Synnytyksen jälkeen aloin käydä punttisalilla ja aloitin juoksuharrastuksen . Kateellisena kuuntelin lapsen saaneiden tuttujen juttuja siit...

Eroon raskauskiloista, osa XIV

17.10.10 Satu Kommentteja: 3

Synnytyksen jälkeen aloin käydä punttisalilla ja aloitin juoksuharrastuksen. Kateellisena kuuntelin lapsen saaneiden tuttujen juttuja siitä, miten helposti läski lähtee kun imettää. Ihan silmissä rasvasolut pienenevät ja lopulta häviävät. Pim!

En juuri syönyt herkkuja (vähän irtokarkkeja silloin tällöin), en mässyttänyt valtavia määriä ruokaa ja yritin urheilla 2-3 kertaa viikossa. Ei meinannut tavara irrota perseestä eikä mahasta. Ei niin millään.

Onneksi jotkut täällä blogissakin rohkaisivat, että joskus vararavinto häviää vasta imetyksen loputtua. Ja minulle kävi juuri näin! Täysimetys loppui jo pari kuukautta sitten, pari viikkoa sitten tissibaari sulki ovensa ja sanoutui irti kalustesopimuksista. Samalla paino alkoi tippua - puolen kilon viikkovauhtia!

Liikuntaharrastukseni jatkuvat edelleen. Mun on pakko liikkua. Jos en hikoile, hiki kertyy päähän ja moottori leikkaa kiinni. Epäilen, että yksi syy raskauden ja ensimmäisten vauvakuukausien friikkailuihini johtui siitä, että en päässyt kunnolla liikkumaan. Kun liikun, voin hyvin. Jos jätän juoksulenkin väliin, pihisen kiukusta ja käytän kaappien ovien sulkemiseen triplamäärän energiaa.

Huomasin, että salilla käyminen ei yksistään auta pudottamaan painoa, vaikka liikkeet tekisikin aerobisina (eli pitkiä sarjoja, ei juuri taukoja -> body pump -tuntien tyylistä treenausta). Aloin juosta noudattamalla tätä mainiota ohjelmaa. Vetäisin ohjelman läpi, mutta en edelleenkään lämpene kymmenen kilometrin mittaiselle lenkeille. Niinpä päätin yhdistellä ja luovia oman urheiluohjelman, jota olen noudattanut kesän lopusta asti:

- Käyn punttiksella 2 kertaa viikossa. Toisena päivänä treenaan navasta alaspäin, toisena navasta ylöspäin. Joka kerta teen vatsalihasharjoituksia (synnytyspussista on edelleen rippeet jäljellä). Harjoitus kestää noin 50 minuuttia.

- Molempien salitreenikertojen jälkeen menen tunnin mittaiseen hot yogaan. Se on erinomainen täydennys punttisalitreenille: venyttelyä,  pienten ja syvällä olevien lihasten harjoittelua, miellyttävä lämpötila = hiki lentää ja lopuksi on kovalevyn korjaava rentoutussessio.

- Kun huhkin punttiksen tiloissa reilu 1,5 h kerrallaan, sinne ei tarvitse mennä kuin pari kertaa viikossa.

- Kolme kertaa viikossa juoksen 5 km. Yksi lenkki kestää noin 40 minuuttia. Juoksulenkeissä parasta on se, että se on nopea tapa urheilla. Tunnin kuluttua olen jo kotona leikkimässä ipanan kanssa. Juostessa saa olla ulkona (sopii toimistotyötä tekevälle), seurata luonnon kehittymistä (juoksulenkki myötäilee merenrantaa) ja eksyä naapurustoon (löysin yhdellä juoksulenkillä Björkin talon).

Tämä urheilutahti voi kuulostaa paljolta, mutta jos

a) haluan pitää oman pääni kasassa, mun on pakko urheilla

b) haluan pysyä entisissä mitoissa, on pakko urheilla. Olen sinuattu karjalanmummomaisella ruumiinrakenteella (lyhyet jalat, leveä lantio ja lyhyt kuin mikä eli hartioistani seuraava ruuminosa alaspäin mentäessä on takapuoli) ja hitaalla aineenvaihdunnalla.

Jos juoksette pimeällä, niin muistakaa kuorruuttaa itsenne heijastimilla!

 

3 kommenttia:

  1. Täälläkin on tosiaan jopa hankalaa pitää kiloista kiinni, taidetaan olla jo alle oman normaalipainon. Entinen terveellisesti syövä on alkanut herkuttelemaan.
    Mutta älä ole yhtään kateellinen, taitaa nimittäin käydä huonosti kun tämä imetys tästä loppuu:D
    t. tuleva erittäin ylipainoinen

    VastaaPoista
  2. mulla taitaa olla sama juttu, tai sitten nämä kilot ovat tulleet jäädäkseen. Näkee sitten, kun tissittely loppuu. Kiloja tuli paljon, ja ehkä puolet lähtenyt reilun 10kk aikana. Toivon, että mulle käy salamatkustajat sitten aikanaan!

    VastaaPoista
  3. AEK, no, ehkä imetyksen jälkeen ei enää koskaan liho. Se on ikäänkuin palkinto siitä ravintolasta olemisesta - mä vähän kelasin että se voisi olla vaikka niin :)

    tata, kerro kuinka käy! kauhean yksilöllisestihän nämä menee... välillä katselen kateudesta korkkiruuvina juuri lasten saaneiden kuvia, joissa mimmit näyttävät siltä, kuin eivät olisi edes olleet raskaana. meidän naapurissa asuu yksi naispuolinen vuoristo-opas, joka sai just lapsen. siis mä en tajua minne se on piilottanut sen vatsapussinsa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?