Voiko tenavaikäisillä lapsilla olla kaksi persoonallisuutta - toinen kotona, toinen tarhassa? Toinen tottelee ja on kiltti, toinen hyppii se...

Kyllä pitää joku kuri olla

23.9.10 Satu Kommentteja: 10

Voiko tenavaikäisillä lapsilla olla kaksi persoonallisuutta - toinen kotona, toinen tarhassa? Toinen tottelee ja on kiltti, toinen hyppii seinille ja unohtaa miten haarukkaa käytetään. En usko, että kaksoispersoonallisuus olisi lähivuosina yhtään yleistynyt. Eivät ipanat sairaita ole. He ovat vain mestareita oppimaan todella nopeasti, ketä pitää totella ja ketä ei.

Miehen siskon lapset. Voi elämä. Heistä toinen, 3-vuotias, ei suostu syömään riisiä lautaselta, vaan haluaa kaataa sen ensin pöydälle, josta hän lähmii sen tahmaisilla käpälillään suuhunsa. Ällöttävää. Reilun vuoden ikäinen pikkuveli ottaa autuaasti mallia isoveljestään. Lastentarhassa nämä sankarit kyllä syövät myös sen paprikan leivän välissä, koska tarhassa kuuluu tehdä niin. Eikö olisi helmpomaa, jos kotonakin pidettäisiin säännöistä kiinni?

Kyllä lapsi oppii laittamaan lelut paikoilleen, jos se oppii ottamaan ne sieltä poiskin. Jos se osaa syödä tarhassa, se osaa syödä myös kotona. Jos se osaa kantaa leluja paikasta toiseen, se osaa aterian jälkeen myös tuoda oman lautasensa tiskipöydälle.

Kyllä näitä totuuksia on sitten helppo laukoa, kun oma kääpiö ei osaa vielä edes kävellä :D

10 kommenttia:

  1. Se on kuule juurikin näin!
    Pitkää pinnaa se vaatii, mutta kyllä mulla pinna kiristyy turhasta sotkemisestakin.
    Meidän 3-vuotias sissi ei suostunut eilen aamupuuron jälkeen syömään mitään, kun vaadin edes alkeellisia pöytätapoja ja kieltäydyin syöttämästä :D
    Tänään onkin sit taas ollut eri ääni kellossa, kun taas todettiin ettei vanhemmat anna periksi.

    VastaaPoista
  2. hyva hyva!
    kylla se siita oppii osallistumaan hommiin kunhan oma pinna kestaa. Mutta epailen etta sulla kylla kestaa :)
    Mutta ala kasvata kersasta liian kilttia, mut ainakin on kasvatettu liian tiukasti, niin vielakin aina miettii etta onko sita tarpeeksi hyva ja tuleekohan kohta jostain toruja.

    VastaaPoista
  3. Amen! Minä olen päättänyt, ettei minusta tule se äiti joka joutuu häpeämään ruualla läträäviä ja meuhkaavia lapsiaan ravintolassa. Täytyy siis kasvattaa. Vaikka jatkuva eisaan hokeminen on välillä todella turhauttavaa, tuntisi itsensä miljoona kertaa tyhmemmäksi jos ei niin tekisi.

    VastaaPoista
  4. Tea, mun pitää vielä harjoitella anger managementia. Pitkä pinna on varmasti hyödyksi puurotaistelussa.

    sampu, en kasvata kilttiä. Mäkin olen liian kiltti ja aina mietin, että olenkohan nyt tehnyt kaiken ihan varmasti niin hyvin, että sieltä ei löydy yhtäkään virhettä. Että tulihan nyt katsottua lusikankin alle, ettei jäänyt hernettä piiloon. Olen alkanut soittaa kotona ipanalle punkkia, siitä se lähtee. (Meillä kuunneltiin kotona Mattia ja Teppoa. "Mä joka päivä töitä teen")

    Liisa, juuri näin. Mä en tosin ole vielä yhtään varma, että miten se kasvatus tapahtuu... Sain yhdeltä äidiltä hyvän neuvon, joka muistui nyt mieleeni: älä sano lapselle, että johonkin kiellettyyn asiaan (kuten levysoittimeen) ei saa koskea, koska se on "isän juttu" tai "äidin juttu". Jos sanoo näin, lapsi alkaa omia asioita itselleen eikä anna muiden esim. leikkiä leluillaan, koska ne "ovat minun, muut ei saa koskea".

    VastaaPoista
  5. Ha ha ha, muiden kurittomien lastenhan arvostelu on just parasta! Ja vielä helpompaa se on kun ei ole omia lapsia :) Tänäänkin rupesi pinna kiristymään ihan muuten vaan kun olin Prismassa ja joku pikkujätkä huusi kurkku suorana koko ostosreissun ajan. Miten ihmeessä sitä kestää tuota joka päivä jos joku päivä saa oman lapsen..? Siinä vasta mysteeri.

    VastaaPoista
  6. Onnea vuosipäivästä! En enään muista mistä löysin blogisi (jostain täältä internetistä :D), mutta jäin lukemaan reippaita postauksia raskaudesta joka oli suunnilleen yhtä pitkällä kuin omani.

    En ollut edes ajatellut tuota "tämä on äidin tavara" asiaa. Otetaan kyllä huomioon kun bebe alkaa ymmärtämään puhetta ja lähtee enemmän seikkailemaan! Toivon kans että bebe omaksuu ja sisäistää tapakasvatuksen, ettei minun tarvitse hävetä itseäni ihmisten ilmoilla.

    Mun aikuisiän auktoriteettipelko peilaa vahvasti lapsuuteen. Kun pomo pyysi käymään tai sanoi että on asiaa niin heti alan miettimään että missä oon kussu hommat tai mistä nyt tulee satikutia. Useimmiten kyse oli kuitenkin siitä, että esimies tarvitsi apua taulukkojen kanssa :D onneksi.

    VastaaPoista
  7. Verona, onneksi meillä ei VIELÄ ole alkanut tuo kauppahuutaminen. Eikä kyllä ala - mä tilaan ruokaostokset mieluummin vaikka netistä kuin menen naama punaisena karkkia kiljuvan muksun kanssa kauppaan. Tai sitten mun mies joutuu hoitamaan ostokset, hehe. Mulla on korvatulpat tai iPod käytössä täysillä, jos ipanalla on huutoputki päällä. Mutta aika vähän tuo huutaa, se varmaan ymmärtää, että en kestä mesoamista...

    Heidi, kiitsa! Miten teillä on mennyt ipanan kanssa, joko se tunkee suuhunsa kaikkea sormipattereista lyijykyniin? Meillä niellään sanomapaperia, saa olla aamuisin sanomalehden kanssa varovainen :)

    VastaaPoista
  8. Hei!

    Kaikki tavarat on kuolassa ja pikkuhampaat on naarmuttaneet kaukosäätimen.

    Ollaan yritetty välttää paperin nielemistä harhautuksella: annetaan tilalle joko kovasivuinen lastenkirja (missä on monta kulmaa pureskeltavaksi) tai mittanauha/ joku naru. Kaukosäätimen kanssa toimii sama harhautus :D

    Beben muisti on kehittynyt huimasti. Kun kaukosäätimen piilottaa sohvaan niin muutaman minuutin ajan bebe palaa katseella piilotuspaikkaan. Jännityksellä odotetaan aikaa kun lapsi tajuaa että "hei, mähän voin itse siirtää tuon tyynyn ja paljastaa piilon!"

    VastaaPoista
  9. Lisäys vielä edelliseen: Laita minigripp pussiin joku mainoslehtinen ja sulje pussi > pussi rapisee, on mielenkiintonen ja sen voi huoletta laittaa suuhun.

    VastaaPoista
  10. Hey tuo minigrippussi-sanomalehti-yhdistelmä kuulostaa ylivedolta. Otan käyttöön!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?