Havainto 1. Naimisiinmeno ei kannata rahallisesti. Huomasin sen tällä viikolla, kun menimme syömään ravintolaan (ihana anoppi otti jälleen i...

Kaksi havaintoa perjantailta

22.10.10 Satu Kommentteja: 15

Havainto 1. Naimisiinmeno ei kannata rahallisesti. Huomasin sen tällä viikolla, kun menimme syömään ravintolaan (ihana anoppi otti jälleen ipanan yökylään). Mies lupasi tarjota. Minä halusin valita viinin. Mies totesi, että saan  valita aivan niin kalliin putelin kuin huvittaa. Maksan siitä itse joka tapauksessa puolet. "Mehän ollaan naimisissa", hän muistutti. Puolitus kun tapahtuu viimeistään joko avioerossa tai haudassa. Hirmu romanttinen ruokapöytäkeskustelun aihe.

Havainto 2. Äiti voi olla isälle mustasukkainen lapsesta. Meidän nääpiö on jo 9 kuukautta. Kävimme IKEAsta* ostamassa sille lastensängyn toissaviikolla. Mutta mies ei halua siirtää ipanaa omaan huoneeseensa. On kuulemma kivaa, kun se nukkuu parisänkymme vieressä (miehen puolella) omassa valkoisessa vauvansängyssään. OMG.

*)IKEA on kone. Nyt mä tajusin, miksi siellä käy aina niin paljon lapsiperheitä. IKEAn ravintola on maailman lapsiystävällisin paikka. Sieltä saa käyttöön muovilusikat, muovilautaset, syöttötuolit ja mikron. Tiskiltä voi ostaa vauvanruokaa purkeissa. Kaikki toimii kuin juna. Tästä loistavasta logistisesta kokemuksesta huolimatta aion jättää kokeilun tähän yhteen kertaan - ei ne lihapullat nyt niin hyviä olleet.

 

*Kirjatärppi*

Mä olen viime aikoina miettinyt paljon Anna-Leena Härköstä. Härkösen kolumnit ovat parasta viihdettä - ne ovat aina ihan saatanan hauskoja. Mä en tajua, miten se sen tekee.

Härkösen muu kirjallinen tuotanto saa paljon lukevat ja kirjallisuutta rakastavat  vaivaantumaan. Öh, sehän on vähän...hömppää. Tottahan se on, että  lauseissa ei ole  ainutlaatuista poljentoa. Eikä Härkösen kirjoissa pyöritetä näkökulmia hengästyttävällä tahdilla tai luoda nokkelilla hyppäyksillä ja skitsofreenisillä päähenkilöillä tajuntaa räjäyttävää kirjallisuutta.

Mutta Härkönen kirjoittaa kuitenkin hyvin - hän kirjoittaa niin hyvin, että hänen kirjojaan lukevat hekin, jotka eivät yleensä kirjoja lue. Image-lehden lukijat valitsivat Härkösen pari vuotta sitten nykyajan kansalliskirjailijaksemme. Muistan Härkösen kommentoineen leikkimielisen kisan voittoa jotenkin tähän tapaan: Jos kirjasta on seuraa ihmisille, jos se naurattaa, lohduttaa tai viihdyttää, olen tyytyväinen.

Minusta se oli hyvin sanottu. Tällä viikolla olen juoksulenkeilläni kuunnellut äänikirjana Härkösen kirjaa "Ei kiitos". Onhan se ennalta-arvattava ja sen henkilöhahmot vähän latteita, mutta jotain hauskaa siinä on.

Pitääkö teistä joku Härkösen kirjoista - edes vähän? :)

15 kommenttia:

  1. Mä olen tykännyt Härkösen kirjoja lukea, joten ei ne kai kauheen huonoja voi olla, kun harvemmin huohoja kirjoja jaksaa läpi kahlata. :)

    Hassu mies, kun ei malta laittaa lasta omaan huoneeseen nukkumaan. :) Meillä eletään juuri niitä hetkiä kun ollaan ehkä mahdollisesti tekemässä pinnasängyn siirtoa omaan huoneeseensa... Kun pieni nukkuu yönsä jo niin hyvin, yleensä 12-13h heräämättä. Kun se nukkuu heräämättä, ei kai sitä haittaa onko äiti+isi siinä vieressä nukkumassa omassa sängyssään. Kai.

    VastaaPoista
  2. Juu ei todellakaan tarvitse :)
    Ja 12-13 tuntia heräämättä? Nyt olen kyllä kateudesta vihreä...

    VastaaPoista
  3. Härkösen Heikosti positiivinen kolahti ja kovaa, pitäisikin lukea se uudestaan. Lisäksi mieleeni on elävästi jäänyt lausahdus: "Siskot, älkää käyttäkö pikkuhousuja öisin, tavaran pitää saada tuulettua välillä."
    <3

    VastaaPoista
  4. Hihii, mullekin on jäänyt mieleen tuo tavarantuuletusvirke!

    Samoin se, miten terveysside tipahtaa housuista autokaupassa.
    Tai se, kuinka Härköstä on pienen kokonsa takia kutsuttu ompelukoneeksi.

    VastaaPoista
  5. Kahdessa kulttuurissa10/22/2010 3:45 ip.

    Mä NIIN tykkään Härkösen kirjoista. Sillä on jotenkin mahtava (lakoninen ?) tyyli kirjoittaa. Paras tähän saakka on ehdottomasti Avoimien ovien päivä. Harvoin oon lukenut kirjoja kahteen kertaan, mutta tossa joku kolahti niin paljon, että oon tainnut sen lukea jopa kolme kertaa... Vai olenko mä vaan outo :D

    VastaaPoista
  6. Mä pidän joistain Härkösen kirjoista, vaikka Härkösen lukeminen onkin kirjallisissa piireissä vähän sama juttu kuin Anja Snellmannin, jotenkin noloa. Ei sillä, että kuuluisin kirjallisiin piireihin tai mitään :D

    Musta Härkönen on menettänyt teräänsä vuosien varrella hirveästi ja sortuu enenevässä määrin typeriin ja turhiin kärjistyksiin ja hyökkii jotain itse keksittyjä juttuja vastaan lapsellisesti. Ei kiitos oli musta ihan paska kirja, niin paljon kun siitä kohuttiinkin (miehen haluttomuus, ooh, mikä uusi ja uraauurtava ongelma!) ja se dildonhautausjuttu oli hauskan sijasta ainoastaan leimi.

    Mutta Sotilaan Tarina, Härkösen yks ekoista, on aivan mahtava, hypnoottinen ja hengästyttävä teos. Samastun siihen palavaan nuoruuden intoon ihan kympillä ja olen lukenut kirjan monta kertaa. Se oli mulla mukana jopa synnytyksessä, sain luettua sen melkein loppuun sillä aikaa kun epiduraali vaikutti :D

    VastaaPoista
  7. Härkönen saa lyhyen lehtikolumniin imua ja tarttuvuutta - olen hänen suuri faninsa Anna-lehden (?) kolumnien perusteella -, mutta ei ole koskaan ainakaan mun nähteni Häräntappoasetta lukuunottamatta kyennyt pitämään pitkää romaania kasassa. Sen nykyiset kirjat ovat lähinnä jaarittelua. Musta sillä on kirjoittajana kadehtittavan hyvä korva sattuville ilmaisuille ja kutkuttavia kärjistyksiä, mutta ei kykyä rakentaa sellaista tekstiä, jota jaksaisi kerralla paria sivua enempää.

    Ikea on ihan crackkiä lapsille. Luulin, että arki-ilta Ikeassa kaksivuotiaan kanssa vastaisi helvetin seitsemättä piiriä, mutta lapsi olisi mielellään jäänyt ko. puljun lastenosastolle asumaan.

    VastaaPoista
  8. Hihhih, meillä on tuo sama juttu rahan kanssa nyt kun ollaan naimisissa. Mies ei ole vielä oikein bonjannut että nyt ei ole järkeä mennä ostamaan yhdessä mulle joululahjaa kun minun mielestä siinä ei ole yhteisillä rahoilla oikein mitään pointtia. Nyt pitää panostaa yllätysmomenttiin!

    Olen lueskellut jonkin verran Härkösen kirjoja ja hyllystä löytyy tuo "Ei Kiitos", mutta en pitänyt sitä mitenkään erikoisena. Heikosti Positiivinen kiinnostaa, mutta en ole vielä jostain syystä päässyt lukemaan.

    VastaaPoista
  9. Luin "Heikosti positiivisen" ollessani itse viimeisilläni raskaana, ja se ei ehkä ollut ihan hirveän hyvä idea siinä tilanteessa... Aihe on rankka, ja se Härkösen synnytyskokemus ei kyllä silloin yhtään helpottanut omaa jännitystä. Mutta onhan se rohkeaa Härköseltä kirjoittaa henkilökohtaisista jutuista, ja ne ovatkin minusta kiinnostavampia tarinoita kuin fiktio ("Ei kiitos" jäi kesken...).

    VastaaPoista
  10. En tykkää Härkösestä yhtään. Olen muutaman kirjan lukenut, kun niitä on minulle kehuttu, mutta ne on olleet minusta aika kuraa. Varsinkin tuo heikosti positiivinen on sellaista jaarittelevaa tajunnanvirtaa, jota en meinannut jaksaa lukea loppuun. Myöskään fiktio ei nappaa, samat ongelmat niissäkin on.

    VastaaPoista
  11. Haudi! Mahtavaa, Härkönen kirvoittaa kommentteja. Näin vähän arvelinkin. Musta tuntuu (siis tuntuu, en tiedä), että suurin osa kaikista Härkösen teoksista perustuu jotenkin hänen omaan elämään. Ehkä se johtuu siitä, että hän on kertonut omasta elämästään niin avoimesti haastatteluissa.

    On muuten myönnettävä, että Sotilaan Tarina ei ole mulle tuttu entuudestaan. Täytyypä kaivaa se jostain luettavaksi.

    Ikeasta vielä: se firma kyllä osaa käyttää myymälätilaansa hyvin. Meidänkin nääpiö tuijotti koko reissun ajan silmät levällään kattorakenteita, peilejä ja oikeastaan ihan kaikkea. Pää pyöri kuin tuuliviiri.

    VastaaPoista
  12. Heikosti positiivinen kuuluu kyllä minun "raskaus&lapset" romaanigenresuokkareihin. Sekä Ensimmäinen sana on isä. Ja Lahjat.

    VastaaPoista
  13. Heikosti positiivista lukiessa pääsi itku, kun Härkönen vertasi vauvan tuoksua kissanpentuun (tjsp). Pitääkin ottaa pokkari hyllystä yöpöydälle lukujonoon.

    Avoimien ovien päivä on aivan loistava. Sotilaan tarina on Härkösen kirjoista ainoa, jota en lukenut loppuun. Kirja oli niin raskas ja rasittava, että teki mieli kaataa kokikset sen päälle.

    VastaaPoista
  14. Vajaa vuosi sitten kävin katsomassa Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Ei kiitos -näytelmän. Aivan loistava! Mieheni oli tuolla reissulla elämänsä ensimmäistä kertaa teatterissa ja tykkäsi myös.

    VastaaPoista
  15. Ronja, mun pitää kyllä lukea tuo Heikosti positiivinen uudestaan. Luin sen silloin, kun olin aivan varma, että mä en koskaan aio saada lapsia ja tän kirjan jutut on ihan hanurista. Hehe.

    Takussa, olen samaa mieltä , Avoimien ovien päivä on minustakin hyvä. Eniten silti pidän hänen kokoelmastaan Palele porvari!

    Hyrsky Myrskynen, toimii varmasti näytelmänä hyvin. Monta kertaa varsinkin noita hänen uusimpia kirjoja lukiessa tulee mieleen, että tämähän on suoraan kuin televisiosarjan käsikirjoitus tai näytelmäksi mietitty. Mä oon kerran käynyt mun miehen kanssa teatterissa - se nukahti. Täytyy käydä yksin :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?