Hesarissa oli tänään juttu perheiden rahariidoista. Uutisessa kerrotaan Nordean tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan noin 45 prosenttia pa...

Raha- ja muita riitoja

9.11.10 Satu Kommentteja: 30

Hesarissa oli tänään juttu perheiden rahariidoista. Uutisessa kerrotaan Nordean tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan noin 45 prosenttia pareista riitelee raha-asioista ainakin joskus. Siis siitä ostaako joku jotain ja miten paljon tai miten paljon liikaa.

Olin hämmästynyt tuloksesta. Miksi raha-asioista täytyy riidellä, eikö kannattaisi mieluummin sopia? Jos raha-asioiden tietää aiheuttavan hankaussähköä, kannattaa rakentaa systeemi pomminvarmaksi. Molemmille omat tilit, ja molemmat laittavat yhteiselle tilille sovitun määrän rahaa kerran kuussa, ja tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut.  Isoon pahvilaatikkoon voi kerätä kaikkien ostosten kuitit, juristin luona voi tehdä  avioehdon jne.

Jotkut (kuten minä) ovat vähän hövelmpiä. Se maksaa, jolla on kortti tai lompakko mukana.  (Entinen laskentatoimen tuntiopettajani löisi minua takuulla salkulla, jos tietäisi.) Jos jompi kumpi aikoo hankkia jotain isompaa (mies raahaa jatkuvasti kotiin jäähakkuja, köysiä, kameranlinssejä ja muuta järjetöntä tavaraa), siitä jutellaan etukäteen. Lapsi ei tuon ikäisenä kuluta vielä mitään - mutta muistaakseni mies maksoi turvaistuimen ja osti uuden lastensängyn. Mä maksoin omalla kortillani netistä tilatut kestovaipat.

Riitelyn väitetään puhdistavan ilmaa. Mutta onko sen pakko likaantua? Yksi ystäväni totesi kerran, että hän ei halua olla suhteessa, jossa pitää säännöllisin väliajoin riidellä. Se tuntuu kuulemma ajanhukalta. Olen samaa mieltä. Mielipiteet vaihtuvat välillä kiivastikin, ja joskus tulee sanottua jotain harkitsematonta ja sitten selitellään ja setvitään. Joskus erehdyn kauhistelemaan miehen pitkäksi venähtänyttä partaa - kamala reuhka sulla. Joskus mies repeää aamulla nauramaan vaatevalinnoilleni, minulla ei kuulemma ole tyylitajua. Itselläs on finni naamassa. Jne. Ja sitten jo nauretaan.

Mutta riitelyä? Meillä ei olla riidelty kertaakaan neljän vuoden aikana. Kaikista turhimmalta tuntuisi kiistellä sellaisesta asiasta kuin raha. Edellisissä suhteissa on heitelty kaaleja, perunoita, kirjoja ja muuta valuurautapannua kevyempää. Ei niistä suhteista sitten kyllä tullutkaan mitään. Ehkä mun nykyinen mies vaan on todella tasainen luonne.

Riidelläänkö teillä?

30 kommenttia:

  1. Ihanaa. En ole epänormaali. Meillä ei ole myöskään riidelty kertaakaan, nyt yhteisen 4,5 vuoden yhdessäoloaikana. Exien kanssa kyllä tuli raivottua ja viskottua tavaroita. Luulin, että se kuului asiaan. Tai että mä nyt vaan olen vähän temperamenttinen. Ei kuulu enkä ole yhtään sen tulisempi kuin keskivertomartta.

    Saa nähdä kuinka tulevaisuudessa on asian laita. Saimme ensimmäisessä varhaisultrassa tietää, että odotamme kaksosia. Lapsettomuustaistossa parisuhde hioutui kivenkovaksi ja olemme tiivis paketti. Nyt sitten jää nähtäväksi, mitä kaksi rääpälettä ensi kesänä saa aikaiseksi. Hirvittää.

    VastaaPoista
  2. Ei meilläkään juurikaan riidelläriidellä, ja kohta ollaan katseltu toistemme pärstöjä kuusi vuotta. Nyt vauvan kanssa eläessä huomaa, että väsymys lisää turhaa kuittailua ja hermostumista (tyyppiesimerkkinä miehen sukat, jotka on aina siellä missä ei tarttis). Tästäkin ollaan puhuttu, että nyt pitää ymmärtää että toisella saattaa napsahtaa herkemmin, eikä pidä jokaisesta sähäyksestä loukkaantua verisesti.

    Rahariitoja en minäkään ymmärrä - meillä talous hoituu yhteisen ja omien tilien avulla. Nyt kun mies tienaa enemmän kuin minä, se maksaakin menoista enemmän. Simppeliä. (Meilläkin muuten kotiin kulkeutuu kameranlinssejä. Ja kameroita. _Yleensä_ saan niistä ennakkovaroituksen.)

    Joku tavaroiden heittely tai huutaminen on mulle ihan hurja ajatus. En edes tiedä, että osaako mun mies huutaa. :D

    VastaaPoista
  3. Meillä riidellään joskus. Yleensä se johtuu siitä, että minä tulistun nopeasti ja saatan äksyillä tyhmistä asioista. Tällöin useimmiten mies vaan nauraa minulle (tai tuo leivän ja sanoo että syöpä vähän) ja saa minutkin nauramaan. Joskus silläkin sitten menee hermot. Rahasta ei ole riidelty koskaan.

    Meillä on omat tilit + yhteinen tili yhteisiin menoihin, mikä toimii minusta loistavasti. Jos toisella on ollut akuutti rahapula, toinen maksaa enemmän, eikä pennejä ole jälkeenpäin jaettu.

    Ja ne helekutin kameravehkeet... Onkohan miehillä jokin kamerageeni, joka pakottaa ostamaan niitä? Mun puolesta mies saa rahoillaan ostaa vaikka kaapin täyteen kameroita, mutta sitten ei saa valittaa, ettei ole muuhun rahaa. (Ihan vaan joskus nyppii se, että - kaikella rakkaudella - mun mies ei ota kovin hyviä kuvia. Se ei tajua sommittelusta tuon taivaallista, vaikka olen yrittänyt hienovaraisesti kiinnittää sen huomion asiaan.)

    VastaaPoista
  4. Meillä huutaa lyhyt pinnaisena ihmisenä minä ja yleensä mies nielee mun ärinät sanomatta mitään, mut jos oikeesti T ärähtää mulle niin suljen kyllä nopeesti suuni ja tiedän menneeni liian pitkälle ja tää on tapahtunut ehkä 3 kertaa kymmenen vuoden aikana.
    Isoista ja hiertävistä asioista meillä keskustellaan, koska niin päästään johonkin tulokseen, huutaminen on vaan huutamista.

    VastaaPoista
  5. Meillä raha-asiat menee niin, että on taloustili, johon molemmilta menee tilistä sama summa. Sillä maksetaan ruoka, kodinhoitojutut ja lahjat ym. talousmenot. Meillä on tuolle tilille molemmilla pankkikortti. Asuntolainaan menee molemmilta oma summansa (mies maksaa enemmän kuin minä) ja säästötilille (matkoja ja lomia varten) samaten. Molemmat saa saman verran kuussa rahaa omaan käyttöön.

    Mies tienaa enemmän mutta halusi, että molemmat saa tuon saman verran "omaa rahaa". Minä maksoin muutama vuosi sitten miehen kulutusluoton pois säästöilläni, joten eiköhän me olla tänä päivänä suht tasoissa. Meidän tuloero ei kuitenkaan ole aivan hirveän selkeä.

    VastaaPoista
  6. Pakko tuoda vähän eriävää kokemusta mukaan. Meillä on erityisesti alkuaikoina riidelty hyvinkin railakkaasti. Karrikoiden voisi sanoa, että ensimmäisinä muutamana vuotena riideltiin yksi pienempi riita kuukausittain ja sitten sellainen todellinen oksat-pois-riita kvartaaleittain. Kertaakaan ei silti heitetty pyyhettä kehään eikä pidetty mitään taukoja tms, vaan aina sovittiin asiat.

    Uskon että noiden riitojen ansiosta meistä on tullut me. Ja nykyään ei enää riidellä juuri ollenkaan. Toki itse lyhytpinnaisena joskus päsähdän ja joskus miehelläkin palaa pinna, mutta nykyään nämä on pikkujuttuja joista ei enää kunnon riitoja synnykään, pientä sanaharkkaa lähinnä. Hätkähdettiin itsekin vastikään, että mehän ei olle riidelty tosissamme (samaan malliin kuin alkuaikoina) kohta useampaan vuoteen! (Takana yhteisiä vuosia siis jo 7.)

    Kertaakaan ei olla kyllä silti rahasta riidelty.

    VastaaPoista
  7. Tosiaan ikävää tuo rahasta riiteleminen. Lapsuuden kodissa vanhemmat puhuivat rahasta aika paljon, koska isä oli yrittäjä ja raha oli oikeastaan aina tiukassa. Me pienet lapset kuultiin kaikki jutut luottohäiriöistä sedän sättimisiin, mutta kurjinta oli kuitenkin se alituinen tuskailu kun rahaa ei ole.

    Se jäi ikävänä asiana mieleen niin vahvasti, että olen halunnut tehdä kaikkeni että meillä miehen kanssa on "rauhalliset" raha-asiat: kaikki yhteiset menot kuten ruuat, kotihankinnat ja matkat maksetaan luottokortilla ja jaetaan puoliksi. Lainanlyhennyksestä mies maksaa vähän enemmän kuin minä koska sillä on parempi palkka - silloin kun oli toisin päin, maksutkin meni toisin päin. Loput rahat on kummankin omia.

    Vatsassa venyttelee pitkään toivottu lapsi, joten raha-asiat menevät kohta uuteen sopimusneuvotteluun. Tai miehen mielestä ei oikeastaan tarvitse neuvotella, hänellä on enemmän rahaa säästössä ja niillä voidaan kuulemma maksaa kaikki mitä tarvitaan. Jotenkin olen vaan niin tottunut taloudelliseen riippumattomuuteeni, että jonkinlaisen "tasaussopimuksen" taidan tarvita. Menetetyistä tuloista puolet miehen piikkiin?

    VastaaPoista
  8. Kuten Onnalla meillä on omat tilit + yhteinen tili. Se oli välttämätön jotta riidoilta vältyttäisiin. Miehellä on pari kallista harrastusta, joita en ihan aina ymmärrä, enkä varsinkaan halua rahoittaa, niinpä hän rahoittaa ne omalta tililtään. Ja minä taas haluan toisinaan upottaa useammankin euron krääsäkoruihin tai johonkin muuhun totaalisen turhaan enkä halua selitellä ostoksiani. Niinpä erilliset tilit + yhteinen taloistili toimii loistavasti. Palkoista menee prosenttiosuus yhteiselle tilille. Prosenttiosuuteen päädyttiin, koska miehen palkka on isompi ja toisaalta mun palkkasumma vaihtelee vuorotyön vuoksi usealla satasella.

    VastaaPoista
  9. Apua, töissä on ihan hullu kiire, mutta en pysty olemaan vilkuilematta tätä kesksutelua. Täällähän on hyvä meininki!

    lapseton, ensiksi onnittelut kaksosista, ihanaa! kaikkea tuplana. toivon todella, että kaikki menee nappiin loppuun asti. minua ihan jännittää tämä (vaikka me ei edes tunneta ü)

    ONIA, kameramaniaa on liikkeellä. Johtoja, linssejä ja kaikkia ihmeen pumppuja lojuu ympäriinsä. Eipä tosin kestä kauaakaan, kun ipana oppii seisomaan ja vetelemään arvotavaraa pöydältä alas - sitten ne viimeistään toivottavasti katoaa jonnekin kameralaukkujen uumeniin siistiin järjestykseen... Mäkään en muuten tiedä, osaako mun mies huutaa. Täytyykin tänään kysyä siltä, kun nähdään töiden jälkeen. Mä kyllä osaan huutaa, ja hän ei oikein pidä siitä. Esim. vaellusreissuilla jos joudutaan ylittämään joku aivan sikakylmä joki paljain jaloin, annan keuhkojen tyhjetä ihan huoletta. Hänestä sellainen riehuminen on jotenkin epäilyttävää ;)

    Onna, onko sullakin sellainen hungry-angry-syndrooma? Mulla nimittäin on. Heti kun tulee nälkä, palaa pinna. Jo joo, tuo kamerahifistely on ilmeisesti joku juttu. Mies saattaa istua kolme tuntia koneen ääressä putkeen vertailemassa linssejä ja kertoo sitten innoissaan, mitä eroa on 16mm-24mm linssillä 22mm-36mm linssiin verrattuna. Enää en tosin erehdy kysymään mitään kameroihin liittyvää, koska mä nukahdan heti luennon alussa pystyyn...

    Tea, tuo on ihan totta. Jos haluaa saada jonkun asian selvitettyä, neuvottelujen käyminen on riitelyä tehokkaampi väline.

    Äni, kiitos toisenlaisesta näkökulmasta! Parit hitsaantuu kiinni toisiinsa eri tavoilla. Ja kyllähän useamman vuoden aikana molemmat kasvaa ihmisinäkin niin paljon, että asioidentilat muuttuvat. Riitelyä voi olla aluksi jonkun verran, mutta myöhemmin ei ehkä ollenkaan - kuten teillä. Tai sitten käy toisin päin, eli aletaan keskari-iän ylittäneinä räpättää ja räjähdellä... :)

    Niina, jaan täysin kokemuksesi. Mäkin muistan niin monien omien vanhempieni riitojen tai mykkäkausien johtuneen nimenomaan rahasta. (Meilläkin oli joskus yrittäjyyttä perheessä. Ja sitten tuli lama, eikä enää ollutkaan....). Yritän koko ajan itse tehdä niin paljon töitä, että raha ei varmasti koskaan lopu kesken. En halua joutua laskemaan viimeisiä pennosia ja keräämään rahaa pankeista ja tuttavilta lainaan. Tämä varmaan osittain vaikuttaa myös siihen, että mulla on ollut lapsen saamisen jälkeen heti kova halu palata töihin. Taloudellinen riippumattomuus on tärkeä juttu. Raha ei tee onnelliseksi, jos sitä on omiin tarpeisiin. Mutta jos ei ole, niin kyllä se stressaa ja aiheuttaa huonoa mieltä.

    Unikas, minusta tuollainen yhteinen jaettu tili on hyvä idea. Asiat ovat selviä, eikä säännöistä tai omasta kulutuksesta tarvitse joka kerta erikseen keskustella. Meillä mä tienaan tällä hetkellä enemmän, joten maksan myös hieman isomman osan juoksevista kuluista ja huolehdin säästöjen kerryttämisestä.


    Tulipas asiaa. Nyt on jatkettava hetki töitä, kohta lisää avautumista :)

    VastaaPoista
  10. Meilläkään ei riidellä. Mä joskus itkukiukuttelen, jolloin mies lohduttaa. Jos miestä pännii, se menee lenkille. Olen melko varma, että mun mies ei osaa huutaa :D

    Rahasta ei olla koskaan riidelty. Mies ei osta kameroita, vaan kaikenmoista urheilusälää - viimeksi rullasukset. En keksi miten se olisi multa pois. Jos oikeasti olisi (siis vaikka rahat ei riittäis ruokaan), niin varmaan keskusteltaisiin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka tällä hetkellä itse tuon läjään varsin vähän. Toivottavasti jatkossa enemmän.

    Mutta meidän yläkerrassa riidellään!!! Uudet naapurit, lapseton noin nelikymppinen pariskunta. Ne riitelee, huutaen (lähinnä nainen, välillä mieskin), vähintään joka toinen päivä. Sellasta menoa, että jos meillä olis kerrankin samanlaista, niin juttu loppuis siihen. Äänistä päätellen väkivaltaa ei tapahdu (?), mutta jos heillä olisi lapsia, olisin kyllä jo tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Sinällään riidat tapahtuu ihmisten aikoihin, eli mua häiritsee lähinnä se, että en tarkalleen kuule MISTÄ ne riitelee. Mietityttää nimittäin kovasti, mistä vois keksiä huutamista päivästä toiseen??? Miksi ne just osti yhteisen asunnon, jos se on tommosta? Any ideas?

    Lapsettomalle onnittelut!

    VastaaPoista
  11. Me asuttiin suhteen kaksi ekaa vuotta ensin eri kaupungeissa ja myöhemmin eri maissa. Nähtiin harvoin ja silloin vähän liian intensiivisesti. Kumpikaan ei täyttänyt toisen toiveita ja kuvitelmia joita yksin oli vaalinut, joten riitoja tuli paljon. Silloin riideltiin myös rahasta, lähinnä siksi, että oltiin opiskelijoita ja minun oli vaikea ymmärtää, että miehen vanhemmat tukivat häntä taloudellisesti. Minä olin yksinhuoltaja-opiskelijaäidin lapsena tottunut venyttämään penniä ja nyt otti päähän, että toinen muka samassa tilanteessa oleva elikin paljon leveämmin kuin minä. Halusin laittaa menot puoliksi, mikä ei onnistunut kun itsellä oli vähemmän rahaa, ja sitten irvailin mammanpojalle. Olin tosi vittumainen akka. Mies taas ei käsittänyt minun laiskuuttani - miksi vapaapäivänä en ollut ensimmäisenä ryntäämässä tekemään jotain hyödyllistä. Hän kun oli saanut "ensin työ, sitten huvi" -kasvatuksen oikein viimeisen päälle. Oltiin mahdollisimman erilaisia. En tajua, miksi me ei erottu silloin - miehen mukaan seksin takia. ;)

    Mutta oikeesti, onneksi ei erottu. Kaikki tasaantui kun muutettiin yhteen. (Miksikähän ylipäänsä muutettiin?!) Kun meille tuli yhteinen talous, kaikki muuttui helpommaksi, vaikkei sitä yhteistä tiliä ollutkaan. Kaikki raha mitä jommalle kummalle tuli, olikin tavallaan yhteistä hyvää varten. Meillä minä olen se, jolla on kallis harrastus. Oon maksanut sen aina itse, mut toisaalta mies maksaa kaikki asumismenot. ;) Muutenkin ollaan muututtu tosi samanlaisiksi, tai ainakin ymmärretään toisiamme hyvin. Oon nälkäisenä ja väsyneenä edelleenkin tosi kamala, mut mies onneksi ymmärtää olla provosoitumatta (paitsi jos on itse väsynyt tai nälkäinen. :) ) No joo, meidän suhde on ehkä sellainen vaikeuksien kautta voittoon -tyyppinen. Nykyisin me ei riidellä enää juuri ollenkaan, ja meillä on paljon hauskempaa kuin ennen. Molempien ala on sellainen, että välillä tulee reissuja, ja niiden jälkeen kestää taas hetki, ennen kuin osataan olla yhdessä. Vauvan ja osittain myös sopimuksen takia noita reissuja ei nykyisin oo onneks usein.

    VastaaPoista
  12. Pitkään tarinaan vielä yksi lisäys. Tavaroita ei oo meilläkään koskaan heitelty. Paitsi minä heitin raskaana ollessani kerran kartan seinään, kun mies ei ollut vastannut puhelimeen. :D

    VastaaPoista
  13. Hauska aihe! Meillä riidellään kyllä säännöllisesti, mutta sen on lähinnä sellaista kähisemistä / kiukuttelua, ja minun puolelta tapahtuu helposti kun olen nälkäinen. Molemmille on siunaantunut jonkin verran tuota temperamenttia, mutta tuntuu, että suhde on tässä reilun 3 vuoden koko ajan tasoittunut siinä mielessä että "turhista suuttuminen" on vähentynyt. :)

    Se mistä me ei ikinä riidellä, on raha. Yritettiin tuota yhteistä kulutilihommaa, mutta nyt kun mentiin naimisiin, pistettiin kaikki yhteen ja se tuntuu niin paljon helpommalta kun ollaan muutenkin kuluttamisesta ja säästämisestä aika lailla samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  14. Meilläkään ei juuri riidellä - tuolla miehellä on rautaiset hermot. Ottaa meikäläisen hermoilut käsittämättömän tyynesti. Mutta enpä minäkään varsinaisesti riitaa haasta. Rahastakaan ei ole tarvinnut riidella kun eletään aika pienesti ja molemmilla on yhteisen tilin lisäksi omat tilit. Vaikka käteistä ei ovista ja ikkunoista tulekaan, se on riittänyt arjen pyörittämiseen ja joskus johonkin pieneen kivaan. Rahariitatilanne voisi toki olla toinen jos elettäisiin toimeentulon rajamailla.

    Lapseton: onnea ihan valtavasti! Meillä on puolitoistavuotiaat kaksospojat ja vaikka vauhtia riittää, on tää vaan hienoa! Välillä on riittämätön olo, hermot, kädet ja aika loppuu toisinaan kesken mutta on silti ihan mahtavaa kun molemmat kiipeää syliin yhtä aikaa. :) En ultran jälkeen itse varsinaisesti riemuinnut "tuplapotista" vaikka raskaus kovin toivottu olikin; itkin kolme päivää putkeen kun olin varma ettei me ikinä tulla selviämään kahden vauvan kanssa. Miehen tuuletukset kaksosuutisen johdosta osui kuitenkin enemmän oikeaan kuin mun synkistelyt.

    VastaaPoista
  15. Harvemmin me nykyään enään riidellään. Suhteen toinen vuosi oli aika haastava- riideltiin paljon. Jos nykyään niin käy että riita saadaan aikaseksi, mies lähtee ulos ennen kuin sanoo rumasti ja minä teen jotain oheistoimintaa välttääkseni riitelyn (esim. tiskaaminen, tavaroiden siirtely, pyykin laittaminen). Eli aika kilttiä riitelyä :D

    Oon kyllä kevään jälkeen tiuskinu ja ollu puhumatta jonkin verran, mutta laitan ne hormoonien syyksi! Beben hoitaminen välillä stressaa ja kiristää, mutta saadaan tilanne paremmaksi puhumalla ja toisiamme auttamalla.

    Molemmilla on aina ollu omat rahat. Ollaan jaettu maksut suunnilleen tasan: mies hoitaa yleiset kulut, minä maksan asumisen. Tähän asti meidän mastenplan on toiminu mainiosti.

    VastaaPoista
  16. Raha-asioista riiteleminen on toivotonta, siksi me ei sitä enää harrasteta. Meillä on suht samat tulot ja yhteiset rahat, mutta kummallakin on omat tilit pankkikortteineen. Ei olla koskaan ajateltukaan liittävämme niitä samaan tiliin, koska kummallakin on ne lapsuudesta asti tutut tilinumerot. Hyvin on mennyt jo vuosikausia näin.

    Kalliimmista ostoksista neuvotellaan, mutta koska ne yleensä tulevat molempien käyttöön (kamera, rinkka, teltta etc.), kinataan korkeintaan merkistä ja mallista.

    VastaaPoista
  17. Kiitos onnitteluista ja Viv, kiitos omien kokemusten jakamisesta.

    Meillä on suhteellisen pitkä lapsettomuustaistelu takana ivf-hoitoineen kaikkineen, joten tämä on pelottavaa kaikin tavoin. Useamman epäonnistuneen hoidon jälkeen olimme jo alkaneet asennoitua siihen, että olemme kaksin tästä iäisyyteen ja kulutamme aikamme ja rahamme matkusteluun ja muuhun luksukseen. Suunnitelmat muuttuivat siis täysin :) Pelottaa ja jännittää. En ole koskaan ollut perinteinen äiti-tyyppi enkä ole edes erityisemmin pitänyt lapsista. Niitä on korkeintaan ollut kiva katsella kauempaa - jos ne ei huuda...

    VastaaPoista
  18. Kahdessa kulttuurissa11/10/2010 1:00 ip.

    Meillä on miehen kanssa yhteinen taloustili, jonne laitetaan ruokaa, yhtiövastiketta ym. menoja varten tietty summa rahaa kuukaudessa. Sieltä maksetaan siis kaikki peruselämiseen kuuluvat menot, lahjat jne. Sitten on yhteinen säästötili, jonne säästetään esim. matkaa varten tai pidetään rahaa jemmassa, jos vaikka pesukone hajoaa. Sitten molemmilla on vielä omat tilit, mulla vielä jopa oma säästötili. Toimii meillä. Ennen kuin tähän päädyttiin, meillä oli se periaatteena maksetaan vuorotellen. Se ei toiminut ollenkaan.

    Joku ihmettelee tätä järjestelyä (kun kerran naimisissa ollaan), mutta käytännössä ollaan kyllä molemmat sitä mieltä, että talous on yhteinen, näistä järjestelyistä huolimatta. Jos vaikka minä jäisin kotiin lasten kanssa, niin mies luonnollisesti elättäisi perhettä, koska olisi se isompi tuloinen. Tai minä elätän, jos mies jää kotiin.

    Eräs ystäväni, joka on naimisissa, kertoi, että heillä on täysin omat taloutensa. Ei mitään yhteisiä tilejä tms. Jos vaikka kaverini ostaa kaupasta ruokaa, maksaa mies puolet hänen tililleen heti ja toisinpäin. Kertoo olevansa hyvin tyytyväinen järjestelyyn.

    Rahasta ei meillä siis riidellä. Muutoin kyllä aina joskus leimahtaa :D Tulisieluisia kun ollaan molemmat.

    VastaaPoista
  19. Meillä ei riidellä rahasta, ja ennen viime kesää ei riidelty muustakaan. Nyt riidellään ajasta, kun lapsen kanssa kävi just niin kuin mä en olisi halunnut - olen sen kanssa arjen kahdestaan ja mies painaa kahta duunia. Silloin kun se on kotona, minäkin haluan huomiota eikä vain lapsenhoitopalveluita. Vuorokaudessa ei kerta kaikkiaan ole nyt tarpeeksi tunteja. Lapsi on onneksi helppo ja tämä järjestely voimassa vain vuoden loppuun, pitää koittaa olla tulematta hulluksi. Helmikuussa menen jo itse töihin, jes!

    Rahan käytön suhteen olemme tosi erilaisia, joten meillä olisi kyllä hyvät mahikset rahariitoihin. Mä olen säästäväinen ja järjestelmällinen, miehelläni taas on ihan pohjaton reikä lompakossa. Yhteistä kulutiliä ei ole, mutta lyhennyksiin laitetaan saman verran rahaa. Mä maksan käytännössä kaikki talouskulut, sähkö, vesi, öljy, vakuutukset menee sen mukaan kummalla on rahaa. Kulkupelien kulut maksaa mies. Meille ei tule kameroita, mutta kaikenlaisia koneita on autotalli ja kellari täynnä! Jos ei mitään muuta elantoa keksitä, niin perustetaan konevuokraamo ;) Muutenkin suhtautuminen rahaan on aivan eri maailmasta, mulla rahaa säästyy vaikka olis mitä meneillään, mies aina haaveilee jostain uudesta pööpöttimestä ja tekee hyviä säästösuunnitelmia, jotka ei koskaan toteudu. Mutta jos se pööpötin on saatava, niin sitten niistetään kaikki tilit tyhjiksi ja hankitaan se. Sama se mulle. Lisäksi mieheni on sitä mieltä, että mä olen palkkakuopassa ja juuri sellainen akateeminen matalapalkkainen - omasta mielestäni mulla on tosi hyvä liksa :D Välillä tuntuu että mä olen vähän höynäytettävissä, mutta ei kai se haittaa jos on onnellinen?

    Lapsettomalle ihan järjettömän suuret onnittelut! On se jännä, miten oman lapsen myötä toisten lapsiuutisiin on alkanut suhtautua tosi positiivisesti, ennen sitä vain suri että nyt sekin kaveri katoaa vaippamaahan eikä sen suusta tule viiteen vuoteen järjen sanaa. Nyt oikein odotan, tuleeko lähipiiriin lapsia :)

    VastaaPoista
  20. Riidelläänkö meillä vai ei, riippuu siitä miten riitely määritellään. Joskus palaa pinna tai ollaan eri mieltä asioista, mutta tavaroita ei lennä, eikä meillä yleensä huudeta. En muista että olisimme koskaan riidelleet rahasta, mutta meillä onkin molemmilla säännölliset tulot, eikä lapsia. Meillä on kummallakin on omat rahat ja omat tilit, mutta yhteiset kulut tasataan kuun lopussa. Jonkun aikaa olemme tosin myös eläneet yhteisillä rahoilla, mutta minusta on kuitenkin selkeämpi tämä nykyinen systeemi.

    Luulen että on helppo sanoa ettei rahasta tarvitse riidellä, niin kauan kuin rahaa on riittävästi. Voin hyvin kuvitella, että jos rahaa on niukasti, niin se stressaa ja aiheuttaa riitoja.

    Jos meillä olisi lapsia ja jäisin kotiin lapsia hoitamaan tms, silloin kyllä pitäisi tilannetta katsoa uudestaan. Minusta on tärkeää olla tarkkana raha-asioissa esim. avioeron varalta (tiedän, tosi romanttista...). Avioehtoa meillä ei kuitenkaan ole.

    VastaaPoista
  21. Peikko, tuo on varmaan ainakin osittain totta, että rahasta ei tarvitse riidellä silloin kun sitä on. Toisaalta on se myös pitkälti asennekysymys ja riippuu myös siitä, mihin vertaa. Koko lapsuuden ja nuoruuden köyhäilyn jälkeen ainakin mun elämä tuntuu ihan luksukselta, vaikka minä olen opiskelija ja mies vanhempainvapaalla. Eletään niin, että arki on luksusta ja sit jos rahat välillä loppuu, niin köyhäillään hetki - muita isoja menoja kuin vuokra meillä ei ole. Meidän rahariidat loppui kokonaan, kun minä opin relaamaan. Tosin se on helppoa, kun meidän avioerossa minä voitan reilusti. ;)

    VastaaPoista
  22. Mielettömän hyvä aihe! Meillä ensi kesänä kasassa 10 vuotta ja riitelyksi ei voi oikeastaan sanoa mitään tiukoista keskusteluistamme. Jos täällä joku riitelee, se olen minä. Ja tunnistan tarpeen myllyttää aina jo etukäteen.

    3 tilin systeemi toimii meillä loistavasti ja taas jos pitäisi miettiä että mistä rahaan liittyvät riidat voisivat johtua, tulisi katse kääntää minuun. Minä olen meistä se vaikea: en osaa ottaa vastaan lahjoja tai rahaa, natkutan joskus vähän siitä sun tästä.

    Mun mies ei selvästikään arvosta riitoja ja onkin rauhottanut mua melkoisesti. Ei sitä ilmaa oikeasti tarvitse pilata. Sen voi pitää raikkaana ja tuuletettuna jokapäiväisillä keskusteluilla.

    VastaaPoista
  23. tata, hyvä kysymys. Ehkä ne ajatteli yhteisen asunnon pelastavan parisuhteen (let's get married to save this relationship, let's have a kid to save this marriage jne.).

    Verona, joo mä olen kanssa nälkäisenä ärtyvää sorttia...

    viv, joo raha-asiat varmasti aiheuttaisi enemmän keskustelua ja harmiakin, jos raha olisi koko ajan tiukalla, ja varsinkin jos toinen siinä tilanteessa tekisi jonkun harkitsemattoman ostoksen...

    Heidi, kuulostaa hyvältä! Mies käskee mut kans yleensä lenkille tai punttisalille, jos alan ärjyä vähästä. Mulla ei yleensä mene "isoihin asioihin hermot", mutta auta jos vaikka avaimet tipataa housujen taskusta lattialle ja joudun kyykistymään ja lyön pääni ovenkahvaan tms... siinä käy Normandian maihinnousu lähellä :)

    takussa, joo meillä on kans noin. molemmilla omat tilit ja sinne omat kortit. ja välillä toinen siirtää rahaa toisen tilille, jos pitää yhdellä kortilla hankkia jotain isompaa. (kävin eilen katsomassa itselleni uutta tietokonetta, haluaisin sekä iMacin että iPadin. ei mitään järkeä. mun kannattaisi varmaan leikata visa-kortti halki)

    lapseton, tuttu kuvio, hihii - mutta jotenkin siihen huutoon tottuu. tosin välillä kyllä vieläkin pitelen itseäni korvista jos ipana oikein karjuu. sain osakseni taannoin hymähteleviä katseita, kun kävelin puistossa huutava lapsi rattaissa ja omat kädet korvilla :D

    Kahdessa kulttuurissa, tuo ystäväsi systeemi vaatii järjestelmällisyyttä, mutta toimii varmasti hyvin, kun sen ottaa tavaksi. mä olen juuri suunnitellut, että pitäisiköhän sitä alkaa kerätä kuitit aivan kaikista ostoksista, joita tekee seuraavan kuukauden aikana. näin pysyisi edes vähän kartalla, miten paljon rahaa oikeasti menee mihinkin. mutta kun en mä jaksa niitä ruokakaupan kuitteja lajitella... mutta mainiota, jos jotkut pystyy siihen!


    etl, tsemppiä vuoden viimeisiin kuukausiin. mä olin itse enemmän hermoraunio kun olin kotona. nyt menee paljon kivemmin, kun käyn päivällä töissä... ja hei, jos perustat josku sen työkonekaupan, me kameralesket voitaisiin avata kamerakauppa siihen viereen :D

    Peikko, allekirjoitan täysin; oma taloudellinen riippumattomuus on tärkeä juttu. ja jos vaikka asunto on kokonaan toisen nimillä, kannattaa kerätä kaikki omista rahoista maksetuista menoista kuitit talteen, että voi tarvittaessa todistaa, että minäkin olen osuuteni elämisestä maksanut. vaikka sitä eroa ei todennäköisesti tulisikaan, kannattaa silti olla oma selusta pedattuna. (ja senkin olen oppinut, että koskaan ei ikinä eikä missään tilanteessa saa taata kenenkään lainaa tai kiinnittää taloaan jonkun epelin bisnesideoita varten)

    Elina, hyvä pointti. Ja hieman tähän liittyen Talouselämä-lehdessä oli tosi hyvä juttu joku aika sitten siitä, miten ne, kenellä ei ole isoja tuloja, yrittävät pitää yllä samaa elintasoa kuin he, joilla on korkeat tulot. ja arvatkaapa vaan, kuka tämän kiihkeiden markkinointiheppujen luoman halun ratkaisee? pikavippiyhtiöt...

    k1su, vau, 10 vuotta! Se on pitkä aika se, onnea :)

    VastaaPoista
  24. Kiitos. Insinööri vaatii joskus pitkän lämmittelyajan. :)

    VastaaPoista
  25. Aiemmin riideltiin enempikin rahasta, nykyään toisinaan. Miehellä on nykyään huomattavasti isommat tulot, mutta silti maksamme yhteiset menot puoleksi. Omat tilit kummallakin plus yhteinen tili josta menee asuntolaina ym yhteiset kulut ja sinne laitetaan kumpikin sama summa kuussa. Jopa ruokakauppaan on tili, joten nekin menot saadaan helposti puolitettua.

    Ihan vasta paloi pinna, kun mies osti uuden jumalattoman kalliin puhelimen. Miksi, sitä en tiedä, entinen oli hyvä ja toimiva. Tympäisi siksi, kun omat rahat ovat olleet todella tiukassa ja toisella on varaa polttaa satoja euroja johonkin mun nähdäkseni täysin turhaan asiaan. Vaikka omilla rahoillaan saakin tehdä mitä vain. Eli riitaa tulee silloin kun rahasta on puute.

    Prosenttiosuus tuloista yhteisiin menoihin ois kyllä loistava idea.

    VastaaPoista
  26. Enpa ole tainnut koskaan ennen kommentoida, vaikka olen lukenut blogia jo pitkaan. Nyt oli pakko :)

    Vau - taalla on harmoonista porukkaa. Meilla todellakin riidellaan ja riidellaan myoskin rahasta. Useimmiten riidat tulevat pienista asioista (esim. erilaisesta siisteyskasityksesta), mutta niihin saattaa kumuloitua lopulta aika paljon alkuperaisen riidan ulkopuolelta olevaa huttua... Rahariidat ovat meilla vahan erilaisia, mina nimittain olen toissa ja mies kotona (ilman mitaan tuloja), joten mina luonnollisesti maksan kaikki menot. Olen koittanut relata vuosien varrella, mutta yha valilla saatan kuulostaa liian hammastyneelta, kun mies ilmoittaa jostain uudesta tarpeesta (etenkin jos se mun mielestani on taysin turha) tai siita, etta rahaa on kulunut x summa ruokaostoksiin tai muihin tarpeellisiin. Koska "minun armoillani oleminen" oli liian raskasta ja aiheutti todella suuria riitoja, tilanne on nyt ratkaistu niin, etta mies hallinnoi takalaista pankkitiliamme, vaikka se onkin minun nimissani ja mina taasen hallitsen SUomen tileja, joilta maksetaan isommat menot. Kuulostaa ehka oudolta, mutta nain homma toimii eika riitoja tule enaa niin usein.

    VastaaPoista
  27. Sydänjää, ymmärrän tuon puhelinärtymyksen täysin... Mä en ole itse puhelimien perään, en tajua mitä järkeä on ostaa joku 400 euroa maksava puhelin, kun 50 euron luurillakin voi soittaa, laittaa viestejä ja laittaa herätyksen. Läppäri on kuitenkin koko ajan matkassa, eikä meilejä nyt ihan joka hetki ihan oikeasti ole pakko lukea :)

    Mutta toisaalta, monet käyttää kirjastoja. Mäkin välillä, mutta haluan aina ostaa kaikki hyvät kirjat. Ja niitä on paljon. Satoja kiloja. En edes halua miettiä, miten paljon rahaa olen laittanut paperiin ja musteeseen. Kohta ne saa kuitenkin kaikki iPadiin.

    Emppa, tuo nykyinen järjestely kuulostaa hyvältä; oma tyyli omaan finanssivalvontaan löytyy ajan myötä. Ja hienoa, jos raha- tai kulutusasioista vääntö on vähentynyt sen myötä :)

    Muuten, tuli mieleeni raha-asiosita. Yksi tuttavani on perustanut firman, jonka avulla voi seurata omaa rahankäyttöään, tehdä budjetteja ja katsoa miten varallisuus kehittyy tai velat kasvavat. Jos täällä on joku excel-hiiri, joka pistää kaikki kuukausimenot muistiin, niin tämä vois olla hyvä työkalu: www.balancion.com

    VastaaPoista
  28. [...] aika synkistä aiheista. Syyttäkää marraskuuta… Hautajaisten, pedo-mainosten ja rahariitojen lomassa voisi kai hengittää välillä vähän [...]

    VastaaPoista
  29. Miäkin aukaisen suuni vasta nyt vaikka blogia olen seuraillut jo jonkin aikaa..

    Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta, vaikka sitä ei koko suhteen aikana ole ollut juuri yhtään. Kun muutetiin yhteen ja mentiin naimisiin (joo, yhtä aikaa) avattiin myös yhteinen tili, jonne ohjautuvat kummankin tuet (=tulot), omat satunnaiset palkkani ja josta maksetaan aivan kaikki menot. Jos ylimääräistä jää, se laitetaan yhteiselle säästötilille, josta käytetään rahaa jos jompikumpi tarvitsee jotain tai halutaan hemmotella toisiamme. Kun miehen tuet nousivat jossain vaiheessa, juhlistettiin asiaa ostamalla yhteistuumin ruokakaupasta kerrankin herkkuja :D Ehkä varattomanakaan ei ole tarvetta riidellä, kun kumpikin on yhtä mieltä etusijalle menevistä asioista ja kaikesta neuvotellaan.

    Siivous taitaa olla ainoa aihe, joka meillä on usein tapetilla, mutta ei siitäkään siinä mielessä riidellä että tavaroita lentelisi tai huutoa kuuluisi. Mies on yllättäen supersiisti ja itse taas olen hieman, noh, vähemmän siisti, joten siitä saadaan kyllä astetta painavampaa keskustelua aikaiseksi.

    Suhteen ensimmäinen vuosi sen ihastumisvaiheen jälkeen kului pitkän välimatkan takia lähinnä riidellessä ja myös yhteen muutettaessa oli aluksi riitoja, kunnes opittiin tuntemaan toistemme käytännön tapoja paremmin ja hiouduttiin muutenkin yhteen :) Nykyään muusta kuin siivouksesta ei juuri riidelläkään.

    VastaaPoista
  30. Isithtrade, kiitos kommentista! Tuollainen yhteinen säästötili on varmasti hyvä ratkaisu. Me ollaan toistaiseksi hoidettu säästäminen siten, että minä säästän ylimääräisistä erilliselle tilille (rahastoon) ja mies maksaa asuntolainaa enemmän kuin kuukausilyhennys velvoittaa, jos mahdollista. (Islannissa asuntolainat on kytketty inflaatioon, eli lainasumma nousee inflaation vauhdilla, joten laina on hyvä maksaa nopeasti pois, jos se mitenkään on mahdollista.).

    Miten musta tuntuu, että tätä blogia lukee yllättävän moni sellainen mimmi, jonka mies on siisti, mutta itse on hieman suurpiirteisempi, hihi :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?