Kävimme eilen ensimmäistä kertaa uimassa. Vedimme pitkää tikkua siitä, kumpi ottaa ipanan kanssaan pukuhuoneeseen. Mies hävisi. Ja onneksi h...

Seikkailu uimahallissa

9.9.10 Satu Kommentteja: 4

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa uimassa. Vedimme pitkää tikkua siitä, kumpi ottaa ipanan kanssaan pukuhuoneeseen. Mies hävisi. Ja onneksi hävisi. Jos hän sanoo, että vauva kainalossa oli hieman hankalaa käydä suihkussa ja pukeutua uimapukuihin, olisin varmasti itse kääntynyt pukuhuoneessa 180 astetta ja lähtenyt kotiin.

Uimahalliseikkailuista on tähän mennessä selvinnyt seuraavaa: (Ja korjailkaa toki, jos teillä on parempaa tietoa).

1. Vauva ei tarvitse uidessaan vaippoja. Tämä oli minulle mysteeri pitkään. Miten niin ei tarvitse? Iiik, tulee kikkareita altaaseen - tai pahemmassa tapauksessa aivan järkyttävät sinappimajoneesit. Ja sitten koko altaan vesi joudutaan vaihtamaan. Joudun maksamaan korvauksia! Vauva joutuu velkavankeuteen! No vihdoin mulle selvisi, että pissasta ei kuulemma ole altaassa väliä, vauvat voivat lirutella veteen ilman omantunnontuskia. Aikuisetkin tekevät sitä välillä. Kakkoshätä tulee vauvoilla harvemmin uidessa housuun, koska sen työstämiseen pitää keskittyä. Ja uima-altaassa on niin paljon virikkeitä, että kakka ei kuulemma ekana juolahda mieleen. Söpöä.

2. Uimaan voi mennä,  kun nääpiö on oppinut kannattamaan päätään. Vauvauinnit on hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisin. (Me ei enää päästy mukaan vauvauintiryhmään, lapsemme on liian vanha. Hän on siis 7 kk.)

3. Kysy uimahallin respasta, onko suihkutiloissa vauvalle tuolia. Uikkareiden vaihto ja suihkussa käyminen on minusta mahdotonta yhdellä kädellä. Mun mies pystyi siihen, mutta se nyt tykkää roikkua vapaa-ajalla kalliossa  yhdellä sormella, joten sitä ei lasketa.

4. Vauvaa voi käyttää veden alla, koska se osaa automaattisesti pidättää hengitystä. Minua neuvottiin puhaltamaan ensin vauvaa kasvoihin - se kuulemma valmistaa ipanan pidättämään hengitystä veden alla. Noh ei toiminut kyllä meillä. Nääpiö veti  pinnan alla vettä nenäänsä ja päästi ilmoille (oikeutetusti) helvetillisen karjaisun. Kesti aikansa lepytellä... Vartin loiskimissession ja tissin vilauttelun jälkeen tapaus oli anteeksiannettu. (Siis en alkanut altaassa ruokkia, mutta olen huomannut että ruokapaikan näkeminen saa vauvan huvittumaan. Ilmeisesti tämä sama temppu toimii myös teini-iän ohittaneisiin miehiin. Niin, ja on vielä lisättävä sellainen tieto, että uima-altaassa oli siis hiljaista, joten vilauttaminen onnistui salaa. En rikkonut mitään järjestyssääntöjä.)

5. Ota pyyhe mukaan altaalle, vauvalle tulee helposti uinnin jälkeen kylmä. Varsinkin kun uima-altaan vesilämpötilan ja ilman lämpötilan välillä on melko iso ero, kuten täällä. (Islannissa uima-altaiden vesi on paljon lämpimämpää kuin Suomessa.) Mun mies väittää suomalaisia uimahalleja kidutuspaikoiksi - sinne kuulemma jäätyy. Sain hänet kerran tulemaan kanssani Mäkelänrinteen uimahalliin. Veden kylmyydestä kauhistuneena hän pakeni takaisin saunaan ja istui siellä loppuajan. Ei kuulemma tule uudestaan.

6. Jos otat kuvia, käytä vedenkestävää kameraa. Jos kameran jättää kädenulottuville, ipana huitaisee sen nopeasti syvyyksiin. Mun pitää kylläkin vielä harjoitella veden alla valokuvaamista:

[caption id="attachment_720" align="aligncenter" width="490" caption="Minne vauva meni."][/caption]

PS. Googlasin tänään yhtä työhommaa varten sanan "kranaattiheitin". Arvatkaapa vaan, mikä blogi sieltä tuli hakutuloksissa ensimmäisenä? Ensin ilahduin. Sitten tajusin, että mä olen aina kirjoittanut sanan väärin. Se on kranaatinheitin.



Hienoa olla ammatikseen kirjoittavana googlen hakutuloksissa ensimmäisenä KIRJOITUSVIRHEEN takia. Tähän lienee hyvä lopettaa tällä erää.

4 kommenttia:

  1. Kylläpäs sai taas nauraa (mm. 4. kohdan aikana) :D Hyvin piristää flunssaista oloani. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Tatan tietoisku:

    Vauvauinnissa ekat sukellutukset tehdään "kannulla", eli ämpärillä vettä vauvan päähän takaraivolta kasvoihin päin edeten, joka aktivoi sukellusrefleksin, jolloin voi huljauttaa lapsen veden alle. Sukellukseen yhdistetään jokin sana, ja sitten vauva oppii aktivoimaan refleksin myöhemmin jo sanan kuullessaan ja kannun voi jättää pois. Myös voimakas tuuli päin kasvoja aktivoi sukellusrefleksin, josta varmaan tuo naamaan puhaltelu juontaa juurensa.

    Sukellusrefleksi ymmärtääkseni katoaa 6-10kk välillä, jonka jälkeen se lienee hankalampi opettaa eikä vauvaa siis kannata enää noin vaan dipata pinnan alle. Mutta jos refleksiä on harjoiteltu ennen sitä, niin se säilyy hyvin.

    Hyviä loiskutteluhetkiä!

    VastaaPoista
  3. Nia, eipä kestä :) Ensi viikolla taas takaisin uimahalliin. Katsotaan kuinka käy. emme kuitenkaan enää toista tuota epäonnistunutta sukellusyritystä. Kiitos tata paremmasta infosta; tuo naamaan puhaltaminen osoittautui tosiaankin sudeksi (me ei uskallettu puhaltaa lujaa, ettei ipana pelästy), ja näköjään ihan syystä. Näin näitä hommia oppii kantapään kautta ja tekemällä. Toivottavasti ihana nahkaherätyskellomme ei ole meille kovin pitkävihainen. Ensi kerralla pidetään pää pinnan alla.

    VastaaPoista
  4. Hei, voittehan kokeilla vielä sillä "kannulla". Eli kaataa vettä mukelon päähän takaraivolta otsalle päin varovasti ilman sukellutusta. Jos refleksi vielä toimii (sen huomaa kyllä ilmeestä!) niin sitten vaan sukeltamaan kannua apuna käyttäen jne.

    Meillä vauvauinnin voi aloittaa vielä melkein 1v. asti, eli on varmaankin mahdollista edelleen kaikki tuo. Tietty itekseen on varmaan vähän haastavampaa opetella, mutta ei mahotonta.

    Siks tästä mesoon, kun ollaan ite niin hurahtaneita vauvauintiin. Ymmärrän kyllä (ehkä), että kaikki ei oo.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?