Voe helvata mikä päivä. Mun mies lähti kahden päivän jääkiipeilyretkelle kavereidensa kanssa. Tänään päivällä sen ystävä soitti, että on käy...

Kyllä nyt isi veti pohjat

7.12.10 Satu Kommentteja: 11

Voe helvata mikä päivä. Mun mies lähti kahden päivän jääkiipeilyretkelle kavereidensa kanssa. Tänään päivällä sen ystävä soitti, että on käynyt pieni onnettomuus... Meni saatana tippumaan ja katkaisemaan jalkansa (no onneksi ei mitään pahempaa). Mutta kun  meidän piti reilun viikon kuluttua lähteä Suomeen joululomaksi! Aika iisiä kantaa vauvaa ja kolmen ihmisen matkatavaroita yksin  toisen hyppiessä vasemman jalan varassa. Jos siis hyppii, eihän se välttämättä pääse matkaan ollenkaan. Nyt voisin räjähtää kappaleiksi, raapia jämät seiniltä ja tehdä niistä tilataideteoksen.

Ja minä kun nimenomaan vielä nihkeilin sunnuntaina, että kannattako sitä nyt lähteä pariksi päiväksi korpeen, kun olisi tässä vähän hommaa kotona ja tenttiä ja töitä ja sellaista pientä. Ja nyt tämä.

Voiskohan sitä seuraavaksi alkaa vaikka harrastaa lukemista tai postikorttien kehystämistä? Taitaa olla pakko. Minä nimittäin ajattelin  laittaa herran kiipeilykamat myyntiin. Ilmoittelen, kun ne löytyy Huuto.netistä.

 

11 kommenttia:

  1. No voi helevata! Onneks ei käyny pahemmin.

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Toivottavati joulusta tulee silti mukava, vietitte sen sitten Suomessa tai Islannissa.

    Jaksamista ja voimia sulle jalkapotilaan kanssa. Tulee olemaan henkisesti raskaat kuukaudet. Ja tottaikai toivotaan myös että jalan kuntoutuminen ei kesti liian pitkään!

    VastaaPoista
  3. Ei helv*, myyntiin vaan kamat. Meillä ei ukko (omasta aloitteestaan) lähteny ees paikalliseen laskettelunyppylään kokeilemaan vuosien tauon jälkeen koska viettää isäkuukautta. Se tuskin siirtyis vaikka saikulle rupeis.

    No mut onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin siellä. Kyllä se siitä, tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  4. Kahdessa kulttuurissa12/08/2010 3:24 ip.

    Ou nou!! Onneksi ei todellakaan käynyt pahemmin. Olin matkalla tädin avustajana, täti kulki silloin siis reuman vuoksi kahden kepin kanssa ja palvelu lentokentällä oli aivan mahtavaa. Terminaalissa saatiin kyyti sellaisella golf-autolla(?), päästiin ekana koneeseen ja paikat vaihdettiin ykkösluokkaan (oli tilaa). Tää oli kyllä iloisella 90-luvulla, mutta toivotaan, että palvelu ei oo siitä ainakaan huonontunut.

    VastaaPoista
  5. Jopa oli mukana paska tuuri! Onneksi ei käynyt pahemmin, kuten aiemmat ovat jo maininneet.
    Selviätte kyllä. Omakohtainen aavistukseni on, että äidit kykenee venymään ja paukkumaan ihan mihin suorituksiin vaan, ja vitutuspäissään tekevät yltiösuorituksia.
    Ei liity mihinkään asiaan, mutta kuulin pari päivää sitten toistaiseksi parhaimman Jeesus-vitsin. Mistä tietää, että Jeesus oli nainen? -Koska se ruokki suuren väkijoukon pienellä määrällä ruokaa ja heräsi vielä kuolleista tekemään töitä.
    Tuo viimeinen pointti kiteyttää mielestäni naisena olemisen. Ehkä tää on jo vanha vitsi muille, mutta meikäläiseen kolahti.

    VastaaPoista
  6. Voi ei, pikaista paranemista! Toivottavasti Suomen-matka onnistuu kuitenkin. Ja jos ei, niin sitten oikein ihanaa joulua Islannissa!

    Toi Jeesus-vitsi on kyllä varsin osuva...

    VastaaPoista
  7. Eikä! Mikä uskomattoman huono tuuri. Mutta ehkä te kuitenkin vielä reissuun pääsette, nyt vaan äkkiä soittoa lentoyhtiöön ja koittakaa buukata joka lennolta emergency exit - paikat niin niihin pitäisi mahtua myös paketoidun koiven kanssa. Muuten voi tehdä aika tiukkaa..

    Tsemppiä sinne koko porukalle!

    VastaaPoista
  8. Kiitos, olette ihania :) Olen vähän jo laantunut, eikä miehen kiipeilykamat ainakaan toistaiseksi roihu kokossa takapihalla. Leikkaus kesti muutaman tunnin, ja nyt on sääri täynnä nauloja. Harmi vaan, että ovat sisäpuolella - eivät auta liukkailla...

    Toivottavasti päästään koko perhe matkaan ensi viikolla; täytyy soitella lentoyhtiöön ja kysellä istumapaikoista. Ja mä niin nauran partaani, kun miestä kyyditään sillä piipittävällä autolla.

    Ja tosiaan, onneksi ei käynyt pahemmin. Jos tilanne olisi vakavampi, tuskin olisin ollut näin raivoissani.

    VastaaPoista
  9. [...] ehtii työntää sormensa pistorasiaan ennen kuin perässä juokseva äiti saa kiinni tai isän kainalosauva ehtii koukata sähkömiehen pois [...]

    VastaaPoista
  10. Huh, hyvä ettei käynyt pahemmin, mutta voi kak, että kävi näinkin pahasti!

    Hykerryttää mielikuva susta nauramassa piipittävän auton nöyryyttämälle miehelle! Miehesi saa nauloineen kaikella todennäköisyydellä myös kaikki mahdolliset lentokenttien turvaportit huutamaan. ;)

    Se on kumma, miten lähekkäin säikähdys ja raivo kulkevat. Mun mies sai pari vuotta sitten leikkauskomplikaationa pelottavan valtimoverenvuodon, ja heti kun sain miehen ambulanssin kyydissä sairaalaan, pelko ja säikähdys muuttuivat raivoksi: "Jumaliste, vastahan me mentiin naimisiin, ja nyt jo sitten meinasit tehdä minusta lesken!". Ihan kuin se komplikaatio olisi ollut miehen valinta, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  11. [...] mies meni ja katkaisi jalkansa (ja oli vähällä pilata minun loman), koska minä ja 70-vuotias anoppi raahasimme viittä suurta [...]

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?