Huh, kylläpä oli eilen kivaa! Paitsi erinomainen ruoka, juoma ja seura, illasta teki onnistuneen se, että se onnistui yhdessä nääpiön kanss...

Lapsen kanssa radalla

19.9.10 Satu Kommentteja: 14

Huh, kylläpä oli eilen kivaa! Paitsi erinomainen ruoka, juoma ja seura, illasta teki onnistuneen se, että se onnistui yhdessä nääpiön kanssa. Lapsellisetkin voi käydä ulkona!  Onnistuneen illan salaisuus oli kolmessa asiassa:

1.  Vieraat asuvat kävelymatkan päässä. Ei tarvitse ajella taksilla tai toisen pysyä mehulinjalla. Tässä säästytään myös ison tavaramäärän kuskaamisesta paikasta toiseen. Kun menee kävellen, ei voi ottaa mukaan sitteriä.

2. Lähdimme kotoa  juuri ennen ipanan nukkumaanmenoaikaa. Pötkylä nukahti matkalla rattaisiin ja veteli sikeitä vaunukopassa ystävien sängyn päällä koko illan.

3. Tulimme kotiin ennen ensimmäistä yöheräämistä - vähän ennen kahta. Yömaidot naamaan, vauva sänkyyn ja vanhemmille jäi aikaa "hoitaa suhdetta" ;)

Alkoholin sietokyky on muuten lapsen synnyttyä laskenut. Join eilen kolme lasia viiniä ja yhden bissen - ja tulin känniin. Halvaksi tulee. Mies (jonka viinapäähän vauva ei ole vaikuttanut samalla tavalla) kehotti minua kotimatkalla kävelemään suoraan ja pitämään pienempää ääntä, jotta ihmiset eivät luulisi meidän olevan holtittomia vanhempia. Onneksi oli tosiaan ne lastenrattaat; niihin nojatessa kotimatka sujui lähes luotisuoraan.

--

Blogipalkinnon eteenpäin laittaminen on  yllättävän hankala tehtävä. Luen muutamia blogeja niin epäsäännöllisesti - kun aina on kiire.  Luen vain yhtä vauva-aiheista blogia säännöllisesti; Hupsin blogia - mistä tämä palkintokin tuli. Se oli ensimmäinen blogi, johon törmäsin kun etsin blogilistan kautta kesällä 2009 jotain luettavaa ja vertaistukea. Ja sitmäjäinkoukkuun.

Laitanpa eteenpäin seuraaville (ehkä tämä on jo kiertänyt siellä? heittäkää siinä tapauksessa tällä vaikka pulua)

INAhduksen kirjablogi. Täältä on löytynyt paljon hyviä lukuvinkkejä. Kiitos niistä kaikista!

Pastanjauhantaa. Mulla ei ole enää keittokirjoja; täältä löytyy kaikki mahdolliset ohjeet. Oululaiset ovat mukavaa sakkia - niin nämäkin kaksi.

Issues. En lue muoti- tai tyyliblogeja. Kaupoissa kiertely vituttaa, eikä mulla ole oikein tuota tyylitajuakaan. Mutta tätä olen jostain syystä selaillut silloin tällöin; olemme tuttuja vuosien takaa IRL :)

Jätetty. Jostain kumman syystä löysin Perhe-lehden sivuilta tämän blogin. Sen päähenkilö on upea mimmi (ja äiti), jonka ex-mies vaikuttaa täydeltä mulkerolta. Blogin alussa eletään synkissä tunnelmissa, mutta valoa kohti mennään.

Hidastus. Luin Evita-lehdestä viime vuonna jutun mainostoimistossa työskentelevästä miehestä, joka päätti perheensä kanssa tehdä elämässä täyskäännöksen ja muuttaa kaupungista maalle. Lehtijutun lisäksi mies kirjoitti kokemuksistaan blogia. Päätös maalle muuttamisesta tuntui (minusta) aivan kahjolta. Varmaan siksi, että olen siellä joskus itse asunut ja tiedän miltä tuntuu kun lämmitysjärjestelmä pamahtaa rikki ja pihatiellä on metrin verran lunta. Ei ole kovin romanttista ei. Tässä blogissa eletään noita maallemuuton kuukausia. Harmi että blogi ei enää päivity - mitä perheelle kävi?

Tyttö. Tämä blogi päivittyy harmittavan harvoin. Koen sielujen sympatiaa kirjoittajan kanssa - ehkä siksi, että me olemme tainneet olla aikaisemmin jonkin sortin naapureita. Sörnäisten metroasema ja Piritori ovat eri tuttuja paikkoja...

ProjectMama. Tämä oli Hupsin ohella toinen blogi, jota aloin lukea raskausajan alun vauva-angesteissani.

Mielelläni kyllä antaisin ison palkinnon kaikille lukijoille ja kommentoijille - ette tiedäkään, miten tärkeitä olette. Kiitos!

14 kommenttia:

  1. Loistavaa, että teillä oli onnistunut ilta! Aikamoinen tyyppi tuo teidän nääpiö, kun suostuu moiseen. :) En voi kuin kadehtia niitä, joiden lapsi nukkuu noin hyvin vaunuissa/metelissä/vieraassa paikassa/ylipäänsä!

    Miten muuten pääsit sosiaalisen elämän makuun kun muutit Islantiin? Tuliko sulle missään vaiheessa tunne, että olet ulkona kaikesta? Islanti on vissiin vielä vähän ruotsia vaikeampaa. :) Me muutettiin Tukholmaan vähän aikaa sitten, ja (yllättävän) vähän on tullut tutustuttua kehenkään. Ei tosin ole pelkästään huono puoli, koska nykyisin meillä on miehen kanssa ihan sairaan hauskaa kahdestaan, kun ei ole muutakaan seuraa. :)

    VastaaPoista
  2. Joo hän oli kyllä oikein mallikelpoinen. Toki aina ei ole näin helppoa...
    Me asuttiin ennen Islantia pari vuotta Espanjassa. Minusta siellä ihmisiin tutustuminen oli paljon vaikeampaa kuin täällä; johtuu kai erilaisesta mentaliteetista tai jotain. Vietimme paljon aikaa kahdestaan.

    Mutta täällä ihmisiin tutustuminen on ollut helpompaa. Kaiketi se on iso tekijä, että mun mies on täältä kotoisin, eli olen tavallaan pystynyt sen kautta hyppäämään sosiaalisiin piireihin ja saamaan enismmäiset kontaktit ihmisiin. Lisäksi kaikki puhuvat täällä todella hyvää englantia, joten kielen taitamattomuus ei ole ollut este. Tietysti on helpompaa, jos yhden takia koko seurueen ei tarvitse puhua englantia. Olen opiskellut islannin kieltä joku pari vuotta, ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa olla näpeissä. Varsinkin muutaman oluen jälkeen, haha :D

    Ensimmäinen vuosi uudessa paikassa on minusta ollut aina vaikein. Sen jälkeen vasta osaa sanoa, haluaisiko jäädä pidemmäksi aikaa ja näkee, millaiseksi sosiaalinen elämä alkaa muodostua.

    VastaaPoista
  3. Löysin tämän blogin jonkin aikaa sitten, ja täytyy sanoa sulle Salamatkustaja suuri kiitos hyvistä vinkeistä! Meidän vauva on vielä mahassa joulun tienoille saakka, joten esim. lapsen varustelu ja muutenkin vauvan kanssa selviäminen (voiko sen kanssa elää YHTÄÄN normaalia elämää???) mietityttää kovasti :)

    Yllä kommentoineelle Elinalle pitää lähettää lohdutuksen sana toiselta Tukholmassa asuvalta. Ollaan täällä päälle pari vuotta oltu, ja ei se ihmisiin tutustuminen tunnu täällä olevan helppoa edes paikallisille. Täällä tuntuu, että joutuu ihan eri tavalla tekemään töitä sosiaalisten kontaktien hankkimiseksi kuin muualla, vaikka tietty se riippuu itsestä ja tuuristakin kai...

    VastaaPoista
  4. Halusin vaan sanoa, että blogisi on ihana! Olen lukenut sitä salaa ja nauranut sille vähemmän salaa alkuraskaudesta asti (vauva nyt 3kk). Kiitos tästä! :)

    En muista onko Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja jo vilahtanut blogissasi, mutta siinä oiva kirjavinkki. Luin sen itse parissa päivässä enkä kyllä yhtään mieltäni pahoittanut.

    Propsit islannin hallinnasta, aika cool.

    VastaaPoista
  5. Voin Ilunen ja ONIA, kiitos ihanista kommenteistanne. They make my day. Ja on tässä tosiaan tullut naureskeltua itsekin muutamaan otteeseen, hehe. Inahduksen kirjablogissakin suositeltiin Mielensäpahoittajaa, ja monet lehdetkin ovat kirjoittaneet siitä kiinnostavia arvioita. En ole vielä saanut tilattua sitä Suomesta, mutta seuraavan nettikirjakauppatilauksen ohessa tilaan kyllä. Vaikuttaa hyvältä tapaukselta.

    Ja hei, nythän Ilunen ja Elina voivat tavata Tukholmassa :) Ja saa tänne meillekin tulla kahville, jos Reykjavikissa päin vierailette!

    VastaaPoista
  6. Hyvä idea! Eli yllä oleva Elina, jos kurkkaat vielä tänne ja haluat treffata, niin vaihdetaan ihmeessä yhteystietoja jossain privaatimmalla foorumilla :) Ja pidetään kutsu mielessä, jos joskus eksyn Islantiin!

    VastaaPoista
  7. Jee, hienoa! Tästä blogistahan tuli varsinainen treffipalvelu! :) Mikähän se privaatimpi foorumi voisi olla?

    Pahoin pelkään, että tulen oikeestikin joskus kahville sinne Reykjavikiin! Käytiin kaks vuotta sitten siellä ja oli niin ihana paikka että ikävä jäi.

    VastaaPoista
  8. Hmmm... Voiko tästä lähettää jotain yksityisviestiä? Mä oon tosi uuno näiden blogien kanssa :S Tai onko sulla Elina jotain anonyymimpää mese- tai sähköpostiosoitetta, jonka uskaltaisit tässä kommenttilootassa antaa? (Joo, oon vainoharhainen, varmaan tosi paljon identiteettivarkaita tai jotain hulluja liikkuu tämmöisessä "herttaisessa äitiblogissa" ;) )

    VastaaPoista
  9. Musta tuntuu että tässä ei ole privaviestimahdollisuutta; mutta voin välittää teidän sähköpostiosoitteet toisillenne, jos se sopii? Koska mulla näkyy ne täällä omassa ohjausnäkymässä kommenttien takana...

    VastaaPoista
  10. Kiitos salamatkustajan treffipalvelu, se passaa ainakin mulle :)

    VastaaPoista
  11. [...] Related Blogs Lapsen Kanssa Radalla « Salamatkustajan Syntymä [...]

    VastaaPoista
  12. [...] ja juominen | Tags: sosiaalinen elämä Olimme viime viikonlopun ipanan kanssa mökillä. Edellisviikonlopun hyvistä kokemuksista rohkaistuneena ajattelin, että tämähän menee tosi hyvin. Ostettiin ipanalle evääksi [...]

    VastaaPoista
  13. Kiitos loistavista tunnustuksista, nauratti kaikki, etenkin se veden juominen! ;) Sun miehen kielitaidottomuus on blogin osalta tietynlainen etu, joissain asioissa.. Sain saman tunnustuksen aiemmin ja oon avautunut lukutoukkamaisesti blogissa, kiitän kauniisti kumminkin! :) Sun blogi on mun mielestä hyvä todiste siitä, että äitiys ei automaattisesti ja väistämättä vie kykyä ajatella ja kirjoittaa hyvin. ;)

    VastaaPoista
  14. Kiitos Ina! Ihanaa kuulla että joku pitää kirjoittamisestani, pelastaa päiväni. Tänään on nimittäin ollut ihan hanuripäivä, tarjosin kolmea juttua kolmelle eri lehdelle ja kaikista tuli "kiitos mutta nyt ei mahdu". Jotkut ei vaan tajua hyvän päälle :D Noh, freelancerin arkea, eipä auta kuin aloittaa huomenna taas uudestaan.

    Joo tuo vedenjuonti on todella ärsyttävää. Samalle viivalle nousee murojen äänekäs syönti aikaisin aamulla. Onneksi meillä on aina levysoitin päällä. Mutta ei tuollaisesta ruumintoimintoasioista voi oikein valittaakaan - se kasvaisi itseään isommaksi asiaksi .

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?