Olimme viime viikonlopun ipanan kanssa mökillä. Edellisviikonlopun hyvistä kokemuksista rohkaistuneena ajattelin, että tämähän menee tosi hy...

Mökkiviikonloppu

28.9.10 Satu Kommentteja: 0

Olimme viime viikonlopun ipanan kanssa mökillä. Edellisviikonlopun hyvistä kokemuksista rohkaistuneena ajattelin, että tämähän menee tosi hyvin. Ostettiin ipanalle evääksi kertisvaippoja, valmiiksi purkitettua ruokaa ja puoli litraa maitoa. Minimize the amount of fuss.

Mutta kyllä parin päivän mökkireissua rentouttavampaa on olla kylässä vaikkaa aamuyön tunneille ja palata sitten kotiin, jossa kääpiö saa nukkua ja herätä tutussa ympäristössä. Tai sitten matkustaa jonnekin muutamaksi viikoksi, jolloin ipanan pää pysyy rutiinien takia paremmin kasassa. Kaksi päivää sähellystä vierassängyissä oli aika stressaavaa. Viikonlopun jälkeinen maanantai tuntui loman alulta.

Pahinta ovat yö- ja aamuheräämiset. Oioi, milloin alkaa se aika, jolloin lapset pitää herättää? Paska mutsi kääntää aamukoomassa kylkeä ja potkii miehen lämmittämään maitoa ja heiluttamaan helistintä - eikä kello ole vielä edes seitsemää! (Noh, hyvityksenä torkuttamisesta kokkasin sunnuntaina ja siivosin keittiön.)

*Kirjatärppi*

En ole ehtinyt kamalasti lukea viime viikkoina. Aloitin toissapäivänä Kari Hotakaisen Huolimattomat äänikirjana. Ehdottomasti paras tapa viihtyä lenkillä pitkään ja juosta usein, on kuunnella äänikirjaa. Se auttaa unohtamaan juoksemisen mielettömyyden ja tsemppaa lähtemään ulos vaikka kaatosateessa. Äänikirjoista ollaan tosin montaa mieltä. Joidenkin mielestä sitä ei voi verrata ollenkaan lukemiseen - se ei ole yhtä aito tapahtuma, koska lukemisen akti jää pois. Kun kuuntelee, on yhden askeleen kauempana alkuperäistä tarinaa. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että äänikirjaa kuuntelemalla voi saavuttaa jopa syvällisemmän suhteen teokseen kuin lukemalla. Ainakin minulle on käynyt niin. Sivut eivät käänny hiirenkorvalle eikä kirjaa voi pitää kädessä, mutta hyvän lukijan lukiessa tarinaa oma mielikuvitukseni alkaa nähdä tarinan visuaalisempana ja todenpana. En esimerkiksi itse pitänyt juuri ollenkaan Hotakaisen Huolimattomat-teoksesta luettuani sen. Nyt kun kuuntelen sitä iPodista juostessani, hytkyn naurusta ja itkusta, kun kertoja kuvailee rakkautta ja sen puutetta.

[caption id="attachment_773" align="alignnone" width="200" caption=""Huolimattomissa on lukuisia lauseita, jotka voisi kehystää tyhjällä tilalla ja julkaista aforismikokoelmana", totesi Karo Hämäläinen teoksesta Suomen Kuvalehdessä."][/caption]

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?