkityksessä "imetä", siis en minä laita sitä vauvaa imemään yhtään mitään. Enemmänkin kyse on tarjoilusta. Ja vauva syö. Tissitarjoilu kuulostaa minusta hienommalta.

Sitten äidinmaito. Vatsassa vääntää jo nyt. Etenkin silloin, kun joku sanoo, että lapsi saa äidinmaidosta jonkun asian, jolla ei ole oikeasti maidon kanssa mitään tekemistä, saan purra kieltäni etten sano mitään, mitä joutuisin sekunnin päästä katumaan. Yksi vanha ystäväni otti yhteyttä Facebookin kautta. Me hengattiin yläasteella ja lukiossa kimpassa.  Jostain hän oli kuulllut, että meille tulee vauva (en tajua miten se onnistunut stalkkaamaan tiedon itselleen, kun me ei olla nähty about 15 vuoteen). Se myös tiesi missä mä asun ja että mun mies  ei puhu suomea (nyt varmaan ymmärrätte, miksi meidän suhde ei toiminut - se oli kontrollifriikki jo silloin). Noh, tyypin ensimmäinen kommentti oli, että teidän lapsihan saa sitten äidinmaidosta kaksikielisyyden. Voi helkkari, saahan siitä maidosta vitamiineja ja jotain hyödyllisiä ravinteita, mutta ei nyt kukaan maitoa juomalla kahta kieltä opi! Tai opi hyväksi piirtäjäksi. Tai kiroilijaksi. No joo.

Sitten sana raskaus. Jos tätä lukee joku sanojen historiaan (etymnologia vai miksi sitä sanatiedettä nyt kutsutaankaan) perehtynyt, niin osaatteko kertoa, miksi raskaus ja raiskaus on niin lähellä toisiaan? Eihän siinä ole kuin yhden i:n ero. Musta se on vähän kummallista.  Onkohan missään muussa kielessä rakkaus, raiskaus ja raskaus niin lähellä toisiaan? Mä koitin selittää tätä mun miehelle, mutta se piti pohdintaa lähinnä äärimmäisen outona.

Yksi sana vielä, nimittäin emätin. Yyyh, miten sekin voi kuulostaa niin järkyttävältä. Tuosta sanasta tulee mulle mieleen lihansyöjäkasvi, joka tuottaa äärimmäisen emäksistä emäsliuosta. Sitä paitsi, jos naisilla on emätin, miksi miehillä ei ole hapatinta, vaan penis? Mäkin haluan jonkun paremman lääketieteellisen nimen omalle värkilleni. Miten ois vaikka alvis?

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tapasin toissapäivänä ihan mahtavan äidin. Hän oli juuri saanut ekan lapsensa. Juttu kääntyi lähipiirin antamiin lahjoihin. Hän sanoi, että ...

Muovissa kahlaamista

22.1.10 Satu Kommentteja: 10

Tapasin toissapäivänä ihan mahtavan äidin. Hän oli juuri saanut ekan lapsensa. Juttu kääntyi lähipiirin antamiin lahjoihin. Hän sanoi, että oli kertonut etukäteen kaikille ystävilleen ja sukulaisilleen, että heille ei lapsen synnyttyä saa tuoda mitään uusia tavaroita - jos haluaa jotenkin muistaa, niin ruokaa voi tuoda, vaikka tuoreita pannukakkuja, tai sitten käytettyjä lastenvaatteita ja käytettyjä leluja. Ehdottomalla ei-listalla ovat kaikki sellaiset lasten lelut, jotka toimivat pattereilla.

Pisteet hänelle! Muistelen nimittäin taas noita lukuisia vierailuita miehen siskosten koteihin (molemmilla on kaksi lasta, alle 3-vuotiaita). Juuri muita lapsiperheitä en lähemmin tunnekaan - siksi raukkasukulaiseni joutuvat aina hampaisiini näissä esimerkeissä. Onneksi ne ei osaa suomea :-) Mutta kun meinaan tukehtua roinaan niiden lastenhuoneissa! Muoviset golf-setit, rekka-autot, autoradat, vinkuvia ääniä päästävät sähköpianosetit ja vilkkuvalolliset avaruusoliot muodostavat sinne tänne seiniä pitkin nousevia kasoja. Leluja on niin paljon,  ettei 3-vuotias mitenkään voi pystyä keskittymään yhteenkään kunnolla.

Mun mies itse asiassa ehdotti tossa joku aika sitten, että sitten kun meillä on se lapsi, niin sovitaanko, että silä saa olla korkeintaan 10 lelua keralla. Jos se haluaa jotain uutta, niin joku vanhoista pitää antaa pois ja viedä kierrätykseen ja selittää, että on paljon lapsia, joilla  ei ole leluja ollenkaan. Siksi on reilua antaa joku oma lelu pois, jos haluaa uuden tilalle. Oih, meinas tulla tippa linssiin tuosta :) Mutta saakohan pieni lapsi jotain traumoja siitä, että sille alkaa kertoa tosiasioita maailmasta jo noin nuorena? Ei kai... No, tämä nyt ei ole  ajankohtaista vielä, miettikäämme tätä ongelmaa muutaman vuoden kuluttua uudestaan.

*Kirjatärppi*

Keskellä pimeintä talvea on ihanaa lukea tarinoita jostain kaukaa, missä on kuumaa ja aurinkoista. Kuubalaisen Pedro Juan Gutiérrezin kirjoittama Likainen Havanna-trilogia iski aika lujaa viime vuonna. Kirjan synkät, lihaisat ja villit tarinat 1990-luvun Kuuban nälänhädästä, ränsistyneestä Havannasta, katuprostituutiosta, rommin ryypiskelystä ja villistä seksistä istuvat hyvin tähän pimeyteen, joka ei tunnu koskaan loppuvan...

[caption id="attachment_276" align="alignnone" width="120" caption="Hikistä tunnelmaa Havannassa. "][/caption]

Vietin muutama vuosi sitten Kuubassa kuukauden. Matkan jälkeen minulle jäi enemmän kysymyksiä maasta kuin mitä niitä oli ennen sinne menoa. Kaikki ihmisiltä kuullut tarinat poikkesivat toisistaan niin valtavasti. Melkein kaikki antavat tavalla tai toisella informaatiota lähiympäristön tapahtumista hallituksen joukoille, pystyttävät Fidel-kylttejä pihoilleen ja ylistävät patriaa, isänmaata. Elintaso maassa on kuitenkin nyt parempi kuin monessa muussa alueen vähemmän kehittyneessä valtiossa.  Sairaalat vaikuttivat siisteiltä, nälänhätää tai pulaa ruuasta ei ollut samalla tavalla kuin 1990-luvulla Neuvostoliiton kaaduttua (ilmeisesti Kuuballa on toimivat suhteet ainakin muutaman lattarimaan ja Espanjan kanssa, joten kaupankäynti ei ole ihan kuollutta), ihmiset vaikuttivat päällisin puolin tyytyväisiltä elämäänsä. Mutta turistina jos majoittuu all inclusive -komplekseihin ja poistuu sieltä lähinnä päiväretkille ilmastoidun bussin kyydissä, ei paikasta saa irti yhtään mitään. Kun reissaa itsenäisesti (noh, ilmastoiduilla busseilla mekin reilattiin ja muiden länkkäreiden seassa; kuubalaiset itse kun eivät saa matkustaa eri provinssien välllä ilman viranomaislupaa - tai näin meille kerrottiin), näki edes sen elintasokuilun, joka kuubalaisten ja maassa käyvien ulkomaalaisten välillä vallitsee. Luin tuon Havanna-trilogian vasta Kuuban matkan jälkeen, ja se kyllä antoi jälkikäteen lisää näkökulmia omaankin reissuun.

Suosittelen, tätä lukiessa tulee lämmin!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Milloin kuuluu jäädä äitiyslomalle? Mulla ei ole hajuakaan. Virallinen "lomani" alkaa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, eli all...

Työnarkkis, terve!

19.1.10 Satu Kommentteja: 7

Milloin kuuluu jäädä äitiyslomalle? Mulla ei ole hajuakaan. Virallinen "lomani" alkaa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, eli alle kahden viikon päästä. Jaiks! Huolestuttavaa on se, että aika monta työtä on edelleen kesken, tilauksessa on läjä hommia jotka haluan saada ajoissa valmiiksi plus otin juuri yhden uuden työn vastaan, joka ajoittuu ajalle helmikuu-toukokuu - eli sopivasti juuri tuohon äitiysloman päälle. Nätisti hoidettu.

Ok, tuo mainittu äitiysloma"työ" ei vaadi läsnäoloa missään muualla kuin netissä noin  pari tuntia viikossa. Homma kuulosti niin mielenkiintoiselta, että en vaan voinut jättää sitä väliin. Se liittyy kirjallisuuteen ja lukemiseen - tosinörtti vaan ei pystynyt sanomaan ei.

Ensin puolustuspuhe tähän työkeskeisyyteen. Mun mies on kotona kesään asti, joten en joudu olemaan täällä yksin. Ehkä päivästä (yöstä) jää tunti tai pari aikaa tehdä töitä. (Dream on.) Teen töitä freelancerina, eli jokainen työtunti tuo rahaa - ja olen vähän perso rahalle, minkäs teet. (Siis asuntolainaa pitäis saada lyhennettyä.)

Sitten ruoskinta. Kolmen kuukauden äitiysloma on oikeasti lyhyt, sinä aikana mikään työ ei karkaa minnekään. Äitiyslomalta saa lisäksi äitiyspäivärahaa, joten ruoka ei kaapista lopu eikä laskut jää maksamatta. Mieskin saa vanhempainrahaa. Tosiasiassa kai vaan pelkään että muumioidun kotiin, eli mä en OSAA jäädä "vain" kotiin. Taidan olla henkisesti vähän vajaa. Eihän mulla ole käsitystäkään siitä, miten paljon aikaa lapsen hoitaminen vie (ja onko se  ylipäätään edes terve; voihan olla että kaikki menee perseelleen ja lapsi vaatii erityshoitoa tai kuntoutusta), joten on ihan typerää tehdä minkäänlaisia suunnitelmia ensimmäisten kuukausien ajalle.

Sillä välin kun nämä kaksi pirua taistelevat pääni sisällä, taidan keskittyä oleelliseen. Uusin Vauva-lehti nimittäin tuli tänään postissa :D Alan nyt kammata sitä läpi, katsotaan mitä kivaa sieltä löytyy!

Ai niin, sain mieheltäni mieleenpainuvan 30-vuotislahjan. Se osti mulle sellaiset kenkien pohjaan kiinnitettävät nastalaput. Etten kotoa töihin tai joogaan muumina vaappuessani kaadu minnekään katuojaan. Tätä on siis aloittaa neljäs vuosikymmen. Nastakengät!  (No sain mä kukkiakin, ja hierontaa ja lukulampun ja ravintolalounaan ja -illallisen - mutta jotenkin nuo nastarenkaat jäi päällimmäisenä mieleen..hih.)

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Minua arveluttaa (taas) eräs asia. Nimittäin. Nyt kun on raskaana ja kaikki sen jo huomaa, multa kysytään noin viisi kertaa päivässä, että m...

Kysytäänkö vastasyntyneiden äideiltä miten ne voi?

15.1.10 Satu Kommentteja: 12

Minua arveluttaa (taas) eräs asia. Nimittäin. Nyt kun on raskaana ja kaikki sen jo huomaa, multa kysytään noin viisi kertaa päivässä, että miten mä olen jaksanut. Onko ollut raskasta ja onko kaikki kunnossa. Siis älkää ymmärtäkö väärin, kysyjät: on aina kivaa kun joku kysyy mitä kuuluu ja se jaksaa myös kuunnella vastausta. Mutta kuulumisten kysely on kiihtymään päin...

Mitä sitten tapahtuu, kun vesimelonin on saanut pullautettua ulos? Muutamat äidit ovat nimittäin kertoneet, että miltei kaikki synnytyksen jälkeen sairaalassa ja kotona vierailevat ensimmäisenä kysyy, miten vauva jaksaa ja voi ja onko se terve. Kukaan ei kysy, miten äiti jaksaa.  Nainen makaa (koska ei pysty istumaan) sängynpohjalla vehkeet hajalla ja huokailee - jos kävi hyvä tuuri - että hyvinhän toi jaksaa, syö ja paskantaa ja onneksi nukkuu aika paljon. Jos käteen jaettiin huonommat kortit, ekan kuukaudet nainen karjuu kuulosuojaintensa takaa, että hyvinhän toi jaksaa, syö, paskantaa ja huutaa kuin piru.

En tiedä, käykö siinä oikeasti noin. Toivottavasti kuulemani tarinat ovat poikkeuksia.

Mutta toisaalta; en ainakaan itse ole huomannut, että lastenrattailla kulkeville avattaisiin samaan malliin ovia kuin maha pystyssä kulkevalle. Mutta ehkä tää on taas tää negatiivinen asenne, joka saa kaiken näyttämään niin pirun kivalta :D

Executive summary: Kolmen kilon melonin kantaminen mahassa ei minusta tunnu vielä missään. Sitten kun se kolme kiloa ja 50 senttiä huutaa naama sinisenä kaupan kassajonossa, tai kun kotiovesta ei voikaan kävellä ulos enää silloin kuin itse haluaa ja jaksaa, sitten tuntuu. Siihen vielä päälle kaikki ruumiineritteet ja muut kolotukset, niin ei oo helppoo.

Toimintaehdotus: Voitaisiinko kotiin jääville vanhemmille maksaa raskaan työn lisää vauvan mielenlaadusta ja temperamentista ja koliikkiasteesta riippuen?

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olimme miehen kanssa  vauvajoogan perheillassa viime viikolla. Siellä opetettin miehiä hieromaan tyttöystävän/vaimon jalkoja ja käsiä, näyte...

Ihanat, hämmentyneet miehet

13.1.10 Satu Kommentteja: 0

Olimme miehen kanssa  vauvajoogan perheillassa viime viikolla. Siellä opetettin miehiä hieromaan tyttöystävän/vaimon jalkoja ja käsiä, näytettiin pari pistettä joista kannatta tulevaa äitiä painella kun hermot meinaa mennä synnytyksessä ja mitä ei kannata tehdä. Tässä lista niistä joogaopen jutuista, jotka jäi jostain syystä parhaiten mieleen:

- Älkää miehet ottako mitään sporttivalmentajan roolia. On ihan turha huutaa vieressä ja kannustaa urheiluhuudoin, kun toinen puskee melonia jalkovälistä. Auta mieluummin hieromalla nilkoista, jalkapohjista ja käsistä. Älä hiplaa kämmeniä, se ärsyttää ja yleensä saat palkkioksi puremajälkiä. Paina mielummin akupunktiopistettä etusormen ja peukalon välissä.

- On ihan normaalia, että vartalosta tulee ulos kaikkea muutakin kuin vauva. Jos ei tuu paskaa, ei tuu lastakaan. (Tässä kohtaa mä kyllä repesin nauramaan.) Koittakaa kestää, kätilö on tottunut näkemään kaikenlaista.

- Jos nainen on ihan hermorauniona, laita peukalo silmien väliin "kolmannen silmän" kohdalle (tää on joku joogajuttu) ja saman käden etusormi päälaen korkeimpaan kohtaan, siihen kohtaan missä pienellä vauvalla on aukile. Painamalla näitä kahta pistettä yhtäaikaa synnyttäjä pystyy paremmin keskittymään synnyttämiseen.

- Tee ihan kaikki, mitä sinulta pyydetään, äläkä vaan ala neuvomaan. Synnyttäjän vartalo tietää parhaiten, mitä pitää tehdä. Jos naisesi alkaa yhtäkkiä laulaa, hyppiä tai päristellä kuin hevonen, älä pelästy, se on ihan normaalia. Me on täällä joogassa harjoiteltu kaikkia ulkopuolisen silmissä hassuilta näyttäviä juttuja.

Jotenkin liikuttavinta tuossa illassa oli ne miehet. Voi vitsi, ne istui siellä tyttöystäviensä vieressä ja yritti tehdä meidän kanssa  samoja joogaliikkeitä ja harjoitella syvähengitystä. Kun opeteltiin hieromista, kaikki oli jotenkin superkömpelöitä, hierontaöljypurkit kolisi ja välillä kuului epätoivoisa ähkäyksiä, kun joogahierojan kaikki jutut ei menneet heti perille (no ei mennyt kyllä mullekaan). Miesten  naamalla oli sellainen kiltti, mutta äärimmäisen hämmästynty ilme: mihin hemmettiin mä oon oikein joutunut, täällä on liikaa kynttilöitä, suitsukkeita ja raskausmahoja. Mä ole koskaan käynyt armeijassa tai miesten pukuhuoneessa, joten tuo joogailta oli ensimmäinen kerta kun näin  joukon toisilleen tuntemattomia miehiä selvin päin pienessä tilassa ja ne kaikki oli enemmän tai vähemmän "pihalla".  Jotenkin se oli niin, nyyhkis, liikuttavaa :)

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olimme eilen mammajoogan pari-illassa. Illan tarkemmasta sisällöstä lisää toiste, mutta nyt on pakko avautua siitä, kuinka pihalla me mun mi...

Me ollaan niin pihalla!

11.1.10 Satu Kommentteja: 11

Olimme eilen mammajoogan pari-illassa. Illan tarkemmasta sisällöstä lisää toiste, mutta nyt on pakko avautua siitä, kuinka pihalla me mun miehen kanssa ollaan ihan KAIKESTA. Eilen joogaopettaja kehotti pakkaamaan akupunktiotikun (sellainen puupensseli jota puristelemalla pystyy rentoutumaan) mukaan "synnytyskassiin". Akupunktiotikku kuulosti niin oudolta, että sen tunnistamattomuus ei aiheuttanut paineita. Mutta synnytyskassi herätti meissä epäilyksiä. Kuiskailimme siellä joogasalin nurkassa, että kaikki täällä näyttää tietävän, mikä se on! Mieheni veikkasi, että se on varmaan joku naisten beauty-bag, johon tulee rasvoja ja deodorantti. Kotona googlasin. Ensimmäinen hakutulos oli tämä. Siis mitä helvettiä, ollaanko sinne sairaalaan muuttamassa pidemmäksikin aikaa?

Ilmeisesti vauva pitää pukea johonkin ja se tarvitsee vaippoja. Mitä muuta? Mulle vaihtovaatteet ja visa-kortti, eiköhän niillä pärjää. Ai niin, ja piilolinssinestepullo. Ja ehkä myös jotain muuta, mistä meillä ei ole aavistustakaan...

Aloin hysteerisenä googlettaa myös kaikkea muuta. Kuten äitiyspakkauksen sisältöä; ulkomailla asuvana en saa sitä, joten hankinnat joutuu tekemään kaikki erikseen. Osaako joku sanoa, miten pieniä ovat vastasyntyneen vaatteet? Oomme saaneet jonkun verran vanhoja vauvanvaatteita tuttavilta, mutta ne on kaikki kokoa 65 cm ja yli. Eikö vauvat syntyessään ole puolimetrisiä? Minkälaisiin vaatteisiin ne pitää ensimmäisinä viikkoina pukea - haalariin vai paitaan ja housuihin?

Meidän pitäis varmaan ryhdistäytyä. Lastenhuone toimii edelleen varastona. Meillä ei ole vaippoja, ei hoitopöytää eikä kuumemittaria. Eilen aloimme pohtia, että pitääkö se vauvan kakkapylly pestä keittiön hanan alla vai voiko sen ottaa jo viikon ikäisenä suihkuun. Jotkut käyttää vaippojen vaihdon jälkeen sellaisia kertakäyttöisiä kosteuspyyhkeitä, mutta niistähän tulee ihan kreisi määrä jätettä jo yhden päivän aikana! (Käsittääkseni niitä ei voi laittaa biojäteastiaan.)

Jatkan panikointia - jos jolla kulla on hyviä vinkkejä siitä, millaisiin vaatteisiin vastasyntynyt kannattaa pukea ja mitä vaatteita ensimmäisen 4 viikon ajalle tarvitaan, niin kaikki vinkit otetaan erittäin kiitollisena vastaan. Halauksin*

*Kirjatärppi*

On vaikea sanoa, mikä on kaikista lukemistani kirjoista tähän mennessä paras, mutta Sofi Oksasen Puhdistus nousee lähelle kärkeä. Mikään kirja ei koskaan aikaisemmin ole yhtä aikaa ollut sekä a) poliittisesti silmät avaava, b) helvetin jännittävä, c) tapahtumiltaan kiinnostava, d) narratiivisesti niin hyvä, että sitä ei voi jättää mitenkään koskaan kesken, e) yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta tarkasti kuvaava ja f) niin fyysinen lukukokemus, että meinasin oksentaa sitä lukiessa ainakin kolmesti.  Henkilöhahmot ovat taidokkaasti rakennettuja, kirjan tarina auttaa ymmärtämään montaa nykypäivän ongelmaa; siis se ikäänkuin toimii kiinnostavana historiankirjana, vaikka tarina on fiktiivinen. Siis voi lukekaa tämä, jos vielä ette ole lukeneet. Ei sen myynti turhaan Suomessa hakannut Dan Brownin Da Vinci -koodin myyntilukuja (!).

[caption id="attachment_257" align="alignnone" width="177" caption="Viisi tähteä."][/caption]

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävin kätilöllä viime viikolla tarkastuksessa. Visiitti osoittautui aika kovakätiseksi. Olen koittanut parhaani mukaan suojata mahaa kaikilt...

Kätilö "leipoo"

10.1.10 Satu Kommentteja: 3

Kävin kätilöllä viime viikolla tarkastuksessa. Visiitti osoittautui aika kovakätiseksi. Olen koittanut parhaani mukaan suojata mahaa kaikilta osumilta. Kun ei enää näe omia varpaitaan, sitä tulee törmänneeksi vähän joka paikkaan. Kuten lattialle pinottuihin kirjoihin, eteisen kenkävuoreen ja keittiön lattialla lojuvaan roskapussiin. Ja aina on joku kulma tiellä! Mutta ilmeisesti tyyppi on hyvin suojautunut, sillä riuskaotteinen kätilö ei kyllä kämmenvoimiaan säästellyt. Mamma leipoi vatsaani kuin sitkeää pullataikinaa! Hän halusi tarkistaa, miten päin kaveri tilassa lilluu. Se on jo kääntynyt pää alaspäin. Voi helvetti, en siis saa sektiota!

No en kyllä edes tiedä, kumpi on kivun kannata pahempi, sektio vai alatiesynnytys, mutta olin tiedosta joka tapauksessa aika hämmentynyt. Kätilö esitteli kaksi vaihtoehtoa. "Joko voit valita tällaisen kodikkaan pesän, jossa on lämminvesiallas jossa voi myös synnyttää, saat akupunktiota ja hierontaa ja kaikkia vaihtoehtoisia kivunlievitysmuotoja niin halutessasi. Mutta jos haluat epiduraalin heti sairaalaan saavuttuasi, jodut tänne sairaalaosastolle, siellä on kovat sängyt ja kliininen ilmapiiri."

Mikä myyntipuhe! Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että täällä päin epiduraalia toivovia katsotaan kieroon. En minä halua valaaksi millekään kovalle hoitopöydälle! Vedessä lilluminen kuulostaa sitä paitsi ihanan rentouttavalta. Mutta ei kai sinne nyt synnyttää voi? En halua loppuvaiheesta lillua kaikissa mahdollisissa ruumiineritteissä alasti. Yök. Kätilö tosin vakuutti, että ei sitä siinä vaiheessa kuule paljoa mieti, synnytyksen jälkeen sieltä keitosta voi nousta pois ja ottaa nopean vesisuihkun.

Jaajaa, tässä on vielä neljä viikkoa aikaa a) toivoa että vauva kääntyy väärinpäin ja minut on pakko leikata tai b) koittaa jotenkin päästä irti tuosta borschkeitto-mielikuvasta.

Nyt kiiruhdetaan miehen kanssa mammajoogan pari-iltaan! (Voitte kuvitella, että jouduin tekemään vähän töitä saadakseni miehen vakuuttumaan tämän iltaohjelman tärkeydestä :) )

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ohjelmassa pitkä ja uneton yö - eli olen ehtinyt lukea montaa blogia. Hupsiksen (ja Lupiinin ) innoittamana katsaus vuoteen 2009. 1. Mitä ...

Vuosi 2009

6.1.10 Satu Kommentteja: 2

Ohjelmassa pitkä ja uneton yö - eli olen ehtinyt lukea montaa blogia. Hupsiksen (ja Lupiinin) innoittamana katsaus vuoteen 2009.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Aika paljon, itse asiassa. Matkustin muutamaan uuteen paikkaan, tulin raskaaksi (en koskaan suunnitellut haluavani äidiksi), kävin ekan kerran kätilöllä ja tein ekan kerran kaikkea muuta mitä raskaana olevat tekee, vaihdoin taas asuinmaata, ostin ensimmäisen asunnon (pidin itseäni ikuisena vuokralaisena), vedin elämäni kamalimmat lärvit, aloin kirjoittaa elämäni ensimmäistä blogia. Luin ekaa kertaa Sofi Oksasen kirjan kannesta kanteen ja siihen perään koko tuotannon.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En luvannut mitään, enkä tehnyt lupauksia myöskään vuodelle 2010.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Muutama kaveri sai vauvoja, mutta ei kukaan sellainen läheinen ystävä, jota näen säännöllisesti (lähinnä asuinmaasta johtuen). Miehen siskot sai molemmat toiset lapsensa vuonna 2009, lasketaanko ne läheisiksi? Eiköhän.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei kuollut.

5. Missä maissa kävit?
Suomessa pari kertaa, Bulgariassa, Italiassa, Ranskassa, Turkissa ja Espanjassa. Tänä vuonna tulee varmasti reissattua huomattavasti vähemmän.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Jaa-a. En oikein tiedä, viime vuosi oli helvetin hyvä. No tämä lapsi ei syntynyt vuonna 2009 vaan vasta myöhemmin tänä vuonna, ja kyllä jo haluaisin että se tulis ulos. Mutta en kyllä vielä pysty sanomaan, että eniten vuodelta 2010 odotan sitä synnyttämistä, ajatus siitä tuntuu edelleen aika epäilyttävältä. (Pidätän oikeuden tämän kohdan muuttamiseen myöhemmin keväällä, OK?)

7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
En muista mitään päivämäärää erityisesti, oli monta hyvää päivää.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Oman elämänkaaren kannalta tähän pitäisi kai vastata että tulla raskaaksi, mutta se ei ollut saavutus vaan sattuma. Suurin oma saavutus on varmaan ollut se, että olen oppinut siedettävästi puhumaan yhtä uutta kieltä.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Hmm. Ehkä se että mulla on liian lyhyt pinna, mutta se on joka vuosi yhtä lyhyt!

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
En. Tai no, joulukuun lopussa alkoi raskausvammautuiminen, eli liikkuminen kävi vähän hitaammaksi ja jalkaan tuli suonikohju. Mutta eipä nyt voi valittaa...

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Asunto. Tämä on täydellinen. Ja miehen synttärilahja oli aika onnistunut.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Varmaankin oma järjetön käytökseni.

13. Kenen käytös masensi?
No ei oikeastaan kenenkään. Ehkä joidenkin idiotti-sukulaisten, jotka juo liikaa eikä saa elämäänsä hallintaan ja kerjää sääliä lähipiiriltään. Mutta ei ne masenna, vaan lähinnä vaan vituttaa. Ai niin, ja ex-poikaystävä (onneksi jo monen vuoden takaa), joka edelleenkään ei ole maksanut mulle velkojaan takaisin. Vituttaa koko tyyppi niin paljon että pää halkeaa jos sitä edes ajattelee. Onneksi en enää muutamaan vuoteen ole pahemmin ajatellut asiaa. Ja onneksi mun ei tarvitse enää koskaan nähdä koko hyypiötä (lämpimät terveiset sulle, jos satut tunnistamaan itsesi - hengaat varmaan edelleen  netissä 24/7. Elämäni paras veto että erosin susta, hähää)
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntoon.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Maailman parhaasta kumppanistani, hyvistä ystävistäni joista onneksi edes osa asuu lähellä ja uudesta asuinmaasta. Ja tietysti hyvistä kirjoista ja lehdistä. Ja välillä olin vähän innoissani myös tulevasta vauvasta, mutta enpä taida vielä myöntää sitä itselleni :-)

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Niitä on niin monta, ei pysty listaamaan...

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi kuin vuoden 2009 alussa. Tällä hetkellä plus 11 kiloa.
b) rikkaampi vai köyhempi?
Pankkitilillä on vähän vähemmän rahaa kuin vuoden 2009 alussa, mutta elämän sisältö on rikkaampi. Ja onhan mulla nyt tää asuntolaina hei :-D
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Toivon, että olisin käynyt useammin hyvillä keikoilla.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Kiukutellut kotona, katsonut vähemmän dvd:ltä tv-sarjoja (kun katsoo kuusi episoidia putkeen jotain sarjaa, tulee krapula).

20. Kuinka vietit joulua?
Osittain miehen sukulaisten luona ja osittain kaksin kotona. Osittain myös kavereiden kanssa. Söin liikaa (ähkyltä ei pystynyt nukkumaan), mutta luin myös ihan sairaan hyviä kirjoja ja köllittiin sängyssä puoliin päiviin. Mukava loma.

22. Rakastuitko vuonna 2009?
En kehenkään uuteen ihmiseen. Ehkä rakastan miestäni nyt enemmän kuin aikaisemmin, mutta sitä ei kai voi kutsua rakastumiseksi.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.

24. Mikä oli suosikkitv-ohjelmasi?
Meillä ei oo teeveetä, mutta katson silti paljon tv-sarjoja ja leffoja dvd:ltä. Esim. Shield-poliisisarjaa katsoin 4 viimeisintä tuotantokautta. Enkä vieläkään tajua, mikä siinä sarjassa on, joka saa minut aina asettumaan sen korruptoituneen paskan puolelle.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Välillä tuntuu, että vihaan osaa mun sukulaisista, mutta ehkä se on enempi sääliä kuin vihaa.  Vastenmielisyyttä tunnen monia sellaisia tahoja kohtaan, joita en henkilökohtaisesti tunne (tähän kategoriaan kuuluu mm. läjä korruptoituneita poliitikoita, sotarikollisia ja muita hyypiöitä). Mutta kaikki em. tunteet oli kyllä olemassa jo edellisvuonna. Eli tähän ois voinut vastata lyhyesti: en.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Sofi Oksasen Puhdistus.
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Löysin sellaisen bändin kuin Hraun, onneksi.

28. Mitä halusit ja sait?
Halusin uuden asunnon, hyviä ja kiinnostavia työtehtäviä, tavata läheisiä, oppia uuden kielen edes jotenkin ja tarpeeksi rahaa tekemiseen ja elämiseen. Noin aluksi. Ja kaikki toteutui :-)

29. Mitä halusit muttet saanut?
Halusin uuden kirjahyllyn mun kirjoille ja miehen levyille, mutta se on edelleen varastossa puutavarana. Saiskohan sen rakennettua loppuun ennen helmikuuta? (Mieheni heittää mua kohta vesilinnulla, sillä jankutan tästä kirjahyllystä ihan joka päivä.)

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Apua, en muista! Mulla menee 2008 ja 2009 nyt ihan sekaisin. Ehkä Vicky Christina Barcelona (näin sen Barcelonassa, joten siksi se jotenkin kolahti enemmän). Vai olikohan se sittenkin vuonna 2008...

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin 29, olin juuri silloin käymässä Suomessa ja tein äidin tekemää täytekakkua.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Ei mikään. Tai no, ehkä se kirjahylly :-D

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Tyylikäs ja huoliteltu! (Not Ü)

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ehkä heikoimpina hetkinä (kun olin juuri saanut tietää että olen raskaana) mies ja läheinen ystävä.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ah, tästä listasta voisi tulla pitkä...  Sanotaan että top-kolmosessa Islannin vaaalit 2009, Suomen vaalirahakohu ja pari talousrikos-casea jossa poliitkot ovat olleet mukana.

37. Ketä ikävöit?
Siskoja, koska ne asuu muualla ja niitä haluaisi nähdä useammin. Äitiäkin olisi kiva nähdä useammin. Ja muutamaa ystävää Suomesta on myös ikävä.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Mjaas, onpa vaikea. Olen tavannut joukon uusia ihmisiä tänä vuonna - luonnollisesti uuden kotimaan myötä - mutta niistä melkein kaikki olen tavannut ensi kertaa jo vuonna 2008 tai aikaisemmin. Ja niistä jotka tapasin ensi kertaa vuonna 2009 en  osaa poimia "parasta".

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vatsauloke alkaa olla jo siinä koossa, että työpöydän ääressä istuminen on oikeasti vaikeaa. Sohvalta ei myöskään pääse enää ylös ilman mie...

Joogaopettajan rentoutuskeinot

5.1.10 Satu Kommentteja: 2

Vatsauloke alkaa olla jo siinä koossa, että työpöydän ääressä istuminen on oikeasti vaikeaa. Sohvalta ei myöskään pääse enää ylös ilman miehen apua. Välillä potkin sen hereille myös öisin, jos oma heijausvoima ei enää riitä nostamaan ruhoa patjasta. Joogaopettajan rentoutusvinkeille on viimein tullut käyttöä! Kuten täällä kirjoitin, suhtauduin raskausjoogaan aika epäilevästi alussa. Henkistä lallattelua ja aallon päällä ratsastamista. Mutta (jälleen kerran) joudun syömään edellisiviikkojen vaahtoamisia ja myöntämään, että mammalla on taskussaan myös aika hyviä vinkkejä. Laitan niistä muutaman tähän. Sorry että mulla ei ole selventävää kuvamateriaalia...

Kun lantiota särkee. Jos omistat jumppapallon, istu sen päällä ja tee perseellä isoa ympyrää siten että pallokin liikkuu. Jos olet jumppapalloton, mene nelinkonti lattialle ja tee lantiolla mahdollisimman isoa ympyrää vaakatasossa ja pidä pää rentona roikkumassa. Näyttää äärimmäisen typerältä, mutta toimii!

Kun vatsaa kiristää 1. Mene lapsiasentoon. Eli asetu ensin nelinkontin lattialle, laita sitten isovarpaat yhteen ja anna polvien levitä sivuille. Lopulta sisäreidet koskevat lattiaa. Nojaa rento yläruumis kämmeniäsi (tai tyynyä) vasten. Asento muistuttaa broileria vakuumipakkauksessa. Tämäkin puolipyllistävä asento näyttää ulkopuolisen silmissä vähän hassulta, mutta mitä väliä :D Hengitä leuat rentona ulos eli roikota naamaa uloshengittäessä.

Kun vatsaa kriistää 2. Nouse seisomaan ja kävele Charlie Chaplin -asennossa. Eli laita kantapäät yhteen ja anna varpaiden sojottaa sivuille (ankkamainen asento). Pidä polvia vähän koukistettuna ja riiputa yläkehoa rentona. Kävele hitaasti ja mielipuolisen näköisenä pitkin asuntoa, anna vatsan roikkua. Rentouttaa ainakin mun mahamassaa. Ja on tietysti tärkeää roikottaa naamaa uloshengittäessä.

Kun persettä kiristää. Tämä on hankala selittää, mutta yritän. Tiedätkö astanga-joogasta koira-asennon? (Katso täältä apua, sivun toiseksi ylin kuva.) Kun olet koira-asennossa laske vasen jalka alas koukkuun siten, että vasen polvi osuu maahan ja osoittaa vasemmalle ja varpaat osoittavat  oikeaan seinään. Laskeudu istumaan vasemman jalan päälle, pidä oikea jalka suorana takana ja nojaa ylävartalolla eteenpäin, laske ruhosi käsien päälle ja koita rentoutua. Maha laskeutuu vasempaan polvitaipeen muodostamaan koloon. Käytä apuna tyynyjä. Rentouttaa koukussa olevan jalan takareittä ja perseposkea. Toista sama oikealla jalalla. Tätä liikettä ei kannata tehdä kylmiltään, vaan esim. kuuman suihkun tai vartin kävelylenkin jälkeen.

Kun kantapäihin ja pohkeisiin sattuu. Mene polvilleen mutta jalkapöydän sijasta pidä varpaat lattiassa. Istu kantapäiden varassa ja anna akillesjänteiden ja jalkapohjien venyä. Pysy asennossa noin 15 sekuntia ja rentouta sen jälkeen hakkaamalla jalkapöytiä lattiaa vasten. Viiden toistokerran jälkeen nouse seisomaan - jalat tuntuvat ihmeen kevyiltä.
Kun pohkeisiin sattuu. Mene koira-asentoon ja siirrä nosta kroppaa ylös vuoroin toisen ja vuoroin toisen pohjelihaksen varassa. Venyttää kivasti. Lopeta treenaus nostamalla jalat seinää vasten (vähentää kuulemma niitä suonikohjujen riskejä.)

Jos vauva huutaa. Kun vauva on jo tullut ulos ja hermot ei menee enää kiristävään mahaan vaan huutavaan ipanaan, joogapallosta on taas apua. Joogaopettaja neuvoi ottamaan jumppapallon sängyn viereen. Jos vauva ei meinaa millään rauhoittua, älä heitä sitä joogapallolla, vaan istu sen (siis pallon) päälle vauva sylissä ja poukkoile pallon päällä vauva kainalossa. Pallon pehmeä hyppimisliike kuulemma yleensä lopettaa vinkunan. (Kannattaa vaan varmistaa, että joogapallossa ei ole reikää, koska vauvan kanssa rämähtäminen lattialle kesken pomputtelun ei ainakaan vähennä huutoa.)

*Kirjatärppi*

Oh my, sain käsiini tähänastisen elämäni kauhistuttavimman vauvalehden. Hyvän kaverini huumorintaju ei petä; sain nimittäin Englannin-tuliaisena I'm Pregnant! -lehden. (Luultavasti tätä lehteä saa Suomessa mm. Akateemisesta.) Lehdessä on 243 sivua. Siitä ainakin puolet on mainoksia ja 40 % tuotemainontaa. Kymmenes lehden sisällöstä on ns. lehtijuttuja, joissa jokaisessa kehotetaan ostamaan jotain. Siis jo lehden pääkirjoituksesta puolet sisältää käskyjä ostamaan sitä tai tätä lehden sivulta ja käyttämään hyväksi kaikki hienot tarjouskupongit, joita lehden sisältä löytyy. Suomalainen, välillä minuakin ärsyttänyt Vauva-lehti näyttäytyi samassa sekunnissa niin viattomalta. Siellä on sentään oikeita lehtijuttuja. Jos brittiäidit oikeasti lukee näitä I'm pregnant! -lehtiä, niin sääliksi käy lompakkoa. Mutta kansantalous kiittää! Lehden jutuista saa sen kuvan, että ilman kaikenlaisen krääsän ostamista tai rahan käyttöä ei voi saada vauvaa:

1)

"Martin Boyle is the Commercial Director for iCandy, who design and manufacture stylish, innovative, multi-functional strollers that are sold around the world." Ingressiä seuraa aukeaman tuotemainosjuttu ja sen jälkeen 10 sivua mainoksia iCandy-vaunuista (hinnat alkaen 250 puntaa).

2)

"It's so easy to start investing for your baby. Money for Mums is a free online service, where you will find useful information and calculator tools to help you prepare financially for the arrival of your baby."

3) Sleep tight - cute prints and soft colors make the nursery an inviting place. "Home Sweet Home" Fleece Patchwork, 24,99 pounds. Dusk to Dawn Sensor Light, 9,99 pounds, by Lindam" JNE.

Eikä meillä ole vasta kuin ne yhdet käytetyt lastenvaunut. I rest my case, mutta en panikoi.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Uuden vuoden kunniaksi asiaa tisseistä. Imetys nimittäin ällöttää. Tiedän (tai siis olen kuullut), että rintaruokinta on vauvalle hyväksi, s...

Asiaa tisseistä

2.1.10 Satu Kommentteja: 6

Uuden vuoden kunniaksi asiaa tisseistä. Imetys nimittäin ällöttää. Tiedän (tai siis olen kuullut), että rintaruokinta on vauvalle hyväksi, se on terveellistä, helppoa ja halpaa ravintoa. Mutta silti ajatus rinnoissa alati roikkuvasta vauvasta ei tunnu yhtään mukavalta. Entä jos se sattuu? Tai jos se ei onnistu? Tai mitä jos ennen niin hauska rintavarustukseni valahtaa imetyksen seurauksena nivusiin? Ei paljon naurata. Taidan olla vähän turhamainen paskiainen. No, ainakin uskallan myöntää sen.

Sitä paitsi imetys näyttää pelottavalta. Viime aikoina olen todistanut useampaakin tissiruokintasessiota enkä ole välttynyt näkemästä (vaikka olen yrittänyt välillä katsella muualle, kuten lattiaan, tai selata olohuoneen pöydällä lojuvia lehtiä) sitä luumun kokoista nappulaa, jollaiseksi ruokkijan nänni on ruokkimisen jälkeen  muuttunut. Järkytys! Miten tavallinen nänni voi turvota niin suureksi? Imetyksen on pakko sattua ihan helvetisti.

Myös seksi imetyskaudella ihmetyttää. Miltä se tuntuu kun maitoa roiskuu ympäriinsä? Lämmin pirtelöefekti tuntuu kyllä melkoiselta  turn-offilta, ellei sitten satu olemaan jonkin sortin ruoka-seksi-yhdistelmän ystävä. Ja minua ei henk. koht. kauheasti innosta jääkaapin avaaminen sänkyyn. Kysyin asiaa parilta läheiseltä kaverilta (molemmat miehiä, joiden vaimot olivat juuri saaneet lapset). Suoraan kun kysyin niin suoraan vastattiinkin: seksi imetyksen aikaan on kuulemma niin, noh, hankalaa, että sitä tekee molempien mieli vähemmän kuin tavallisesti. Varsinkin silloin jos nainen tykkää rintojen hyväilystä ja mieskin saa siitä kiksejä. Mutta kaverini mukaan sitten kun panettaa  (tätä ei kuulemma tapahdu kovin usein ensimmäisen 6 kk aikana - jeejee), yksi käytännönläheinen keino välttyä maitosotkulta on  syöttää molemmat rinnat tyhjiksi hetki ennen seksiä. Mutta miten spontaania se nyt on? Ju-huu, nyt tää vauva ois syöny, nyt nää kaks vois vähän suhata.

Huh. Elämäni taitaa muuttua aika helvetisti kuuden viikon kuluttua. Ja tämä rintamuutos nyt on varmasti yksi niistä pienimmistä. Kun tämäkin ahdistaa jo tarpeeksi, miten ne kaikki muut asiat? Kuten pysyykö vauva hengissä? Mitä jos se kuolee? Mitä jos se on sairas? Mitä jos se paskantaa / huutaa / itkee minut hulluuteen asti? Mieheni mielestä keskityn vähän liikaa näiden mahdollisten ongelmien pohtimiseen. Mutta on vähän vaikea olla innoissaan niistä positiivisista asioista, kun ei tiedä YHTÄÄN mitä sieltä on tulossa ja millaista SE on.

Eilen illallisella kaveriporukkani hehkutti erittäin innoissaan lapsen tuloa. Kommentit siitä, miten ihana se on, miten pehmeä ja pieni se on ja miten upeaa sen kanssa on viettää aikaa, tuntuivat kieltämättä ihan mukavilta mielikuvilta. Totesin siihen kuitenkin kunnon tosipessimistinä, että eipä noita asioita voi tietää varmaksi. Voihan nimittäin olla vaikka niin, että lapsi syntyy  kolmikätisenä. Siihen mieheni totesi, että toivottavasti se syntyy kolmi- eikä yksikätisenä, koska sen kolmannen käden voi leikata pois, mutta uutta kättä on vähän vaikeampi istuttaa keskivartaloon kiinni. Onneksi meidän tuttavat ovat jo tottuneet tähän meidän yhdessä kehittämään kieroon raskaushuumoriin <3

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?