Bloggasin syyskuussa kirjasta Half the Sky. Nyt se on julkaistu suomeksi – upea juttu! Puolikas taivasta on kahden Pulitzer-palkitun amerikkalaistoimittajan selvitys siitä, miksi maailmasta puuttuu 100 miljoonaa naista. Kirjassa kerrotaan ihmiskaupasta, viisivuotiaana bordelleihin myydyistä tytöistä, silvotuista sukupuolielimistä, tyttöjän nälkään näännyttämisestä (koska tiukassa oleva ruoka annetaan poikalapsille), synnytyksessä vaurioituneista naisista, 13-vuotiaista tytöistä, jotka on alastomina sidottu kiinni intialaisen bordellin sänkyyn. Yksityiskohtaisempi suomenkielinen kuvaus kirjasta löytyy mm. Hesarin kolumnista täältä.
Minä toivon, että tästä kirjasta tulee seuraava Jumalharha. Ensin teosta hifistelevät asiasta jo valmiiksi kiinnostuneet – tämän kirjan tapauksessa feministit, humanistit ja muut sorrettujen ystävät. Sen jälkeen kirja alkaa kiinnostaa myös laajempia massoja.
Tässä kirjassa ei kiistellä siitä, pitäisikö seksin osto kriminalisoida vai ei, pitäisikö sukupuolikiintiöt ottaa käyttöön työpaikoilla ja onko pikkutytöille pakko myydä pinkkejä Bratz-nukkeja. Kirja näyttää lukijalle jotain sellaista, joka tuntuu kauhuelokuvalta, mutta on valitettavasti arkea monelle.
Kirjan johdannossa sanottiin viisaasti, että asia, joka tapahtuu joka päivä, ei ole uutinen. Ketä kiinnostaa, jos jossain Aasiassa raiskataan pikkutyttöjä tai intialaisesta kylästä kaapataan tyttöjä seksiteollisuuden palvelukseen? Pitäisi kiinnostaa.
Nyt kauhistelemme sitä, kuinka miljoonia afrikkalaisia myytiin orjiksi Karibialle ja Amerikkoihin 1500-1700-luvuilla. Kaikki tajuavat, että se oli väärin. Mutta esimerkiksi ihmiskauppaa käydään edelleen joka päivä. Yhdysvaltain ulkoministeriön tekemän arvion mukaan maasta toiseen käytävän ihmiskaupan uhreja on vuosittain 800 000 – 900 000, heistä suurin osa naisia ja lapsia.
Puolikas taivasta (Like) on äärimmäisen hyvin kirjoitettu. Se ei sisällä jargonia tai loputtomia akateemisia viitteitä, jotka vaikeuttavat lukemista. Toimittajapari on koonnut suuren määrän henkilökohtaisia haastatteluja, joissa ihmiskaupan/syrjinnän/pakkoavioliittojen/nälkiintymisen jne. kokeneet kertovat tarinansa. Sen jälkeen kunkin tarinan ilmiötä tarkastellaan laajaan lähdeaineistoon perustuen.
Lue tämä kirja, osta se lahjaksi tai lainaa kirjastosta! Se on ihan helvetin tärkeää luettavaa.
PS.
Kirjan luettuani tapasin kirjassa esitellyn ApneAapin perustajan, Ruchira Guptan. Hän oli puhumassa Islannissa seminaarissa. Guptan perustama ApneAap toimii Intiassa. Järjestö tarjoaa ulospääsyn bordelleihin joutuneille naisille ja tytöille. Hän kummasteli sitä, kuinka Intiassa ei vieläkään ole saatu aikaan ihmiskauppaa kieltävää kattavaa lainsäädäntöä, mutta samaan aikaan kondomiautomaatteja pystytellään bordellialueiden läheisyyteen. “When you give a condom to a trafficked ten-year-old girl, it’s like giving an empty bread bag to a starving child.”
Olen alkanut tukea ApneAapin toimintaa; lisätietoja löytyy täältä. Puolikas Taivasta -kirjan lopusta löytyy kattava lista erilaisia tapoja auttaa, ApneAapin lisäksi siellä on esitelty kymmenien muiden vastaavanlaisten järjestöjen toimintaa.
Tässä videossa Gupta puhuu lyhyesti työstään (hyppää 3 ensimmäistä minuuttia, jos et jaksa kuunnella Clintonin ja Mooren höpinöitä 
)
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=320vsdcKA8Y]
-
Vähintään vuoden merkittävin kirja! On käsittämätöntä, että puolet väestöstä on osassa maailmaa lähes joukkotuhonnan kohteena, ja silti näille maille ei useinkaan aseteta esimerkiksi pakotteita tästä syystä. Mikä muu ihmisryhmä voisi olla vastaavassa asemassa ilman jyrkkää poliittista painostusta?
-
nimenomaan. jotenkin tätä ongelmaa ei nähdä tai sitä ei pidetä jostain syystä tärkeänä. eniten minua riepoo ne “mutta entäs miesten oikeudet” -inisiät. eihän se, että keskustellaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvista väkivallan muodoista poista sitä faktaa, että monissa paikoissa myös miehet kärsivät. sukupuolielinten silvominen, seksiorjuus, koulunkäynnin rajoittaminen, pakkoavioliitot, ns. kunniakäsityksiin liittyvät väkivallanteot, raiskaukset jne. jne. liittyvät lähes aina naisiin tai tyttöihin. kirjassa myös käsitellään minusta ymmärrettävällä tavalla se, miksi naisiin ja tyttöihin panostaminen usein tuottaa hyvinvointia koko yhteisölle ja nopeuttaa kehitystä.
tämä kirja tekee näkyväksi uskomattoman monta asiaa. ja vaikka olen itse jaahkonnut näitä ihmiskauppa-asioita jo pidempään, kirja tarjoaa valtavasti uutta tietoa minullekin. ja mikä parasta: se kertoo aiheesta niin aseistariisuvaan tyyliin ja faktoihin vahvasti nojaten, että kukaan vesipää ei pysty edes halutessaan vähättelemään sisältöä. kyllä hyvät toimittajat osaa kirjoittaa.
vaikka suurin osa kirjan esimerkeistä (lähes kaikki) ovat kehitysmaista, se ei poista kehittyneempien maiden vastuuta. iso osa esim. seksikaupasta käydään nykyään netin kautta – kysyntä tulee kuitenkin sieltä, missä on rahaa. eli myös ns. länsimaista.
noniin, tulipa taas purettua “kaikkea tätä”. mutta oli ihan pakko
tämä kirja on yksi niistä, joka liikutti niin paljon, että se muutti jollain tavalla mun elämää. -
Joo, luin Johanna Korhosen jutun aiheesta, ja ihan liian monta “tarkista faktat”- ja “entäs me miehet”-kommenttia oli perässä. Ottaa ehkä eniten pattiin urpot, jotka vertaa pikkutyttöjen raiskaamista siihen, että itseltä jäi HK:n sininen syömättä kun vaimo unohti ostaa.
En ehkä pysty ostamaan tai lukemaan tuota kirjaa. en tiedä voiko tuota aihetta ajatella liikaa, mut musta tuntuu että ajattelen sitä ihan tarpeeksi jo nyt. voin jo valmiiksi niin pahoin, että en halua lisätä sitä lukemalla lisää konkreettisia esimerkkejä. Mietin aina, että mistä se pahuus tulee?! Miksi ihmiset tekevät tuollaisia juttuja toisilleen? Miten kukaan voi saada kiksejä moisesta? Miten toista ihmisryhmää voi pitää arvokkaampana kuin toista, ja vaikka pitäisikin, niin millä perustellaan sen huonomman ryhmän pahoinpitely, nälässäpitäminen, kiduttaminen ja kaikki paha?
-
Elina, ymmärrän hyvin – se ei ole kovin kevyttä lukemista… Onneksi kirja ei kuitenkaan sorru kauhistelevaan splätterimässäilyyn, vaan useissa tarinoissa on valoisa loppu ja kerrottu myös syyt siihen, miksi kävi hyvin.
Kirjassa myös murretaan hyvin sitä myyttiä, että kaikki miehet ovat pahoja. Naisia on mukana ihmiskaupparenkaissa, he johtavat bordelleja ja pitävät tyttäriään nälässä. On kyse kulttuurisista käsityksistä, joiden mukaan naiset ovat vähempiarvoisia – jos perheellä on vähän rahaa, ne laitetaan poikaan. Jos perheessä on liikaa lapsia, tytöt myydään tai annetaan ensimmäisenä pois. Mutta oikeanlainen panostus esim. koulutukseen ja naisten töissäkäynnin tai edes pienen yritystoiminnan pyörittäminen toisi vaurautta lisää koko perheelle, myös tytöille. Kun naisten elintaso nousee, lapsiluku vähenee, ja niistä harvemmista lapsista pystytään pitämään parempi huoli.
Tuonkaltaisia syy-seurausketjuja kirjassa pohditaan paljon, ne ovat todella mielenkiintoisia.
Mainitsit pahuuden. Varmasti sadisteja on joka puolella, mutta aina ei välttämättä ole kyse pahuudesta; on vaan totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla, tai ei nähdä muita vaihtoehtoja. Ja kun tietty toimintatapa on ollut normina vuosikymmeniä, sitä on hankala muuttaa. Jos pikkulapsien kaupasta saa rahaa ja vain pienellä todennäköisyydellä joutuu vastaamaan teoistaan esim. oikeudessa, joku sitä kauppaa käy…
Ahneuskin on varmasti yksi syy; esim. ihmiskauppahan on rikollisille tavattoman tuottoistaa bisnestä. Kysymys seksin ostamisesta onkin sitten toinen juttu, enkä jaksa ainakaan vielä alkaa avautua siitä sen enempää
Mutta jos vielä palaan tuohon pahuuteen. Kaikissa ihmisissä varmasti on jonkin verran pahaa. Sodissa ja varsinkin sisällissodissa käytetään järkyttävää väkivaltaa; siis ihan ns. tavalliset ihmiset “sekoavat” tekemään kaikkea mahdollisimman kuvottavaa. Motiivina lienee yleensä kosto ja viha.
Mutta siis pitkä stoori lyhyenä (kylläpä taas lähti lapasesta ^): suosittelen kirjaa etenkin siksi, kirjan lukeminen palautuin taas mieleen, miten yksi tai kaksikin ihmistä voi tehdä paljon, ja vähästäkin voi olla jo iso hyöty.
-
Hankin tämän kirjan, mutta en ole vielä pystynyt lukemaan sitä. Ihana, että nostit kirjan esille!
-
Tomomi, hyvä! Luin sitä itse pienissä erissä, oli pakko sulatella välillä… Muuten, tuo blogistasi lukemani 2×100-haaste on koukuttava, mun on pakko tehdä se pian itsekin
-
Päivitysilmoitus from Brainfarts from the Balcony :: Siskoista. :: March :: 2011 on 8.3.2011 at 17.03
-
salamatkustaja: “eihän se, että keskustellaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvista väkivallan muodoista poista sitä faktaa, että monissa paikoissa myös miehet kärsivät.”
Ongelma onkin, että yleensä puhutaan vain naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta unohtaen miesten kärsimys. Politiikassa taas resurssit keskitetään vähentämään vain naisten ja tyttöjen kohtaamaa väkivaltaa.
salamatkustaja: “sukupuolielinten silvominen … liittyvät lähes aina naisiin tai tyttöihin.”
Liittyy lähes aina poikiin. Lähes joka maassa poikien sukupuolielinten silpominen on laillista, ja useimmissa maissa taas naisten laitonta.
salamatkustaja: “kirjassa myös käsitellään minusta ymmärrettävällä tavalla se, miksi naisiin ja tyttöihin panostaminen usein tuottaa hyvinvointia koko yhteisölle ja nopeuttaa kehitystä.”
Ehkä, mutta on epätasa-arvoista tukea vain naisia ja tyttöjä.
Elina: “Miten toista ihmisryhmää voi pitää arvokkaampana kuin toista”
Ihmettelen samaa. Miksi Suomessa miehillä on pakkotyövelvollisuus, ja siten naisia pidetään arvokkaampana ihmisryhmänä?
-
Moi Panu, kiitos viestistä.
Ei kenenkään kärsimys itsessään ansaitse enemmän huomiota kuin toisen kärsimys – teki jaottelun sitten sukupuolen, uskonnon, ihonvärin tms. perusteella. Minusta kyse on ennen kaikkea siitä, miten heikoimmassa asemassa olevien asemaa voitaisiin parantaa.
Miesten ja naisten tasa-arvo ei minusta ole kaksi astiaa, josta toiseen vettä laittamalla toinen astia automaattisesti tyhjenee.
Olen itse sitä mieltä, että naisien ja tyttöjen tukeminen ei ole pois miehiltä ja pojilta, vaan se tuo hyötyä ja lisää hyvinvointia sekä miesten että naisten keskuudessa. Tässä pari case-esimerkkiä, jotka toivottavasti selkeyttävät sitä, mitä tarkoitan.
- Intiassa tyttöjen syntyvyys on taas laskenut merkittävästi (esim. Economistin tilasto huhtikuun alusta: http://www.economist.com/blogs/dailychart/2011/04/indias_sex_ratio?page=1). Tyttösikiöitä abortoidaan enemmän, koska poika nähdään arvokkaampana niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Mitä seuraa siitä, kun yhteiskunnassa on enemmän poikia kuin tyttöjä? Kaikille ei riitä puolisoita. Ihmiskauppa lisääntyy, väkivalta lisääntyy. Eriarvoisuus kasvaa, koska rikkailla miehillä on paremmat tsäänssit löytää itselleen vaimo kuin pienituloisemmilla miehillä. Turhautuminen lisääntyy. Väkivalta lisääntyy jne. Tilanne saadaan korjattua keskittymällä siihen, että tyttöjen arvostusta yhteiskunnassa nostetaan. Kyse ei olisi siitä, että poikia painettaisiin alas. Kun tytöt ja pojat ovat yhtä arvokkaita perheenjäseniä, em. ongelmilta vältyttäisiin tai ainakin niitä olisi vähemmän kuin tilanteessa, jossa tyttöjä syntyy huomattavasti vähemmän.
- Kun rahasta on pulaa ja kouluun on varaa laittaa vain yksi lapsi perheestä, se on usein poika. Monet kehy-hankkeet ja NGO:t panostavat nimenomaan tyttöjen kouluttamiseen, jotta koulujen penkeille saataisiin myös perheiden tyttölapset. Koulutuksen kautta tulotaso nousee ja syntyvyys laskee eli perheiden toimeentulo nousee, naisia kuolee vähemmän synnytyksissä, lapsia jää vähemmän orvoiksi jne. jne. Jos naisten koulutukseen panostetaan, siitä hyötyy koko perhe – siis kaikki perheen lapset, niin pojat kuin tytötkin.
Mä en missään nimessä ole sitä mieltä, että naiset olisivat arvokkaampia kuin miehet. Itse asiassa kukaan tuntemani feministi ei ole sitä mieltä. Jos naisiin ja tyttöihin panostaminen parantaa koko yhteiskunnan hyvinvointia, niin en näe, se olisi pois miehiltä vaan se nimenomaan olisi lisää myös miehille. Tuossa Half the Sky -kirjassa luetellaan koko joukko tutkimuksia, jotka ovat tulleet samaan lopputulokseen: naisien ja tyttöjen tukeminen, erityisesti koulutukseen panostaminen, on tehokas keino parantaa koko yhteiskunnan hyvinvointia.
Mitä sukupuolielinten silpomiseen tulee, niin olet oikeassa siinä, että monessa maassa poikien esinahan leikkaus on laillista. Ja se on minusta aivan älytöntä. En ole lääkäri tai sairaanhoitaja, mutta olen käsittänyt että joissakin tapaksissa esinahka on pakko leikata, jos se on liian ahdas tai jotain? Leikkausoperaatio vähentää tulehdusriskiä tms. Lääketieteellisistä syistä tehdyt poikien ympärileikkaukset ovat varmasti kuitenkin mikropieni osa leikkausten kokonaismäärästä. Sukupuolielinten sorkkimiseen liittyy usein – anteeksi nyt tämä suora ilmaisu – käsittämättömän typeriä uskonollisia tai kulttuurisia uskomuksia, joita pitäisi muuttaa.
Ei ketään saisi turhaan leikata ja väkivaltaisesti silpoa. Tyttöjen sukupuolielinten silpominen on hard core -väkivaltaa. Kun puhuin siitä, miten sukupuolielinten silvominen liittyy useimmin tyttöihin ja naisiin, puhuin nimenomaan rankasta väkivallasta, siis kokonaisten ruumiinosien poistamisesta. (= Miesten terskan pois leikkaaminen tai koko peniksen katkaiseminen ei ole yhtä yleistä kuin naisten ulkosynnyttimien pois leikkaaminen, emättiminen kiinni ompeleminen jne.) Mutta se että me aletaan nyt täällä välitellä siitä kumpaan sattuu enemmän, on aivan älytöntä eikä vie minnekään. Kaikki väkivaltainen ihmisen kehoon kajoaminen on väärin.
Kolmas väitteesi, vastaus siihen liitty yllä kirjoitettuun. Jos naisia tukevat hankkeet parantavat koko yhteiskunnan hyvinvointia (kuten monissa tutkimuksissa ja arjen havainnoissakin on todettu), se ei ole epätasa-arvoista. Se että tuetaan naisiin ja tyttöihin liittyviä projekteja ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, ettäkö esim. lapsisotilaisksi kaapattujen poikien tukikeskuksia tai raiskattujen poikalasten tukiohjelmia ei tarvittaisi.
Ja mitä armeijaan tulee, niin olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että armeija palkka-armeijaksi ja sinne voivat rekrytoitua, ne ketkä haluavat. Miesten armeijapakko/sivaripakko on minusta väärin. Täällä Islannissa ei onneksi ole armeijaa, joten oman perheen kohdalla se ei ole tullut ajankohtaiseksi asiaksi miettiä.
Hyvää viikonloppua!
-
Panu, kävin katsomassa sun blogia ja löysin samalla myös nastan blogikirjoituksesi Uuden Suomen puolelta. http://horsmalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66002-ratkaisu-maahanmuuttajanaisten-tyottomyyteen
jossa muun muassa toteat että “Seksityö on sopivaa maahanmuuttajanaisille, koska se ei vaadi juuri lainkaan kielitaitoa tai koulutusta.”Unohdetaan hei ne tyttöjen ja naisten koulutusprojektit, tässähän se on valmis ratkaisu yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen!
(Lisään nyt tähän vielä varmuuden vuoksi disclaimerin, että tuo edellisen virkkeeni tyylilaji on ironia.) -
“Miesten ja naisten tasa-arvo ei minusta ole kaksi astiaa, josta toiseen vettä laittamalla toinen astia automaattisesti tyhjenee.”
Kyllä se on monella tapaa, mutta ei kategorisesti. Esimerkiksi miesten asevelvollisuuden lakkauttaminen ei ainakaan suoranaisesti haittaa naisia, paitsi ehkä sitä kautta että naiset ovat saaneet “ilmaisen” maanpuolustuksen itselleen sillä että miehiä orjuutetaan.
Tasa-arvopolitiikka on nollasummapeliä muutamalla tavalla. Ensinnäkin, jos miesten osuutta korkeakoulutetuista lisätään, se vähentää naisten osuutta. Naisten osuuden kasvattaminen johtajissa taas vähentää miesten osuutta.
Toinen nollasummapeli on tasa-arvopolitiikka. Valtiolla on varaa pistää vain tietyn verran resursseja (rahaa, tutkimuksia, aikaa jne) tasa-arvon edistämiseen. Tällä hetkellä 95-98% tasa-arvopolitiikasta koskee naisten ongelmia, joten miesten tasa-arvo-ongelmien lisäämienn tasa-arvopolitiikassa vie suoraan resursseja pois feministeiltä.
“naisien ja tyttöjen tukeminen, erityisesti koulutukseen panostaminen, on tehokas keino parantaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. ”
Olen samaa mieltä, mutta se on edelleen epätasa-arvoista.
“Ja se on minusta aivan älytöntä. En ole lääkäri tai sairaanhoitaja, mutta olen käsittänyt että joissakin tapaksissa esinahka on pakko leikata, jos se on liian ahdas tai jotain?”
Lääketieteellisissä tapauksissa ympärileikkaus pitää tietenkin sallia. Lisää:
http://horsmalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67385-poikien-ymparileikkaus-on-kiellettavaVielä lopuksi, on aika harmillista viedä keskustelu sivuraiteille lainaamalla jotain asiaan liittymätöntä blogikirjoitusta. Seison toki edelleen tuon lainauksen takana, koska se on nähdäkseni faktuaalisesti tosi.
Tykkäsitkö? Lisää suosikiksi Blogilistalle, jos kehtaat. Tai seuraa Bloglovinilla. Lovely. Pus.
11 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://www.salamatkustaja.com/2010/12/01/vuoden-merkittavin-kirja/trackback/