Oma lapsi joulukortissa

Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut marsua isommat on laitettu istumaan olohuoneen sohvalle tonttulakki päässä.

Okei. Vauva joulukortissa on ehkä hyvä idea lapsenlapsesta pehmenneille isovanhemmille. Mutta että entisille kollegoille, lapsettomuudesta kärsiville ystäville tai kaukaisille sukulaisille? (Siis niille, joita muistetaan kerran vuodessa joulukortilla.) Sain kerran joulukortin ala-asteaikaiselta kaveriltani, jonka kanssa ei oltu pidetty yhteyttä yli 15 vuoteen. Joulukortissa naureskelivat kuolaavat Kamilla ja Otto. Meni jonkun aikaa tajuta, keneltä kortti on.

 

*Kirjatärppi*

Viime viikon loppuillat ovat kuluneet Pulkkisen Totta-kirjan parissa. Mieheni myhäili monena iltana, kun näki minut lukemassa keskittyneen oloisena kirjaa sängyssä. Torstai-iltana hän kysyi, kuinka pitkä kirja on. Vähän yli 300 sivua, vastasin.

Kulta, hän sanoi ja pidätteli nauruaan. Miten suihinotosta voi kirjoittaa ilman kuvia yli 300 sivun verran? No niin. Opin taas uutta islannin kielestä. "Totta" on verbi ja tarkoittaa suihinottoa. Olen näyttänyt kirjaa lukiessani varsin keskittyneeltä; hän ei  kuulemma ole malttanut odottaa, että saisin kirjan loppuun :D
Pulkkisen uutuus kannattaa jättää näkyvälle paikalle makuuhuoneeseen.

 

Sitten itse kirja. Pidin kirjasta paljon. Mutta pidin Rajasta enemmän. Mieltymykseni johtuu mitä luultavimmin siitä, että Rajassa tapahtui ulkoisesti enemmän, vaikka aikatasoja olikin vain yksi. Eri aikaulottuvuuksissa seikkaileva Totta kuvasi enemmän sisäistä maailmaa, muistojen ja aikomusten välistä seurustelua. (Tästä eteenpäin seuraa hieman "juoni"paljastuksia.)  Päähenkilö Eevan tarinan vireessä oli jotain tuttua. Jotenkin minulle tuli siitä mieleen Minna Canthin naishahmo: viaton nuori palvelustyttö, jota miehet kohtelevat kaltoin, yksi jättää, toinen vie naisen säästöt ja lopussa kuollaan keuhkotautiin. Tai hukuttaudutaan järveen. Upeasti kirjoitettu Eeva paisui isommaksi ja moniulotteisemmaksi kuin esim. yksikään paljon pitämäni Raja-kirjan henkilöistä. Totta on yksi mukavimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista, mutta ei se ihan täysillä kolahtanut. Sanotaan 8+.

 

 

 

Tunnisteet: ,