Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon . Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvas...

Tulva muuten ON hyvä lehti

19.10.10 Satu Kommentteja: 13

Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon. Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvassa vaikuttaa olevan mielenkiintoinen kansijuttu: Ei lapsille. Juttuun on haastateltu mm. kirjailija Monika Fagerholmia, joka toteaa: "Tähän maailmaan ei olisi sopinut lapsi, joka huutaa ja kirkuu ja haluaa minut."

Jotenkin pystyn eläytymään noihin fiiliksiin. Elämä meidän lapsen kanssa on ihanaa. Mutta ihanaa mun elämä oli myös ennen hänen majesteettinsa saapumista. Antaisin vaikka oman elämäni lapsen puolesta. Mutta en olisi tällä hetkellä yhtään pahoillaan, jos en olisi  tullut raskaaksi. Halua tai edes toivetta saada oma lapsi ei koskaan ollut.

Mutta olen miettinyt lähipäivinä,  mitä mä kerron mun lapselle, kun se joskus lukutaitoisena lukee tätä blogia tai sen rippeitä jossain bittiavaruudessa ja kysyy, että etkö sä halunnut minua. Apua. Se on kamala kysymys! Taidan säästää tuon Tulvan uusimman numeron, ja alleviivata sieltä kohdan:
Fagerholmille lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut "se juttu". Jos olisi tullut raskaaksi, hän olisi todennäköisesti pitänyt lapsen. "Mutta asia ei liity millään tavalla ihmisyyteeni tai naiseuteeni."

Jotenkin noin se menee. Miten ne kirjailijat aina osaa sanoa kaiken niin oikein.

PS. Jos jollekin teistä tulee Tulva kotiin, niin kertokaa toki, millainen juttu kokonaisuudessaan oli.

13 kommenttia:

  1. Taas mä oon täällä kommenttiluukulla - eikä ole edes palkintoja luvassa :D Tätä se on kun pitäisi gradua kirjoitella.

    Mutku tuli sanottavaa.

    Itse koen tässä(kin) suhteessa itseni oudoksi ja ulkopuoliseksi usein. Äitien joukossa koen olevani se kriitikko, enkä missään tapauksessa samastu mammajengeihin. Silti olen aina toivonut saavani lapsia, ja edelleen toivon, että perheemme kasvaa suureksi. Ilmeisesti en vain halua helppoa elämää!? Tai olen sellainen joka haluaa kaiken (mielenkiintoisen työn ja suurperheen), ja mieluiten just heti.

    Yhden vapaaehtoisesti lapsettoman ystäväni kanssa (,joka on aivan ihana ihminen ja jonka ratkaisun ymmärrän ja hyväksyn täysin) joskus kiusaannun, koska hän haluaa aina tavatessamme puhua tästä valinnastaan kanssani. Itse kokisin jotenkin törkeäksi puhua hänelle päinvastoin joka kerta tavatessamme siitä, kuinka minä haluan paljon lapsia ja miksi. Vaan ehkä vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen jotenkin arkaluontoiseksi tai erilaiseksi koettu ratkaisu, josta täytyy puhua enemmän kuin lasten haluamisesta?

    VastaaPoista
  2. Tulva kolahtaa täällä postiluukusta. Viimeisin numero odotti kait kolme viikkoa piirongin päällä ennen kuin oli aikaa paneutua lukemiseen. Luin lehden viime viikolla, mutten enää muista tarkemmin artikkelista muuta kuin sen, että jokin siinä ärsytti (ei fagerholm, vaan joku muu juttuun haastateltu)
    Viime vuoden jossain numuerossa oli juttu isien oikeuksista tai lähinnä niiden puuttumisista. Se se vasta hyvä juttu olikin.

    VastaaPoista
  3. tata, minusta molempien näkökulma ja kokemukset aiheesta "perhe ja lapset" ovat yhtä tärkeitä. Molemmat vaan katsovat samaa asiaa eri näkökulmasta. Musta olisi ainakin ihan ok, jos joku ystäväni hehkuttaisi vauva-asioitaan (kun samalla itse hajoilen joka toinen minuutti). Ei ystävien tarvitse aina olla samaa mieltä kaikesta. Ja keskusteluhan on kiinnostavampaa, jos molemmilla on erilainen suhtautuminen aiheeseen. Eli mitäköhän tässä yritän sanoa :) Jutelkaa ihmeessä paljon siitä, miksi toinen haluaa ja toinen ei halua lapsia. Ei minusta toinen mielipide ole toista tärkeämpi. (Tuosta Tulvankin jutusta tuli taas mieleen se, että yhä useampi hankkii lapsensa yhä vanhempana jos ollenkaan - eli lasten haluaminen ja suurperheestä haaveilu alkaa sekin olla kai kohta paitsiossa...)

    Niin, ja kovasti tsemppiä gradun tekoon. Se vaatii ennen kaikkea perslihaksia. Paikallaan istuminen on äärimmäisen kyllästyttävää :)

    st, olisi kivaa lukea koko juttu! Täytyy kaivella kaverin arkistoja kun tulen käymään seuraavaksi Suomessa. Tuou isien oikeuksia käsittelevä aihe kuulostaa myös todella kiinnostavalta. Aiheeseen vähän liittyen; näin vähän aikaa sitten suomalaisen saunadokkarin Miesten vuoro. Ja kun siinä ne miehet saunanlauteilla puhuivat lapsistaan ja perheistään... Oijjoi, kyllä niin harmitti senkin isän puolesta, joka ei saa tavata lapsiaan ollenkaan. Ihan kamalaa

    VastaaPoista
  4. Tata: Kommentissasi särähti korvaan yksi kohta: se että HYVÄKSYT lapsettoman ystäväsi valinnan. Kuulostaa vähän siltä, että vapaaehtoisesti lapsettomien tulisi jotenkin hakea hyväksyntää tai saada siunaus muilta (erityisesti äiti-) ihmisiltä tälle eriskummalliselle päätökselleen. En minä ole lapsettomana koskaan ajatellut että mun pitäis jotenkin hyväksyä tai olla hyväksymättä se että ystäväni hankkivat lapsia ;) Oli vaan pakko kommentoida, vaikka et varmaan sitä tällä tavalla tarkoittanut.

    Ja joo, uskon että vapaaehtoinen lapsettomuus on ratkaisu, josta täytyy puhua enemmän kuin lasten haluamisesta, ja sitä joutuu usein myös puolustelemaan paljon (jos sen edes uskaltaa ääneen sanoa). En ole koskaan kuullut että joku kysyisi henkilöltä (varsinkaan naiselta) tämän ilmoitettua haluavansa lapsia, että niin no joo joo haluat lapsia mutta siis MIKS sä haluat niitä lapsia? Lapsiahan nyt vaan halutaan, ei siihen tarvii mitään sen kummempaa syytä, toisin kuin lapsettomuuteen.

    Aah, kuulostan ihan joltain kiihkoilevalta velalta... Saunadokkaria odotellaan saapuvaksi elokuvateattereihin myös täällä, ehkä ensi vuoden puolella kuulemma tulee ainakin joihinkin naapurimaihin. Tai onko se jo saatavana dvd:llä?

    VastaaPoista
  5. Juu Peikko, en tarkoittanut. Mietin itsekin, että mitenhän sen nyt tähän muotoilisin, että ko. ystäväni asia/valinta (mikä on oikea sana tähän?) ei ole minulle mikään "issue". Ja siksi se ainainen siitä asiasta puhuminen itseä ehkä kiusaakin toisinaan, kun tulee olo, että toinen haluaa asiaa minulle puolustella ja itse en tarvitsisi puolustelua. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan :D Ikään kuin se, että olen itse valinnut toisin, vaatisi toista selittämään minulle. Tai jotain.

    Ja kun ystäväpiiriin kuuluu enemmänkin vapaaehtoisesti lapsettomia tai asiaa edelleen pohtivia (2 läheisintä ystäväänikin) niin minulta on muuten tivattu MIKSI haluan lapsia. Ihan mielelläni olen kertonutkin. Vielä kun kuuluu ituhippien jengeihin, niin toiset paheksuukin - osa avoimemmin ja osa vähemmän - tarkoituksellisesta ja vapaaehtoisesta maapallon lisäkuormittamisesta...

    VastaaPoista
  6. Kiitos selvennyksestä! Sorrun itsekin toisinaan tuohon lapsettomuusaiheesta jauhamiseen, ja myös puolusteluun, sen takia että se aihe nyt parhaassa lapsentekoiässä (tai jo vähän sen ylittäneenä) on paljon mielessä. Ei kaikille ole syntymästä saakka selvää, haluaako lapsia vai ei, ja siitä pohdinnasta saavat ystävät kyllä osansa, ja enemmänkin. Toivottavasti kuitenkin osaisimme kaikki olla paheksumatta toistemme valintoja. Ikävää jos olet joutunut ekohyökkäyksen kohteeksi asian vuoksi.

    VastaaPoista
  7. Itse kuulun niihin, jotka eivät aktiivisesti haaveile lapsesta, mutta en ole myöskään koskaan ajatellut, ettenkö haluaisi lasta. Suhtautumiseni asiaan on melko neutraali. Koskaan en ole tosin kokenut vauvakuumettakaan.

    Tämä ei tosin liity nyt välttämättä aiheeseen, mutta sitä ihmettelen nykyään, että kun ennen minulla oli ystäviä, oli minulla nyt ystäviä + heidän lapsensa. Kyläilyihin kuuluu erottomattomana osana lapsien kanssa leikkiminen ja lapset määräävät vierailujen tahdin. Ystävieni lapset ovat kyllä ihania, mutta pääasiallisesti haluasin jutella heidän vanhempiensa kanssa enkä keskittyä leikkimään barbeilla. Mutta vaikeahan se on kieltäytyä kun aina kuulee, että meidän pikku pallero on niin odottanut, että tulet kyllään ja leikit hänen kanssaan. Ehkäpä täytyy vain odottaa, että vuodet vierivät ja lapsiakin alkaa kiinnostamaan muut asiat kun vanhempien aikuisystävät.

    VastaaPoista
  8. Minä olen "en kenenkään maalta". Olin pitkään sitä mieltä, että en halua/tarvitse lapsia. Sitten 35v tapasin nykyisen mieheni ja mieli muuttui. Tai ajattelin, että tulee jos on tullakseen. Mutta eihän se niin vain käynyt. Kävi ilmi, etten voi saada lapsia ilman rankimpia lapsettomuushoitoja. Lähdettiin niihin, kun ikääkin alkoi jo olla enkä minä ole mikään kipukammoinen. Hoidoissa meni aikaa, eikä tuloksia tullut. Ymmärsin vasta silloin, että haluankin sen lapsen. Ja juuri tämän miehen kanssa. Jatkuvien epäonnistumisien jälkeen asennoiduin kuitenkin siihen, että jäämme lapsettomiksi. Kun se lapsi ei ollut minulle mikään "lapsesta saakka haaveiltu juttu", niin sopeutuminen lapsettomuuteen oli helmpompaa, kuin monille muille hoidoissa käyneille. Nyt, neljännen hoitokierroksen jälkeen testasinkin yllätyksekseni positiivisen raskaustestin.

    Tunnen olevani valmiimpi tähän nyt, kaiken yrityksen, hormoonipistosten, kivulloisten tutkimusten ja toistuvien epäonnistumisien jälkeen - kuin mitä olisin ollut, jos olisin raskautunut tuosta vaan. Epäilen yhä, että keskenhän tää varmasti menee. Mutta nyt on sentään mahdollisuus.

    VastaaPoista
  9. Kahdessa kulttuurissa10/21/2010 11:01 ap.

    Xaxalle kommenttia: Olen itse huomannut saman asian eli nykyään on ystävät+heidän lapsensa. (Siis ne, joilla lapsia on) Erikoisin tilanne on sattunut, ja tapahtuma siis toistunut useasti, kummipoikani luona. Kummipoikani äiti on hyvä ystäväni ja menen heidän luokse mieluusti kylään. Leikin myös mielelläni kummpipoikani kanssa, mutta se, mikä häiritsee, on ystäväni käytös. Viimeksikin, kun olin siellä, äiti eli siis ystäväni, poistui kesken kahvipöydässä tapahtuneen keskustelun, lukemaan satuja kummipojalle ja tämän siskolle. Sen enempää asiasta minulle sanomatta, tai mainitsematta. Hän nousi äkkiä ylös ja sanoi: "kummipojalle, mennään lukemaan satuja."

    Tämä tapahtuma ei siis ole ollut ainut kertainen. Sama tapahtuma on toistunut usein ja myös silloin, jos paikalla on ollut muita ystäviä (lapsineen/ilman lapsia). Eräänkin kerran jäimme hölmistyneinä ystävämme kanssa juomaan kahvit loppuun keittiöön, kun äiti siirtyi lukemaan lastenhuoneeseen.

    En osaa selittää tätä ilmiötä. Kummipoikani kyllä pyytää leikkimään kanssaan, mutta näissä em. tapauksissa, äiti on vain ilmoittanut: Nyt mennään lukemaan/tekemään palapeliä, vaikka lapsi sitä ei ole kinunut. Tämä on täysin poikkeuksellista ystäväpiirissäni. Enkä oikein tiedä, miten siihen tulisi suhtautua.

    Mainitaanko nyt vielä, ettei kukaan vaan ymmärrä väärin. Rakastan kummipoikaani ja hänen kanssaan on aivan mahtava tehdä legolinnoja ja palapelejä jne.

    VastaaPoista
  10. Xaxa ja Kahdessa kulttuurissa. Huh, onpa hurjaa käytöstä. Minusta vanhempien ei kuulu toteuttaa lapsen jokaista toivetta heti. Ja vielä omituisempaa, että vanhemmat ryntäävät jälkikasvun perässä pois vieraiden parista tuosta noin vaan. Jos meillä on vieraita tai olemme jossain kylässä ja vauva alkaa huutaa, tottakai selvitän heti mikä on vikana. Pahoittelen muille, että nyt pitää käydä vaihtamassa vaippa "palaan pian". Mutta kun ipana tuosta kasvaa ja oppii kävelemään ja puhumaan, se saa odottaa vuoroaan. Ja jos vanhemmilla on vieraita, silloin ei ole aika leikkiä yhdessä. Leikitään sitten ennen tai jälkeen vierailun.

    Eikä meillä vieraiden todellakaan tarvitse leikkiä lapsen kanssa kylään tullessaan tai meidän mennessä kylään. Muistan, kuinka joskus meillä kotona (siis vanhempieni kotona) kävi perheitä kylässä. Ja jos perheen lapset olivat yhtään villimpää sorttia, eli vaativat paljon huomiota ja puuhaa, lapset jätettiin minun äidin vastuulle. Vieraat istuvat tyytyväisenä kahvia juomassa ja minun äiti juoksee pelastamassa lapsia rappusista. Todella epäreilua. Kukin hoitaa omat lapsensa. Leikkimään tai auttamaan saa toki tarjoutua, mutta ei se mikään oletusarvo saisi olla.

    Mulla on tällainen asenne varmaankin siksi, että en koskan itse halunnut/halua leikkiä muiden lasten kanssa - ainakaan kovin pitkään. Että tervetuloa vaan meille kylään :D

    Lapseton, kiitos ajatuksistasi ja kokemusten jakamisesta. Ne pysäyttivät arkeni hetkeksi ja saivat miettimään. Toivon todella paljon, että kaikki menee nyt putkeen!

    VastaaPoista
  11. Xaxa:n kanssa samoilla linjoilla. Toki hieman pienemmässä mittakaavassa. Entiseltä opiskelukaveriltani saan joka joulu postikortin, jossa on kuva hänen lapsistaan. Tähän asti joka joulu kuvassa on ollut yksi muksu lisää. Todellisuudessa haluaisin nähdä kuvan opiskelukaverista itsestään, enkä hänen lapsistaan, joita en ole koskaan edes tavannut.

    VastaaPoista
  12. Mäkään en tajua noita lapsikuvallisia joulukortteja. Emme ole saaneet vielä yhtäkään - toivotaan ettei tule tänäkään jouluna. Kai se on joku ihmisten tarve julistaa omien lapsiensa ilosanomaa. Mitä jos tekisi cv:stään joulukortin, ja laittaisi sen vastauksena näille hankalimmille tapauksille...

    VastaaPoista
  13. Siis tarkennuksena vielä, että esim. mun äiti olisi varmasti ihan pähkinöinä sellaisesta kortista, ja muukin lähisuku. Mutta jollekin ketä en ole nähnyt aikoihin... ei tulisi mieleen.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?