Miten tutustua uusiin ihmisiin?

Tämä nyt ei varsinaisesti ole vauva-aihe, mutta menköön, kun on asiana ajankohtainen.

Viime viikolla viereeni  luennolla istahti vietamilainen nainen, joka kertoi, että hänellä ei ole yhtään ystävää Islannissa. Hän kysyi, voisiko meistä tulla ystäviä. Ennen kun hän kysyi, ryhdynkö hänen ystäväksi, hän kysyi kuinka vanha olen ja olenko naimisissa.

Menin takalukkoon. Mitä noin suorasukaiseen pyyntöön pitäisi vastata? Kun toinen ihminen näin vilpittömästi pyrkii tekemisiin toisen ihmisen kanssa, ei ole pokkaa sanoa ei. Mutta toisaalta - kiinnostaako minua juuri nyt tutustua uuteen ihmiseen, kun ainut meitä yhdistävä tekijä on kielioppiluento?

Ulkomailla asuneet ja uusille paikkakunnille muuttaneet varmaankin tuntevat ilmiön: Jotenkin pitäisi tutustua uusiin ihmisiin, vaikka ennestään paikkakunnalla ei tunne ketään. Se on vaikeaa ja vaatii kekseliäisyyttä. Kun siellä uudessa paikassa on tullut asuttua jonkin aikaa ja tutustunut ihmisiin, alkaa tuntua äärimmäisen tylsältä kerrata elämäntarinaa kuudettakymmenettä ja kolmatta kertaa. Tulin tänne koska X. Tulin tänne vuonna X. Teen työkseni X. Lempikahvilani on X. Olen naimisissa/eronnut/sinkku. Minulla on lapsi. Sen nimi on X. Ja niin edelleen.

Perinteinen tutustumiskeskustelu sisältää hyvin usein nuo samat elementit, ja se alkaa tuntua tyhjältä jauhamiselta. Kun menee paikkoihin, joissa luentevasti tapaa ihmisiä - kuten töihin, kouluun, urheilemaan - on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Mutta siihen kahvilassa istumiseen ei valitettavasti ole enää oikein aikaa ja kiinnostusta. Töiden jälkeen tekee mieli mennä kotiin, kun ipana on vielä pari tuntia hereillä. Viikonlopun vapaapäivät ovat niin harvinaista herkkua, että ei jaksaisi "hengailla".

 

Pähkäilevätkö muut uudella paikkakunnalla tai ulkomailla asuvat tätä samaa kuviota?

Tunnisteet: , ,