Taannoinen lentomatkamme Reykajvikista Helsinkiin yhden vammaisen, yhden alle 1-vuotiaan ja yhden 70-vuotiaan anopin, viiden matkalaukun, kolmen käsilaukun, yhden helvetin painavan kameralaukun ja lastenrattaiden kanssa sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Lähtöselvitysjonossa ja vielä lentokoneessakin sain osakseni osaanottavia katseita...
En saanut sydänkohtausta, kaatanut kahveja syliini tai kompastunut vauva sylissä lentokoneen käytävällä.
Mutta 100 kilon matkatavaroiden ja lastenvaunujen työntäminen, vetäminen ja nostaminen Helsingin lumisateessa läpi 60 senttisten lumikinosten lentokenttäbussin pysäkiltä hotellille (50 m) oli sellainen kokemus, että en tee sitä enää ikinä uudelleen. Juoksen mieluummin vaikka maratonin.
Miksi en ottanut taksia? Helvetin hyvä kysymys. Mutta kaikki kamat ja ihmiset eivät mahtuneet yhteen taksiin, ja tilatekseja olisi jotunut odottamaan tunnin.