Kuten otsikosta näkyy, rintaruokinta on loppunut. Bar is closed. Lappu on luukulla. Lókað. Voin taas alkaa käyttää muitakin kuin niitä läpäl...

Sinun rintasi ovat taas sinun!

12.10.10 Satu Kommentteja: 11

Kuten otsikosta näkyy, rintaruokinta on loppunut. Bar is closed. Lappu on luukulla. Lókað. Voin taas alkaa käyttää muitakin kuin niitä läpällisiä liivejä. Vauva alkaa saada kerralla tarpeeksi ruokaa. Voin heittää rintapumpulla vaikka pulua. Life is great.

Pussukat ovat vaan edelleen eri kokoa.  Jos oikea sopii, vasen tunkee kirjaimellisesti ulos. Jos vasen sopii, oikean tulee ikävä tennissukkaa. Toivottavasti tilanne ei ole pysyvä, sillä muuten täytyy tilata rintaliivit mittatilaustyönä.

Rintaruokinnan lopettaminen tuntuu ihanalta. Ei tule kyllä ikävä. Paska mutsi.

 

*Kirjatärppi*

Tämä on yksi niitä kirjoja, jotka ovat tarttuneet alekorista mukaan. Dan Rhodes oli minulle täysi tuntemattomuus, eikä kirjan nimikään Timoleon Vieta, palaa kotiin luonut mitään odotuksia. 173 sivua kuluivat kuitenkin kuin siivillä. Kirjassa koira nimeltä Timoleon Vieta yrittää löytää tietä Roomasta takaisin kotiin isäntänsä, vanhan homopapparaisen, luokse. Matkalla se törmää ihmisiin, joiden elämäntarinat ja sattumukset ovat intensiivistä luettavaa. Kirja olisi ollut minusta vielä vähän parempi, jos koiralle ei olisi lopussa käynyt huonosti. Ups, nyt paljastui osa juonta - sorry :)

Eläinten kärsimysten lukeminen on aina tuskallista. Erityisen hyvin (siis kammmottavalla tavalla hyvin) eläinten kärsimyksistä on kirjoittanut Suomessa mm. Pentti Haanpää. Ei tämä ihan Haanpään Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen -novellin eläinkuvauksille vedä vertoja, mutta silti. Vaikka Paul Auster olikin oikeassa todetessaan HS:n haastattelussa hyvän kirjallisuuden vievän myös epämukavuusalueille, on eläinten ja lasten kärsimyksestä lukeminen minusta aina vähän liian tuskallista - vaikka se olisi miten puettu ironian tai mustan huumorin kaapuun. Mutta ei tätä kirjaa kannata missään nimessä  jättää lukematta.  Koiran tapaamien ihmisten kohtalot ovat sen verran taianomaista luettavaa, että lopun saa anteeksi. Sitä paitsi naureskelin ääneen, kun kirjailija nokkelasti vittuilee mm.  Toscanan maaseudusta kertoville matkakirjoille. Kuulostaako konsepti tutulta: ostan talon Pohjois-Italiasta, alan siemailla viinejä ja sitten kirjoitan hauskankepeän kirjan sattumuksista Toscanan maaseudulla. LOL.

 

[caption id="attachment_824" align="aligncenter" width="101" caption="Päähenkilöt: pappahomo, "Bosnialainen" ja sekarotuinen koira"][/caption]

11 kommenttia:

  1. Hei, hyvinhän sä vedit! Oman kropan takaisin saaminen on hieno homma, joten enjoy. Eikä siitä parisuhdekaan ainakaan kärsi.
    Juu ja kiitos paketista! Se tuli eilen (jos muistan oikein). Piti laittaa meiliäkin, mut menköön nyt sit näin. Hienoinen matkakuume vaan iskee, sun pitäis saada jotain provisiota Islannin matkailutoimelta tai vastaavalta instanssilta. ;)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut! Olen kateellinen, vaan meneehän se näinkin. Jospa tuo muksu oppii juomaan jostain muusta formaatista ennen kouluikää...

    VastaaPoista
  3. Hups, hyvä että kirjalahja tuli perille. Ja kohtahan on jo toisen paketin aika, siitä pian lisää... Ja mä olen ihan samaa mieltä, että Islannin turistitoimisto voisi antaa mulle jotain tukea - taitaa vaan olla turha toivo. Kirstun pohja kumisee tyhjyyttään :)

    Tata, kiitos! Hihi, eiköhän se kohta totu pulloon (tai lasiin tai viimeistään sitten valmistujaisjuhlissaan siihen skumppapulloon); meillä auttoi se kun alettiin syöttää puuroja ja muuta lusikoitavaa. Siinä samalla menee sitten tuttipullokin. Mutta taitavat olla kaikki vekarat erilaisia. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Toi on jo hatunnoston ja aplodien arvoinen imetysura!

    Mulla jäi rinnat eripareiksi, mut onneks tilanne edes vähän tasoittu.
    Saas kattoo mitä tän toisen jälkeen on jäljellä :D

    VastaaPoista
  5. Asiasta toiseen, tuli vahvasti mielee se sun pulu potkimis-fantasia eilen, kun tuli mieletön hinku potkia noita kännisiä tilhiä mitä täällä pihassa heiluu :D

    VastaaPoista
  6. Ooh, vau! Joko yöt selkeni, vai naukkaileeko ipana tuttipullosta herätessään?
    Oon ihan sekaisin kaikkien ruokintajuttujen suhteen: Puolivuotisneuvolassa täti ihmetteli, että miksi meidän lapsi ei saa yhtään kokonaista kiinteää ateriaa lihamössöineen. Puolivuotislääkärintarkistuksessa lääkäri taas sanoi lapsen nukkuvan huonosti siksi, että se saa kiinteitä. Että kiinteät pitäisi OIKEASTI aloittaa vasta sitten, kun lapselle kasvaa hampaat. Pohjoismaissa halutaan kuulemma itsenäistää vauvat liian varhain. :D Mutta helkkari, ketä tässä pitäis uskoa?

    (Oliko tää jo tuhannes kommentti..? ;) )

    VastaaPoista
  7. I feel your pain Elina! Teet niin tai näin niin aina jonkun mielestä väärin päin. Tämmönenkin juttu tuli eilen vastaan: http://www.iltalehti.fi/perhe/2010092612409858_pr.shtml
    Oon nyt sitten traumatisoinut ton muksun, kun se saa katsella koiran telmintää lenkeillä äidin silmien sijaan. Näillä mennään!

    VastaaPoista
  8. Elina, kyllä se edelleen ottaa yöhuikkaa... Nahkavekkari pirahtaa soimaan noin viideltä aamulla. Maitococtailin jälkeen uni yleensä jatkuu tuonne seiskaan asti. Toivottavasti se viimeinenkin yöherääminen jäisi kohta pois - en enää muista, millaista oli nukkua yöt yhteen putkeen.

    Ruokaneuvoja tulee varmasti yhtä monta kuin on asiantuntijaakin... Me ollaan aika hyvin menty mutu-tuntumalla, ja ipana näyttäisi kasvavan. Tällä viikolla muuten 8 kk tarkastuksessa ihmeteltin, kun hän ei syö vielä lihaa. Eli kai meidän pitäisi kohta täyttää jääkaapin hyllyt kyljyksillä.

    tata, aika ihmeellinen lastenvaunukommentti Mr. toiminnanjohtajalta - eihän lapsi rattaissa koko elämää ole. Ehtii vanhempia tuijotella kotonakin. Ainakin meidän seitkytsenttistä kiinnostaa enemmän mitä kaikkea rattaiden ulkopuolella tapahtuu. Koirat, pulut (!) ja toisiaan jahtavaat tenavat kiinnostavat rutkasti enemmän kuin äidin tai isän naama. Mutta, näillä mennään :)

    VastaaPoista
  9. Hehee... Pitaa kylla tulla kaymaan islantiin, viimeistaan ensi kesana vahan tayttamaan turismitoimiston rahakirstua.

    Ma nautin sikana tasta blogista varsinkin kun noita sinappiruiskuja punkee vahan jokapuolelta esiin (siis about kaikki tuttavat saa on saanut perheenlisaysta tan vuoden aikana)... yleensa kun kersa syntyy ei paase kurkkaamaan enaan ystavien arkeen, kun niiden kaikki aika menee siina lastenhoidossa: tan blogin kautta tiedan suunnilleen mita menetan / en meneta...

    Lisaksi plussaa siita etta olen ajatellut itse pitamaan blogia, kun on uusi kotikaupunki haasteineen ja hupeineen... Katsotaan saanko sen aikaan tassa lahiaikoina.

    Hyvia vointeja koko perheelle!

    VastaaPoista
  10. Minun rintani ovat kohta jonkun muun... Outo ajatus. Toisaalta olisihan se hassua, jos joidenkin ruumiinosien ainoa saavutus olisi kerätä miesten katseita... :-D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?