Ilmaista työtä tekemisen ilosta!

Voi jumpe. Mä olen avautunut tästä aiheesta jo niin monta kertaa, että joku teistä on ehkä kuullut tämän jo kahdesti. Mutta menköön nyt vielä kerran.

Mua todella syö sisältä, kun joku yrittää teettää mulla ilmaiseksi töitä saaden siitä itse rahaa. Viime viikolla ajauiduin riitaan yhden päätoimittajan kanssa. Ennen kuin suostuin tekemään työn, kysyin, paljonko siitä maksetaan. Siitä nousikin sitten kunnon myrsky. Minulla on kuulemma "...ihmeellinen suhde kirjoittamiseen. Ei rahalla ole kirjoittamisen kanssa mitään tekemistä. Tärkeintä on tehdä hyvä juttu, raha kyllä seuraa sitten aikanaan perässä. Että teepäs nyt tyttö se juttu, ajattele Pulitzeria ja unohda raha."

Siis mitä vittua. Näyttäkää mulle ruokakauppa, josta voi ostaa ruokaa hyvällä tekstillä! Tai pankki, jonne voi kiikuttaa word-dokumentin vastikkeeksi Visa-laskusta. Helppohan se on ukkelin romantisoida sieltä kuukausipalkkaa nauttivien tornista, että kirjoittaminen on kuulkaa kaukana rahasta. Siis mitä helvettiä - tämä on mun työ. Ja vaikka työstä nauttiikin, ei sitä kuulu  ilmaiseksi tehdä. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että omia hintoja polkemalla lihottaa jonkun toisen - eli tässä tapauksessa kustantajan - kukkaroa. Kysyin, että kehtaisitko hän pyytää timpuria rakentamaan itselleen talon, koska timpuri osaa rakentaa niin pirun hyvin ja viihtyy kovasti työssään. Ja että kehtaisitko hän ehdottaa timpurille, että raha-asioista puhutaan sitten vasta kun talo on valmis. Pääasia että timpuri saa raaputtaa  puumerkkinsä hienon talon perustuksiin. Ei tullut ukolta vastausta. Mädäntyköön tunkiolla.

Ja tämä kuvio toistuu myös muualla. Suurta yleisöä kiinnostaville aloille on niin paljon tunkua, että ilmaiseksi töihin tuleviakin riittää ovella jonoksi asti. Osa näistä harjoittelijoista tekee työpaikoissaan  ihan oikeaa duunia - ja saa siitä alle 500 euroa kuukaudessa. Samalla tavalla valtionhallinto ja kansainväliset organisaatiot pyörittävät vapaaehtoisohjelmiaan, ja niistä osaa käytetään ihan törkeästi väärin. Kyllä harjoittelusta voi olla arvokasta hyötyä molemmille osapuolille. Vääryydeksi se muuttuu silloin, kun  vuosikaupalla jotain pestiä pyöritetään vaihtuvin harjoittelijavoimin eikä työhön oikesti palkata koskaan ketään.

Vapaaehtoistyö on asia erikseen. Silloinhan ideana on, että töitä tehdään ilmaiseksi itse hyväksi katsoman asian puolesta  tai  omasta mielenkiinnosta. Kirjoittaminen tai valokuvaaminen voi olla myös harrastus. Mutta jos ilmaisen työn tekijä tuottaa  reipasta lisäarvoa työnantajaorganisaatiolleen, ollaan väärällä polulla. Pitäkää siis puolenne - älkääkä ikinä tehkö kenellekään mitään töitä ilmaiseksi, varsinkin jos se lihottaa jonkun toisen pankkitiliä.

 

Näihin tunnelmiin sopii  Immortal Techniquen The Message and the Money.  Olen tainnut luukuttaa tätä levyä angsteissa työhoneella koko viikon - kollegoiden iloksi ja korvieni kauhuksi olen kuitenkin käyttänyt kuulokkeita.





Tunnisteet: