Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut m...

Oma lapsi joulukortissa

21.11.10 Satu Kommentteja: 20

Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut marsua isommat on laitettu istumaan olohuoneen sohvalle tonttulakki päässä.

Okei. Vauva joulukortissa on ehkä hyvä idea lapsenlapsesta pehmenneille isovanhemmille. Mutta että entisille kollegoille, lapsettomuudesta kärsiville ystäville tai kaukaisille sukulaisille? (Siis niille, joita muistetaan kerran vuodessa joulukortilla.) Sain kerran joulukortin ala-asteaikaiselta kaveriltani, jonka kanssa ei oltu pidetty yhteyttä yli 15 vuoteen. Joulukortissa naureskelivat kuolaavat Kamilla ja Otto. Meni jonkun aikaa tajuta, keneltä kortti on.

 

*Kirjatärppi*

Viime viikon loppuillat ovat kuluneet Pulkkisen Totta-kirjan parissa. Mieheni myhäili monena iltana, kun näki minut lukemassa keskittyneen oloisena kirjaa sängyssä. Torstai-iltana hän kysyi, kuinka pitkä kirja on. Vähän yli 300 sivua, vastasin.

Kulta, hän sanoi ja pidätteli nauruaan. Miten suihinotosta voi kirjoittaa ilman kuvia yli 300 sivun verran? No niin. Opin taas uutta islannin kielestä. "Totta" on verbi ja tarkoittaa suihinottoa. Olen näyttänyt kirjaa lukiessani varsin keskittyneeltä; hän ei  kuulemma ole malttanut odottaa, että saisin kirjan loppuun :D
Pulkkisen uutuus kannattaa jättää näkyvälle paikalle makuuhuoneeseen.

 

Sitten itse kirja. Pidin kirjasta paljon. Mutta pidin Rajasta enemmän. Mieltymykseni johtuu mitä luultavimmin siitä, että Rajassa tapahtui ulkoisesti enemmän, vaikka aikatasoja olikin vain yksi. Eri aikaulottuvuuksissa seikkaileva Totta kuvasi enemmän sisäistä maailmaa, muistojen ja aikomusten välistä seurustelua. (Tästä eteenpäin seuraa hieman "juoni"paljastuksia.)  Päähenkilö Eevan tarinan vireessä oli jotain tuttua. Jotenkin minulle tuli siitä mieleen Minna Canthin naishahmo: viaton nuori palvelustyttö, jota miehet kohtelevat kaltoin, yksi jättää, toinen vie naisen säästöt ja lopussa kuollaan keuhkotautiin. Tai hukuttaudutaan järveen. Upeasti kirjoitettu Eeva paisui isommaksi ja moniulotteisemmaksi kuin esim. yksikään paljon pitämäni Raja-kirjan henkilöistä. Totta on yksi mukavimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista, mutta ei se ihan täysillä kolahtanut. Sanotaan 8+.

 

 

 

20 kommenttia:

  1. :D

    Kävin pikavisiitillä Suomessa (yksin!) ja ostin tuon saman kirjan eilen. Luin koko matkan kotiin ja vähän illallakin, ja nyt olen loppusuoralla. Tykkään. Aika jännää, että mullakin on fiilis että Raja oli parempi, enkä kuitenkaan muista YHTÄÄN mitä siinä tapahtui. Toisaalta yllätyin tätä kirjaa lukiessakin uudestaan ja uudestaan siitä, miten hyvin kirjailija osaa kuvata tuntemuksia, joita ei välttämättä ole ikinä itse kokenut. Kirja ja kerronta on paikoitellen tosi hyviä, mutta pari kertaa on tehnyt mieli kääntää useampi sivu eteenpäin. Humahdan aina liikaa hyvien kirjojen maailmaan, ja oikea elämä tökkii. Eilen illalla kun tulin kotiin ajattelin, että ihanaa nähdä perhe taas ja oon ikuisesti ja aina seesteinen äiti ja vaimo, ja nyt en voinut lähteä vauvauintiin kun oon liian pahalla tuulella. :D

    Minäkään en oo ikinä ymmärtänyt toisten intoa laittaa lastensa kuvia joulukortteihin. Vaikka nyt onkin oma vauva (maailman ihanin!), mulla on se käsitys, että lapset on söpöjä vaan vanhempiensa ja ehkä parin muun läheisen mielestä. Vaik tietysti meidän vauva ois ihanin kaikkien mielestä... Sori vaan sukulaiset ja tuttavat, meidän joulukortissa ei vauvaa näy. Eikä koiraakaan.

    VastaaPoista
  2. Hyvä joulukortti on sellainen, jossa on hieno kuva. On kuva sitten omista muksuista, eläimistä tai vaikka talvinen mökki- tai maisemakuva. Rumia korttejakin on kaikista aiheista. Itse sain viime vuonna usemman, joissa kaverit poseerasivat jouluisasti itse, olivat pääosin hienoja ja pääosassa ei siis ollut lapsia. Jotenkin kiva saada persoonallisempi kortti, joka jollain tavalla liittyy lähettäjään, kuin joku tusinakortti. Tosin onhan kauniita taidejoulukortteja ja hyväntekeväisyyskorttejakin paljon. Eihän kaikille tarvitse lähettää samanlaista - eikö huomaavainen kortinlähettäjä valitse kortin vastaanottajan mukaan?

    Meiltä lähtee lapsi+koira -kortit. Tosin menevät lähinnä sukulaisille. En ole moneen vuoteen lähettänyt yhtäkään korttia, vaan joulutervehdykset ovat menneet sähköisesti. Nyt tuntuu, että sukulaiset odottavat kuvaa lapsesta. No, ehkä on nolo idea, mutta eipä ole eka kerta meikäläiseltä :) Varon lähettämästä niille, jotka taatusti dissaavat. Huomattavasti enemmän karsastaisin lähettää niitä enkelikortteja, joita myös tipahtelee joka vuosi useammin kappalein - vaikka toisille taas joulussa on kyse juuri siitä teemasta. Meille enemmän pakanallisesta perhejuhlasta.

    VastaaPoista
  3. Olipa huvittavaa lukea tuosta miehesi myhäilystä. :D Malttoi kuitenkin olla heti kommentoimatta kirjan nimeä, heh.

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä noi lapsijoulukortit ei oo siitä huonoimmasta päästä. Kyllä ne ainakin ne Tiimarista ostetut ("10korttia kympillä") kortit voittaa :)

    VastaaPoista
  5. Minua eivät lapset joulukorteissa häiritse, mutta olen kyllä useasti miettinyt itsekseni naureskellen, että pitäisikö ottaa joulukorttiin itsestään kuva makoilemassa puolialasti tonttulakki päässä lampaantaljalla :)

    VastaaPoista
  6. Taisin unohtaa mainita tuossa alussa, että me emme koskaan lähetä joulukortteja :)) Emme aio edes tänä vuonna; kehystetty kuva annetaan lahjaksi mummoille, mutta kortteja ei nyt jaksa alkaa vääntää...

    Mutta jos on valittava jeesuskortti tai oma vauva, niin kyllä se olisi tietysti nääpiö. Mutta vain läheisimmille sukulaisille; ei 100 ihmisen massalähetystä.

    Elina, minunkin teki mieli välillä "harppoa", kun tuntui että nyt haluan tietää, mitä tässä nyt seuraavaksi niin kuin tapahtuu. Tsemppiä "vitutukseen", kyllä se siitä. Lue vähän lisää ü

    tata, kyllä kuolaava vauva jeesuksen päihittää!

    tomomi, joo sitä minäkin ihmettelin, hehe. nyt meillä tietysti näytetään tätä kirjaa kaikille kylässä käyville islantilaisille. näkisittepä niiden ilmeet... no, olishan se kieltämättä aika hauskaa, että joku lukisi islanninkielistä vakavaa proosaa, jonka kannessa lukisi tikkukirjaimilla Suihinotto. :D

    Eleonoora, no onhan se persoonallisempi tietysti...

    VastaaPoista
  7. Xaxa, pitäisi, ehdottomasti! Ja sitten lähettäisit kortin tietysti kaikille mahdollisille tutuille ja sukulaisille. Saisivat ihmiset vähän puheenaiheita tätä "seesteistä joulutunnelmaa" piristämään.

    VastaaPoista
  8. Lähetin yhtenä jouluna joulukortit lapseni kuvalla. Sitten minusta tuli sekundäärisesti lapseton. En enää koskaan tee moista virhettä, jatkossa askartelen kortit itse, tai postitan niitä tusinakortteja, mutta en halua onnistua pahoittamaan joulukorttien saajan mieltä.

    VastaaPoista
  9. Tahattomasti lapsettomista ystävistä pääsee hyvinkin nopeasti eroon lähettämällä sen vauva tonttulakissa -kortin. Se on kuin saisi avokämmenellä korville ja se joulumieli meni sitten siinä. Omasta kokemuksestani pidän sitä todella mauttomana vetona etenkin sellaisilta ihmisiltä, jotka tietävät toisten lapsettomuudesta. Että hähähää, eipä oo teidän sohvalla tällaista tänäkään jouluna.

    Lähettäkää mielummin niitä rumia Tiimari-kortteja, jooko?

    VastaaPoista
  10. Katriina, anteeksi minun todella tyhmä kysymys, mutta mitä tarkoittaa sekundäärisesti lapseton? En ole törmännyt tähän termiin ennen...

    takussa, ymmärrän todella hyvin. siksi omien lasten kuvien lähettely massapostina on minustakin vähän arveluttavaa. tökeröksi (siis anteeksi sadistimaiseksi) se menee silloin, jos vauvakortti lähetetään jollekin, jonka lähettäjä tietää kärsivän lapsettomuudesta tai menettäneen lapsensa.

    VastaaPoista
  11. Hei, kai te olette kuulleet sikiöjoulukortista? Että niinku söpösti askarrellaan sille mustavalkoiselle ultrakuvalle pahvista tonttulakki ja koko suku ja ystävät on automaattisesti että awww! Multa menis imho varmaan ruokahalu vähintään, ultrakuvat on muutenkin aika hämmentäviä siinä luurankomaisuudessaan, saati sit joulukortissa!

    VastaaPoista
  12. Tuo sikiöjoulukortti kuulostaa melko....brutaalilta.
    Me laitettiin vuosi sitten tiimarikortit ja lähettäjiksi merkittiin meidän lisäksi kevätvauva.

    Totta-kirjaa toivoskelen joululahjaksi, Raja-kirja oli loistava. Voi vaan kuvitella millaiset paineet on ollut hioa uutta kirjaa, kun esikoiskirja voitti heti Finlandian.

    VastaaPoista
  13. Lupiini, voi. Tuo on jo mauttomuuden huippu... Siis valokuva SIELTÄ joulukorttiin, oh my.

    st, Raja ei kai voittanut Finlandiaa? Tosin jonkun muun pokaalin se kyllä pokkasi. Siis en nyt mene vannomaan, tässä on muisti vähän pätkinyt viime aikoina - perhanan unenpuute. Tänäänkin aamulle herättiin jo viideltä...

    VastaaPoista
  14. Ei voittanut Raja Finlandiaa.

    Mites - onko isomman lapsen itse askartelema kortti myös arvelluttavaa kastia?

    VastaaPoista
  15. No minkäs se voitti? Eikö se voittanu jonkun? Oliko se edes ehdokkaana? Vai miten niin vahvasti liitän Rajan Finlandia-palkintoon? Unta oon nähny?

    ..No ei näköjään voittanut, piti ihan etsiä wikipediasta.

    VastaaPoista
  16. st, se oli ehdokkaana Hesarin esikoiskirjapalkintoon ilmestymisvuonna (kävin lunttaamassa wikipediasta minäkin)

    tata, ei minun mielestä ainakaan. esimerkiksi itse tehdyt synttärikortit on ihan parhaita. itse en pidä siitä, että lasten kuvien kuorruttamia kortteja lähetellään massapostituksena koko maailmalle, mutta perheen yhdessä tekemät kortit ovat eri juttu. me tehtiin viime vuonna kynttilöitä suvulle lahjaksi, osui ja upposi - niistä puhutaan vieläkin :)

    VastaaPoista
  17. Meillä kävi islantilaisia vieraita ja oli ihan pakko esitellä suomalaista kaunokirjallisuutta heille. Ihan hyvin toimi tuo Totta -kirja keskustelunaloituksena. :)

    VastaaPoista
  18. Hyvä Elina!! Kyllä tuollainen aina ns. rikkoo jään :)

    VastaaPoista
  19. Sekundäärisesti lapseton on sellainen lapsettomuudesta kärsivä, jolla on jo ennestään lapsi.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?